Mike Keneally, Klubi 20.3.
kite kirjoitti noin 22 vuotta sitten (1 kommenttia)
Maaliskuu on ollut Tampereen keikkarintamalla varsin mehukas kuukausi. Musiikillisia nautintoja ovat jo tarjonneet niin Hidria Spacefolk, Kuusumun Profeetta kuin Magyar Possekin. Erityisesti viimeksi mainittu teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen, mutta vasta kitaravirtuoosi Mike Keneally korjasi täyden potin.
New Yorkissa vuonna 1961 syntynyt Mike Keneally on tullut tunnetuksi erityisesti Frank Zappan suosikkikitaristina. Zappa palkkasi hänet vuonna 1987 kitaristiksi, laulajaksi ja kosketinsoittajaksi kiertueelleen. Tämän jälkeen Keneally on omien projektiensa ohella soitellut mm. sellaisten nimien kanssa kuten Screamin Jay Hawkins, Steve Vai ja Robert Fripp.
Suomessa Keneallyn kanssa musisoivat saksalainen Dieter Schröder rummuissa ja oma multi-instrumentalistimme Jaan Wessmann bassossa. Molemmat suoriutuivat mitä mainioimmin Keneallyn monimutkaisten kappaleiden säestämisessä. Erityisen lämmittävää oli kuitenkin nähdä Wessmann näinkin tasokkaassa seurassa: hän jos kuka on sen ansainnut.
Keneally on kitaristina varsin käsittämätön tapaus. Teknisesti tietenkin huipputasoa, mutta tämän lisäksi soitossa on myös hyvin persoonallista tunnetta ja herkkyyttä. Musiikkia on vaikea kategorisoida: se on Keneallya. Monimutkaisia melodioita ja rytmikuvioita, seassa seesteisempiäkin osuuksia. Itse nautin eniten Keneallyn tarttuessa akustiseen kitaraansa ja laulaessa kuulaalla äänellään, joka varsinkin livenä muistutti David Crosbya. Kitaroinnin välissä soitti myös koskettimia - instrumenttia, jolla hän on muusikonuransa aloittanut.
Yleisöä oli paikalla yllättävän paljon, mistä tapahtuman järjestäjä Wessmann vaikutti olevan luonnollisestikin huojentunut. Tunnelma oli hyvä ja lähelle ekstaasia monet pääsivät viimeistään silloin, kun Keneally soitti Zappaa. On varsin selvää, että monet tulivat katsomaan Keneallya juuri hänen Zappa -kytköksensä takia, mutta mies olisi kyllä näkemisen ja kuulemisen arvoinen ilman tätäkin yhteyttä.
Yli kaksi tuntia kestänyt konsertti oli kaikin puolin todellista herkkua. Keikan jälkeen tämä aidon ja lämpimän oloinen mies tuli vielä baarin puolelle jakamaan signeerauksia ja keskustelemaan faniensa kanssa.
Mike Keneallyn levyjä ei välttämättä aivan helpolla levykaupasta löydä (ainakaan Tampereelta), mutta jos ette vielä ole häneen tutustuneet, niin tehkää se nyt. Nonkertompf saattaa olla helpoimmin löydettävissä oleva levy, mutta mielestäni se ei anna täysin todellista kuvaa Keneallysta tai hänen musiikistaan. Ystäväni suositteli minulle levyjä Sluggo (1997) ja Dancing (2000). Hänen sanaansa luottaen suosittelen niitä edelleen teille.
Lisätietoja Mike Keneallysta: http://www.keneally.com
New Yorkissa vuonna 1961 syntynyt Mike Keneally on tullut tunnetuksi erityisesti Frank Zappan suosikkikitaristina. Zappa palkkasi hänet vuonna 1987 kitaristiksi, laulajaksi ja kosketinsoittajaksi kiertueelleen. Tämän jälkeen Keneally on omien projektiensa ohella soitellut mm. sellaisten nimien kanssa kuten Screamin Jay Hawkins, Steve Vai ja Robert Fripp.
Suomessa Keneallyn kanssa musisoivat saksalainen Dieter Schröder rummuissa ja oma multi-instrumentalistimme Jaan Wessmann bassossa. Molemmat suoriutuivat mitä mainioimmin Keneallyn monimutkaisten kappaleiden säestämisessä. Erityisen lämmittävää oli kuitenkin nähdä Wessmann näinkin tasokkaassa seurassa: hän jos kuka on sen ansainnut.
Keneally on kitaristina varsin käsittämätön tapaus. Teknisesti tietenkin huipputasoa, mutta tämän lisäksi soitossa on myös hyvin persoonallista tunnetta ja herkkyyttä. Musiikkia on vaikea kategorisoida: se on Keneallya. Monimutkaisia melodioita ja rytmikuvioita, seassa seesteisempiäkin osuuksia. Itse nautin eniten Keneallyn tarttuessa akustiseen kitaraansa ja laulaessa kuulaalla äänellään, joka varsinkin livenä muistutti David Crosbya. Kitaroinnin välissä soitti myös koskettimia - instrumenttia, jolla hän on muusikonuransa aloittanut.
Yleisöä oli paikalla yllättävän paljon, mistä tapahtuman järjestäjä Wessmann vaikutti olevan luonnollisestikin huojentunut. Tunnelma oli hyvä ja lähelle ekstaasia monet pääsivät viimeistään silloin, kun Keneally soitti Zappaa. On varsin selvää, että monet tulivat katsomaan Keneallya juuri hänen Zappa -kytköksensä takia, mutta mies olisi kyllä näkemisen ja kuulemisen arvoinen ilman tätäkin yhteyttä.
Yli kaksi tuntia kestänyt konsertti oli kaikin puolin todellista herkkua. Keikan jälkeen tämä aidon ja lämpimän oloinen mies tuli vielä baarin puolelle jakamaan signeerauksia ja keskustelemaan faniensa kanssa.
Mike Keneallyn levyjä ei välttämättä aivan helpolla levykaupasta löydä (ainakaan Tampereelta), mutta jos ette vielä ole häneen tutustuneet, niin tehkää se nyt. Nonkertompf saattaa olla helpoimmin löydettävissä oleva levy, mutta mielestäni se ei anna täysin todellista kuvaa Keneallysta tai hänen musiikistaan. Ystäväni suositteli minulle levyjä Sluggo (1997) ja Dancing (2000). Hänen sanaansa luottaen suosittelen niitä edelleen teille.
Lisätietoja Mike Keneallysta: http://www.keneally.com
+/- saldo : 0 | Tweet
itse pidän Nonkertompfista enemmän kuin Sluggosta (dancingia en ole kuullut). Sluggo on lievästi suoraviivaisempaa ja ei ehkä niin kekseliästä kuin nonkertompf, mutta hyviä levyjä kaikki. (äijä sai idean Nonkertompfiin ollessaan 12v, mahtoi olla mukava lapsuus, siis oikeesti)