Kotipelto yhtyeineen Lutakossa 6.9.2002
Jake kirjoitti noin 23 vuotta sitten (1 kommenttia)
Palasokerin aina niin ahkera ja asiantunteva musiikkitoimitus piipahti Timo Kotipellon (ääni Stratovariuksessa) sooloprojektin keikalla Lutakossa jo reilu viikko sitten ja viimein reissusta muistikuviakin kertyi sen verran että ihan raporttia piti raapaista. Kotipellon + poppoon edesottamuksista seuraavassa.
Stratovariuksen viettäessä hiljaiseloa ovat bändin jäsenet työstäneet hieman omien sooloprojektiensa materiaalia, ehkä näkyvimmin viime aikoina studiossa ja kiertueella on viihtynyt Stratovariuksen laulantaosastosta vastuullinen Timo Kotipelto, joka ennätti päättämään valtavan Suomen kiertueensa Jyväskylään. Kotipelto -nimisessä bändissä esiintyivät Mr. Kotipellon lisäksi basson varressa Jari Kainulainen (Stratovarius), Sami Virtanen (Warmen) kitarassa, koskettimissa Janne Wirman (Children of Bodom, Warmen) sekä Mirka Rantanen (Thunderstone, Warmen, Tunnelvision). Käsittääkseni aikoinaan osa tästä remmmistä heitti muutaman keikan kiertueen myös Episode nimisenä coverpumppuna, mutta vannomaan en mene koska valitettavasti en koskaan päässyt ko. orkesteria näkemään omin silmin livenä. Nimistä voivat kuitenkin varmasti asiaan perehtyneet musiikinharrastajat todeta että varsin kovan sarjan tekijöitä oli herra Kotipelto retkueeseensa saanut mukaan.
Lutakossa bändi nähtiin siis perjantaina 6.9.2002. Musiikki- ja soundipoliiseista koostunut ryhmämme saapui paikalle noin tunti ennen arvioitua setin alkamisaikaa. Lutakossa näytti kovasti hiljaiselta, mutta tilanne ei vielä näyttänyt huolestuttavalta, olihan paikka täyttynyt monesti vasta minuutteja ennen artistin lavallanousua. Jostain syystä hevikansaa ei kuitenkaan aivan tuvan täydeltä paikalle ilmaantunut eli keikka todennäköisesti ei ollut loppuunmyyty, mutta tukanheiluttajia sen verran oli paikalla että tunnelman voi sanoa olleen tiivis ja Lutakon onneton ilmastointi ei ollut riittävä tällekään väelle.
Bändin kavuttua lavalle aloimme jo arvuuttelemaan että mitähän cover-biisejä mahdamme illan aikana kuulla, koska Kotipellon yhden levyn soolotuotannon soittaminen kokonaisuudessaankaan ei todennäköisesti riittäisi täyttämään kokonaista keikkasettiä. Kun en noita biisilistojen keruuta keikoilta harrasta, en edes yritä muistella mitä kaikkia raitoja mahtoivat vetää. Alkuun vetivät muutaman poljennon Kotipelto-levyltä ja sitten alkoivat maustamaan soppaa covereilla. Cover-biisit jostain syystä jäivät mieleen, eli cover-osastolta huudattivat yleisöä Queensrychen I Don't Believe in Love rallilla, Rainbown Spotlight Kidillä ja Whitesnaken Here I Go Againilla. Tarkoitus ei ole aliarvostaa Kotipellon oman tuotannon esittämistä, itseasiassa keikalla kuultuna Kotipellon omat biisit kuulostivat huomattavasti monipuolisemmilta kuin Stratovariuksen vedot vaikka Kotipelto -albumi tulikin ehkä hieman hätiköidysti leimattua Strato-ripoffiksi. Eli jos pitäisi tältä istumalta valita että lähteekö tuplabasaritärinää kuuntelemaan Stratovariuksen vai Kotipellon keikalle niin jälkimmäinen olisi kyllä ehdoton valinta. Mutta eipä arvostella näitä biisejä enempiä kun tuohon Kotipellon tuotantoon tutustuminen on ollut sen verran vähäistä ettei kannata kovin syvälliseen analysointiin ryhtyä.
Bändi toimi yllättävänkin hyvin kokonaisuutena kun ottaa huomioon ettei kyseessä ollut mikään pitkäaikainen kokoonpano (ainakaan julkisuudessa). Koskettimissa heilunut Janne Wirman on todettu jo Warmen soololevyllä melkoiseksi kosketinvirtuoosiksi ja homma toimi livenäkin. Ja vaikka hemmolla on ikää ilmeisesti vähän muuhun poppooseen nähden, kovinkaan älyttömiin ylilyönteihin ei mustavalkeiden rivistössä syyllistytty. Rytmiryhmä jauhoi tasaisen varmasti ja kitarassa heilunut Sami Virtanen hoiti tonttinsa kunnialla. Mr. Virtanen taitaa olla Kotipelto -orkesterin ns. senior-jäsen, ainakin siinä määrin ajetut ja koetut kilometrit miehen kasvoilta näkyivät. Hemmo soitteli tykitysbiisejä rennonoloisesti baskeri päässään ja rööki huulesta roikkuen, ilmeisesti heviposeeraukset jalka monitorilla on esitetty jo aikaisemmissa bändeissä.
Kotipelto -keikka oli musiikin lisäksi myös täynnä standup-komiikkaa, bändillä tuntui olevan hyvä henki päällä, kenties niiden Jägermeister pullojen myötävaikutuksella mitä bändi keikan aikana lavalla imi tyhjiin. Timo Kotipellolla on sana ilmiselvästi hallussa, tämä tuli todettua jo alkukesästä kun ko. artisti juonsi Radiomafian Hard Rock Clubin, jonka vahingossa satuin kuulemaan autoillessani Etelä-Suomesta kohti Jyväskylää. Välispiikit naurattivat kansaa ja ehdottomasti tämän keikan helmiä oli tilanne, jossa herra Kotipelto esitteli bändiä aloittaen kosketinsoittaja Wirmanista. Pienen naljailun jälkeen Wirman veti aivan käsittämättömän kosketinlurituspilityksen jonka päätyttyä Kotipelto katsoi kohti Wirmania ja muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen tokaisi väsyneen oloisesti "vedit siihen sitten tollasen...". Tiedä sitten miten tuo selitettynä toimii, livenä nähtynä oli kyllä todellista tilannekomiikkaa.
Kokonaisuudessaan keikka oli vähintäänkin onnistunut, setti tosin kesti vain tunnin ennenkuin bändi hävisi takahuoneeseen odottamaan käsien lätkettä palatakseen lavalle vetämään encoret. Olisihan noita covereita kuunnellut enemmänkin ja kun bändi tuntui olevan liikkeellä rennolla asenteella, ei varmaan olisi ottanut kenenkään luonnon päälle vetää muutama cover-biisi enemmän. Että tässä minä vaan valitan kun en päässyt Episodea aikoinaan katsomaan...
---
Muutama lisäkuva löytyy Galleriasta.
Stratovariuksen viettäessä hiljaiseloa ovat bändin jäsenet työstäneet hieman omien sooloprojektiensa materiaalia, ehkä näkyvimmin viime aikoina studiossa ja kiertueella on viihtynyt Stratovariuksen laulantaosastosta vastuullinen Timo Kotipelto, joka ennätti päättämään valtavan Suomen kiertueensa Jyväskylään. Kotipelto -nimisessä bändissä esiintyivät Mr. Kotipellon lisäksi basson varressa Jari Kainulainen (Stratovarius), Sami Virtanen (Warmen) kitarassa, koskettimissa Janne Wirman (Children of Bodom, Warmen) sekä Mirka Rantanen (Thunderstone, Warmen, Tunnelvision). Käsittääkseni aikoinaan osa tästä remmmistä heitti muutaman keikan kiertueen myös Episode nimisenä coverpumppuna, mutta vannomaan en mene koska valitettavasti en koskaan päässyt ko. orkesteria näkemään omin silmin livenä. Nimistä voivat kuitenkin varmasti asiaan perehtyneet musiikinharrastajat todeta että varsin kovan sarjan tekijöitä oli herra Kotipelto retkueeseensa saanut mukaan.
Lutakossa bändi nähtiin siis perjantaina 6.9.2002. Musiikki- ja soundipoliiseista koostunut ryhmämme saapui paikalle noin tunti ennen arvioitua setin alkamisaikaa. Lutakossa näytti kovasti hiljaiselta, mutta tilanne ei vielä näyttänyt huolestuttavalta, olihan paikka täyttynyt monesti vasta minuutteja ennen artistin lavallanousua. Jostain syystä hevikansaa ei kuitenkaan aivan tuvan täydeltä paikalle ilmaantunut eli keikka todennäköisesti ei ollut loppuunmyyty, mutta tukanheiluttajia sen verran oli paikalla että tunnelman voi sanoa olleen tiivis ja Lutakon onneton ilmastointi ei ollut riittävä tällekään väelle.
Bändin kavuttua lavalle aloimme jo arvuuttelemaan että mitähän cover-biisejä mahdamme illan aikana kuulla, koska Kotipellon yhden levyn soolotuotannon soittaminen kokonaisuudessaankaan ei todennäköisesti riittäisi täyttämään kokonaista keikkasettiä. Kun en noita biisilistojen keruuta keikoilta harrasta, en edes yritä muistella mitä kaikkia raitoja mahtoivat vetää. Alkuun vetivät muutaman poljennon Kotipelto-levyltä ja sitten alkoivat maustamaan soppaa covereilla. Cover-biisit jostain syystä jäivät mieleen, eli cover-osastolta huudattivat yleisöä Queensrychen I Don't Believe in Love rallilla, Rainbown Spotlight Kidillä ja Whitesnaken Here I Go Againilla. Tarkoitus ei ole aliarvostaa Kotipellon oman tuotannon esittämistä, itseasiassa keikalla kuultuna Kotipellon omat biisit kuulostivat huomattavasti monipuolisemmilta kuin Stratovariuksen vedot vaikka Kotipelto -albumi tulikin ehkä hieman hätiköidysti leimattua Strato-ripoffiksi. Eli jos pitäisi tältä istumalta valita että lähteekö tuplabasaritärinää kuuntelemaan Stratovariuksen vai Kotipellon keikalle niin jälkimmäinen olisi kyllä ehdoton valinta. Mutta eipä arvostella näitä biisejä enempiä kun tuohon Kotipellon tuotantoon tutustuminen on ollut sen verran vähäistä ettei kannata kovin syvälliseen analysointiin ryhtyä.
Bändi toimi yllättävänkin hyvin kokonaisuutena kun ottaa huomioon ettei kyseessä ollut mikään pitkäaikainen kokoonpano (ainakaan julkisuudessa). Koskettimissa heilunut Janne Wirman on todettu jo Warmen soololevyllä melkoiseksi kosketinvirtuoosiksi ja homma toimi livenäkin. Ja vaikka hemmolla on ikää ilmeisesti vähän muuhun poppooseen nähden, kovinkaan älyttömiin ylilyönteihin ei mustavalkeiden rivistössä syyllistytty. Rytmiryhmä jauhoi tasaisen varmasti ja kitarassa heilunut Sami Virtanen hoiti tonttinsa kunnialla. Mr. Virtanen taitaa olla Kotipelto -orkesterin ns. senior-jäsen, ainakin siinä määrin ajetut ja koetut kilometrit miehen kasvoilta näkyivät. Hemmo soitteli tykitysbiisejä rennonoloisesti baskeri päässään ja rööki huulesta roikkuen, ilmeisesti heviposeeraukset jalka monitorilla on esitetty jo aikaisemmissa bändeissä.
Kotipelto -keikka oli musiikin lisäksi myös täynnä standup-komiikkaa, bändillä tuntui olevan hyvä henki päällä, kenties niiden Jägermeister pullojen myötävaikutuksella mitä bändi keikan aikana lavalla imi tyhjiin. Timo Kotipellolla on sana ilmiselvästi hallussa, tämä tuli todettua jo alkukesästä kun ko. artisti juonsi Radiomafian Hard Rock Clubin, jonka vahingossa satuin kuulemaan autoillessani Etelä-Suomesta kohti Jyväskylää. Välispiikit naurattivat kansaa ja ehdottomasti tämän keikan helmiä oli tilanne, jossa herra Kotipelto esitteli bändiä aloittaen kosketinsoittaja Wirmanista. Pienen naljailun jälkeen Wirman veti aivan käsittämättömän kosketinlurituspilityksen jonka päätyttyä Kotipelto katsoi kohti Wirmania ja muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen tokaisi väsyneen oloisesti "vedit siihen sitten tollasen...". Tiedä sitten miten tuo selitettynä toimii, livenä nähtynä oli kyllä todellista tilannekomiikkaa.
Kokonaisuudessaan keikka oli vähintäänkin onnistunut, setti tosin kesti vain tunnin ennenkuin bändi hävisi takahuoneeseen odottamaan käsien lätkettä palatakseen lavalle vetämään encoret. Olisihan noita covereita kuunnellut enemmänkin ja kun bändi tuntui olevan liikkeellä rennolla asenteella, ei varmaan olisi ottanut kenenkään luonnon päälle vetää muutama cover-biisi enemmän. Että tässä minä vaan valitan kun en päässyt Episodea aikoinaan katsomaan...
---
Muutama lisäkuva löytyy Galleriasta.
+/- saldo : 0 | Tweet
Kyllä, tuo yhtye on Episode-nimisenä heittänyt keikkaa ennenkin, minä satuin henkilökohtaisesti Kotkassa parisen vuotta sitten paikalle. Oli hieno coverkeikka, aloittivat Iron Maidenin Aces High:lla ja soittelivat juuri mm. QR-biisin I don't believe in love ja muuta kivaa. Todella ammattitaitoinen bändi kokonaisuutena!