Niskalaukauksia Lutakossa 20.11.2002
Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (5 kommenttia)
Tämän päivän lumessakahlaajat lähes kirjaimellisesti hiihtivät läpi tuulen ja tuiskun keskiviikkona 20. marraskuuta kohti Lutakkoa Jyväskylässä. Lutakon lauteille oli kipuamassa Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus aloittamaan syystalven klubikiertuettaan, joten yleisö pääsi talvimyrskyssä fiilistelemään sopivissa tunnelmissa jo matkalla paikan päälle.
Lutakko oli loppuunmyyty jo arviolta pari viikkoa ennen keikkailtaa, joten Lutakon kätköihin oli eksynyt suurin piirtein 500 raskaan suomirockin (?!) harrasta kuulijaa. Käsittääkseni tämä keikka oli ensimmäinen, jolla Niskalaukaus esiintyi kosketinsoittaja Tuomas Holopaisella (Nightwish) vahvistettuna. Kosketinvelho oli haluttu mukaan, jotta bändi saattoi soittaa myös sellaisia biisejä, joihin oli levylle tehty kosketinosuudet, mutta ilman vakinaista pimputtajaa ko. biisit ovat jääneet aikaisemmin keikoilla esittämättä. No, ehkä vähän yliampuvaa ottaa tuollainen kotimaisen kosketintaiteilun kärkipään tekijä, mutta hyvinhän tuo homma näkyi sujuvan, mr. Holopainen taisikin jo ennakkoon kommentoida ettei todennäköisesti kehtaa mitään menninkäislurituksia Niskalaukauksen riveissä soittaa. Valitettavasti useimmissa biiseissä koskettimet olivat niin alas miksattuina, että oli käytännössä aivan sama, oliko niitä joku soittamassa vai ei. Olikohan joku unohtanut kertoa miksaajalle että tällä kertaa lavalla on vähän enemmän ääntä ja ne pari ylimääräistä kanavaa pöydässä olisi kenties syytä nostaa kuuluuviin poikkeuksellisesti? Kyse ei siis ollut siitä että koskettimet olisivat kuuluneet heikosti tai itselläni olisi vaikea kuulovaurio vaan tarkistettuani tilanteen kanssakuulijoilta vahvistivat he tilanteen, eli esim. vasemmassa laidassa katsomoa oli pitkään (monen biisin ajan) epäselvää, oliko bändillä kosketinsoittaja mukana vai ei (kun ei näkynyt vasemmasta laidasta pa-pinon takaa).
Kokonaisuutena soundipuoli oli kunnossa, jostain syystä (oiskohan kiertuevehkeiden sisäänajosta ollut kyse) bändi käytti omaa PA:ta, mikä on aika harvinaista Lutakossa. Melkoisen hiljaa kuitenkin soittivat, eli vaikka lavalta olisi pitänyt tulla kitaravallia kolmen kitaran voimin, ei äänenpaine ollut aivan lavan etuosassakaan mitenkään mainittava. Kyllähän tällaista musiikkia pitää kuulla kovaa, vaikken yltiöpäisesti kannatakaan aivan yletöntä äänentoiston huudatusta.
Valoreleitä oli lava täynnä, taas kerran ehkä vähän yliampuvasti Lutakon kokoiseen paikkaan, mutta veikkaanpa että tässä samalla kokeilivat releitä kiertuetta silmälläpitäen.
Biisilistaa en tavoilleni uskollisena edes yritä toimittaa, mutta mainittakoon setistä sen verran, että se rakentui aika varmoista valinnoista kattavasti monelta levyltä. Extraa illan tarjonnassa olivat nuo muutamat kosketinvetoiset, yleensä vähän keskiarvoa rauhallisemman linjan biisit, joita siis harvemmin on Niskalaukauksen keikoilla kuultu. Näitä extroja lukuunottamatta setti oli siis milteipä tasapaksu. Ja kokonaiskesto koko setillä encoreineen oli käsittääkseni jotain puolentoista tunnin paikkeilla, mikä on aika vähän varsinkin kun bändi esiintyi ilman lämmittelijää.
Ja miksi ihmeessä keikkojen pitää keskellä viikkoa alkaa hieman ennen puolta yötä? Lutakossa mielestäni onnistuneesti kokeiltiin parin artistin kanssa keskellä viikkoa aikaisempaa showtime, esim. CMX aloitti esiintymisensä klo 22:30 mihin taisi sekä bändi että yleisö olla tyytyväiset.
Kannattaa muuten levykaupassa haahuillessa vilkaista josko asialleen omistautunut kaupanpitäjä olisi älynnyt tilata Tiernapojat -ep:tä, ko. levyllä Trio Niskalaukaus säestää Timo Rautiaista, Jarkko Martikaista (YUP), Ismo Alankoa ja Toni Virtasta (Apulanta) tiernapoikina. Varmaan hyvää rockia vaikka joulunodotukseen. Tiernapojat levy on tätä kirjoitettaessa myynyt jo kultalevyn verran ja jalometallia on luvassa bändille myös Rajaportti levystä, jota on myyty platinan verran.
Täältä tähän.
Lutakko oli loppuunmyyty jo arviolta pari viikkoa ennen keikkailtaa, joten Lutakon kätköihin oli eksynyt suurin piirtein 500 raskaan suomirockin (?!) harrasta kuulijaa. Käsittääkseni tämä keikka oli ensimmäinen, jolla Niskalaukaus esiintyi kosketinsoittaja Tuomas Holopaisella (Nightwish) vahvistettuna. Kosketinvelho oli haluttu mukaan, jotta bändi saattoi soittaa myös sellaisia biisejä, joihin oli levylle tehty kosketinosuudet, mutta ilman vakinaista pimputtajaa ko. biisit ovat jääneet aikaisemmin keikoilla esittämättä. No, ehkä vähän yliampuvaa ottaa tuollainen kotimaisen kosketintaiteilun kärkipään tekijä, mutta hyvinhän tuo homma näkyi sujuvan, mr. Holopainen taisikin jo ennakkoon kommentoida ettei todennäköisesti kehtaa mitään menninkäislurituksia Niskalaukauksen riveissä soittaa. Valitettavasti useimmissa biiseissä koskettimet olivat niin alas miksattuina, että oli käytännössä aivan sama, oliko niitä joku soittamassa vai ei. Olikohan joku unohtanut kertoa miksaajalle että tällä kertaa lavalla on vähän enemmän ääntä ja ne pari ylimääräistä kanavaa pöydässä olisi kenties syytä nostaa kuuluuviin poikkeuksellisesti? Kyse ei siis ollut siitä että koskettimet olisivat kuuluneet heikosti tai itselläni olisi vaikea kuulovaurio vaan tarkistettuani tilanteen kanssakuulijoilta vahvistivat he tilanteen, eli esim. vasemmassa laidassa katsomoa oli pitkään (monen biisin ajan) epäselvää, oliko bändillä kosketinsoittaja mukana vai ei (kun ei näkynyt vasemmasta laidasta pa-pinon takaa).
Kokonaisuutena soundipuoli oli kunnossa, jostain syystä (oiskohan kiertuevehkeiden sisäänajosta ollut kyse) bändi käytti omaa PA:ta, mikä on aika harvinaista Lutakossa. Melkoisen hiljaa kuitenkin soittivat, eli vaikka lavalta olisi pitänyt tulla kitaravallia kolmen kitaran voimin, ei äänenpaine ollut aivan lavan etuosassakaan mitenkään mainittava. Kyllähän tällaista musiikkia pitää kuulla kovaa, vaikken yltiöpäisesti kannatakaan aivan yletöntä äänentoiston huudatusta.
Valoreleitä oli lava täynnä, taas kerran ehkä vähän yliampuvasti Lutakon kokoiseen paikkaan, mutta veikkaanpa että tässä samalla kokeilivat releitä kiertuetta silmälläpitäen.
Biisilistaa en tavoilleni uskollisena edes yritä toimittaa, mutta mainittakoon setistä sen verran, että se rakentui aika varmoista valinnoista kattavasti monelta levyltä. Extraa illan tarjonnassa olivat nuo muutamat kosketinvetoiset, yleensä vähän keskiarvoa rauhallisemman linjan biisit, joita siis harvemmin on Niskalaukauksen keikoilla kuultu. Näitä extroja lukuunottamatta setti oli siis milteipä tasapaksu. Ja kokonaiskesto koko setillä encoreineen oli käsittääkseni jotain puolentoista tunnin paikkeilla, mikä on aika vähän varsinkin kun bändi esiintyi ilman lämmittelijää.
Ja miksi ihmeessä keikkojen pitää keskellä viikkoa alkaa hieman ennen puolta yötä? Lutakossa mielestäni onnistuneesti kokeiltiin parin artistin kanssa keskellä viikkoa aikaisempaa showtime, esim. CMX aloitti esiintymisensä klo 22:30 mihin taisi sekä bändi että yleisö olla tyytyväiset.
Kannattaa muuten levykaupassa haahuillessa vilkaista josko asialleen omistautunut kaupanpitäjä olisi älynnyt tilata Tiernapojat -ep:tä, ko. levyllä Trio Niskalaukaus säestää Timo Rautiaista, Jarkko Martikaista (YUP), Ismo Alankoa ja Toni Virtasta (Apulanta) tiernapoikina. Varmaan hyvää rockia vaikka joulunodotukseen. Tiernapojat levy on tätä kirjoitettaessa myynyt jo kultalevyn verran ja jalometallia on luvassa bändille myös Rajaportti levystä, jota on myyty platinan verran.
Täältä tähän.
+/- saldo : 0 | Tweet
Mie kävin sitte tsekkaamasa Niskiksen paikallisesa baarisa (pe 29.11.). Oli ihan jees. Koskettimia ei kuulunu paljoa tääläkään, muutaman biisin alusa vähäsen, vaikka kyllähän tuo oli soittavinaan, ois niitä voinu miksata vähä ylemmäs että oisivat kuuluneetkin. Hymyilevää porukkaa oli nuo soittajapojat, eli vanha totuus taas paljastu että synkän musan soittajat on oikeesti lepposia tyyppejä ;) Rautiainen murjas muutaman vitsinkin.
Joku tekninen ongelma tuli vastaan ihan keikan lopusa ("meiltä hajosi vehkeet") niin enkoret jäi yhteen (siinä soitettiin kaks biisiä), ois nimittäin ollu toinenki enkore tiejosa (yks biisi), seisoskelin nimittäin siinä äänimiehen päyvän takana ja siinä oli se biisilista sopivasti näkösällä sen pöyvän päällä ;)
Moitetta löytyy siittä että paikallinen baari on äänentoistollisesti surkea ja lavalle on huono näkyvyys, löysin kuitenki suht hyvän paikan sieltä lavan sivustalta, josta näki ihan kohtuuvella ja kuulikin yllättävän hyvin, ensin yritin seisoskella siinä lavan eesä, mutta eihän siittä mitään nähny ja tungoski ahisti.
...niin se piti vielä sanua, että saavuin paikalle vähä kymmenen jälkeen ku paikka oli just avattu ja jonoa ei ollu olleskaan! Olin vähä ihmeissäni, luulin että ois ollu tunkua. Ei paljoo väkiä ollu sillon vielä. Mutta kyllä se sitten vähitellen täytty. En tiijä oliko keikka loppuunmyyty, mutta kyllä sielä ihan kivasti porukkaa oli.
Arvatkaas oliko yleisösä paljon mustapaitaisia tyyppejä, joitten seläsä luki "Saunan takana on vielä tilaa", "Minulle ei vittuilla", "Pahin kaikista" tai muuta vastaavaa? ;)
Tälläisiä tilaisuuksia varten Palasokerin pitäisi valmistaa ja myydä pinkkejä "I don't belong here" t-paitoja.
Kiitoksia vinkistä, täytyy sisällyttää "tuotantosuunnitelmiin" tämäkin... :)
Ostettiin liput 7.12. Kotkan Club Livingstonessa olevaan Niskis-konserttiin. Odottelen keikkaa suurella mielenkiinnolla.