Hemma Beast @ Goom 6.-7.3.2001
Jake kirjoitti noin 23 vuotta sitten (2 kommenttia)
Mainittakoon näin heti alkuun että tässä jutussa otsikko on vain puoli totuutta, sillä luulenpa että itse Goom -ilmiö vaatii hieman selvitystä ainakin niille, joille sana Goom ei sano yhtikäs mitään ja toisaalta ilmiön jo tunteville voitaisiin heittää muutama juttu, mistä saattaisi kehkeytyä jopa keskustelua täällä Palasokerissa. Mutta lueppa lisää niin kohta päästään jo varmasti itse aiheeseen.
Niille, joille tuo sana Goom ei tarkoita mitään, kerrottakoon tässä lyhyesti, että kyseessä on nykyisin kahdesti vuodessa järjestettävä opiskelijaristeilypaketti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tuollaiset reilut 2000 opiskelijaa ahtautuu Viking Cinderellaan pitämään ´hauskaa´ 20h risteilyn ajaksi, eli rivien väleistä luettuna: humaltumaan ankarasti ja harrastamaan holtitonta sukupuolikäyttäytymistä :). Toimittajana en vielä varmasti voi kutsua itseäni vanhemmaksi ´valtiomieheksi´, mutta kyllä tuollaisella risteilyllä siirtyy pikkuhiljaa tarkkailijan rooliin kun vuosia kertyy mittariin. Kaikkien osalta tämä ilmiö ei näytä kuitenkaan toteutuvan vaan kyllä Palasokerin havaintoryhmä teki havaintoja pitkälti kolmattakymmentä ikävuottaan ´tuhlaavia´ virtuooseja, jotka edelleen käyttäytyivät humalassa haalari päällään kuin joku viisitoistakesäinen teini. Näistä havainnosta kovasti ilahtuneena Palasokerin työryhmä suunnitteleekin tekevänsä ensi vuonna dokumentaarisen Goom-risteilyn, mistä toivottavasti pystytään toimittamaan jopa videomateriaalia Palasokerissa julkaistavaksi.
Mutta mennäänpä itse asiaan ennen kuin unohtuu. Yksi tämänvuotisen merenkulkukokemuksen positiivisimpia yllätyksiä oli ns. Barclay -club, mitä ilmeisemminkin tupakkayhtiön sponsoroima ´klubi´, joka oli rakennettu johonki laivan seminaaritilaan (eli siis kohtalaisen pieni ja intiimi ratkaisu). Klubin housebandiksi oli haalittu kokoon Hemma Beast -niminen orkesteri, jonka jäsenistä todennäköisesti tunnetuimmat ovat JHS tv-ohjelmasta tutut Marzi Nyma ja jo Palasokerin sivuillakin parjattu Lenni-Kalle Taipale. Kaikki kunnia myös bändin ´helvetin hyvälle perusrumpalille´ ja virtuoosimaiselle basistille, joiden nimiä toimittaja ei pysty muistamaan (toisaalta en ole kyllä varma että esiteltiinkö heitä ollenkaan). Jos tässä lyhyesti tyytyisin kertomaan, että kyseessä on cover-bändi, joka siis esittää tunnettuja klassikkobiisejä keikoillaan, olisi lopputulos se, että Palasokerin lukijat toteaisivat kyseessä olevan yksi niistä muutamasta tuhannesta cover-bändistä, joita Suomesta löytyy jokaisen talon kellarista tai lähiöpubista keikalta. Homman nimi ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut tämä vaan jos lähtökohtana on tuon tasoiset muusikot soittamassa cover-biisejä, voidaan todennäköisesti odottaa jotain hieman perinteisestä kaavasta poikkeavaa. Covereita voi näemmä soittaa monella tavalla; yksi lähestymistapa soittaa biisit laiskasti 1:1 jossain lähiöpubissa periaatteella "saa tästä ainakin kaljapakan" tai Hemma Beastin tyyliin "v-tu näitä covereita jaksa soittaa jos ei ole edes hauskaa". Eli käytännössä bändin toimivuus perustui siihen, että jätkät olivat lavalla kuin treenikämpässä, jatkuvasti improvisoiden ja jos joku biisi meni niin sanotusti ´käteen´, saattoi siitä murjaista jonkin vitsin ja siirtyä seuraavaan biisiin. Näitä siirtymiä sitten riittikin, mitä myöhäisempi setti oli kyseessä (viimeinen alkoi klo 3:30 yöllä), sitä huonommin jätkät malttoivat soittaa biisin loppuun vaan aina kun joku väliosa mahdollisti siirtymisen teemallisesti samankaltaiseen toisee biisiin, tämä varmasti tehtiin ja mitä ihmeellisimmillä sovituksilla. Tämä saattaa kuulostaa näin sanallisesti selitettynä kovasti pliisulta, mutta välillä nähtiin sellaisia virtuoositeetin osoituksia, että ainakin selväpäisimmät muusikot haukkoivat yleisössä henkeä, varsinkin kaikesta kuitenkin näki ettei biisejä ja sovituksia pahemmin oltu treenattu.
Ehdinkin jo tuossa hieman selväpäisyydestä mainitsemaan, jatketaan aiheesta sen verran, että ympäripäissään olevalle yleisölle soittamisessa on puolensa ja puolensa. Toisaalta hyvän meiningin aikaansaaminen kysyy ainoastaan hyvää settiä tuttuja biisejä mitä jamitella, mutta toisaalta tuollaiset em. kaltaiset virtuoositeetin osoitukset tai hieman humoristisemmat välispeakit tai muuten omaa oivaltamista kysyvät ohjelmanumerot eivät kyllä tavoita kuulijaa. Tässä voitaisiin esimerkinomaisesti mainita vaikka poikien raiskaus soul-klassikosta ´celebration´, mikä oli leukailtu muotoon ´masturbation´ ("...when I want to have good time, I - masturbate!". Takuulla n.99% yleisöstä ei tajunnut mitään, mikä nyt tietyst ei ollut ihme, bändillekkään, taisipa Marzi sanaillakin jotain intellektuellista huumorista, mikä ei välttämättä aukea kolmen promillen kännissä.
Hemma Beastin vierailevana vokalistina nähtiin useassa setissä ja useassa biisissä Maija Vilkkumaa, jonka osakkeet nousivat ainakin allekirjoittajan asteikolla, koska harvalla ns. mainstream-artistilla on ´munaa´ lähteä vetämään parisataapäiselle yleisölle coverbiisejä oikein urakalla. Ei sillä että Vilkkumaa olisi taidoillaan mitenkään mykistänyt, mutta aina on parempi että on enemmän intoa kuin taitoa, se saattaa joskus jotain kuitenkin tuottaa.
Ettei nyt jäisi liian negatiivinen kuva Goom-risteilyistä, myönnettäköön ettei sinne kuitenkaan loppujen lopuksi kukaan mene bändejä katsomaan, kyllä pääasialliset ambitiot liikkuva varmasti lähes jokaisella humaltumisen ja seksuaalisen holtittomuuden hedelmien korjaamisen välillä. Vai väittääkö joku jotain muuta? Areena on vapaa, kommentoikaa (siis vaikka anonyymisti, sekin onnistuu jos ei muuten uskalla) tai heittäkää vaikka omia kokemuksianne kehiin. Siis esim. goomista ylipäänsä.
Lisätietoa eliesim. kuvia löytynee osoitteesta www.goomaa.com.
(tämä artikkeli on kokonaisuudessaan kirjoitettu kämmenmikrolla kesken luennon, joten pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia...)
Niille, joille tuo sana Goom ei tarkoita mitään, kerrottakoon tässä lyhyesti, että kyseessä on nykyisin kahdesti vuodessa järjestettävä opiskelijaristeilypaketti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tuollaiset reilut 2000 opiskelijaa ahtautuu Viking Cinderellaan pitämään ´hauskaa´ 20h risteilyn ajaksi, eli rivien väleistä luettuna: humaltumaan ankarasti ja harrastamaan holtitonta sukupuolikäyttäytymistä :). Toimittajana en vielä varmasti voi kutsua itseäni vanhemmaksi ´valtiomieheksi´, mutta kyllä tuollaisella risteilyllä siirtyy pikkuhiljaa tarkkailijan rooliin kun vuosia kertyy mittariin. Kaikkien osalta tämä ilmiö ei näytä kuitenkaan toteutuvan vaan kyllä Palasokerin havaintoryhmä teki havaintoja pitkälti kolmattakymmentä ikävuottaan ´tuhlaavia´ virtuooseja, jotka edelleen käyttäytyivät humalassa haalari päällään kuin joku viisitoistakesäinen teini. Näistä havainnosta kovasti ilahtuneena Palasokerin työryhmä suunnitteleekin tekevänsä ensi vuonna dokumentaarisen Goom-risteilyn, mistä toivottavasti pystytään toimittamaan jopa videomateriaalia Palasokerissa julkaistavaksi.
Mutta mennäänpä itse asiaan ennen kuin unohtuu. Yksi tämänvuotisen merenkulkukokemuksen positiivisimpia yllätyksiä oli ns. Barclay -club, mitä ilmeisemminkin tupakkayhtiön sponsoroima ´klubi´, joka oli rakennettu johonki laivan seminaaritilaan (eli siis kohtalaisen pieni ja intiimi ratkaisu). Klubin housebandiksi oli haalittu kokoon Hemma Beast -niminen orkesteri, jonka jäsenistä todennäköisesti tunnetuimmat ovat JHS tv-ohjelmasta tutut Marzi Nyma ja jo Palasokerin sivuillakin parjattu Lenni-Kalle Taipale. Kaikki kunnia myös bändin ´helvetin hyvälle perusrumpalille´ ja virtuoosimaiselle basistille, joiden nimiä toimittaja ei pysty muistamaan (toisaalta en ole kyllä varma että esiteltiinkö heitä ollenkaan). Jos tässä lyhyesti tyytyisin kertomaan, että kyseessä on cover-bändi, joka siis esittää tunnettuja klassikkobiisejä keikoillaan, olisi lopputulos se, että Palasokerin lukijat toteaisivat kyseessä olevan yksi niistä muutamasta tuhannesta cover-bändistä, joita Suomesta löytyy jokaisen talon kellarista tai lähiöpubista keikalta. Homman nimi ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut tämä vaan jos lähtökohtana on tuon tasoiset muusikot soittamassa cover-biisejä, voidaan todennäköisesti odottaa jotain hieman perinteisestä kaavasta poikkeavaa. Covereita voi näemmä soittaa monella tavalla; yksi lähestymistapa soittaa biisit laiskasti 1:1 jossain lähiöpubissa periaatteella "saa tästä ainakin kaljapakan" tai Hemma Beastin tyyliin "v-tu näitä covereita jaksa soittaa jos ei ole edes hauskaa". Eli käytännössä bändin toimivuus perustui siihen, että jätkät olivat lavalla kuin treenikämpässä, jatkuvasti improvisoiden ja jos joku biisi meni niin sanotusti ´käteen´, saattoi siitä murjaista jonkin vitsin ja siirtyä seuraavaan biisiin. Näitä siirtymiä sitten riittikin, mitä myöhäisempi setti oli kyseessä (viimeinen alkoi klo 3:30 yöllä), sitä huonommin jätkät malttoivat soittaa biisin loppuun vaan aina kun joku väliosa mahdollisti siirtymisen teemallisesti samankaltaiseen toisee biisiin, tämä varmasti tehtiin ja mitä ihmeellisimmillä sovituksilla. Tämä saattaa kuulostaa näin sanallisesti selitettynä kovasti pliisulta, mutta välillä nähtiin sellaisia virtuoositeetin osoituksia, että ainakin selväpäisimmät muusikot haukkoivat yleisössä henkeä, varsinkin kaikesta kuitenkin näki ettei biisejä ja sovituksia pahemmin oltu treenattu.
Ehdinkin jo tuossa hieman selväpäisyydestä mainitsemaan, jatketaan aiheesta sen verran, että ympäripäissään olevalle yleisölle soittamisessa on puolensa ja puolensa. Toisaalta hyvän meiningin aikaansaaminen kysyy ainoastaan hyvää settiä tuttuja biisejä mitä jamitella, mutta toisaalta tuollaiset em. kaltaiset virtuoositeetin osoitukset tai hieman humoristisemmat välispeakit tai muuten omaa oivaltamista kysyvät ohjelmanumerot eivät kyllä tavoita kuulijaa. Tässä voitaisiin esimerkinomaisesti mainita vaikka poikien raiskaus soul-klassikosta ´celebration´, mikä oli leukailtu muotoon ´masturbation´ ("...when I want to have good time, I - masturbate!". Takuulla n.99% yleisöstä ei tajunnut mitään, mikä nyt tietyst ei ollut ihme, bändillekkään, taisipa Marzi sanaillakin jotain intellektuellista huumorista, mikä ei välttämättä aukea kolmen promillen kännissä.
Hemma Beastin vierailevana vokalistina nähtiin useassa setissä ja useassa biisissä Maija Vilkkumaa, jonka osakkeet nousivat ainakin allekirjoittajan asteikolla, koska harvalla ns. mainstream-artistilla on ´munaa´ lähteä vetämään parisataapäiselle yleisölle coverbiisejä oikein urakalla. Ei sillä että Vilkkumaa olisi taidoillaan mitenkään mykistänyt, mutta aina on parempi että on enemmän intoa kuin taitoa, se saattaa joskus jotain kuitenkin tuottaa.
Ettei nyt jäisi liian negatiivinen kuva Goom-risteilyistä, myönnettäköön ettei sinne kuitenkaan loppujen lopuksi kukaan mene bändejä katsomaan, kyllä pääasialliset ambitiot liikkuva varmasti lähes jokaisella humaltumisen ja seksuaalisen holtittomuuden hedelmien korjaamisen välillä. Vai väittääkö joku jotain muuta? Areena on vapaa, kommentoikaa (siis vaikka anonyymisti, sekin onnistuu jos ei muuten uskalla) tai heittäkää vaikka omia kokemuksianne kehiin. Siis esim. goomista ylipäänsä.
Lisätietoa eliesim. kuvia löytynee osoitteesta www.goomaa.com.
(tämä artikkeli on kokonaisuudessaan kirjoitettu kämmenmikrolla kesken luennon, joten pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia...)
+/- saldo : 0 | Tweet
Hassua että Goomilla oli tälläkin kertaa loistava coverbändi. Myös Goom 2000:lla jossain peräluolassa renkutti koko reissun paras bändi. Tosin myönnän toki etten minäkään sinne musiikkia mennyt kuuntelemaan.
Itse asiassa oma reissuni keskittyi varattuna "äijänä" perusarvoihin, eli viinan juontiin ilman turhia sähläyksiä.
Joo, olihan tämän vuoden Goomilla toinenkin coverbändi veivaamassa jossain putkassa. Ilmeisen krapulaiset itäeurooppalaiset muusikot eivät oikein ymmärtäneet suomalaisten opiskelijanuorukaisten hauskanpitoa, mikä tässä tapauksessa tarkoitti noin kuuden hengen ryppään kaatuamista bändin ja soittokamojen päälle. Tai kohtalaisen ulkonäön omaavaan laulajattareen kohdistuvat lähentymisyritykset eivät olleet ainakaan omiaan nostamaan bändin fiiliksiä ja lopputuloksena heepot pisti hanurit narikkaan ja lähti kesken settinsä tiskille imemään maltaita. Sitten oli loppuilta hiljaista siitä putkassa...