XV Haapavesi Folk Festival 23. - 29.6.2003
Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)
Kesä ilman Haapavesi Folkkeja on teeskentelyä. Siispä suuntasin jälleen tuolle mainiolle festivaalille nauttimaan hyvästä musiikista. 15 vuoden iän saavuttaneet festarit oli tänä kesänä venytetty viikon mittaiseksi tapahtumaksi, mutta varsinainen rähinä oli päällä vasta loppuviikosta torstaista sunnuntaihin. Itse olin todistamassa tapahtumaa perjantai- ja lauantai-iltoina. Ohessa festariraportti paljastavine kuvineen.
Perjantaina saavuimme paikalle hieman kahdeksan jälkeen eli aavistuksen verran myöhässä. Lavalla oli jo aloitettu. Siellä soitteli suomalais-norjalainen Frigg, jonka musiikki oli eräänlaista modernia pelimannimusiikkia. Ihan kivan kuuloista, mutta en kuitenkaan jaksanut jäädä heitä kovin keskittyneesti kuuntelemaan. Ennakkoon tutkittuna perjantain ohjelmiston tärkein ja mielenkiintoisin anti olisi kuitenkin illan viimeinen esiintyjä Lauri Tähkä & Elonkerjuu, joten sitä ennen tähtäimessä oli lähinnä kuluttaa aikaa ja pysytellä hereillä ;-) Friggin jälkeen lavalle nousi perjantai-illan yleisömagneetiksi valittu Sakari Kuosmanen, joka ei suoraan sanottuna pahemmin kiinnostanut. Harhaillessani Folk-aluetta ympäriinsä lavalta kuitenkin kantautui tutun kuuloinen biisi... Kuosmanen sielä soitti Timo Rautiaista! No yhden biisin vain ja en kyllä näin viikon perästä enään edes muista minkä biisin, sori ;-) Kuosmasen jälkeen lavalla tarjoiltiin irkkufolkkia Maire Beathnachin ja Niall Ó Callanáinin johdolla. Maire lauloi ja soitti viulua ja Niall soitteli bouzoukia. Hyvää musaahan se, mutta ehkä liian pienimuotoista ja yksipuolista, jotta mielenkiinto olisi säilynyt. Jos taustalla olisi ollut ihan kokonainen bändi niin varmasti olisi potkinut ihan eri malliin.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk03.JPG">
Realejo
Vaan seuraavaksipa olikin sitten positiivinen yllätys luvassa. Lavalle nousi portugalilainen Realejo, josta en tiennyt etukäteen mitään, eikä ohjelmalehtisen kuvauskaan ollut mielenkiintoa herättänyt. Yhtyeen musiikissa yhdistyivät portugalilainen kansanmusiikki ja kelttivaikutteet sopivan rokkaavalla otteella (lyömäsoittimet ja basso tuovat kummasti potkua musiikkiin). Yhtyeen soinnissa korvaa mielyttivät oiti kampiliiran jatkuva surina ja säkkipilli sekä menevät biisit. Tää on hyvää! Vaihtelevuutta oli myös mukavasti sillä bändin instumenttivalikoima oli suhteellisen laaja (mukana myös kitara ja monia muita kielisoittimia sekä haitari ja huilu) ja välissä estradin valloitti kaunisääninen Catarina hienolla laulelullaan. Hieno bändi! Oli pakko rientää välissä lipunmyyntitiskin luona olevalle paita/krääsä/levy-kojulle kyselemään olisiko heillä bändin levyjä myynnissä, vaan eipä ollut :( Myöhemmin illalla törmäsin bändin tyyppeihin yleisön joukossa ja oli ihan pakko mennä koputtamaan olkapäälle ja kysymään että "Excuse me, but do you have any cd's to sell?" Ei niillä ollu, manageri ei ollu antanu ottaa levyjä mukaan, harmin paikka.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk07.JPG">
Lauri Tähkä & Elonkerjuu
Yhden jälkeen yöllä olikin sitten pääesiintyjän vuoro. Lauri Tähkä & Elonkerjuu otti lavan ja yleisön haltuunsa rempseällä esiintymisellään ja tarttuvilla biiseillään. Etelä-pohjalainen murre antaa myös oman mukavan säväyksensä bändin vanhoja kansanlauluja ja moderneja popmelodioita yhdistelevään musiikkiin. Bändissä ja varsinkin sen keulakuvassa Laurissa on sen verran rock-karismaa, että bändissä on kyllä potentiaalia suurempienkin yleisömassojen suosikiksi. Elonkerjuu on viulistilla vahvistettu folkkia soittava rockbändi, tällaisia ei taida Suomessa hirveästi olla? Pohjannaula taitaa olla ainut osin samalla saralla operoiva yhtye. Elonkerjuu rokkasi ja yleisö tanssi (ei, minä en tanssinu, räpsin bändin kiusaksi heistä kuvia). Bändillä oli myös oma myyntipöytänsä, josta sai ostaa bändin levyjä, paitoja ja jopa bändin logolla varustettuja pikkuhousuja! Minä ostin pari varhasempaa levyä, joita ei hyllysä vielä ollut. Paita ois myös himottanu, mutta en raaskinu. Selässä olis ollu teksti "Raha ei lopu eikä ruma muhun tartu", mutta sehän ei olis edes pitänyt paikkaansa ;-)
Elonkerjuun lopetettua oli aika koota Folk-seurueemme ja suunnata kotia kohti. Nukkumaan pääsikin sitten vasta neljän aikoihin ja parin tunnin torkkujen jälkeen pitikin nousta töihin...
...vaan lauantai-iltana folkattiin jälleen! Tällä kertaa pääsin kaverin kyydissä, joten pieni univelka ei niin haitannut. Kuskina toimiminen kahtena yönä peräkkäin oisikin ollut ehkä liian riskialtista. Lauantain Folk-sää ei ollut kovin suosiollinen, oli melko viileetä ja sadekin meinasi olla kiusana, mutta eihän moinen lannista kun luvassa on hyvää live-musiikkia.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk09.JPG">
Mynta
Illan ensimmäinen esiintyjä oli ruotsalainen Mynta. Tai itse asiassa bändin jäsenistö on hyvin kansainvälistä, porukkaa on kotoisin Kuubasta ja Intiasta asti. Tiesin bändin hyväksi jo etukäteen vaikka en ollut kuullut pihaustakaan heidän musiikkiaan, joten sen suurempia empimättä ostin myyntitiskiltä heidän uusimman levynsä kun saavuimme festariportista sisään, eihän intialaisella perinnemusiikilla sävytetty ruotsalaisfolkki voi olla huonoa! ;-) Ja hienoahan se olikin. Tabla-rytmit vetivät oitis mukaansa. Bändin musiikillinen skaala oli varsin laaja, ruotsalaisfolkista venyttiin välissä jopa melkein jazzin puolelle kun taas paikoin olisi voinut vaikka vannoa että lavalla on John McLaughlinin 70-luvulta tuttu Shakti.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk11.JPG">
Gjallarhorn
Ja taso jatkui korkeana sillä seuraavana lavalle nousi suomenruotsalainen Gjallarhorn. Eli luvassa oli runsaasti didgeridoon pörinää. Ja sehän vaan passasi meikäläiselle. Laulajatar Jenny Wilhelmsin johtama yhtye pisti parastaan sateesta huolimatta ja bändin shamanistinen groove tempasi mukaansa. Koko keikan ajan jaksoin toivoa, että soittaisivat oman Gjallarhorn-lempparini "Dejelill och Lagerman", vaan eihän sitä tullut, höh.
Täsä välissä piti jo kävästä kahvilla ja syömässäkin, ettei ihan uupumus iske, seuraava suurtapahtuma alkaisi nimittäin vasta yhdeltä yöllä. Pyörähdettiin myös jamiteltassa katsomassa petroskoilaista d'Airotia, mutta ei se ollutkaan kovin kummonen, ne lauloivatkin suomeksi, blääh. Lavalla U-Street All Stars soitteli jatsia. Ihan pätevältä bändiltä kuulosti, olin etukäteen luullut että nämä soittavat jotain hiphop-jazzia, vaan olin varmaankin erehtynyt bändistä (sekotinkohan Nuspirit Helsinkiin tai johonkin).
Kellon lähestyessä yhtä rupesi sadekin hellittämään ja ryhmityimme lavan edustalle odottelemaan unkarilaista Besh o droMia. Tästä bändistä en tiennyt mitään, mutta ohjelmalehtisen kuvaus bändistä oli siinä määrin mielenkiintoa herättävä, että olin jo ostanut etukäteen bändin levynkin!
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk13.JPG">
Besh o droM
Ja kun bändi aloitti niin voi jee mikä meno! Bändin etujoukoiksi oli ryhmittäytynyt kaksi saksofonistia ja trumpetisti, jotka pistivät tulemaan semmoista tuuttausta ettei mitään rajaa. Bändillä oli aivan mieletön vauhti päällä, vitsailimmekin bändin soittavan unkarilaista speedmetallia, vaikka eihän sillä tietenkään ollut metallin kanssa mitään tekemistä ;-) Jonkinlaista balkkanilaisvivahteista vauhtihuttua se oli.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk17.JPG">
Besh o droM
Välissä estradille saatiin myös naispuolista näkemystä kun sivustalla piilotellut laulajatar päästettiin irti. Mainiota. Itse asiassa laulua oisi suonut käytettävän enemmänkin bändin musiikissa. Tanssilattialla oli tungosta ja bändi ei paljon hengähdystaukoja heille suonut. Monellakohan meni jalat solmuun kun bändi paahtoi mieletöntä vauhtia tehden sitten äkkinäisiä pysähdyksiä jatkaen heti perään johonkin toiseen suuntaan ;-) Hurja livebändi, varmasti kovin livekeikka mitä olen koskaan nähnyt! Tekivät muuten varmasti ainakin viisi encorea, ei heistä voinut saada tarpeekseen.
Tämän kertainen Folk olikin erittäin kovatasoinen festari. Toinen toistaan hienompia bändejä, joista tämä unkarilainen Besh o droM oli kyllä mahtavin. Onneksi ostin sen levyn ;-)
Lisää kuvia galleriassa.
Perjantaina saavuimme paikalle hieman kahdeksan jälkeen eli aavistuksen verran myöhässä. Lavalla oli jo aloitettu. Siellä soitteli suomalais-norjalainen Frigg, jonka musiikki oli eräänlaista modernia pelimannimusiikkia. Ihan kivan kuuloista, mutta en kuitenkaan jaksanut jäädä heitä kovin keskittyneesti kuuntelemaan. Ennakkoon tutkittuna perjantain ohjelmiston tärkein ja mielenkiintoisin anti olisi kuitenkin illan viimeinen esiintyjä Lauri Tähkä & Elonkerjuu, joten sitä ennen tähtäimessä oli lähinnä kuluttaa aikaa ja pysytellä hereillä ;-) Friggin jälkeen lavalle nousi perjantai-illan yleisömagneetiksi valittu Sakari Kuosmanen, joka ei suoraan sanottuna pahemmin kiinnostanut. Harhaillessani Folk-aluetta ympäriinsä lavalta kuitenkin kantautui tutun kuuloinen biisi... Kuosmanen sielä soitti Timo Rautiaista! No yhden biisin vain ja en kyllä näin viikon perästä enään edes muista minkä biisin, sori ;-) Kuosmasen jälkeen lavalla tarjoiltiin irkkufolkkia Maire Beathnachin ja Niall Ó Callanáinin johdolla. Maire lauloi ja soitti viulua ja Niall soitteli bouzoukia. Hyvää musaahan se, mutta ehkä liian pienimuotoista ja yksipuolista, jotta mielenkiinto olisi säilynyt. Jos taustalla olisi ollut ihan kokonainen bändi niin varmasti olisi potkinut ihan eri malliin.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk03.JPG">
Realejo
Vaan seuraavaksipa olikin sitten positiivinen yllätys luvassa. Lavalle nousi portugalilainen Realejo, josta en tiennyt etukäteen mitään, eikä ohjelmalehtisen kuvauskaan ollut mielenkiintoa herättänyt. Yhtyeen musiikissa yhdistyivät portugalilainen kansanmusiikki ja kelttivaikutteet sopivan rokkaavalla otteella (lyömäsoittimet ja basso tuovat kummasti potkua musiikkiin). Yhtyeen soinnissa korvaa mielyttivät oiti kampiliiran jatkuva surina ja säkkipilli sekä menevät biisit. Tää on hyvää! Vaihtelevuutta oli myös mukavasti sillä bändin instumenttivalikoima oli suhteellisen laaja (mukana myös kitara ja monia muita kielisoittimia sekä haitari ja huilu) ja välissä estradin valloitti kaunisääninen Catarina hienolla laulelullaan. Hieno bändi! Oli pakko rientää välissä lipunmyyntitiskin luona olevalle paita/krääsä/levy-kojulle kyselemään olisiko heillä bändin levyjä myynnissä, vaan eipä ollut :( Myöhemmin illalla törmäsin bändin tyyppeihin yleisön joukossa ja oli ihan pakko mennä koputtamaan olkapäälle ja kysymään että "Excuse me, but do you have any cd's to sell?" Ei niillä ollu, manageri ei ollu antanu ottaa levyjä mukaan, harmin paikka.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk07.JPG">
Lauri Tähkä & Elonkerjuu
Yhden jälkeen yöllä olikin sitten pääesiintyjän vuoro. Lauri Tähkä & Elonkerjuu otti lavan ja yleisön haltuunsa rempseällä esiintymisellään ja tarttuvilla biiseillään. Etelä-pohjalainen murre antaa myös oman mukavan säväyksensä bändin vanhoja kansanlauluja ja moderneja popmelodioita yhdistelevään musiikkiin. Bändissä ja varsinkin sen keulakuvassa Laurissa on sen verran rock-karismaa, että bändissä on kyllä potentiaalia suurempienkin yleisömassojen suosikiksi. Elonkerjuu on viulistilla vahvistettu folkkia soittava rockbändi, tällaisia ei taida Suomessa hirveästi olla? Pohjannaula taitaa olla ainut osin samalla saralla operoiva yhtye. Elonkerjuu rokkasi ja yleisö tanssi (ei, minä en tanssinu, räpsin bändin kiusaksi heistä kuvia). Bändillä oli myös oma myyntipöytänsä, josta sai ostaa bändin levyjä, paitoja ja jopa bändin logolla varustettuja pikkuhousuja! Minä ostin pari varhasempaa levyä, joita ei hyllysä vielä ollut. Paita ois myös himottanu, mutta en raaskinu. Selässä olis ollu teksti "Raha ei lopu eikä ruma muhun tartu", mutta sehän ei olis edes pitänyt paikkaansa ;-)
Elonkerjuun lopetettua oli aika koota Folk-seurueemme ja suunnata kotia kohti. Nukkumaan pääsikin sitten vasta neljän aikoihin ja parin tunnin torkkujen jälkeen pitikin nousta töihin...
...vaan lauantai-iltana folkattiin jälleen! Tällä kertaa pääsin kaverin kyydissä, joten pieni univelka ei niin haitannut. Kuskina toimiminen kahtena yönä peräkkäin oisikin ollut ehkä liian riskialtista. Lauantain Folk-sää ei ollut kovin suosiollinen, oli melko viileetä ja sadekin meinasi olla kiusana, mutta eihän moinen lannista kun luvassa on hyvää live-musiikkia.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk09.JPG">
Mynta
Illan ensimmäinen esiintyjä oli ruotsalainen Mynta. Tai itse asiassa bändin jäsenistö on hyvin kansainvälistä, porukkaa on kotoisin Kuubasta ja Intiasta asti. Tiesin bändin hyväksi jo etukäteen vaikka en ollut kuullut pihaustakaan heidän musiikkiaan, joten sen suurempia empimättä ostin myyntitiskiltä heidän uusimman levynsä kun saavuimme festariportista sisään, eihän intialaisella perinnemusiikilla sävytetty ruotsalaisfolkki voi olla huonoa! ;-) Ja hienoahan se olikin. Tabla-rytmit vetivät oitis mukaansa. Bändin musiikillinen skaala oli varsin laaja, ruotsalaisfolkista venyttiin välissä jopa melkein jazzin puolelle kun taas paikoin olisi voinut vaikka vannoa että lavalla on John McLaughlinin 70-luvulta tuttu Shakti.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk11.JPG">
Gjallarhorn
Ja taso jatkui korkeana sillä seuraavana lavalle nousi suomenruotsalainen Gjallarhorn. Eli luvassa oli runsaasti didgeridoon pörinää. Ja sehän vaan passasi meikäläiselle. Laulajatar Jenny Wilhelmsin johtama yhtye pisti parastaan sateesta huolimatta ja bändin shamanistinen groove tempasi mukaansa. Koko keikan ajan jaksoin toivoa, että soittaisivat oman Gjallarhorn-lempparini "Dejelill och Lagerman", vaan eihän sitä tullut, höh.
Täsä välissä piti jo kävästä kahvilla ja syömässäkin, ettei ihan uupumus iske, seuraava suurtapahtuma alkaisi nimittäin vasta yhdeltä yöllä. Pyörähdettiin myös jamiteltassa katsomassa petroskoilaista d'Airotia, mutta ei se ollutkaan kovin kummonen, ne lauloivatkin suomeksi, blääh. Lavalla U-Street All Stars soitteli jatsia. Ihan pätevältä bändiltä kuulosti, olin etukäteen luullut että nämä soittavat jotain hiphop-jazzia, vaan olin varmaankin erehtynyt bändistä (sekotinkohan Nuspirit Helsinkiin tai johonkin).
Kellon lähestyessä yhtä rupesi sadekin hellittämään ja ryhmityimme lavan edustalle odottelemaan unkarilaista Besh o droMia. Tästä bändistä en tiennyt mitään, mutta ohjelmalehtisen kuvaus bändistä oli siinä määrin mielenkiintoa herättävä, että olin jo ostanut etukäteen bändin levynkin!
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk13.JPG">
Besh o droM
Ja kun bändi aloitti niin voi jee mikä meno! Bändin etujoukoiksi oli ryhmittäytynyt kaksi saksofonistia ja trumpetisti, jotka pistivät tulemaan semmoista tuuttausta ettei mitään rajaa. Bändillä oli aivan mieletön vauhti päällä, vitsailimmekin bändin soittavan unkarilaista speedmetallia, vaikka eihän sillä tietenkään ollut metallin kanssa mitään tekemistä ;-) Jonkinlaista balkkanilaisvivahteista vauhtihuttua se oli.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/haapavesifolk17.JPG">
Besh o droM
Välissä estradille saatiin myös naispuolista näkemystä kun sivustalla piilotellut laulajatar päästettiin irti. Mainiota. Itse asiassa laulua oisi suonut käytettävän enemmänkin bändin musiikissa. Tanssilattialla oli tungosta ja bändi ei paljon hengähdystaukoja heille suonut. Monellakohan meni jalat solmuun kun bändi paahtoi mieletöntä vauhtia tehden sitten äkkinäisiä pysähdyksiä jatkaen heti perään johonkin toiseen suuntaan ;-) Hurja livebändi, varmasti kovin livekeikka mitä olen koskaan nähnyt! Tekivät muuten varmasti ainakin viisi encorea, ei heistä voinut saada tarpeekseen.
Tämän kertainen Folk olikin erittäin kovatasoinen festari. Toinen toistaan hienompia bändejä, joista tämä unkarilainen Besh o droM oli kyllä mahtavin. Onneksi ostin sen levyn ;-)
Lisää kuvia galleriassa.
+/- saldo : 0 | Tweet