Iron Maiden - Hartwall Areena 30.6.2003
Jake kirjoitti noin 21 vuotta sitten (2 kommenttia)
Useista Iron Maidenin Suomen vierailuista ja noin 20 vuotta jatkuneesta kiinnostuksesta bändiä kohtaan huolimatta en ollut nähnyt bändiä aikaisemmin livenä. Nyt siis parinkymmenen vuoden odotuksen jälkeen oli tarjolla tilaisuus nähdä tuo musiikkiharrastuksen ensimetrien innoittaja. Tässä siis näiden vaatimattomien odotusten värittämä näkemys Iron Maidenin lavakunnosta vuonna 2003.
Hartwall Areenalle saapuessamme ihmettelimme hieman oudohkoa ikäjakaumaa, väkeä kun tuntui olevan liikkellä kymmenvuotiaasta vähintään keski-ikäiseen jamppaan. No, tuntui ainoastaan hyvältä nähdä että Iron Maidenia kuunnellaan monessa sukupolvessa. Jokseenkin tarkan ruumiintarkastuksen jälkeen pääsimme sisätiloihin tungeksimaan paitakauppiaiden tiskille. Kuten jo tuolla Palasokerin foorumilla todettiinkin, Iron Maiden t-paita on sopiva asuste mihin tahansa tilaisuuteen, mutta tällä kertaa kostyymi jäi hankkimatta, perusmallinen t-paita maksoi muistaakseni 30 euroa ja muut releet sitten huomattavasti enemmän. Krääsää oli kyllä tavanomaista enemmän tarjolla, Iron Maiden on näköjään ymmärtänyt että levymyynnin kaveriksi voi keksiä kaikenlaista relettä mitä jokseenkin uskolliset fanit lunastavat kokoelmiinsa.
Lämppärinä toiminut Murder Dolls aloitteli jotakuinkin ilmoitetusti klo 20. Ennakkoon kuulemani kommentit ko. aktista eivät olleet mitään kovinkaan mairittelevia, joten en odottanut näkeväni tai kuulevani mitään ihmeellistä. Vaan väärässä olin, ihmeellistä oli näkemäni ja kuulemani, muttei suinkaan positiivisessa mielessä. Lyhyesti sanottuna Murder Dolls on yksi huonoimmista bändeistä mitä olen ikinä kuullut tai nähnyt. Ei siis niin huono että olisi jo hyvä vaan oikeasti niin huono ettei pysty kuuntelemaan. Taas kerran näytti siltä että joku bändi ei ollut ymmärtänyt että Spinal Tap oli kuitenkin komediaa eikä vakavaa draamaa. Osuvasti kaverini kysyi ensimmäisen tai toisen biisin aikana että "mikähän tämän musiikin funktio on? sanoa äidille että haista vittu?". Murder Dolls kuulosti lähinnä siltä että Sex Pistols ja Marilyn Manson olisivat pistäneet hynttyyt yhteen. Ja noita molempia pystyn kyllä kuuntelemaan, mutta tuota onnetonta yhdistelmää en, jouduin poistumaan muutaman biisin jälkeen hallin puolelta jäähdyttelemään. "We are Murder Dolls and we don't give a fuck!"
Murder Dollsin jonkin biisin aikana oli raahattu vielä Andy McCoy lavalle, jolla yleisö oli saatu ensimmäisen ja ainoan kerran kohahtamaan ko. aktin aikana. En tuota omin silmin nähnyt, olin jo tuhansien muiden kanssa ulkona salista, joten ei sitten tuosta enempää kommenttia. Tai taisi tuo MD saada toisenkin kerran yleisön huutamaan kun kysyivät että "ootteko työ iron maidenia tullu katsomaan". Säälittävää.
Tappajanuket hilattiin vähin äänin ja nopeasti lavalta. Areenan valtasi hieman erilainen tunnelma, kuten minua jo ensikertalaisena valaistiinkin, tunnelma oli kuin jalkapallo-ottelussa (ei sillä että olisin moisessa käynyt mutta voisin kuvitella olevan jokseenkin samanlainen). Ihmisaallot kiersivät katsomoita ja porukka mylvi bändiä lavalle. Huomasin lavansivustalla muutaman ilmeisesti kiertuehenkilökuntaan kuuluvan tulevan ihmettelemään että mikä helvetti yleisöä riivaa ja kutsuvan sitten loputkin henkilökunnasta paikalle. Lavan sivustalla varmaan 20 ihmistä katseli ihmeissään hullaantunutta yleisöä.
Iron Maiden aloitti n. klo 21.15. Setin aloitusta ei voi juurikaan moittia jos keikka alkaa The Number of The Beastilla, jatkuu The Trooperilla ja Die with Your Boots Onilla. Tämän jälkeen vielä Revelations ja Hallowed Be Thy Name niin täytyy ihmetellä että mihin tuo bändi tuota onnetonta lämmittelybändiä tarvitsi kun porukka oli aivan helteessä ensimmäisten biisien jälkeen. Bändi tuntui olevan tiukassa kunnossa, biisejä tahkottiin reippaaseen tahtiin. Areenan soundit tietysti olivat varsinkin piippuhyllyltä kuunneltuna aivan onnettomat, mutta jotain sai sentään selvää vaikka kolmen soittajan kitaraosastolla olikin jo tukkoista. Lavakalusteet ym. olivat jotenkin pliisun oloiset, ainakin mitä olen kuvista nähnyt, on tainut Iron Maiden lavareleet olla hieman järeämmätkin joskus. Eli lava muodostui lähinnä sen kiertävästä "juoksuradasta", jota Bruce Dickinson tykkäsi tallustaa useasti. Radan alle oli ilmeisesti rakennettu backline kankaiden taakse niin ettei lavalla näkynyt ensimmäistäkään vahvistinta, kulmamonitoreja sitten senkin edestä. Valoreleitä sentään oli katon täydeltä, mutta niidenkin käyttö tuppasi olemaan välillä melkoista sekameteliä. Ei siis visuaalisesti mikään mykistävä kokemus, muutamametrisen ja jäykkäraajaisen Eddie "-hirviön" tepustelu lavalla oli jo Spinal Tap -luokan komiikkaa.
Esiintyminen hoitui kuitenkin ammattitaidolla ja vauhdilla, ei uskoisi että heepot alkavat olemaan kohta puolikkaan vuosisadan nähneitä. Janick Gersin yngwiemainen kitarakikkailu oli ajoittain ihan mielenkiintoista katsottavaa, välillä taas tuntui että herralla tipahti viimeinenkin kontrollisiru pelistä ja kitaristi käyttäytyi kuin kahleista vapautettu potilas. Lisäksi Nicko McBrainin "apinakohtaus" (joka ilmeisesti kuuluu jokaiseen showhun) oli aika surkeaa katsottavaa. Kyllä kai huumori kuuluu musiikkiin, pitää vaan tietää mikä on huumoria...
Biisilista (poikkeuksellisesti sain tällaisen käsiini):
The Number of The Beast
The Trooper
Die With Your Boots On
Revelations
Hallowed be Thy Name
22 Acacia Avenue
Wildest Dreams (tulevalta levyltä)
The Wickerman
Brave New World
The Clansman
The Clairvoyant
Heaven Can Wait
Fear of The Dark
Iron Maiden
Bring Your Daughter to The Slaughter
2 Minutes To Midnight
Run to The Hills
Näillä eväillä bändi sinnitteli pari tuntia lavalla. Hieman lyhyempikin olisi riittänyt tai sitten lisää biisejä, nyt kitarasooloja venyteltiin välillä haukoitusten arvoisesti. Bruce muuten piti ihan hyvän puheen ennen tuota Wildest Dreamsin (joka tulee uudelle levylle) esittämistä. Herra tarinoi musiikin lataamisesta internetistä ja siitä, että jos heidän tuleva levynsä on aivan perseestä, saa sen ladata netistä koska silloin he ovat ansainneet sen, mutta jos levy on oikeasti hyvä, kannattaa ne muutamaan kaljaan menevät rovot uhrata IM-levyn ostoon. Hyvät lähtökohdat, Ruotsin keikalla oli kuultu ilmeisesti myös jotain vittuilua Metallican suuntaan. Muuten Dickinson ei ilmeisesti ollut juttutuulella, aika vähän kuultiin välispiikkejä. Joissakin lähteissä on huhuttu että Iron Maiden olisi lentänyt samantien Suomesta heti keikan jälkeen ja tämän takia keikkasetin pituus olisi ollut rajattu (kiire siis koneeseen), mutta enpä tiedä onko moisissa jutuissa mitään perää. Olen nähnyt Bruce Dickinsonin kolmeen kertaan livenä kun tämä oli rundilla sooloartistina, tuolloin kahdella keikalla juttua tuli varmaan jokaisen biisin väliin ja kolmannella Bruce oli niin kännissä ettei tainut jaksaa tarinoida mitään.
Lupailivat marraskuussa saapuvansa uudelleen, joten lippupalvelun ovelle jo jonoon ne halukkaat jotka eivät nyt päässeet. Itse taidan passata, olisi kai pitänyt mennä ensimmäiselle IM keikalle jo kymmenen vuotta sitten...
Keikalla taisi olla sen verran monta Palasokerin lukijaa että taidan päättää tähän niin pääsette korjaamaan ja oikomaan käsityksiäni :). Omat kokemukset keikalta saa siis kirjata vaikka kommenteina tähän jatkoksi.
Hartwall Areenalle saapuessamme ihmettelimme hieman oudohkoa ikäjakaumaa, väkeä kun tuntui olevan liikkellä kymmenvuotiaasta vähintään keski-ikäiseen jamppaan. No, tuntui ainoastaan hyvältä nähdä että Iron Maidenia kuunnellaan monessa sukupolvessa. Jokseenkin tarkan ruumiintarkastuksen jälkeen pääsimme sisätiloihin tungeksimaan paitakauppiaiden tiskille. Kuten jo tuolla Palasokerin foorumilla todettiinkin, Iron Maiden t-paita on sopiva asuste mihin tahansa tilaisuuteen, mutta tällä kertaa kostyymi jäi hankkimatta, perusmallinen t-paita maksoi muistaakseni 30 euroa ja muut releet sitten huomattavasti enemmän. Krääsää oli kyllä tavanomaista enemmän tarjolla, Iron Maiden on näköjään ymmärtänyt että levymyynnin kaveriksi voi keksiä kaikenlaista relettä mitä jokseenkin uskolliset fanit lunastavat kokoelmiinsa.
Lämppärinä toiminut Murder Dolls aloitteli jotakuinkin ilmoitetusti klo 20. Ennakkoon kuulemani kommentit ko. aktista eivät olleet mitään kovinkaan mairittelevia, joten en odottanut näkeväni tai kuulevani mitään ihmeellistä. Vaan väärässä olin, ihmeellistä oli näkemäni ja kuulemani, muttei suinkaan positiivisessa mielessä. Lyhyesti sanottuna Murder Dolls on yksi huonoimmista bändeistä mitä olen ikinä kuullut tai nähnyt. Ei siis niin huono että olisi jo hyvä vaan oikeasti niin huono ettei pysty kuuntelemaan. Taas kerran näytti siltä että joku bändi ei ollut ymmärtänyt että Spinal Tap oli kuitenkin komediaa eikä vakavaa draamaa. Osuvasti kaverini kysyi ensimmäisen tai toisen biisin aikana että "mikähän tämän musiikin funktio on? sanoa äidille että haista vittu?". Murder Dolls kuulosti lähinnä siltä että Sex Pistols ja Marilyn Manson olisivat pistäneet hynttyyt yhteen. Ja noita molempia pystyn kyllä kuuntelemaan, mutta tuota onnetonta yhdistelmää en, jouduin poistumaan muutaman biisin jälkeen hallin puolelta jäähdyttelemään. "We are Murder Dolls and we don't give a fuck!"
Murder Dollsin jonkin biisin aikana oli raahattu vielä Andy McCoy lavalle, jolla yleisö oli saatu ensimmäisen ja ainoan kerran kohahtamaan ko. aktin aikana. En tuota omin silmin nähnyt, olin jo tuhansien muiden kanssa ulkona salista, joten ei sitten tuosta enempää kommenttia. Tai taisi tuo MD saada toisenkin kerran yleisön huutamaan kun kysyivät että "ootteko työ iron maidenia tullu katsomaan". Säälittävää.
Tappajanuket hilattiin vähin äänin ja nopeasti lavalta. Areenan valtasi hieman erilainen tunnelma, kuten minua jo ensikertalaisena valaistiinkin, tunnelma oli kuin jalkapallo-ottelussa (ei sillä että olisin moisessa käynyt mutta voisin kuvitella olevan jokseenkin samanlainen). Ihmisaallot kiersivät katsomoita ja porukka mylvi bändiä lavalle. Huomasin lavansivustalla muutaman ilmeisesti kiertuehenkilökuntaan kuuluvan tulevan ihmettelemään että mikä helvetti yleisöä riivaa ja kutsuvan sitten loputkin henkilökunnasta paikalle. Lavan sivustalla varmaan 20 ihmistä katseli ihmeissään hullaantunutta yleisöä.
Iron Maiden aloitti n. klo 21.15. Setin aloitusta ei voi juurikaan moittia jos keikka alkaa The Number of The Beastilla, jatkuu The Trooperilla ja Die with Your Boots Onilla. Tämän jälkeen vielä Revelations ja Hallowed Be Thy Name niin täytyy ihmetellä että mihin tuo bändi tuota onnetonta lämmittelybändiä tarvitsi kun porukka oli aivan helteessä ensimmäisten biisien jälkeen. Bändi tuntui olevan tiukassa kunnossa, biisejä tahkottiin reippaaseen tahtiin. Areenan soundit tietysti olivat varsinkin piippuhyllyltä kuunneltuna aivan onnettomat, mutta jotain sai sentään selvää vaikka kolmen soittajan kitaraosastolla olikin jo tukkoista. Lavakalusteet ym. olivat jotenkin pliisun oloiset, ainakin mitä olen kuvista nähnyt, on tainut Iron Maiden lavareleet olla hieman järeämmätkin joskus. Eli lava muodostui lähinnä sen kiertävästä "juoksuradasta", jota Bruce Dickinson tykkäsi tallustaa useasti. Radan alle oli ilmeisesti rakennettu backline kankaiden taakse niin ettei lavalla näkynyt ensimmäistäkään vahvistinta, kulmamonitoreja sitten senkin edestä. Valoreleitä sentään oli katon täydeltä, mutta niidenkin käyttö tuppasi olemaan välillä melkoista sekameteliä. Ei siis visuaalisesti mikään mykistävä kokemus, muutamametrisen ja jäykkäraajaisen Eddie "-hirviön" tepustelu lavalla oli jo Spinal Tap -luokan komiikkaa.
Esiintyminen hoitui kuitenkin ammattitaidolla ja vauhdilla, ei uskoisi että heepot alkavat olemaan kohta puolikkaan vuosisadan nähneitä. Janick Gersin yngwiemainen kitarakikkailu oli ajoittain ihan mielenkiintoista katsottavaa, välillä taas tuntui että herralla tipahti viimeinenkin kontrollisiru pelistä ja kitaristi käyttäytyi kuin kahleista vapautettu potilas. Lisäksi Nicko McBrainin "apinakohtaus" (joka ilmeisesti kuuluu jokaiseen showhun) oli aika surkeaa katsottavaa. Kyllä kai huumori kuuluu musiikkiin, pitää vaan tietää mikä on huumoria...
Biisilista (poikkeuksellisesti sain tällaisen käsiini):
The Number of The Beast
The Trooper
Die With Your Boots On
Revelations
Hallowed be Thy Name
22 Acacia Avenue
Wildest Dreams (tulevalta levyltä)
The Wickerman
Brave New World
The Clansman
The Clairvoyant
Heaven Can Wait
Fear of The Dark
Iron Maiden
Bring Your Daughter to The Slaughter
2 Minutes To Midnight
Run to The Hills
Näillä eväillä bändi sinnitteli pari tuntia lavalla. Hieman lyhyempikin olisi riittänyt tai sitten lisää biisejä, nyt kitarasooloja venyteltiin välillä haukoitusten arvoisesti. Bruce muuten piti ihan hyvän puheen ennen tuota Wildest Dreamsin (joka tulee uudelle levylle) esittämistä. Herra tarinoi musiikin lataamisesta internetistä ja siitä, että jos heidän tuleva levynsä on aivan perseestä, saa sen ladata netistä koska silloin he ovat ansainneet sen, mutta jos levy on oikeasti hyvä, kannattaa ne muutamaan kaljaan menevät rovot uhrata IM-levyn ostoon. Hyvät lähtökohdat, Ruotsin keikalla oli kuultu ilmeisesti myös jotain vittuilua Metallican suuntaan. Muuten Dickinson ei ilmeisesti ollut juttutuulella, aika vähän kuultiin välispiikkejä. Joissakin lähteissä on huhuttu että Iron Maiden olisi lentänyt samantien Suomesta heti keikan jälkeen ja tämän takia keikkasetin pituus olisi ollut rajattu (kiire siis koneeseen), mutta enpä tiedä onko moisissa jutuissa mitään perää. Olen nähnyt Bruce Dickinsonin kolmeen kertaan livenä kun tämä oli rundilla sooloartistina, tuolloin kahdella keikalla juttua tuli varmaan jokaisen biisin väliin ja kolmannella Bruce oli niin kännissä ettei tainut jaksaa tarinoida mitään.
Lupailivat marraskuussa saapuvansa uudelleen, joten lippupalvelun ovelle jo jonoon ne halukkaat jotka eivät nyt päässeet. Itse taidan passata, olisi kai pitänyt mennä ensimmäiselle IM keikalle jo kymmenen vuotta sitten...
Keikalla taisi olla sen verran monta Palasokerin lukijaa että taidan päättää tähän niin pääsette korjaamaan ja oikomaan käsityksiäni :). Omat kokemukset keikalta saa siis kirjata vaikka kommenteina tähän jatkoksi.
+/- saldo : 0 | Tweet
Settilista oli mielestäni ihan sama kuin Roskildessa muutama päivä aiemmin. Samoin Bruce heitti samat selitykset internetistä lataamisesta jo Roskildessa. Roskilde-juttu on tulossa piakkoin, se on jo kirjoitettu...
Bändi taitaa käyttää samaa biisilistaa koko kiertueen ja festareitten ajan. Eihän siinä setissä mitää vikaa ole, hyviä biisejä paljon. Kaikkia on vähän ihmetyttänyt ettei setissä ole klassikkobiisiä Aces High...