Miehikkälän Salpavaellus jo 10. kerran kesällä 2003
Sunkka kirjoitti noin 21 vuotta sitten (3 kommenttia)
Salpavaellus on Kaakonkulman reserviläisjärjestöjen järjestämä, kaikille avoin Salpa-asemaan perehdyttävä valtakunnallinen vaellustapahtuma. Salpa-asemaa pidetään eräänä vahvimmista II maailmansodan aikana rakennetuista linnoituslinjoista. Se on itsenäisen Suomen suurin yksittäinen rakennuskohde. Salpa-asema ulottuu Suomenlahdelta Sallaan, ja sieltä kenttälinnoitettuna aina Jäämerelle saakka. Palasokerin iskuryhmä oli mukana pitkällä, kolmen päivän lenkillä viime kesänä. Pitäisikö sinun lähteä tänä kesänä 27.-29.6. 2003?
Salpalinja on rakennettu välirauhan ja jatkosodan aikana ja se ei aivan valmistunut ennen sodan päättymistä. Salpalinja ei myöskään koskaan joutunut tositoimiin mutta olemassaolollaan varmasti vaikutti rauhan syntymiseen. Euroopassa oli meneillään kilpajuoksu Berliiniin, Neuvostoliitto siirsi joukkojaan sinne ja kun sodanjohto tiesi toisaalta Salpalinjan olemassaolon, vaakakuppi painui edulliseen suuntaan.
Kuten aiemmilla vaelluksilla, Salpa-asemaan tutustutaan tänäkin kesänä 2003 sen vahvimmin linnoitetulla, Luumäen Kivijärven ja Suomenlahden välisellä osuudella Luumäen, Ylämaan, Miehikkälän ja Virolahden kuntien alueilla. Tällä Salpa-aseman ainoalla yhtenäisesti linnoitetulla alueella sijaitsee peräti 90 % puolustuslinjan rungon muodostavista teräsbetonikorsuista. Viime kesänä sää suosi vaeltajia, toivottavasti tänäkin kesänä. Järjestäjät omaavat jo vuosien kokemuksen, mutta kyllähän meidänkin ryhmältä vaelluksen lopuksi irtosi parannusehdotuksia ja palautetta monta riviä…
Vuonna 2003 vaellus taivalletaan jo kymmenennen kerran. Vuonna 1994 puolustuslinjan rakennustöiden päättymisestä oli tullut kuluneeksi 50 vuotta, jolloin Puolustusvoimien toimeksiannosta ja tuella reserviläisjärjestöt järjestivät ensimmäisen nykymuotoisen Salpavaelluksen. Viime kesänä vaeltelemassa oli 282 henkeä.
Salpavaellukseen osallistuvilla on viisi eri reittivaihtoehtoehtoa. Kaikilla reiteillä tutustutaan Salpa-aseman yleiseen rakennushistoriaan ja tyypillisimpiin linnoitteisiin – panssarikiviesteisiin, betonikorsuihin, taistelu- ja yhdyshautoihin. Lisäksi kullakin reitillä on omat erityiskohteensa. Kolmella reiteistä liikutaan patikoiden, yhdellä polkupyörillä. Tänäkin vuonna voi Salpa-asemaan tutustua myös linja-autoreitillä.
Pohjoinen reitti kävellään lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään. Matkaa kertyy n. 18 + 8 = 26 km. Lähtö Miehikkälän Salpalinja-museon alueelta, josta kuljetus autoilla reitin alkuun Luumäelle. Reitin erikoisuuksia Salpa-aseman suurin luola Lusikkovuorella ja Orkolan harvinaiset lamellikorsut Luumäellä, Ylämaalla Blenheim -lentäjien muistomerkki ja Hostikan museoalue. Miehikkälän Härkämäen kaksoisaseluola ja Luumäen I maailmansodan aikaiset, venäläisten rakentamat linnoitteet kuuluvat myös tutustumiskohteisiin.
Pitkä pohjoinen reitti lähtee jo perjantai-iltana eli vaelluksen aikana nukutaan kaksi yötä puolijoukkueteltoissa. Matkaa tulee n. 12 + 18 + 8 = 38 km. Lähtö Miehikkälän Salpalinja-museon alueelta, josta kuljetus autoilla reitin alkuun Luumäen Kivijärvelle. Reitin erikoisuuksia ovat välirauhan ajan merkittävimmät Salpa-aseman padotustyöt Luumäen Kivijärvellä tulvitussuunnitelmineen. Kivijärveltä vaelletaan Salpa-aseman pääasemaa myötäillen ja korsuja ja linnoitteita koluten kohti perjantain yöpymispaikkaa, Luumäen Orkolaa. Lauantain ja sunnuntain osuus on sama kuin pohjoisella reitillä.
Eteläinen reitti on kahden päivän kävelylenkki, matkaa taitetaan la-su noin 14 + 7 = 21 km. Lähtö Miehikkälän Salpalinja-museon alueelta, josta kuljetus autoilla reitin alkuun. Ensimmäiset esiteltävät linnoituskohteet sijaitsevat Virolahden Ylä-Pihlajassa. Lauantaina reitin erikoisuuksia Virolahdella: Virolahden bunkkerimuseoalueen kunnostetut linnoitteet, Saarasjärven puolustusjärjestelyt, välirauhan ajan merkittävimpiin kuuluvat padotustyöt Säkäjärvellä ja Soikonvuoren luola. Sunnuntaina vuorossa pääaseman pallokorsut ja Miehikkälän Kylmälän kylän massiivinen puolustusjärjestelmä, jossa erikoisuutena monikertaiset panssarikiviestelinjat ja kerroskorsut.
Neljäs mahdollisuus on polkupyöräreitti lauantaista sunnuntaihin, matka 60 + 15 = 75 km. Reitti alkaa Miehikkälän Salpalinja-museoalueelta jatkuen Salpa-aseman oikaisuasemaa pitkin Vaalimaan kulttuurimaiseman ja Miehikkälän rajaseutukylien kautta Vaalimaan rajanylityspaikalle. Puolustusasemaan tutustuminen jatkuu Salpa-aseman pääaseman kohteissa. Reittierikoisuuksia Miehikkälän Silakkakallion tukikohta, oikaisuaseman pallokorsut ja kenttälinnoitteet, jatkosodan taistelupaikat rajakylissä, Soikonvuoren keskeneräinen luola ja Säkäjärven tulvitussuunnitelmat Virolahdella. Sunnuntaina aamupäivällä tutustutaan vielä Salpa-aseman pääasemaan Miehikkälän puolella.
Linja-autoreitti, kesto la 28.6. klo 11 – 18, sopii hyvin veteraaneillekin koska kävelymatkat ovat maksimissaan 200 m eri kohteilla. Reitillä tutustutaan Salpa-aseman pääasemaan Luumäen, Ylämaan ja Miehikkälän alueella. Linja-autokuljetuksen lisäksi hintaan sisältyy yksi ruokailu ja kahvit.
Kunkin reitin osanottajat jaetaan n. 10 hengen pienryhmiin, joilla kullakin on oma opas. Opas kertoo kustakin kohteesta erilaisia seikkoja ja osoittaa reittien varrella nekin korsut, joihin ei mennä sisään tutustumaan. Korsuja on pitkin matkaa, pelloilla ja metsän siimeksessä. Reitit kulkevat sekä maastossa että osin linnoitustöiden aikaisilla teillä. Suurin osa näistä teistä on käytössä yhä. Polkupyörävaelluksella käytetään pääosin hiekkateitä, joten tavallinen polkupyörä soveltuu hyvin vaellukseen.
Minulle oppaiden selostukset menivät pitkälti täydestä, mutta Palasokerin iskuryhmän sotateknologian erikoisasiantuntija ja kiivas, toiseen maailmansotaan keskittyvien pienoismallien rakentaja välillä tuhahteli joidenkin ”asiantuntijoiden” jutuille. Esimerkiksi vaellukseen kuului erillinen esitelmä erään peltoaukean puolustusjärjestelyistä ja tuossa esitelmässä oli kyllä paljon korjattavaa, mm. PAK40-tykin tunkemisesta bunkkeriin, joka oli tehty 45mm pst-tykille: muisti vähän pätki ja ensin 45mm muuttui 40:ksi ja eteen tuli jostain PAK. PAK40 on 75mm pst-tykki, jota ei kyseisiin korsuihin saa mahtumaan sisään. Joihinkin korsuihin oli tehty PAK40:lle oviaukkoon suoja, johon tykki voitiin vetää turvaan keskityksen ajaksi. Ja samoin meidän vaellusryhmämme opas olisi voinut tietää asioista vähän enemmänkin ja kun kuulimme ohimennen muiden pienryhmien oppaiden juttuja ryhmilleen, muut oppaat tuntuivat kertovan asioita jonkun verran tarkemmin ja elävämmin. No, oppaastahan se on kiinni.
Vaellus päättyy kaikkien vaellusreittien osalta (pl. linja-autoreitti) päätösparaatiin Miehikkälän Salpalinja-museolla su 29.6. klo 12. Juhlavaelluksen kunniaksi päätösparaatia seuraa taistelunäytös ja kenttälounas. Päätöstapahtuma loppuu arviolta klo 13. Viimekesäinen päätösparaati oli kyllä turha ja aikamoista teeskentelyä, mutta taistelunäytös oli hieno, kaatoivat muun muassa Sotka-tankilla täyskokoisen männyn!
Omia eväitä ei vaelluksen aikana välttämättä tarvitse, poikkeuksena pitkän vaelluksen ensimmäinen ilta ja aamu. Lauantaina osanottajille tarjotaan lähtöeväs, kaksi lämmintä ateriaa, päiväkahvit sekä sunnuntaina aamupala, kahvit sekä päätöstilaisuuden kenttälounas. Majoituspaikoissa toimii myös kanttiini, josta viime kesänä oli myynnissä mm. kaljaa ja munkkeja. Ja iltanuotioille kannattaa varata runsaasti omia makkaroita mukaan.
Oma juomapullo on vaelluksella tärkeä. Vesipisteitä on matkan varrella. Yöpyminen tapahtuu sotilasteltoissa, armeijasta tutuissa ja kotoisissa puolijoukkueteltoissa. Majoitusalueilla on mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen.
Vaelluksella tarvitaan maastokelpoinen vaellusasu, tukevat, suhteellisen paksupohjaiset jalkineet ja juomapullo. Hyvä taskulamppu on myös välttämätön, koska korsut ja luolat ovat päivälläkin pimeitä. Minulta laukesi heti ensimmäisen illan aluksi suuri ja kallis fikkari joten varalampulle olikin sitten kovasti käyttöä. Omaa kunnon lamppua ei voi kylliksi painottaa, sen tarpeen tietää vasta, kun on luolassa lamputtomuuden kokenut. Yöpymispaikalla vaeltelija tarvitsee makuupussin, makuualustan ja peseytymisvälineet. Myös oman teltan käyttö majoitusalueella on mahdollista. Majoituksessa tarvittavalle varustukselle järjestetään kuljetus kokoontumispaikalta yöpymispaikalle ja edelleen vaelluksen päätepisteeseen eli rinkkaa ei tarvitse raahata koko ajan mukana! Kevyt päiväreppu riittää. Ja päiväreppuun mukaan runsaasti hyttysmyrkkyä!
Vaelluksen osallistumismaksu on patikka- ja pyöräreittien osalta 65 € henkilöltä, alle 15 -vuotiailta 30 €. Linja-autoreitin hinta on 30 €. Kaikilla reiteillä hintaan kuuluu vartioitu autopaikoitus, vaelluskuljetus, opastus, muonitukset, majoitus ja vakuutus. Ilmoittautuminen pe 6.6. mennessä.
Vaelluksen järjestävät Luumäen Reserviupseerit, Luumäen Reserviläiset, Ylämaan Reserviläiset, Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerit ja Kaakonkulman Reserviläiset. Salpa-aseman perinnettä vaaliva Maasotakoulu tukee tapahtumaa. Tämänvuotisen vaelluksen suojelijana toimii Kymen Sotilasläänin Esikunta.
Lisätietoja osoitteesta http://www.salpavaellus.net
Palasokerin taistelijapari teki tiedustelukierroksen polkupyörillä omatoimisesti Salpalinjalla jo edellisenä kesänä. Raportointi Palasokeriin on vähän myöhässä, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Raportti tulossa piakkoin.
Salpalinja on rakennettu välirauhan ja jatkosodan aikana ja se ei aivan valmistunut ennen sodan päättymistä. Salpalinja ei myöskään koskaan joutunut tositoimiin mutta olemassaolollaan varmasti vaikutti rauhan syntymiseen. Euroopassa oli meneillään kilpajuoksu Berliiniin, Neuvostoliitto siirsi joukkojaan sinne ja kun sodanjohto tiesi toisaalta Salpalinjan olemassaolon, vaakakuppi painui edulliseen suuntaan.
Kuten aiemmilla vaelluksilla, Salpa-asemaan tutustutaan tänäkin kesänä 2003 sen vahvimmin linnoitetulla, Luumäen Kivijärven ja Suomenlahden välisellä osuudella Luumäen, Ylämaan, Miehikkälän ja Virolahden kuntien alueilla. Tällä Salpa-aseman ainoalla yhtenäisesti linnoitetulla alueella sijaitsee peräti 90 % puolustuslinjan rungon muodostavista teräsbetonikorsuista. Viime kesänä sää suosi vaeltajia, toivottavasti tänäkin kesänä. Järjestäjät omaavat jo vuosien kokemuksen, mutta kyllähän meidänkin ryhmältä vaelluksen lopuksi irtosi parannusehdotuksia ja palautetta monta riviä…
Vuonna 2003 vaellus taivalletaan jo kymmenennen kerran. Vuonna 1994 puolustuslinjan rakennustöiden päättymisestä oli tullut kuluneeksi 50 vuotta, jolloin Puolustusvoimien toimeksiannosta ja tuella reserviläisjärjestöt järjestivät ensimmäisen nykymuotoisen Salpavaelluksen. Viime kesänä vaeltelemassa oli 282 henkeä.
Salpavaellukseen osallistuvilla on viisi eri reittivaihtoehtoehtoa. Kaikilla reiteillä tutustutaan Salpa-aseman yleiseen rakennushistoriaan ja tyypillisimpiin linnoitteisiin – panssarikiviesteisiin, betonikorsuihin, taistelu- ja yhdyshautoihin. Lisäksi kullakin reitillä on omat erityiskohteensa. Kolmella reiteistä liikutaan patikoiden, yhdellä polkupyörillä. Tänäkin vuonna voi Salpa-asemaan tutustua myös linja-autoreitillä.
Pohjoinen reitti kävellään lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään. Matkaa kertyy n. 18 + 8 = 26 km. Lähtö Miehikkälän Salpalinja-museon alueelta, josta kuljetus autoilla reitin alkuun Luumäelle. Reitin erikoisuuksia Salpa-aseman suurin luola Lusikkovuorella ja Orkolan harvinaiset lamellikorsut Luumäellä, Ylämaalla Blenheim -lentäjien muistomerkki ja Hostikan museoalue. Miehikkälän Härkämäen kaksoisaseluola ja Luumäen I maailmansodan aikaiset, venäläisten rakentamat linnoitteet kuuluvat myös tutustumiskohteisiin.
Pitkä pohjoinen reitti lähtee jo perjantai-iltana eli vaelluksen aikana nukutaan kaksi yötä puolijoukkueteltoissa. Matkaa tulee n. 12 + 18 + 8 = 38 km. Lähtö Miehikkälän Salpalinja-museon alueelta, josta kuljetus autoilla reitin alkuun Luumäen Kivijärvelle. Reitin erikoisuuksia ovat välirauhan ajan merkittävimmät Salpa-aseman padotustyöt Luumäen Kivijärvellä tulvitussuunnitelmineen. Kivijärveltä vaelletaan Salpa-aseman pääasemaa myötäillen ja korsuja ja linnoitteita koluten kohti perjantain yöpymispaikkaa, Luumäen Orkolaa. Lauantain ja sunnuntain osuus on sama kuin pohjoisella reitillä.
Eteläinen reitti on kahden päivän kävelylenkki, matkaa taitetaan la-su noin 14 + 7 = 21 km. Lähtö Miehikkälän Salpalinja-museon alueelta, josta kuljetus autoilla reitin alkuun. Ensimmäiset esiteltävät linnoituskohteet sijaitsevat Virolahden Ylä-Pihlajassa. Lauantaina reitin erikoisuuksia Virolahdella: Virolahden bunkkerimuseoalueen kunnostetut linnoitteet, Saarasjärven puolustusjärjestelyt, välirauhan ajan merkittävimpiin kuuluvat padotustyöt Säkäjärvellä ja Soikonvuoren luola. Sunnuntaina vuorossa pääaseman pallokorsut ja Miehikkälän Kylmälän kylän massiivinen puolustusjärjestelmä, jossa erikoisuutena monikertaiset panssarikiviestelinjat ja kerroskorsut.
Neljäs mahdollisuus on polkupyöräreitti lauantaista sunnuntaihin, matka 60 + 15 = 75 km. Reitti alkaa Miehikkälän Salpalinja-museoalueelta jatkuen Salpa-aseman oikaisuasemaa pitkin Vaalimaan kulttuurimaiseman ja Miehikkälän rajaseutukylien kautta Vaalimaan rajanylityspaikalle. Puolustusasemaan tutustuminen jatkuu Salpa-aseman pääaseman kohteissa. Reittierikoisuuksia Miehikkälän Silakkakallion tukikohta, oikaisuaseman pallokorsut ja kenttälinnoitteet, jatkosodan taistelupaikat rajakylissä, Soikonvuoren keskeneräinen luola ja Säkäjärven tulvitussuunnitelmat Virolahdella. Sunnuntaina aamupäivällä tutustutaan vielä Salpa-aseman pääasemaan Miehikkälän puolella.
Linja-autoreitti, kesto la 28.6. klo 11 – 18, sopii hyvin veteraaneillekin koska kävelymatkat ovat maksimissaan 200 m eri kohteilla. Reitillä tutustutaan Salpa-aseman pääasemaan Luumäen, Ylämaan ja Miehikkälän alueella. Linja-autokuljetuksen lisäksi hintaan sisältyy yksi ruokailu ja kahvit.
Kunkin reitin osanottajat jaetaan n. 10 hengen pienryhmiin, joilla kullakin on oma opas. Opas kertoo kustakin kohteesta erilaisia seikkoja ja osoittaa reittien varrella nekin korsut, joihin ei mennä sisään tutustumaan. Korsuja on pitkin matkaa, pelloilla ja metsän siimeksessä. Reitit kulkevat sekä maastossa että osin linnoitustöiden aikaisilla teillä. Suurin osa näistä teistä on käytössä yhä. Polkupyörävaelluksella käytetään pääosin hiekkateitä, joten tavallinen polkupyörä soveltuu hyvin vaellukseen.
Minulle oppaiden selostukset menivät pitkälti täydestä, mutta Palasokerin iskuryhmän sotateknologian erikoisasiantuntija ja kiivas, toiseen maailmansotaan keskittyvien pienoismallien rakentaja välillä tuhahteli joidenkin ”asiantuntijoiden” jutuille. Esimerkiksi vaellukseen kuului erillinen esitelmä erään peltoaukean puolustusjärjestelyistä ja tuossa esitelmässä oli kyllä paljon korjattavaa, mm. PAK40-tykin tunkemisesta bunkkeriin, joka oli tehty 45mm pst-tykille: muisti vähän pätki ja ensin 45mm muuttui 40:ksi ja eteen tuli jostain PAK. PAK40 on 75mm pst-tykki, jota ei kyseisiin korsuihin saa mahtumaan sisään. Joihinkin korsuihin oli tehty PAK40:lle oviaukkoon suoja, johon tykki voitiin vetää turvaan keskityksen ajaksi. Ja samoin meidän vaellusryhmämme opas olisi voinut tietää asioista vähän enemmänkin ja kun kuulimme ohimennen muiden pienryhmien oppaiden juttuja ryhmilleen, muut oppaat tuntuivat kertovan asioita jonkun verran tarkemmin ja elävämmin. No, oppaastahan se on kiinni.
Vaellus päättyy kaikkien vaellusreittien osalta (pl. linja-autoreitti) päätösparaatiin Miehikkälän Salpalinja-museolla su 29.6. klo 12. Juhlavaelluksen kunniaksi päätösparaatia seuraa taistelunäytös ja kenttälounas. Päätöstapahtuma loppuu arviolta klo 13. Viimekesäinen päätösparaati oli kyllä turha ja aikamoista teeskentelyä, mutta taistelunäytös oli hieno, kaatoivat muun muassa Sotka-tankilla täyskokoisen männyn!
Omia eväitä ei vaelluksen aikana välttämättä tarvitse, poikkeuksena pitkän vaelluksen ensimmäinen ilta ja aamu. Lauantaina osanottajille tarjotaan lähtöeväs, kaksi lämmintä ateriaa, päiväkahvit sekä sunnuntaina aamupala, kahvit sekä päätöstilaisuuden kenttälounas. Majoituspaikoissa toimii myös kanttiini, josta viime kesänä oli myynnissä mm. kaljaa ja munkkeja. Ja iltanuotioille kannattaa varata runsaasti omia makkaroita mukaan.
Oma juomapullo on vaelluksella tärkeä. Vesipisteitä on matkan varrella. Yöpyminen tapahtuu sotilasteltoissa, armeijasta tutuissa ja kotoisissa puolijoukkueteltoissa. Majoitusalueilla on mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen.
Vaelluksella tarvitaan maastokelpoinen vaellusasu, tukevat, suhteellisen paksupohjaiset jalkineet ja juomapullo. Hyvä taskulamppu on myös välttämätön, koska korsut ja luolat ovat päivälläkin pimeitä. Minulta laukesi heti ensimmäisen illan aluksi suuri ja kallis fikkari joten varalampulle olikin sitten kovasti käyttöä. Omaa kunnon lamppua ei voi kylliksi painottaa, sen tarpeen tietää vasta, kun on luolassa lamputtomuuden kokenut. Yöpymispaikalla vaeltelija tarvitsee makuupussin, makuualustan ja peseytymisvälineet. Myös oman teltan käyttö majoitusalueella on mahdollista. Majoituksessa tarvittavalle varustukselle järjestetään kuljetus kokoontumispaikalta yöpymispaikalle ja edelleen vaelluksen päätepisteeseen eli rinkkaa ei tarvitse raahata koko ajan mukana! Kevyt päiväreppu riittää. Ja päiväreppuun mukaan runsaasti hyttysmyrkkyä!
Vaelluksen osallistumismaksu on patikka- ja pyöräreittien osalta 65 € henkilöltä, alle 15 -vuotiailta 30 €. Linja-autoreitin hinta on 30 €. Kaikilla reiteillä hintaan kuuluu vartioitu autopaikoitus, vaelluskuljetus, opastus, muonitukset, majoitus ja vakuutus. Ilmoittautuminen pe 6.6. mennessä.
Vaelluksen järjestävät Luumäen Reserviupseerit, Luumäen Reserviläiset, Ylämaan Reserviläiset, Virolahden ja Miehikkälän Reserviupseerit ja Kaakonkulman Reserviläiset. Salpa-aseman perinnettä vaaliva Maasotakoulu tukee tapahtumaa. Tämänvuotisen vaelluksen suojelijana toimii Kymen Sotilasläänin Esikunta.
Lisätietoja osoitteesta http://www.salpavaellus.net
Palasokerin taistelijapari teki tiedustelukierroksen polkupyörillä omatoimisesti Salpalinjalla jo edellisenä kesänä. Raportointi Palasokeriin on vähän myöhässä, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Raportti tulossa piakkoin.
+/- saldo : 0 | Tweet
Faktaa aiheesta salpalinja:
http://www.miehikkala.fi/salpalinja-hanke/salpaa.asp
Niin, olihan tämän voinut laittaa tuohon artikkelinkin mukaan, jos olisi muistanut...
Mukavan militantti juttu;)
Ole hyvä vaan ;)