Etno soi!
Hezzu kirjoitti noin 23 vuotta sitten (0 kommenttia)
Otetaanpa pieni katsaus tämän syksyn uusiin folk/etno-levyihin. Eihän pelkällä progella elä, joten levysoittimessani ovat olleet pyörityksessä esim. Sinéad OConnor, Gjallarhorn, Youssou NDour ja Huun-Huur-Tu. Etnoilua useemmastakin maailman kolkasta siis.
Sinéad OConnor: Sean-Nós Nua (Hummingbird/Roadrunner RR 8402-2)
[img]juttukuvat/levyt/sinead.jpg" vspace="5" hspace="5" align="left">Kuudennella albumillaan dublinilaissyntyinen irlantilaispoppari Sinéad OConnor versioi vanhoja traditionaalisia irlantilaissävelmiä tehden varsin hienoa jälkeä. Sinéad on valinnut levylleen lauluja, joita hän on kuullut ja oppinut lapsuudessaan esim. isältään ja koulussa, mutta on ottanut mukaan myös uudempia löytöjään. Levyn yleisilme on varsin akustinen ja herkkä. Toki muutamissa kappaleissa on hieman modernimpaa äänimaisemaa rumpu-ohjelmointeineen ja muineen, mutta pääosin levyllä soivat perinteiset akustiset instrumentit kuten akustinen kitara, viulu, huilu, haitari ja tinapilli. Mihinkään kiihkeään pelimannimeininkiin levyllä ei kuitenkaan ryhdytä vaan pääosassa on Sinéadin kaunis ja persoonallinen ääni. Suurin osa levyn lauluista on esitetty englanniksi, mutta parissa kappaleessa Sinéad laulaa irlannin kielellä (onko se nyt iiri tai gaelic vai mitä?). Levyn kohokohtiin kuuluu esim. Paddys Lament, jonka Sinéad on poiminut Mary Blackin ohjelmistosta. Tässä biisissä Sinéadin sielukas tulkinta saa suorastaan ihon kananlihalle, aaaahhh! Christy Mooren kanssa duetoitu Lord Baker kuuluu myös levyn vaikuttavimpiin hetkiin, yli 11 minuuttinen kappale on varsin pelkistetty toteutukseltaan, mutta näiden kahden vokalistin yhteispeli ei päästä kuulijan mielenkiintoa herpaantumaan.
Gjallarhorn: Grimborg (Vindauga Music VDMCD 802)
[img]juttukuvat/levyt/gjallarhorn.jpg" vspace="5" hspace="5" align="right">Gjallarhorn on eksoottisesta nimestään huolimatta suomalainen bändi. Tai tarkemmin sanottuna suomenruotsalainen, he esittävät laulunsa lähes yksinomaan ruotsiksi, muutama suomenkielinen kappale heiltä toki myös löytyy (ei tältä uudelta levyltä kuitenkaan). Musiikkinsa he ammentavat skandinaavisesta perinteestä, mutta laajentavat skaalaa moneen suuntaan. Yhtyeen ominaissoinnin eräs tärkeä elementti on nimittäin australialaista perää oleva didgeridoo. Tämän eksoottisen puhaltimen pörinää yhtyeen levyiltä löytyykin yllin kyllin. Rytmistä pohjaa lyövät monenmoiset lyömäsoittimet maailman eri kolkilta shamaanirummusta djembeen ja itämaisiin kolisuttimiin. Viulu ja alttoviulu ovat myös keskeisiä instrumentteja. Tämä Grimborg on Gjallarhornin kolmas albumi ja bändin kokoonpano on hieman muuttunut sitten viime näkemän, nelihenkisellä kokoonpanolla kuitenkin edelleen touhutaan. Keulakuvana ja vokalisti-viulistina toimii tietysti edelleen Jenny Wilhelms. Grimborg on ehkä ehjempi kokonaisuus kuin bändin aiemmat levyt, samalla se on kuitenkin myös aavistuksen verran rohkeampi ilmaisussaan. Tästä kuulee että bändi tietää sataprosenttisesti mitä se on tekemässä. Levy on yhtä aikaa kokeellinen ja perinteikäs. Progressiivista etnoilua epäilemättä!
Youssou NDour: Nothings In Vain (Coono Du Réér) (Nonesuch 7559-79654-2)
[img]juttukuvat/levyt/youssou.jpg" vspace="5" hspace="5" align="left">Senegalilaissyntyinen Youssou NDour on tehnyt jo pitkän uran maailman musiikin kartalla, miehen ensimmäinen levy ilmestyi 80-luvun puolivälisssä. Youssou ei ole vieroksunut laajentaa ilmaisuaan myös länsimaisen pop-musiikin suuntaan ja miehen tunnetuin hitti lieneekin yhdessä Neneh Cherryn kanssa duetoitu Seven Seconds vuoden 1994 levyltä The Guide (Wommat). En ole miehen uraa kovinkaan tarkkaan seurannut, mutta käsittääkseni hän on viime vuosina tehnyt levyistään kahdenlaisia versioita, toinen hieman trendikkäämpi versio kansainväliseen levitykseen ja toinen perinteikkäämpi kotimaansa markkinoille. Tämä uunituore levy merkitsee Youssoulle eräänlaista paluuta akustisille juurilleen. Toki bassot ja kitarat tarvitsevat virtaa, mutta levy on ilmaisussaan varsin perinteikäs. Länsimaisuudesta muistuttava trendikkkyys on minimissään ;-) Sävyltään levy on hieman melankolinen, ei mikään bailauslevy. Levyllä Youssou laulaa ainakin kolmella eri kielellä, äidinkielensä lisäksi kuullaan ranskaa ja englantia. Youssou on hieno laulaja, jonka ääni hehkuu sielukkuutta.
Huun-Huur-Tu: Spirits From Tuva (JARO 4243-2)
[img]juttukuvat/levyt/huunhurtu.jpg" vspace="5" hspace="5" align="right">Tuvalaista kurkkulaulua remiksattuna? Jep, tämä on sitä ja hienolta kuulostaa! Huun-Huur-Tu on noin kymmenisen vuotta kasassa ollut venäläisbändi, jonka kotikonnut siis sijaitsevat jossain tuolla kaukana siperiassa mongolian yläpuolella. Jossain sielä kummiskin, ei nyt satu karttaa käteen että tarkemmin katsoisi ;-) Kurkkulautekniikasta en tiedä tietysti mitään, mutta sille ominaista on esim. se, että laulaja pystyy laulamaan vaikkapa kolmea eri melodiaa yhtä aikaa. Ja sävyjä löytyy matalasta murinasta (bassosta) korkeaan tenoriin. Sama laulaja saattaa hallita useita eri äänialoja ja tekniikoita. Huun-Huur-Tu muodostuu neljästä miekkosesta (kokoonpano on hieman muuttunut vuosien varrella) ja heiltä on ilmestynyt jo useampikin levy tässä vuosien saatossa. Tämä uusi remix-levy on kuitenkin ensimmäinen jonka hyppysiini nappasin, joten en pysty vertaamaan näitä uusioversioita niihin alkuperäisesityksiin. Tämän levyn remixauksista vastaavat useat eri länsimaiset dj:t ja muusikot, jotka ovat muokanneet yhtyeen perinnetietoista musiikkia uusiin trendikkäämpiin kuosiin. Teknorytmejä on siis tarjolla. Vaikka yleensä suhtaudun remixauksiin nihkeästi, niin tässä homma kuitenkin toimii aivan mahtavasti! No olenhan toki aiemmin pehmittänyt päätäni esim. Wimmen musiikilla, joten etnoilun ja koneilun ristisiitos on tullut tutuksi ;-) Jees, ja vaikka mukana on useita kokkeja on levystä saatu erittäin yhtenäiseltä kuulostava teos eikä se kuulosta millään muotoa hajanaiselta kokoelmalta. Yhtyeen omaa persoonallista ääntä ei myöskään ole onnistuttu hukuttamaan vaan tämä kuulostaa nimenomaan bändin levyltä, eikä dj:tten aikaansaannokselta. Levy on näköjään ollut World Music Chart Europen listalla ykkösenä syyskuussa enkä yhtään ihmettele!
Sinéad OConnor: Sean-Nós Nua (Hummingbird/Roadrunner RR 8402-2)
[img]juttukuvat/levyt/sinead.jpg" vspace="5" hspace="5" align="left">Kuudennella albumillaan dublinilaissyntyinen irlantilaispoppari Sinéad OConnor versioi vanhoja traditionaalisia irlantilaissävelmiä tehden varsin hienoa jälkeä. Sinéad on valinnut levylleen lauluja, joita hän on kuullut ja oppinut lapsuudessaan esim. isältään ja koulussa, mutta on ottanut mukaan myös uudempia löytöjään. Levyn yleisilme on varsin akustinen ja herkkä. Toki muutamissa kappaleissa on hieman modernimpaa äänimaisemaa rumpu-ohjelmointeineen ja muineen, mutta pääosin levyllä soivat perinteiset akustiset instrumentit kuten akustinen kitara, viulu, huilu, haitari ja tinapilli. Mihinkään kiihkeään pelimannimeininkiin levyllä ei kuitenkaan ryhdytä vaan pääosassa on Sinéadin kaunis ja persoonallinen ääni. Suurin osa levyn lauluista on esitetty englanniksi, mutta parissa kappaleessa Sinéad laulaa irlannin kielellä (onko se nyt iiri tai gaelic vai mitä?). Levyn kohokohtiin kuuluu esim. Paddys Lament, jonka Sinéad on poiminut Mary Blackin ohjelmistosta. Tässä biisissä Sinéadin sielukas tulkinta saa suorastaan ihon kananlihalle, aaaahhh! Christy Mooren kanssa duetoitu Lord Baker kuuluu myös levyn vaikuttavimpiin hetkiin, yli 11 minuuttinen kappale on varsin pelkistetty toteutukseltaan, mutta näiden kahden vokalistin yhteispeli ei päästä kuulijan mielenkiintoa herpaantumaan.
Gjallarhorn: Grimborg (Vindauga Music VDMCD 802)
[img]juttukuvat/levyt/gjallarhorn.jpg" vspace="5" hspace="5" align="right">Gjallarhorn on eksoottisesta nimestään huolimatta suomalainen bändi. Tai tarkemmin sanottuna suomenruotsalainen, he esittävät laulunsa lähes yksinomaan ruotsiksi, muutama suomenkielinen kappale heiltä toki myös löytyy (ei tältä uudelta levyltä kuitenkaan). Musiikkinsa he ammentavat skandinaavisesta perinteestä, mutta laajentavat skaalaa moneen suuntaan. Yhtyeen ominaissoinnin eräs tärkeä elementti on nimittäin australialaista perää oleva didgeridoo. Tämän eksoottisen puhaltimen pörinää yhtyeen levyiltä löytyykin yllin kyllin. Rytmistä pohjaa lyövät monenmoiset lyömäsoittimet maailman eri kolkilta shamaanirummusta djembeen ja itämaisiin kolisuttimiin. Viulu ja alttoviulu ovat myös keskeisiä instrumentteja. Tämä Grimborg on Gjallarhornin kolmas albumi ja bändin kokoonpano on hieman muuttunut sitten viime näkemän, nelihenkisellä kokoonpanolla kuitenkin edelleen touhutaan. Keulakuvana ja vokalisti-viulistina toimii tietysti edelleen Jenny Wilhelms. Grimborg on ehkä ehjempi kokonaisuus kuin bändin aiemmat levyt, samalla se on kuitenkin myös aavistuksen verran rohkeampi ilmaisussaan. Tästä kuulee että bändi tietää sataprosenttisesti mitä se on tekemässä. Levy on yhtä aikaa kokeellinen ja perinteikäs. Progressiivista etnoilua epäilemättä!
Youssou NDour: Nothings In Vain (Coono Du Réér) (Nonesuch 7559-79654-2)
[img]juttukuvat/levyt/youssou.jpg" vspace="5" hspace="5" align="left">Senegalilaissyntyinen Youssou NDour on tehnyt jo pitkän uran maailman musiikin kartalla, miehen ensimmäinen levy ilmestyi 80-luvun puolivälisssä. Youssou ei ole vieroksunut laajentaa ilmaisuaan myös länsimaisen pop-musiikin suuntaan ja miehen tunnetuin hitti lieneekin yhdessä Neneh Cherryn kanssa duetoitu Seven Seconds vuoden 1994 levyltä The Guide (Wommat). En ole miehen uraa kovinkaan tarkkaan seurannut, mutta käsittääkseni hän on viime vuosina tehnyt levyistään kahdenlaisia versioita, toinen hieman trendikkäämpi versio kansainväliseen levitykseen ja toinen perinteikkäämpi kotimaansa markkinoille. Tämä uunituore levy merkitsee Youssoulle eräänlaista paluuta akustisille juurilleen. Toki bassot ja kitarat tarvitsevat virtaa, mutta levy on ilmaisussaan varsin perinteikäs. Länsimaisuudesta muistuttava trendikkkyys on minimissään ;-) Sävyltään levy on hieman melankolinen, ei mikään bailauslevy. Levyllä Youssou laulaa ainakin kolmella eri kielellä, äidinkielensä lisäksi kuullaan ranskaa ja englantia. Youssou on hieno laulaja, jonka ääni hehkuu sielukkuutta.
Huun-Huur-Tu: Spirits From Tuva (JARO 4243-2)
[img]juttukuvat/levyt/huunhurtu.jpg" vspace="5" hspace="5" align="right">Tuvalaista kurkkulaulua remiksattuna? Jep, tämä on sitä ja hienolta kuulostaa! Huun-Huur-Tu on noin kymmenisen vuotta kasassa ollut venäläisbändi, jonka kotikonnut siis sijaitsevat jossain tuolla kaukana siperiassa mongolian yläpuolella. Jossain sielä kummiskin, ei nyt satu karttaa käteen että tarkemmin katsoisi ;-) Kurkkulautekniikasta en tiedä tietysti mitään, mutta sille ominaista on esim. se, että laulaja pystyy laulamaan vaikkapa kolmea eri melodiaa yhtä aikaa. Ja sävyjä löytyy matalasta murinasta (bassosta) korkeaan tenoriin. Sama laulaja saattaa hallita useita eri äänialoja ja tekniikoita. Huun-Huur-Tu muodostuu neljästä miekkosesta (kokoonpano on hieman muuttunut vuosien varrella) ja heiltä on ilmestynyt jo useampikin levy tässä vuosien saatossa. Tämä uusi remix-levy on kuitenkin ensimmäinen jonka hyppysiini nappasin, joten en pysty vertaamaan näitä uusioversioita niihin alkuperäisesityksiin. Tämän levyn remixauksista vastaavat useat eri länsimaiset dj:t ja muusikot, jotka ovat muokanneet yhtyeen perinnetietoista musiikkia uusiin trendikkäämpiin kuosiin. Teknorytmejä on siis tarjolla. Vaikka yleensä suhtaudun remixauksiin nihkeästi, niin tässä homma kuitenkin toimii aivan mahtavasti! No olenhan toki aiemmin pehmittänyt päätäni esim. Wimmen musiikilla, joten etnoilun ja koneilun ristisiitos on tullut tutuksi ;-) Jees, ja vaikka mukana on useita kokkeja on levystä saatu erittäin yhtenäiseltä kuulostava teos eikä se kuulosta millään muotoa hajanaiselta kokoelmalta. Yhtyeen omaa persoonallista ääntä ei myöskään ole onnistuttu hukuttamaan vaan tämä kuulostaa nimenomaan bändin levyltä, eikä dj:tten aikaansaannokselta. Levy on näköjään ollut World Music Chart Europen listalla ykkösenä syyskuussa enkä yhtään ihmettele!
+/- saldo : 0 | Tweet