Palasokeri.com kaksivuotias
Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (2 kommenttia)
Palasokeri.com täyttää tänään lauantaina (21.9.2002) kaksi vuotta, eli tasan pari vuotta sitten lausuttiin tämän verkkolehden syntysanat: "Pitäisiköhän kehittää joku digitaalinen verkkolehti, kun ei tässä oikein muutakaan ole...". Tässä artikkelissa hieman Palasokeri.comin kaksivuotistaipaleesta, eli mitä kaikkea on matkan varrella jo tähän mennessä tapahtunut.
Idea verkkolehdestä todellakin oli täysin tuulesta tempaistu, jotain "luovaa" piti päästä tekemään, joten syntyi idea jonkinlaisesta digitaalisesti julkaistavasta lehdestä. Hieman tuota tuli mietittyä että miten homma kannattaisi tehdä. Ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen tehdä peruswebbisivut, joita olisi sitten käsin rystyset verta roiskuen päivitetty illasta toiseen. Jostain syystä tämä ajatus ei kauheasti lämmittänyt ja aloinkin tutkailemaan jonkinlaista dynaamista ratkaisua ongelmaan ratkaisuksi ja automatisoimaan ainakin osan operaatioista. Tuolloin Palasokeria monessa tukenut verkkovelho , kutsutaan häntä vaikka Purpleksi, vihjaisi että kannattaisi kenties vilkaista Squishdot -nimistä projektia. Oikopäätä tsingahdin ko. projektin sivulle, jossa puhuttiin jostakin Zopesta mikä pitäisi asentaa koneelle ensin. Mutkattomasti suuntasin Zopen sivuille, latasin windows-version ja asensin sen koneelle. Kädet tärisivät innostuksesta kun huomasin että koneellani pyöri webbiserveri muutamalla klikkauksella. Oli se ihmeellistä. Seuraavaksi latasin tuon jo mainitun Squishdotin verkkolehteäni pyörittämään ja muutamalla klikkauksella sekin asentui paikoilleen. Ruudulta minua pällisteli puolivalmis verkkolehti muutaman minuutin asentamisella josta olin täysin ummikkona suoriutunut. Ei olisi varmasti moni ensinäkemältä uskonut.
Viikon tai pari tuon ihmeellisen kapineen kimpussa ihmettelin kunnes tuli mieleeni että silloinen Ezine oli kenties tyhmä nimi verkkolehdelle ja mietin noin varttisekunnin toista nimeä. Syystä, joka paljastetaan vasta Palasokerin kymmenvuotispäivänä, päätin nimetä laitoksen Palasokeriksi aivan kuin se olisi ollut jotenkin vähemmän tyhmä. Vielä viikko tai pari vääntöä ja systeemin opiskelua minkä jälkeen taisivat ensimmäiset artikkelit olla julkaistut Palasokerissa. Ihmetys oli suuri, itse ihmettelin että miten tällaisen olin onnistunut tekemään ja ystävät sekä tutut ihmettelivät että mitähän perkelettä tuo ropelihattu nyt on keksinyt kun tuotosta ylpeänä esittelin. Pian kuitenkin homma alkoi ainakin jossain mittakaavassa etenemään, ensimmäisten toimittajien joukkoon onnistuin painostamaan Mr. Pasi Sundqvistin, joka joutui arvaamattaan ryhtymään toimittajaksi saadakseen vastapalveluksena bändinsä webbisivuille päivityksiä. Näin se homma etenee.
Jossain vaiheessa piti alkaa miettimään myös että mistä kaikesta sitä juttua haluttaisiin julkaista, mutta aikani asiaa mietittyäni tulin siihen lopputulokseen että parempi ehkä olla rajoittamatta aihealueita, koska en pystynyt rajaamaan mitään aiheita järkevästi palvelun ulkopuolelle. Tässä siis syy, miksi Palasokerissa kirjoitetaan kaikesta maan ja taivaan välillä (vaikka välillä homma on kyllä melkoista undergroundia), palvelu kun viritettiin pystyyn pelkästä tekemisen ilosta eikä palvelemaan jotain harrastajaryhmää tietyssä viestintätarpeessa. Monialaisuudessa on puolensa ja puolensa, varsinkin näin alkuvaiheessa sisältö saattaa näyttää hajanaiselta ja rikkonaiselta, mutta toisaalta olen huomannut että tietyt aihealueet ovat muodostuneet itsestään ns. pääsuuntauksiksi, eli juttuja taitaa eniten olla musiikki, matkailu ja liikennekategorioissa. Syytä ei tarvitse kaukaa hakea, suurin osa toimittajista taitaa olla erityisen vahvasti musiikkiorientoituneita, joten musiikki vahvimpana aihealueena ei ole yllätys. Toivottavasti saamme kuitenkin jatkossa myös esim. elokuva-, matkailu tai hififriikkejä mukaan julkaisutoimintaan, jotta sisältömme monipuolisuus säilyisi. Tästä päästäänkin monialaisuuden toiseen puoleen, eli uskon että itse kullekin tekee välillä hyvää luopua omasta tunnelinäöstään ja kohdata myös omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita etäisestikin sivuavia asioita tai jopa tutustua johonkin täysin ennalta tuntemattomaan (ja arvaamattomaan?). Tämän vuoksi toivon että Palasokeri jatkaisi monialaista linjaansa jatkossa ja saisimme mahdollisimman monipuolisesti sisältöä palveluumme jotta emme rajoittuisi pienen marginaalijoukon palveluksi (marginaaliryhmäähän tässä edustetaan varmasti jo muutenkin, marginaalista kun aletaan ottamaan vielä marginaaliryhmää niin alkaa menemään ympyrät pieniksi).
Eksyinpä taas alkuperäisestä aiheesta sanailemaan hienoja korulauseita, palataanpa tekniikan pariin eli miten Palasokerista kehittyi nykyisenlainen kasa epämääräistä koodia. Tuolla alkuperäisellä rungolla toimittiin ensimmäisen vuoden ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti hommaa harjoitellen. Aivan alkuperäisiä artikkelien julkaisupäivämääriä ei ole missään enää tallessa, joten en voi tarkempaa statistiikkaa ensimmäisen vuoden artikkelimääristä kertoa saati sitten kävijämääristä. Jossain vaiheessa noin vuosi sitten tuli mieleen että Palasokeriin olisi kiva saada myös muuta sisältöä artikkelien lisäksi. Aloin tutkailemaan mahdollisia vaihtoehtoja alkuperäiselle Squishdotille, joka ei ollut kovin joustava jatkokehitystä ajatellen. En muista miten eksyin tutkailemaan tuotetta nimeltä PHP-Nuke, joka tarjosi suuren osan niistä ominaisuuksista joita olin ajatellut uuteen Palasokeriin sisällyttää. Samaan aikaan huomasin että intternetistä pystyi rekisteröimään itselleen palvelintilaa scriptikielillä ja tietokannoilla varustettuna ilmaiseksi, joten kynnys tuon uuden tuotteen kokeiluun ei ollut korkea. Kyllä maailma oli taas ihmeellinen paikka elää kun huomasin että onnistuin asentamaan PHP-Nuket + muut kikkareet palvelimelle. Pian kyseinen tuote osoittautui kuitenkin niin turvattomaksi, että aloin katselemaan olisiko mahdollista löytää joku muu ratkaisu uudeksi Palasokeriksi. Törmäsin Postnukeen, joka oli PHP-Nuke projektista omille teilleen lähtenyt haara, joka tarjosi huomattavasti tietoturvallisempaa ratkaisua (näin siis tuolloin vielä uskoin vankasti...). Eipä aikaakaan kun Postnuke pyöri palvelimella ja sisällön siirtäminen saattoi alkaa.
Uuden Palasokerin kehittäminen kesti vuoden 2001 loppuun ja tämä nykyinen versio julkaistiin vuodenvaihteessa 2002. Sittemmin koodi on saanut niin reilusti puukkoa että kokonaisuus muistuttaa hyvin etäisesti Postnukea, mikä tekeekin uuteen versioon päivityksestä melkoisen savotan. Mutta näin siis teknisesti Palasokeri on eksynyt nykyiseen tilaansa.
Jotta tämän verkkolehden pyörittämisestä ei jäisi liian helponoloista kuvaa, kerrotaanpa vielä siitä, missä Palasokeria on pyöritetty. Ensimmäinen versio, joka oli intternetin yli kaikkien saatavilla, palveltiin kotikoneelta, jolle sen aluksi asensin. Olin opiskelijaverkossa kiinni, palvelimien pitäminen ko. verkossa oli kentis jossain mielessä kiellettyä, mutta käyttösäännöt eivät tätä täysin selkeästi kieltäneet. Iloa ei jatkunutkaan pitkään vaan opiskelijaverkoista pistettiin palvelinportit kiinni ulkomaailmaan ja muutettiin käyttösäännöt selkeäsanaisesti kieltämään kaikki palvelimet. Eipä siinä mitään, uutta kotia Palasokerille etsimään. En aivan tarkkaan muista kaikkia välivaiheita, mutta ennenpitkään löysin Englannissa toimivan NIP Ltd:n, joka tarjosi ilmaiseksi Zope-palvelua. Rekisteröitymisen jälkeen sivut piti siirtää käsin artikkeli ja sivu kerrallaan tuonne palveluun, koska tietoturvasyistä eivät tukeneet esim. tietokannan siirtoa suoraan. Siirtotalkoiden jälkeen homma toimi kuitenkin kohtuullisesti Englannistakin käsin kunnes palvelu jostain syystä räjähti käsiin eikä ollut käytettävissä pariin viikkoon. Ehdinkin rekisteröimään uuden vastaavanlaisen palvelun USA:sta, mihin aloinkin jo sivuja siirtämään kun jo aikaisemmin mainittu herra Purple tuli avuksi ja pystytti omalle kotipalvelimelleen Zopen jotta Palasokeri saattoi taas jatkaa toimintaansa. Palvelimet vaihtuivat Purplen kotiverkossa ja Palasokeri löytyi joka viikko eri osoitteesta. Onneksi apuna oli hieman aikaisemmin rekisteröity domain-nimi, eli Palasokeri.com otettiin käyttöön. Purple muutti vaihtaen paikkakuntaa ja taas jouduttiin käsin siirtämään sisältö tuonne Englannissa sijainneelle palvelimelle joka oli alkanut taas toimia.
Tuli aika etsiä uudelle Palasokerin versiolle kotia ja ilmaispalvelu, missä Palasokeri 2.0:aa oli kehitetty, oli toiminut ihan kohtuullisesti, joten tarkoitus oli alkaa uuden Palasokerin toiminta sieltä käsin, palvelu sijaitsi Englannissa. Juuri ennen vuodenvaihdetta kun palvelu oli tarkoitus ottaa käyttöön, f2s.com niminen firma ilmoitti että ilmaispalvelut sitten loppuvat, hyvää päivänjatkoa. Kutsuttiin Purple apuun ja Purplen kotiverkkoon viriteltiin taas omaa palvelinta pyörittämään uutta Palasokeria. Vuodenvaihteessa kun käyttöönotto tapahtui, homma toimi ihan hienosti. Jo tuolloin alettiin puhumaan että Palasokeri-palvelin voitaisiin kenties siirtää Helsinkiin erään firman intternet-letkun päähän. Keväällä 2002 Palasokeri heivattiinkin Helsinkiin, mutta intternet-letku ei löytynytkään Palasokerin persuksiin välittömästi vaan hätäratkaisuna siirsin kaiken sisällön Slovakiasta rekisteröimääni ilmaispalveluun. Slovakian palvelu toimikin sitten juuri niin hyvin kuin hinnasta voi päätellä. Sivuja saattoi selailla aamupäivisin ihan kohtuullisen nopeasti, mutta puolen päivän jälkeen liikenne hyytyi täysin eikä sivut enää auenneet ennen seuraavaa aamua. Muutamassa viikossa Helsingissä palvelin saatiin viimein letkun päähän ja sivuja saattoi taas selailla ympäri vuorokauden kohtuullisen nopeasti. Ainoa ongelma oli että Kolumbuksen tai Suomi24:n palveluista ei päässyt Palasokerin sivuille. Alta kuukauden kuluttua Helsingin aloituksesta Palasokerin palvelin sanoi itsensä irti eräänä kauniina ilta-päivänä. Viikon päivät odoteltiin että joku ehti Helsingissä painaltamaan reset-nakkulaa ja lopputulos oli toivoton, mitään ei tapahtunut. Sisältö piti taas siirtää johonkin ilmaispalveluun, rekisteröin kokeeksi Lycosilta sivutilaa + tietokannat yms. ja siirsin sivut heidän palveluunsa. Palvelussa oli about kiljoona proxyä välissä, joten juuri mikään Palasokerin palvelu ei toiminut oikein joten puukotin koodia kiireessä niin että edes jotain sai sivuilta ulos. Samaan aikaan siirsin sisällön myös Slovakiaan ja saatoin domainin osoitetta vaihtamalla taiteilla niin että aamupäivisin sivut palveltiin Slovakiasta ja iltapäivisin Lycosilta. Parin päivän jälkeen Lycos poisti tunnukset viitateen johonkin käsittämättömään sääntörikkeeseen, jäljellä oli enää Slovakia. Originaali palvelin hillui Helsingissä, odottelimme että olisi tullut työkeikkaa Helsingin suuntaan että olisimme voineet noutaa palvelimen samalla. Kukaan ei varmaan ylläty jos nyt kerron että työkeikkoja ei tippunut vaikka kuinka kyttäsi. Taiteilu ja kikkailu ilmaispalvelimella jatkui kesään asti, kunnes virittelimme vanhan pizzalaatikon palvelemaan Palasokeria. Tietäähän miten siinä käy, 64 megalla muistia ja noin 100 MHz suorittimella dynaamisen sisällön pusertaminen jokaiselle käyttäjälle yksilöllisesti ei ole kovin vauhdikasta puuhaa ja etusivu latautuikin tuolloin 10-14 sekuntia. Alkukesä taiteiltiin tuon pizzalaatikon varassa kunnes onnen päivä taas koitti ja hyytynyt palvelin saatiin Helsingistä tarkasteluun.
Alkuperäinen palvelin, jossa ei siis varsinaisesti ollut kuitenkaan mitään erityistä vikaa, päätettiin siirtää paikkaan X (emme paljasta palvelimen tarkkaa sijaintia terrori-iskuvaaran takia, totuudenkertojaa ei koskaan kohdella hyvin...), josta käsin homma on pääasiallisesti toiminut suhteellisen hyvin lukuunottamatta kesän säätilavaihteluista johtuvia katkoksia.
Että näin, moni olisi varmasti älynnyt jo jossain välissä lyödä pensselit santaan kun kivireki painaa tonneja, mutta suomalaisessa sisu-myytissä täytyy olla jotain perää. Kaikki on siis opiskeltu kantapään kautta erehtyen ja taas erehtyen, välillä jotain oppien. Tuli tuosta teknisestä ja palvelinsepostuksesta niin pitkä, että tokkopa moni jaksaa tänne asti edes lukea. Voisin kertoa vielä kaikenlaista pikkujuttua parin vuoden varrelta, edellä kuvatut tapahtumat ovat vain pääpiirteissään Palasokerin historia, mutta tehdäänpä niin että lukija voi aina kysyä jos joku asia erityisesti askarruttaa.
Nykyisin Palasokerilla on yli tuhat eri kävijää kuukaudessa, määrä ei ole mykistävän suuri mutta kohdeyleisön huomioon ottaen voidaan tuotakin pitää jo jonkinlaisena saavutuksena palvelulle, joka ei ole mitenkään kaupallinen vaan puhtaasti harrastelijavoimin vedetty. Jos kasvutahti jatkuu nykyisenlaisena, on meillä kolmevuotisjuhlien aikaan jo tuhansittain kuukausittaisia kävijöitä. Ja puhun siis kävijöistä, sivulatauksia tulee tuhansia jo nyt (keskimäärin hieman alta 10 000 sivulatausta / kk). Artikkeleja on julkaistu nyt hiljaisen kesän jälkeen kiitettävällä tahdilla, niitä on tätä kirjoitettaessa luettu yhteensä vajaat 9000 kertaa. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan meille yhä enemmän lukijoita ja ennenkaikkea aktiivisia käyttäjiä, koska Palasokeriin ei sisältöä synny jos tarpeeksi sitä tuottavia ihmisiä ei joukkoomme eksy. Kaikille annetaan edelleen mahdollisuus osoittaa kykynsä kirjoittajana ja jos arkistoa selailee niin voi huomata ettei Palasokeriin kirjoittaminen välttämättä kovin ihmeellisiä kirjallisia lahjoja vaadi. Toivottavasti kolmivuotisjuttua kirjoittaessani voin jo ihmetellä kuinka hyvin Palasokerin omalaatuinen konsepti on lähtenyt toimimaan ja lukijat ovat alkaneet tekemään palvelusta omannäköistään totaaliportaalia.
No hups, tuo oli jo melkein kuin jostain pörssitiedotteesta. Hui yäk.
Nöyrin kiitos kaikille tähän mennessä mukana roikkuneille ja erityisesti sisältöä toimittaneille sekä muille toimintaa tukeneille tahoille. Kyllä meno tästä paranee...
---
Palasokeri Webzine Rev. 1.0
(tuonne ei varmaan kannata ihmeemmin juttuja tai kommentteja lähetellä, niitä sieltä kukaan löydä...)
Idea verkkolehdestä todellakin oli täysin tuulesta tempaistu, jotain "luovaa" piti päästä tekemään, joten syntyi idea jonkinlaisesta digitaalisesti julkaistavasta lehdestä. Hieman tuota tuli mietittyä että miten homma kannattaisi tehdä. Ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen tehdä peruswebbisivut, joita olisi sitten käsin rystyset verta roiskuen päivitetty illasta toiseen. Jostain syystä tämä ajatus ei kauheasti lämmittänyt ja aloinkin tutkailemaan jonkinlaista dynaamista ratkaisua ongelmaan ratkaisuksi ja automatisoimaan ainakin osan operaatioista. Tuolloin Palasokeria monessa tukenut verkkovelho , kutsutaan häntä vaikka Purpleksi, vihjaisi että kannattaisi kenties vilkaista Squishdot -nimistä projektia. Oikopäätä tsingahdin ko. projektin sivulle, jossa puhuttiin jostakin Zopesta mikä pitäisi asentaa koneelle ensin. Mutkattomasti suuntasin Zopen sivuille, latasin windows-version ja asensin sen koneelle. Kädet tärisivät innostuksesta kun huomasin että koneellani pyöri webbiserveri muutamalla klikkauksella. Oli se ihmeellistä. Seuraavaksi latasin tuon jo mainitun Squishdotin verkkolehteäni pyörittämään ja muutamalla klikkauksella sekin asentui paikoilleen. Ruudulta minua pällisteli puolivalmis verkkolehti muutaman minuutin asentamisella josta olin täysin ummikkona suoriutunut. Ei olisi varmasti moni ensinäkemältä uskonut.
Viikon tai pari tuon ihmeellisen kapineen kimpussa ihmettelin kunnes tuli mieleeni että silloinen Ezine oli kenties tyhmä nimi verkkolehdelle ja mietin noin varttisekunnin toista nimeä. Syystä, joka paljastetaan vasta Palasokerin kymmenvuotispäivänä, päätin nimetä laitoksen Palasokeriksi aivan kuin se olisi ollut jotenkin vähemmän tyhmä. Vielä viikko tai pari vääntöä ja systeemin opiskelua minkä jälkeen taisivat ensimmäiset artikkelit olla julkaistut Palasokerissa. Ihmetys oli suuri, itse ihmettelin että miten tällaisen olin onnistunut tekemään ja ystävät sekä tutut ihmettelivät että mitähän perkelettä tuo ropelihattu nyt on keksinyt kun tuotosta ylpeänä esittelin. Pian kuitenkin homma alkoi ainakin jossain mittakaavassa etenemään, ensimmäisten toimittajien joukkoon onnistuin painostamaan Mr. Pasi Sundqvistin, joka joutui arvaamattaan ryhtymään toimittajaksi saadakseen vastapalveluksena bändinsä webbisivuille päivityksiä. Näin se homma etenee.
Jossain vaiheessa piti alkaa miettimään myös että mistä kaikesta sitä juttua haluttaisiin julkaista, mutta aikani asiaa mietittyäni tulin siihen lopputulokseen että parempi ehkä olla rajoittamatta aihealueita, koska en pystynyt rajaamaan mitään aiheita järkevästi palvelun ulkopuolelle. Tässä siis syy, miksi Palasokerissa kirjoitetaan kaikesta maan ja taivaan välillä (vaikka välillä homma on kyllä melkoista undergroundia), palvelu kun viritettiin pystyyn pelkästä tekemisen ilosta eikä palvelemaan jotain harrastajaryhmää tietyssä viestintätarpeessa. Monialaisuudessa on puolensa ja puolensa, varsinkin näin alkuvaiheessa sisältö saattaa näyttää hajanaiselta ja rikkonaiselta, mutta toisaalta olen huomannut että tietyt aihealueet ovat muodostuneet itsestään ns. pääsuuntauksiksi, eli juttuja taitaa eniten olla musiikki, matkailu ja liikennekategorioissa. Syytä ei tarvitse kaukaa hakea, suurin osa toimittajista taitaa olla erityisen vahvasti musiikkiorientoituneita, joten musiikki vahvimpana aihealueena ei ole yllätys. Toivottavasti saamme kuitenkin jatkossa myös esim. elokuva-, matkailu tai hififriikkejä mukaan julkaisutoimintaan, jotta sisältömme monipuolisuus säilyisi. Tästä päästäänkin monialaisuuden toiseen puoleen, eli uskon että itse kullekin tekee välillä hyvää luopua omasta tunnelinäöstään ja kohdata myös omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita etäisestikin sivuavia asioita tai jopa tutustua johonkin täysin ennalta tuntemattomaan (ja arvaamattomaan?). Tämän vuoksi toivon että Palasokeri jatkaisi monialaista linjaansa jatkossa ja saisimme mahdollisimman monipuolisesti sisältöä palveluumme jotta emme rajoittuisi pienen marginaalijoukon palveluksi (marginaaliryhmäähän tässä edustetaan varmasti jo muutenkin, marginaalista kun aletaan ottamaan vielä marginaaliryhmää niin alkaa menemään ympyrät pieniksi).
Eksyinpä taas alkuperäisestä aiheesta sanailemaan hienoja korulauseita, palataanpa tekniikan pariin eli miten Palasokerista kehittyi nykyisenlainen kasa epämääräistä koodia. Tuolla alkuperäisellä rungolla toimittiin ensimmäisen vuoden ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti hommaa harjoitellen. Aivan alkuperäisiä artikkelien julkaisupäivämääriä ei ole missään enää tallessa, joten en voi tarkempaa statistiikkaa ensimmäisen vuoden artikkelimääristä kertoa saati sitten kävijämääristä. Jossain vaiheessa noin vuosi sitten tuli mieleen että Palasokeriin olisi kiva saada myös muuta sisältöä artikkelien lisäksi. Aloin tutkailemaan mahdollisia vaihtoehtoja alkuperäiselle Squishdotille, joka ei ollut kovin joustava jatkokehitystä ajatellen. En muista miten eksyin tutkailemaan tuotetta nimeltä PHP-Nuke, joka tarjosi suuren osan niistä ominaisuuksista joita olin ajatellut uuteen Palasokeriin sisällyttää. Samaan aikaan huomasin että intternetistä pystyi rekisteröimään itselleen palvelintilaa scriptikielillä ja tietokannoilla varustettuna ilmaiseksi, joten kynnys tuon uuden tuotteen kokeiluun ei ollut korkea. Kyllä maailma oli taas ihmeellinen paikka elää kun huomasin että onnistuin asentamaan PHP-Nuket + muut kikkareet palvelimelle. Pian kyseinen tuote osoittautui kuitenkin niin turvattomaksi, että aloin katselemaan olisiko mahdollista löytää joku muu ratkaisu uudeksi Palasokeriksi. Törmäsin Postnukeen, joka oli PHP-Nuke projektista omille teilleen lähtenyt haara, joka tarjosi huomattavasti tietoturvallisempaa ratkaisua (näin siis tuolloin vielä uskoin vankasti...). Eipä aikaakaan kun Postnuke pyöri palvelimella ja sisällön siirtäminen saattoi alkaa.
Uuden Palasokerin kehittäminen kesti vuoden 2001 loppuun ja tämä nykyinen versio julkaistiin vuodenvaihteessa 2002. Sittemmin koodi on saanut niin reilusti puukkoa että kokonaisuus muistuttaa hyvin etäisesti Postnukea, mikä tekeekin uuteen versioon päivityksestä melkoisen savotan. Mutta näin siis teknisesti Palasokeri on eksynyt nykyiseen tilaansa.
Jotta tämän verkkolehden pyörittämisestä ei jäisi liian helponoloista kuvaa, kerrotaanpa vielä siitä, missä Palasokeria on pyöritetty. Ensimmäinen versio, joka oli intternetin yli kaikkien saatavilla, palveltiin kotikoneelta, jolle sen aluksi asensin. Olin opiskelijaverkossa kiinni, palvelimien pitäminen ko. verkossa oli kentis jossain mielessä kiellettyä, mutta käyttösäännöt eivät tätä täysin selkeästi kieltäneet. Iloa ei jatkunutkaan pitkään vaan opiskelijaverkoista pistettiin palvelinportit kiinni ulkomaailmaan ja muutettiin käyttösäännöt selkeäsanaisesti kieltämään kaikki palvelimet. Eipä siinä mitään, uutta kotia Palasokerille etsimään. En aivan tarkkaan muista kaikkia välivaiheita, mutta ennenpitkään löysin Englannissa toimivan NIP Ltd:n, joka tarjosi ilmaiseksi Zope-palvelua. Rekisteröitymisen jälkeen sivut piti siirtää käsin artikkeli ja sivu kerrallaan tuonne palveluun, koska tietoturvasyistä eivät tukeneet esim. tietokannan siirtoa suoraan. Siirtotalkoiden jälkeen homma toimi kuitenkin kohtuullisesti Englannistakin käsin kunnes palvelu jostain syystä räjähti käsiin eikä ollut käytettävissä pariin viikkoon. Ehdinkin rekisteröimään uuden vastaavanlaisen palvelun USA:sta, mihin aloinkin jo sivuja siirtämään kun jo aikaisemmin mainittu herra Purple tuli avuksi ja pystytti omalle kotipalvelimelleen Zopen jotta Palasokeri saattoi taas jatkaa toimintaansa. Palvelimet vaihtuivat Purplen kotiverkossa ja Palasokeri löytyi joka viikko eri osoitteesta. Onneksi apuna oli hieman aikaisemmin rekisteröity domain-nimi, eli Palasokeri.com otettiin käyttöön. Purple muutti vaihtaen paikkakuntaa ja taas jouduttiin käsin siirtämään sisältö tuonne Englannissa sijainneelle palvelimelle joka oli alkanut taas toimia.
Tuli aika etsiä uudelle Palasokerin versiolle kotia ja ilmaispalvelu, missä Palasokeri 2.0:aa oli kehitetty, oli toiminut ihan kohtuullisesti, joten tarkoitus oli alkaa uuden Palasokerin toiminta sieltä käsin, palvelu sijaitsi Englannissa. Juuri ennen vuodenvaihdetta kun palvelu oli tarkoitus ottaa käyttöön, f2s.com niminen firma ilmoitti että ilmaispalvelut sitten loppuvat, hyvää päivänjatkoa. Kutsuttiin Purple apuun ja Purplen kotiverkkoon viriteltiin taas omaa palvelinta pyörittämään uutta Palasokeria. Vuodenvaihteessa kun käyttöönotto tapahtui, homma toimi ihan hienosti. Jo tuolloin alettiin puhumaan että Palasokeri-palvelin voitaisiin kenties siirtää Helsinkiin erään firman intternet-letkun päähän. Keväällä 2002 Palasokeri heivattiinkin Helsinkiin, mutta intternet-letku ei löytynytkään Palasokerin persuksiin välittömästi vaan hätäratkaisuna siirsin kaiken sisällön Slovakiasta rekisteröimääni ilmaispalveluun. Slovakian palvelu toimikin sitten juuri niin hyvin kuin hinnasta voi päätellä. Sivuja saattoi selailla aamupäivisin ihan kohtuullisen nopeasti, mutta puolen päivän jälkeen liikenne hyytyi täysin eikä sivut enää auenneet ennen seuraavaa aamua. Muutamassa viikossa Helsingissä palvelin saatiin viimein letkun päähän ja sivuja saattoi taas selailla ympäri vuorokauden kohtuullisen nopeasti. Ainoa ongelma oli että Kolumbuksen tai Suomi24:n palveluista ei päässyt Palasokerin sivuille. Alta kuukauden kuluttua Helsingin aloituksesta Palasokerin palvelin sanoi itsensä irti eräänä kauniina ilta-päivänä. Viikon päivät odoteltiin että joku ehti Helsingissä painaltamaan reset-nakkulaa ja lopputulos oli toivoton, mitään ei tapahtunut. Sisältö piti taas siirtää johonkin ilmaispalveluun, rekisteröin kokeeksi Lycosilta sivutilaa + tietokannat yms. ja siirsin sivut heidän palveluunsa. Palvelussa oli about kiljoona proxyä välissä, joten juuri mikään Palasokerin palvelu ei toiminut oikein joten puukotin koodia kiireessä niin että edes jotain sai sivuilta ulos. Samaan aikaan siirsin sisällön myös Slovakiaan ja saatoin domainin osoitetta vaihtamalla taiteilla niin että aamupäivisin sivut palveltiin Slovakiasta ja iltapäivisin Lycosilta. Parin päivän jälkeen Lycos poisti tunnukset viitateen johonkin käsittämättömään sääntörikkeeseen, jäljellä oli enää Slovakia. Originaali palvelin hillui Helsingissä, odottelimme että olisi tullut työkeikkaa Helsingin suuntaan että olisimme voineet noutaa palvelimen samalla. Kukaan ei varmaan ylläty jos nyt kerron että työkeikkoja ei tippunut vaikka kuinka kyttäsi. Taiteilu ja kikkailu ilmaispalvelimella jatkui kesään asti, kunnes virittelimme vanhan pizzalaatikon palvelemaan Palasokeria. Tietäähän miten siinä käy, 64 megalla muistia ja noin 100 MHz suorittimella dynaamisen sisällön pusertaminen jokaiselle käyttäjälle yksilöllisesti ei ole kovin vauhdikasta puuhaa ja etusivu latautuikin tuolloin 10-14 sekuntia. Alkukesä taiteiltiin tuon pizzalaatikon varassa kunnes onnen päivä taas koitti ja hyytynyt palvelin saatiin Helsingistä tarkasteluun.
Alkuperäinen palvelin, jossa ei siis varsinaisesti ollut kuitenkaan mitään erityistä vikaa, päätettiin siirtää paikkaan X (emme paljasta palvelimen tarkkaa sijaintia terrori-iskuvaaran takia, totuudenkertojaa ei koskaan kohdella hyvin...), josta käsin homma on pääasiallisesti toiminut suhteellisen hyvin lukuunottamatta kesän säätilavaihteluista johtuvia katkoksia.
Että näin, moni olisi varmasti älynnyt jo jossain välissä lyödä pensselit santaan kun kivireki painaa tonneja, mutta suomalaisessa sisu-myytissä täytyy olla jotain perää. Kaikki on siis opiskeltu kantapään kautta erehtyen ja taas erehtyen, välillä jotain oppien. Tuli tuosta teknisestä ja palvelinsepostuksesta niin pitkä, että tokkopa moni jaksaa tänne asti edes lukea. Voisin kertoa vielä kaikenlaista pikkujuttua parin vuoden varrelta, edellä kuvatut tapahtumat ovat vain pääpiirteissään Palasokerin historia, mutta tehdäänpä niin että lukija voi aina kysyä jos joku asia erityisesti askarruttaa.
Nykyisin Palasokerilla on yli tuhat eri kävijää kuukaudessa, määrä ei ole mykistävän suuri mutta kohdeyleisön huomioon ottaen voidaan tuotakin pitää jo jonkinlaisena saavutuksena palvelulle, joka ei ole mitenkään kaupallinen vaan puhtaasti harrastelijavoimin vedetty. Jos kasvutahti jatkuu nykyisenlaisena, on meillä kolmevuotisjuhlien aikaan jo tuhansittain kuukausittaisia kävijöitä. Ja puhun siis kävijöistä, sivulatauksia tulee tuhansia jo nyt (keskimäärin hieman alta 10 000 sivulatausta / kk). Artikkeleja on julkaistu nyt hiljaisen kesän jälkeen kiitettävällä tahdilla, niitä on tätä kirjoitettaessa luettu yhteensä vajaat 9000 kertaa. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan meille yhä enemmän lukijoita ja ennenkaikkea aktiivisia käyttäjiä, koska Palasokeriin ei sisältöä synny jos tarpeeksi sitä tuottavia ihmisiä ei joukkoomme eksy. Kaikille annetaan edelleen mahdollisuus osoittaa kykynsä kirjoittajana ja jos arkistoa selailee niin voi huomata ettei Palasokeriin kirjoittaminen välttämättä kovin ihmeellisiä kirjallisia lahjoja vaadi. Toivottavasti kolmivuotisjuttua kirjoittaessani voin jo ihmetellä kuinka hyvin Palasokerin omalaatuinen konsepti on lähtenyt toimimaan ja lukijat ovat alkaneet tekemään palvelusta omannäköistään totaaliportaalia.
No hups, tuo oli jo melkein kuin jostain pörssitiedotteesta. Hui yäk.
Nöyrin kiitos kaikille tähän mennessä mukana roikkuneille ja erityisesti sisältöä toimittaneille sekä muille toimintaa tukeneille tahoille. Kyllä meno tästä paranee...
---
Palasokeri Webzine Rev. 1.0
(tuonne ei varmaan kannata ihmeemmin juttuja tai kommentteja lähetellä, niitä sieltä kukaan löydä...)
+/- saldo : 0 | Tweet
Eikai täsä voi muuta sanoo ku että: Isot onnittelut 2 vuotiaalle Sokrulle!
Misäs se on se kakkutarjoilu? ;)
Ja iso käsi Jakelle sinnikkäästä toiminnasta! :)
Onnea Palasokerille ja toimitukselle vuosipäivän johdosta. Palasokeri on näköjään tasan neljä päivää esikoistani vanhempi, joka viettää tänään 2-vuotispäiväänsä. Ajattelin pyytää screen shottia ekasta sokru-versiosta kaikille ihmeteltäväksi, mutta sitten löysinkin koko komeuden toimituksen ystävällisesti juhlajuttuun sisällyttämän linkin päästä. Olihan hauskaa ja nostalgista vierailla vanhan sokru-version sivuja. Täytyy vaan todeta, että kehitystä on tapahtunut ja kauas ollaan tultu noista ajoista! :)