Isto Hiltunen riehui Jyväskylän yössä
Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (1 kommenttia)
Tiistaina 21.1.2003 Palasokerin toimittaja oli silminnäkijänä, kun iskelmälegenda Isto Hiltunen riehui rock-henkisten ystäviensä kanssa Jyväskylän yössä. Mitä oikeastaan tapahtui, joutuivatko viranomaiset puuttumaan tilanteeseen? Lisää tuon dramaattisen yön tapahtumista seuraavassa artikkelissa.
Merkillisintä koko tapahtumassa on se, että valtamedia ei ole noteerannut tapahtunutta, onko mediavälineet kenties "ostettu" hiljaisiksi? Palasokeri paljastaa totuuden. Ei ole, lehdet eivät ilmeisestikään myy positiivisella uutisoinnilla, mihin olisi ollut tällä kertaa syytä. Avataanpa hieman populistista avaustamme. Tiistaina Jyväskylässä Club Elohuvissa esiintyi Isto Hiltusen kokoama rock-projekti The Communists, jonka riveissä esiintyivät "rock-henkisinä kavereina" itse Isto Hiltunen (laulu, kitara), Valtteri Tynkkynen (YUP, basso), Matti Nurro (Miljoonasade, kitara), Mikko Hinkkanen (Rajuilma, rummut), Virpi Jarvi (laulu) ja Anne Koljonen (taustalaulu). Ja kyseessä oli todellakin kunnon rock-räimettä runnonut projekti eikä puolivillainen aikuisrockperformanssi, jollaisen pelkäsin tyypillisen ennakkoluuloisena näkeväni.
Setin aloitus arki-iltana klo 23.50 oli vähän synkeää, mutta toisaalta yleisöä oli nihkeästi paikalla ennen kyseistä ajankohtaa, juuri ennen h-hetkeä jo ihan kohtuullisesti kuitenkin. Setti alkoi lupaavasti, aluksi kuultiin perinteisiä rock-vetoja (joista paria ensimmäistä en yllättäen muista), mm. Whitesnaken Bloody Luxury, Joanne Jettin I Love Rock & Roll, Billy Idolin Rebel Yell ja Bryan Adamsin Summer of 69. Settiä höystettiin uudemmilla vedoilla kuten Bad Religionin Punk Rock Songilla, T.A.T.U.n All The Things She Saidilla ja Lambrettan Bimbolla. Setin raskaimmasta päästä löytyi mm. biisit Enter Sandman (Metallica) ja Ace of Spades (Mötorhead), joka esitettiin sellaisella pieteetillä etten ole koskaan kuullut ko. biisiä soitetun yhtä raskaskätisesti ja nopeasti, niin uskomattomalta kuin tämä väittämä kuulostaakin. Saattoi olla monelle paikallaolijalle yllätys kuinka iskelmätähdiltä irtosi metalliräimettä ihan uskottavasti.
Soittopuoli hoitui ihan tyylikkäästi, biiseistä tosin kuuli ettei niitä oltu kämpillä kyllästymiseen asti sahattu, mutta tuskinpa tuo pieni hapuilu osien vaihdoksissa ketään häiritsi. Isto suoriutui lead-kitaroinnista kunnialla, uskottavuuspisteet lunastuivat jo Marshallin täyspinolla, eli millään humppa-Fendereillä ei yritetty soittaa heviä. Vastaavasti samaisen herran vokalisointi yllätti, skaala tuntuu olevan loputon kun biisit kuitenkin vaihtelivat Ricky Martinista tuohon jo mainittuun Ace of Spadesiin ja kyllä noita ihan mielellään kuunteli. Samaa ei voi sanoa rock-kissoista, jotka hytkyivät lavalla kyllä uskottavasti ja kaikkien rock-manööverien mukaan, mutta laulanta oli lähinnä järkyttävää. Uskoisin että molemmilta laulajattarilta löytyy kyllä osaamista tuohon vokalisointiin, mutta taisi monitorointi pettää kun välillä neidot lauloivat parin nuotin päässä sävelestä, ts. saippuarasian kokoiset monitorikaiuttimet saattoivat olla hieman alamittaiset rock-keikalle. Mr. Tynkkynen ja Mr. Nurro suoriutuivat tehtävistään ilmeettömän kunniakkaasti, sitä vastoin rumpujakkaralla heilunut Mikko Hinkkanen teki kyllä soitollaan erityisen vaikutuksen, en nimittäin muista vähään aikaan kuulleeni näin "tarkkaa" rumpalia. Tarkoittaa siis sitä, että iskut rumpuihin tulivat koneen tarkkuudella, välillä jo toivoi että rock-hengessä olisi vähän "laahattu" tahdin kanssa. Kokonaisuudessaan The Communists oli ihan toimiva kokoonpano, ottaen huomioon että nähty keikka oli kokoonpanon ensimmäinen. Toivottavasti saivat myöhemmillä keikoilla myös laulajattarille korvaan hieman säveltä etteivät joudu joka ilta "huonoon valoon".
Biisejä kuultiin reilusti enemmän kuin mitä tässä on listattu, kirjoittajan lyhyt ja huono muisti vain ei ole omiaan biisilistojen ulkoa opiskeluun. Kokonaisuutena positiivinen kokonaisuus ja moni läsnäolija kehui varsinkin Iston vokaaleja monipuolisessa biisivalikoimassa. Sinänsä tämä Iston rock-veto ei yllättänyt, koska artisti puhui jo vuona -97 "terapiabändistä", missä voisi soittaa rockia. "Tämä oli tällainen humppamiesten kosto...eikun itse asiassa vanhojen rock-miesten kosto", kommentoi Isto pikaisesti keikan jälkeen.
Rock-kissat eivät oikein tahtoneet tarttua filmille...
Rockpoliisi on taas kerran puhunut.
Lisäinfoa esim. sivulta http://www.tosiviihde.com/explorer/rock.html
Merkillisintä koko tapahtumassa on se, että valtamedia ei ole noteerannut tapahtunutta, onko mediavälineet kenties "ostettu" hiljaisiksi? Palasokeri paljastaa totuuden. Ei ole, lehdet eivät ilmeisestikään myy positiivisella uutisoinnilla, mihin olisi ollut tällä kertaa syytä. Avataanpa hieman populistista avaustamme. Tiistaina Jyväskylässä Club Elohuvissa esiintyi Isto Hiltusen kokoama rock-projekti The Communists, jonka riveissä esiintyivät "rock-henkisinä kavereina" itse Isto Hiltunen (laulu, kitara), Valtteri Tynkkynen (YUP, basso), Matti Nurro (Miljoonasade, kitara), Mikko Hinkkanen (Rajuilma, rummut), Virpi Jarvi (laulu) ja Anne Koljonen (taustalaulu). Ja kyseessä oli todellakin kunnon rock-räimettä runnonut projekti eikä puolivillainen aikuisrockperformanssi, jollaisen pelkäsin tyypillisen ennakkoluuloisena näkeväni.
Setin aloitus arki-iltana klo 23.50 oli vähän synkeää, mutta toisaalta yleisöä oli nihkeästi paikalla ennen kyseistä ajankohtaa, juuri ennen h-hetkeä jo ihan kohtuullisesti kuitenkin. Setti alkoi lupaavasti, aluksi kuultiin perinteisiä rock-vetoja (joista paria ensimmäistä en yllättäen muista), mm. Whitesnaken Bloody Luxury, Joanne Jettin I Love Rock & Roll, Billy Idolin Rebel Yell ja Bryan Adamsin Summer of 69. Settiä höystettiin uudemmilla vedoilla kuten Bad Religionin Punk Rock Songilla, T.A.T.U.n All The Things She Saidilla ja Lambrettan Bimbolla. Setin raskaimmasta päästä löytyi mm. biisit Enter Sandman (Metallica) ja Ace of Spades (Mötorhead), joka esitettiin sellaisella pieteetillä etten ole koskaan kuullut ko. biisiä soitetun yhtä raskaskätisesti ja nopeasti, niin uskomattomalta kuin tämä väittämä kuulostaakin. Saattoi olla monelle paikallaolijalle yllätys kuinka iskelmätähdiltä irtosi metalliräimettä ihan uskottavasti.
Soittopuoli hoitui ihan tyylikkäästi, biiseistä tosin kuuli ettei niitä oltu kämpillä kyllästymiseen asti sahattu, mutta tuskinpa tuo pieni hapuilu osien vaihdoksissa ketään häiritsi. Isto suoriutui lead-kitaroinnista kunnialla, uskottavuuspisteet lunastuivat jo Marshallin täyspinolla, eli millään humppa-Fendereillä ei yritetty soittaa heviä. Vastaavasti samaisen herran vokalisointi yllätti, skaala tuntuu olevan loputon kun biisit kuitenkin vaihtelivat Ricky Martinista tuohon jo mainittuun Ace of Spadesiin ja kyllä noita ihan mielellään kuunteli. Samaa ei voi sanoa rock-kissoista, jotka hytkyivät lavalla kyllä uskottavasti ja kaikkien rock-manööverien mukaan, mutta laulanta oli lähinnä järkyttävää. Uskoisin että molemmilta laulajattarilta löytyy kyllä osaamista tuohon vokalisointiin, mutta taisi monitorointi pettää kun välillä neidot lauloivat parin nuotin päässä sävelestä, ts. saippuarasian kokoiset monitorikaiuttimet saattoivat olla hieman alamittaiset rock-keikalle. Mr. Tynkkynen ja Mr. Nurro suoriutuivat tehtävistään ilmeettömän kunniakkaasti, sitä vastoin rumpujakkaralla heilunut Mikko Hinkkanen teki kyllä soitollaan erityisen vaikutuksen, en nimittäin muista vähään aikaan kuulleeni näin "tarkkaa" rumpalia. Tarkoittaa siis sitä, että iskut rumpuihin tulivat koneen tarkkuudella, välillä jo toivoi että rock-hengessä olisi vähän "laahattu" tahdin kanssa. Kokonaisuudessaan The Communists oli ihan toimiva kokoonpano, ottaen huomioon että nähty keikka oli kokoonpanon ensimmäinen. Toivottavasti saivat myöhemmillä keikoilla myös laulajattarille korvaan hieman säveltä etteivät joudu joka ilta "huonoon valoon".
Biisejä kuultiin reilusti enemmän kuin mitä tässä on listattu, kirjoittajan lyhyt ja huono muisti vain ei ole omiaan biisilistojen ulkoa opiskeluun. Kokonaisuutena positiivinen kokonaisuus ja moni läsnäolija kehui varsinkin Iston vokaaleja monipuolisessa biisivalikoimassa. Sinänsä tämä Iston rock-veto ei yllättänyt, koska artisti puhui jo vuona -97 "terapiabändistä", missä voisi soittaa rockia. "Tämä oli tällainen humppamiesten kosto...eikun itse asiassa vanhojen rock-miesten kosto", kommentoi Isto pikaisesti keikan jälkeen.
Rock-kissat eivät oikein tahtoneet tarttua filmille...
Rockpoliisi on taas kerran puhunut.
Lisäinfoa esim. sivulta http://www.tosiviihde.com/explorer/rock.html
+/- saldo : 0 | Tweet
HaHaa! Ja minäkun jo ehdin pelästyä että Jakesta on tullut tabloiditoimittaja! No joo, onneksi ei. Onnittelut vaan hyvin kirjoitetusta jutusta, on kiva lukea myös vähän eri kantilta kirjoitettuja juttua edes silloin tällöin...