Fifth Element, Machine Men ja Paul Di'Anno
Jake kirjoitti noin 21 vuotta sitten (1 kommenttia)
Iron Maiden vieraili Jyväskylässä. Tai no yksi viidesosa siitä ja parin ensimmäisen levyn meriiteillä. Mutta kuitenkin, Paul Di'Anno oli Iron Maiden riveissä ja jostain kohtalon oikusta nyt Jyväskylässä. Lutakossa vierailleet Fifth Element, Machine Men ja Killers feat. Paul Di'Anno löylyttivät kansaa syysillassa torstaina 25.9. Vaan minkälaiset olivat löylyt?
"Kiitos ja anteeksi", kuten Fifth Elementin karismaattinen vokalisti sanoi spektaakkelistaan. Saatte, kunhan ei tule toistumaan.
Machine Men keikkaili levynjulkaisun merkeissä, tosin uutta levyä ei oltu saatu vielä kauppoihin tai keikalle myyntiin, tulee ensi kuussa. Bändi oli meikäläiselle vieras, tosin nimi oli esiintynyt Jelmun keikkalistoilla mielestäni useasti ja kaveripiiristä kuului että olisi jokseenkin Iron Maiden -tyylistä musiikkia. Eivät erehtyneet, tuplakitarointi kulki esikuvan viitoittamaa tietä ja laulaja on katsellut Maiden-videoita varmaan kolmivuotiaasta asti ja omaksunut manööverit. Kaikki. Eihän tässä mitään pahaa ole, mallikkaan esikuvan jäljillä voi kulkea pää pystyssä. Muutaman biisin ajan Machine Men kuulostikin jopa yllättävän hyvältä, mutta pian materiaalia alkoi vaivaamaan tasapaksuus. Sillä ei tietenkään ole mitään osuutta asiaan että en ollut kuullut bändiltä aikaisemmin biisin biisiä. "Jos tuo äskeinen ei kuulostanut jossain kohdissa Iron Maidenilta niin sitten se kuulosti Bruce Dickinsonin soolotuotannolta" kommentoi tässä nimeltämainitsematon muusikko suoritusta keikan jälkeen.
Machine Men
Aivan asialliselta tuo Machine Men kuitenkin kuulosti, älkää käsittäkö edellisiä kommentteja väärin. Soitto oli tarkkaa ja laulaja on Suomen oloissa vähintäänkin helvetin hyvä, joten ainoa syy miksen ollut keikan jälkeen aivan haltioissani oli juuri tuo biisien samankaltaisuus, ei vähiten esikuvien kanssa. Hieman omaa särmää tuohon touhuun niin alkaa olemaan kärkikastin heviä...
Paul Di'Anno tuli vastaan kun hiippailin vessasta ennen Paulin setin alkua. Enpä miestä tunnistanut, vasta kun samainen mies tuli pöytäämme heittämään jotain mystistä kommenttia Machine Menistä ("he kuulostavat aivan Iron Maidenilta...vai Spice Girlsiltä...?") alkoi raksuttamaan että herran täytyi olla illan pääesiintyjä.
Paul Di'Anno
Hieman ennen puoltayötä lauteille kipusi tuo vanha konkari, melko järkälemäisenä ilmestyksenä. Ennakoidusti settiin kuului muutamia Paulin soololevyiltä löytyviä kipaleita ja vahva setti Iron Maiden -biisejä noilta parilta ensimmäiseltä levyltä. Bändi ei noita klassikoita kuitenkaan kovin kunnialla kohdelleet vaan biisit vedettiin enemmänkin "vähän sinnepäin" -tyylillä. Erityisen ylpeä Paul tuntui olevan Sanctuary raiskauksesta, eli hänen mielestään ko. biisi kuului esittää punk-versiona kuten oli alunperin tarkoitettukin (?). Hullu mies. Ei tuo ainakaan paremmalta kuulostanut. Muutenkin biisejä räimittiin suht' kovalla tahdilla ja roiskien, joten laulukin meni monessa biisissä lähinnä huutamiseksi. Harmi sinänsä koska ne harvat kohdat, jossa mr. Di'Anno lauloi puhtaasti ja oikein, tuntuivat siltä että mieheltä edelleen löytyisi reserviä kunnon hevikiekaisuun. Ikävintä soitossa oli kuitenkin rumpalin tahti, joko hän kiilasi tai laahasi sattumanvaraisesti, muulla bändillä tuntui olevan täysi tekeminen että pysyivät edes vähän tämän rumputaiteilijan matkassa.
Reilun tunnin mittaisen setin aikana kuultiin jotakuinkin ennakoitavissa ollut biisilista, se että viinaa kuuluu juoda paljon ja hartaasti, Paul ei osaa Suomea mutta voi kyllä puhua meille italiaa, Paulin veljen kuolemasta viime kuussa ja että Di'Anno kävi viimeksi Suomessa 23 vuotta sitten koska ovat "laiskoja paskiaisia". Että tällaista, tulipahan nähtyä.
"Kiitos ja anteeksi", kuten Fifth Elementin karismaattinen vokalisti sanoi spektaakkelistaan. Saatte, kunhan ei tule toistumaan.
Machine Men keikkaili levynjulkaisun merkeissä, tosin uutta levyä ei oltu saatu vielä kauppoihin tai keikalle myyntiin, tulee ensi kuussa. Bändi oli meikäläiselle vieras, tosin nimi oli esiintynyt Jelmun keikkalistoilla mielestäni useasti ja kaveripiiristä kuului että olisi jokseenkin Iron Maiden -tyylistä musiikkia. Eivät erehtyneet, tuplakitarointi kulki esikuvan viitoittamaa tietä ja laulaja on katsellut Maiden-videoita varmaan kolmivuotiaasta asti ja omaksunut manööverit. Kaikki. Eihän tässä mitään pahaa ole, mallikkaan esikuvan jäljillä voi kulkea pää pystyssä. Muutaman biisin ajan Machine Men kuulostikin jopa yllättävän hyvältä, mutta pian materiaalia alkoi vaivaamaan tasapaksuus. Sillä ei tietenkään ole mitään osuutta asiaan että en ollut kuullut bändiltä aikaisemmin biisin biisiä. "Jos tuo äskeinen ei kuulostanut jossain kohdissa Iron Maidenilta niin sitten se kuulosti Bruce Dickinsonin soolotuotannolta" kommentoi tässä nimeltämainitsematon muusikko suoritusta keikan jälkeen.
Machine Men
Aivan asialliselta tuo Machine Men kuitenkin kuulosti, älkää käsittäkö edellisiä kommentteja väärin. Soitto oli tarkkaa ja laulaja on Suomen oloissa vähintäänkin helvetin hyvä, joten ainoa syy miksen ollut keikan jälkeen aivan haltioissani oli juuri tuo biisien samankaltaisuus, ei vähiten esikuvien kanssa. Hieman omaa särmää tuohon touhuun niin alkaa olemaan kärkikastin heviä...
Paul Di'Anno tuli vastaan kun hiippailin vessasta ennen Paulin setin alkua. Enpä miestä tunnistanut, vasta kun samainen mies tuli pöytäämme heittämään jotain mystistä kommenttia Machine Menistä ("he kuulostavat aivan Iron Maidenilta...vai Spice Girlsiltä...?") alkoi raksuttamaan että herran täytyi olla illan pääesiintyjä.
Paul Di'Anno
Hieman ennen puoltayötä lauteille kipusi tuo vanha konkari, melko järkälemäisenä ilmestyksenä. Ennakoidusti settiin kuului muutamia Paulin soololevyiltä löytyviä kipaleita ja vahva setti Iron Maiden -biisejä noilta parilta ensimmäiseltä levyltä. Bändi ei noita klassikoita kuitenkaan kovin kunnialla kohdelleet vaan biisit vedettiin enemmänkin "vähän sinnepäin" -tyylillä. Erityisen ylpeä Paul tuntui olevan Sanctuary raiskauksesta, eli hänen mielestään ko. biisi kuului esittää punk-versiona kuten oli alunperin tarkoitettukin (?). Hullu mies. Ei tuo ainakaan paremmalta kuulostanut. Muutenkin biisejä räimittiin suht' kovalla tahdilla ja roiskien, joten laulukin meni monessa biisissä lähinnä huutamiseksi. Harmi sinänsä koska ne harvat kohdat, jossa mr. Di'Anno lauloi puhtaasti ja oikein, tuntuivat siltä että mieheltä edelleen löytyisi reserviä kunnon hevikiekaisuun. Ikävintä soitossa oli kuitenkin rumpalin tahti, joko hän kiilasi tai laahasi sattumanvaraisesti, muulla bändillä tuntui olevan täysi tekeminen että pysyivät edes vähän tämän rumputaiteilijan matkassa.
Reilun tunnin mittaisen setin aikana kuultiin jotakuinkin ennakoitavissa ollut biisilista, se että viinaa kuuluu juoda paljon ja hartaasti, Paul ei osaa Suomea mutta voi kyllä puhua meille italiaa, Paulin veljen kuolemasta viime kuussa ja että Di'Anno kävi viimeksi Suomessa 23 vuotta sitten koska ovat "laiskoja paskiaisia". Että tällaista, tulipahan nähtyä.
+/- saldo : 0 | Tweet
No kylläpäs on Pauli muuttunut sitten Iron Maiden aikojen! Ei enää samaksi hepuksi tunnistaisi...