Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)

Ylivieskassa perinteeksi muodostunut Sun Pampas -kaupunkifestari järjestettiin tänä vuonna kolmattatoista kertaa. Tapahtuma keskittyy pääosin paikallisiin ravintoloihin, mutta tänä vuonna myös uuteen Akustiikka-saliin, jonka perjantain antia oli SaloRantala Soi -nimellä toimiva Heikki Salon ja Iiro Rantalan projekti. Oli ollut kuulemma hyvä konsertti, en vaan itse uskaltaunut paikalle. Sun Pampas -festivaaliin kuuluu myös sunnuntaina järjestettävä ilmainen piknik-konsertti, jonka pääesiintyjinä olivat tänä vuonna Maarit ja Sami Hurmerinta.

Sun Pampas -festari osuu yleensä (aina??) samaan aikaan Provinssirockin kanssa, joten liekkö kyseessä jonkinasteinen salajuoni, jonka varjolla paikallinen aikuisväestö pääsee ottamaan hieman rennosti samalla kun valtaosa nuorisosta on toisaalla poissa jaloista? Ohjelmisto kyseisillä festareilla on kuitenkin aina hieman kypsemmälle väelle suunnattua, on tanssimusiikkia ja bluesia ynnä muuta. Perjantaina Ravintola Vieskassa kuitenkin esiintyi Tehosekoitin niitten nuorten iloksi, jotka eivät Provinssiin olleet lähteneet. Itse olen melko tehokkaasti onnistunut boikotoimaan Sun Pampasia vuodesta toiseen. Pari vuotta sitten käväisin kuitenkin sunnuntain ilmaiskonsertissa kun lavalla olivat Petri & Pettersson Brass sekä ex-Tabula Rasa -laulaja Jukka Leppilammen varhainen ylivieskalaisbändi (niin, Leppilampi on syntyjään Ylivieskasta) Lion Blend, joka oli koottu yhteen nostalgiahengessä tätä tapahtumaa varten.

Tänä vuonna uskaltauduin paikalle Maarittia katsomaan. Säätiedot olivat luvanneet viikonlopuksi hieman epävakaista ja viileää säätä (sateen sattuessa keikka olisi pidetty Akustiikassa), mutta niin se vain ilma oli suht suotuisalla mallilla iltapäivällä kolmen aikaan kun konsertin piti alkaa. Hieman oli tuulista, mutta aurinko helotti ihan mukavasti vaikkei mikään helle ollutkaan (illalla kotona huomasin jopa jossain määrin kärvähtäneeni auringossa lojumisesta). Konserttipaikkana oli ns. Aikun puisto eli Aikuiskoulutuskeskuksen viereinen nurmikenttä noin kilometrin kävelymatkan päässä keskustasta. Esiintymislavana toimi rekka-auton lava, jota oli hieman fiksattu normaalia leveämmäksi.



Transistori

Iltapäivän ensimmäinen esiintyjä oli ilmeisesti Oulusta kotoisin oleva Transistori (www.transistori.tk). Bändin instumenttivalikoima koostui lähes yksinomaan monenmoisista tynnyreistä ja vastaavasta romusta. Oli sielä auton vanteitakin ja pölynimuri sekä saha ja joitain putkia puhaltimina. Musiikki perustui siis lähes yksinomaan rytmiikkaan ja lyömäsoitintyöskentelyyn. Ja varsin svengaavan rytmin he aikaseksi saivatkin. Meno alkoi suht rauhallisesti hiljaisella kolinalla ja sahalla aikaansaadulla ujelluksella, mutta kiihtyi sitten hiljalleen melko äänekkääseen ja vauhdikkaaseen kolisteluun. Mielenkiintoinen, joskin hieman yksipuolinen ryhmä.



Blue Strip

Toisena bändinä esiintyi Pohjanmaa-Helsinki -akselilta ponnistava Micke Björklöf & Blue Strip (www.bluestrip.net), jonka jo nimensäkin puolesta voi olettaa soittavan bluesia. Ja sitähän se oli. Ryhmä heitti ammattitaitoista ränttätänttäperusbluesia, josta oli helppo nauttia, vaikka biisit eivät tuttuja olleetkaan. Tai no olihan sielä sentään joku tuttu stantardikin mukana. Bändin kitaristi onnistui katkaisemaan kielen kitarastaan parikin kertaa, mutta se ei menoa hidastanut, vaikka bändi joutuikin moisen johdosta ilmeisesti soittamaan jotain muuta kuin oli suunniteltu. Bändin keulamies Micke kaivoi huuliharpun esiin ja meno jatkui ilman sen kummempia odotteluja ja kitaristi liittyi mukaan sitten kun kerkesi. Erikoinen yksityiskohta bändin instumenttivalikoimassa oli lyömäsoittaja Timo Roiko-Jokelan soittama syntsavibrafoni. Hyvä bändi, joskin se lopullinen repäisy jäi puuttumaan. Tai ehkä se puuttui vain kuulijan korvien välistä, sillä bändin uusin levy on sijoittunut Radio Suomessa Esa Kuloniemen Bluesministeri-ohjelman "Vuoden 2002 blueslevy" -äänestyksessä toiseksi.




Pienoisen roudaustauvon jälkeen lavalle nousivat päivän pääesiintyjät Maarit ja Sami Hurmerinta (www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/Maarit) bändeineen. Aluksi esitettiin Maaritin uudempaa tuotantoa useamman biisin verran. En ole viime aikoina oikein seurannut mimmin tuotantoa, joten nuo biisit olivat meikäläiselle valitettavasti ihan outoja. Vaan tulihan sielä sitten jokunen vanhempikin ralli kuten "Laakson lilja", "Jäätelökesä" ja "Siivet saan". "Jos tahdot tietää" -biisiin Maarit pyysi yleisöä laulamaan mukana ja kyllähän tuota yllättävän moni taisi laulaakin. Maarit puheli leppoisia biisien väleissä, erityisesti jäi mieleen ensimmäisen biisin jälkeen lausuttu kommentti, jossa hän hieman moitti reikäistä esiitymislavaa (jonkinlainen rautaritilä sielä oli): "Mulla on jalassa korkokengät, jos mä tässä kaadun niin se ei sitten tarkoita että oisin niin päissään, vaan että korko on tarttunu tuonne reikiin." Maarit luonnollisesti oli esiintymisen keskipisteenä, mutta myös Sami sai kiitettävästi tilaa. Hänen kitarismistaan ei voinut olla huomaamatta erään Jimin vaikutusta! ;-) Bändi oli muutenkin ammattitaitoista, kosketinsoittajan ja trumpetistin nimi ei mieleen jäänyt, mutta rummuissa oli Jartsa Karvonen (se on se Bumbtsibum-rumpali!), saksofonissa Pentti Lahti ja bassoa soitteli uusimmalla Jukka Gustavsonin levylläkin edukseen esiintynyt nuori Juha Verona. Maaritin keikan aikana aika kului siivillä ja reilun tunnin mittainen setti tuntui tosi lyhyeltä, yhden encoren sentään soittivat.




Ihan mukava sunnuntai-iltapäivä. Yleisöä oli paikalla melko mukavasti ja moni heistä olikin varautunut tilaisuuten ottamalla eväät ja/tai juomat mukaan, piknik-konserttihan tämä olikin.