Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Kokemuksia "tila-autosta" - Volvo 940 Turbo

Jake kirjoitti noin 14 vuotta sitten (3 kommenttia)
Niinpä, kysehän ei ole siis näistä nykyisin tila-autoiksi kutsutuista kopeista joihin mahtuu mukavasti(?) muutama maahinen tai kaapin alla kasvanut ihmisyksilö. Tällä kertaa (kuten aikaisemmillakin kerroilla vierailessani autokaupoissa) haussa oli "tila-auto", jolla saattaa vajaat parimetrinen ja reilu satakiloinen kuljettaja liikkua mukavasti. Tehtävän tiesi vaikeaksi jo heti alkuun, mutta epätoivokin yritti jo välillä yllättää.

Pitkin kevättä 2003 oli ilmassa orastavaa autokuumetta tai sen esiastetta minkä johdosta internetistä löytyvät vaihtoautolistaukset tuli silmäiltyä lähes päivittäin lävitse. Samaan aikaan oma kosla jatkoi ruostumistaan pihassa ja pyrki omalta osaltaan jouduttamaan autonvaihtoa monenlaisilla pikkuvioilla. Vaihtoauton etsintä alkoi välillä näyttämään jo niin epätoivoiselta että kiikarit kohdistuivat jo uusiinkin autoihin. Tästä ideasta oli kuitenkin suhteellisen helppo irtaantua kuuntelemalla kolleegan avautumista jotakuinkin sisäänajetun autonsa ruostevaurioista ja vetoakseliongelmista. Vieläpä kun kyse kun ei ollut yksilöstä vaan tyyppiviasta ja lisää vastaavia tai jopa onnettomampia kohtaloita löytyi autoiluaiheisilta keskustelufoorumeilta eri merkkien keskuudesta. Uuteen autoon vaihto karsiutui siis vaihtoehdoista lähes ensimmäisten joukossa (no tuskin ne kaikki aivan hanurista ovat, mutta suuntaus on mielestäni huolestuttava).

Seuraavassa päiväkirjanomaisesti tarinaa siitä, mitä sitten kävi kun järjen rippeet ja muut rationalismi oli saatu karistettua autonhankintaa ohjaamasta. Syy, miksi nuo vaiheet ovat kovasti tarkkaan tallessa, on että melkein alkumetreillä sain päähäni keräillä dataa blogiin, johon osoite tarinan lopussa.

Heinäkuussa lähden vuosien karttumisen kunniaksi työpäivän päätteeksi potkimaan renkaita autoliikkeisiin. Hämeen autovarusteella oli webissä pari ruumisautomallista (945) Volvoa, niitä siis katsomaan. Eräs parisataatuhatta ajettu turbovehje vaikuttaa vähintään sopivan järjettömältä hankinnalta. Kyselen kesäharjoittelijan näköiseltä heepolta koeajoon. Ei kuulemma saa kun ovat jo sulkeneet (toinen myyjä toivotti tervetulleeksi 5 min aikaisemmin ulko-ovella). Lupasi seuraavana päivänä järjestyvän.

[img]juttukuvat/autoilu/volvo940.jpg" align="right" hspace=5 vspace=5>Koeajoon. Auto koeajoon, pieni pyörähdys Laukaassa paljastaa jo paljon, pihaan jää öljylammikko. Sama juttu työpaikan pihassa, jokin vuotaa. Vien auton takaisin, myyjä ei usko vuotoon vaan odottelee yön yli ja toteaa sitten auton vuotavan. Lupaavat korjata vian samaan rahaan joten neuvottelua voidaan jatkaa. Ajelin autolla illan, aamulla autotohtorille (joka sittemmin osoittautuu melkoiseksi puusilmäksi), joka ei löydä muuta mainittavaa kuin käsijarrun äänen ja parkkivalon toimimattomuuden, muuten kuulemma soiva peli. Autokauppaan siis, paperit valmiiksi ja homma valmis ennenkuin ehtii katumaan.

Parin päivän totuttelun jälkeen olen matkalla Kotkaan. Jyväskylästä lähtiessä mittarissa noin 80 km uudella autolla. Ennen Hartolaa alkaa ahdistamaan; bensamittari lähestyy puoltaväliä ja tankin koko 75 litraa manuaalin mukaan. Mittarissa n. 150 km joten alkaa hieman tuo kulutus kuulostamaan korkeahkolta. Pakko kaartaa Hartolassa asemalle ja pistooli tankkiin. Onneksi mittari pysähtyy 20 litran kohdalle, mittarissa 175 km, joten kulutus jotain 11 litraa / 100 km. Huh, bensamittari siis näyttää mitä sattuu tai tankin koko on 45 litraa. Jessus että ehti jo ahdistamaan... Kotkassa kaveri vilkuilee konepellin alle ja huomaa että hihnat paskana, varsinkin laturin hihna. Sovitaan että vaihdetaan seuraavana päivänä pihamaalla. Ei nuo siis poikki olleet muttei paljon muutakaan.

Meripäiväsunnuntaina etsitään krapulassa hihnoja Kotkasta huoltoasemilta. Volvossa tietenkin eksoottisen kokoiset hihnat, pitäisi löytää 11,9 mm leveitä tai vaihtoehtoisesti 12,5 mm hihna ohjaustehostimelle. Löytyy originaalin levyinen (10) hihna laturiin sopivassa mitassa, päätetään vaihtaa vain se. Vaihtoprojekti sujuu suht' kivuttomasti, vaihtohihnalla ainakin paluumatka Jyväskylään taattu. Ajellessa huomataan että auto vetää aika vahvasti oikealle ajossa.

Jyväskylässä kiikutan auton sovittuun huoltoon, missä siis vaihdetaan kampiakselin stefa ja jarruosasto eteen. Kyselen samalla tavaratilan peittävää verhoa, tilaustavarana löytyy muistaakseni hintaan 215 euroa. Jää vielä hyllyyn. En ota tarjottua laina-autoa kun alunperin oli puhe että illaksi valmistuu ja fillari on kontissa mukana. Klo 16 tietämissä soittaa myyjä ja ilmoittaa ettei tule valmista saman päivän aikana, laina-autoa hakemaan siis. Myyjä tarjoaa lainaan Honda Civic 1.5:n, lähinnä varmaan siksi että siinä on ilmastointi tai sitten silkkaa vittumaisuuttaan. Huonoimpia autoja mitä olen ajanut, huoltokirja ammottaa tyhjyyttään. Hyvin pidetty.

Seuraavana päivänä olen nololla Hondalla matkalla elokuvan kuvauksiin Tikkakoskelle, kun soittavat että auto on valmis. Äkkiä vaihtamaan auto, huollossa eivät selvittäneet onko 75 litran tankki (luulisi että päällepäin näkyy jos on noiden kanssa puljannut), neuvovat katsomaan manuaalista. Niinpä, en kai minä kysyisi jos siihen luottaisin. Pitää siis ajaa esim. 700 km ja jos toimii niin tankki on sitten 75 l ja mittari paskana tai vaihtoehtoisesti 500 km kohdalla autosta loppuu menovesi.

Hieman myöhemmin ajelin ympäri kaupunkia ja yritin löytää puljun, joka olisi suostunut tekemään ohjauskulmien säädön suht' lyhyellä varoitusajalla. Tuntuu mahdottomalta, käytyäni kaikki mahdolliset paikat läpi, vaihtoehdoksi jää AD-huolto, mistä saa ajan viiden päivän päästä. Päivä koittaa, muutaman tunnin säädön jälkeen on valmista. "Ratti on ehkä hieman vinossa vasemmalle, eihän se haittaa" tuumaa huoltoheepo. No ei haittaa, vituttaa. Vetely oikealle hieman rauhoittuu, muttei missään nimessä katoa, kuorman kanssa taipumus vielä voimistuu. Säädettävää kyllä oli, suosituskulma on muistaakseni 3,8 ja ennen säätöä kulma oli ollut pyörässä jotain reilut 8. Oisko lie asteita yksiköt.

Huomaan Saarijärvellä mökkeillessä että oikea etupyörä on ihan selkeästi kulunut enemmän kuin muut kumit, oikealle vetely ei siis ole pelkkää mielikuvitusta. Paha vaan tehdä mitään kun kulmat on kunnossa ja auton pitäisi periaatteessa mennä suoraan. Useasta lähteestä tosin saan informaatiota että on paljolti renkaista kiinni tuo vetely ja kuuluu tuolla alusta vähän niinkun asiaan. Talvirenkailla voi kuulemma odottaa taas täysin toisenlaista käytöstä, kenties vetelyä vasemmalle.

Jyväskylässä käyn hämikseltä kyselemässä huoltohistoriaa autosta, edelliseen sain nivaskan papereita, missä näkyi kaikki toimenpiteet mitä autolle on tehty heidän huollossaan. Lähinnä tuollainen kiinnosti tuon oikealle vetelyn takia jos auto vaikka oli joskus pahemmin kolaroitu tms. Heepo kaivelee huollossa historiaa ja osoittautuu ettei heidän uusitussa systeemissään ole kuin parin viime vuoden tapahtumat, vanhemmat löytyvät ainoastaan paperiarkistosta. Huoltoheepojen ilmeistä saattoi tulkita ettei kannata kysellä heitä kaivelemaan paperiarkistosta noita tapahtumia.

Käyn AD-huollossa kyselemässä että paljon pitää pistää euroja riviin että saa ratin suoraksi. Menee kuulemma "kikkailuksi" jos ratti oikaistaan, pitää ”huudattaa rälläkkää” ja kaikkea muuta sekavaa, millä huoltomies yrittää kuvata kuinka infernaalinen projektista tulisi. Jätän touhun sikseen, tuskin tulisi kovinkaan hyvä jos teettäisi heillä ratin oikaisun "kikkailemalla".

Autoradio pitäisi saada irroitettua, paikallinen Pioneer-jälleenmyyjä kehtaa väittää ettei heillä ole irroitusrautoja ko. merkin radioihin. Väittää että irtoaa työntämällä ruuvimeisseli rautojen hahloista sisään. Voin kertoa ettei irtoa ellei keksi ruuvimeisseliä joka menee noin 10 cm sisään kapeista raoista radion sivuilla. Aikani vehkeen kanssa turattuani palaa hihat ja rempaisen radion irti. Biltemasta saa kuulemma noita muovikehikoita, joissa radio on kiinnitettynä, pitänee ostaa sellainen. Syy radion irroitukseen oli takakaiuttimien pätkintä, oletin syyksi löysän liittimen tai liitoksen kun kaiuttimet palaavat ääneen pienellä ronklauksella, mutta asia ei ollutkaan näin yksinkertainen. Vaikuttaa hieman siltä että laitoksessa on kylmäjuotos tms. jossain, koska liittimen tai liitosten ronklaaminen ei vaikuta pätkintään toivotulla tavalla.

210 000 km huolto. Auto huoltoon keskiviikkona 27.9.2003 ja pikadiagnoosi huollon pihalla näyttää siltä että vesipumppu on paskana, sovitaan sen vaihdosta. Vesipumppu remontti sotkee nyrkkipajan aikataulun ja auton saa vasta maanantaina. Vesipumppu on vaihdettu, jakopään hihna ja kiristinrulla vaihdettu ja kasa muuta perushuoltoon kuuluvaa relettä. Onni jakopään hihnan kanssa alkaa olemaan käytetty, edellisessä autossa hihna oli ennenaikaisesti kulunut lähes kahtia väärin asennetun kiristimen takia, tällä kertaa oli vääränlainen hihna (pyöreä vs. neliskanttinen hammastus). Vastedes siis auto hihnanvaihtoon heti oston jälkeen. Jurinarohinarahina, joka ilmenee noin 1150 - 1500 rpm kierrosalueella ja josta ennen huoltoa mainitsin ei kuitenkaan johtunut vesipumpusta vaan vika säilyi. Käytän parilla autoihin enempi perehtyneellä näytillä, kommentit ovat rohkaisevia: "todella outo ääni" ja "ei kyllä tiedä mistä tuollainen voi tulla". Pakoputki on kuulemma halki, pitänee vaihtaa ennen katsastusta.

Lähes pelkällä matka-ajolla kulutus tippuu ensimmäisen kerran alle kymmenen litran sadalla kilometrillä ollen 9,96. On vielä suht lämmin päivä kun ajellaan Kotkaan joten ilmastointikin joutuu töihin. Vaatinee vielä harjoitusta automaatilla ajeluun että pääsee alle 9 l kulutukseen mihin väittävät auton pystyvän jos osaa ajaa.

Auto sammui liikenneympyrään, näkyvää syytä moiselle käytökselle en ole vielä keksinyt. Ainoa epäilys kohdistuu bensatankkiin, mittari oli näyttänyt tyhjää jo jonkin aikaa (kts. aikaisemmat jutut tuosta mittarin näyttöalueesta, joka on n. 45 litraa, tankin pitäisi olla 75) ja liikenneympyrässä kaarrettaessa olisi bensiini loppunut. Aika kaukaa haettua juttua, mutta moottori käynnistyi aivan normaalisti hetken äimistelyn jälkeen ja ajelin sitten mittarille tankkaamaan. Sammumista en saanut toistettua vaikka kuinka yritin. No, jotain positiviistakin, irrotin radion kojelaudasta ja purkasin niin että pääsi kolvailemaan liittimien kannat uudelleen. Selvää vikaa ei näkynyt, mutta ilmeisesti jossakin oli kylmäjuotos, koska ratio alkoi tuon operaation jälkeen toimimaan.

Aikaisemmin kerrottu mystinen rahinajurinanarina paljastui ilmastoinnin kompuran aiheuttamaksi, mikä nyt ei kaikkein ilmeisimmältä vaihtoehdolta alkuun vaikuttanut. Eli ilmastointi oli poissa päältä ja silti ko. jurina ilmeni joten moista vaihtoehtoa ei ensimmäiseksi ajateltu, mutta ilmastoinnin hihnan irroituksen jälkeen tuo perkeleen jurina loisti poissaolollaan. Asiaa selviteltiin sitten aivan urakalla myös autokauppiaan kanssa, joka kutsui auton ihmeteltäväksi huoltoon. Vaihtoivat huollossa ilmastoinnin hihnan puoli mm kapeampaan, jolla jurina katosi. Olivat sitten myyneet Motonetistä vääränkokoisen ja tuskin veikkaan väärin että olivat ennenkin huollossa törmänneet kuvattuun ongelmaan kun noin helposti löytyi.

Taas vaihteeksi huollossa peltilehmä sai uuden pakoputken katalysaattorista taaksepäin. Selvisi sitten samalla että kun auto on rekisteröity tammikuussa 1995 on kärry luonnollisesti vuoden -94 mallinen, joten ennakkoon tilattu hormisto ei sopinutkaan paikalle. Onneksi löytyi kaupungista toinen tilalle.

Ja taas. Tällä kertaa laitettiin uusi lohkolämmitin ja sisähaaroituskin kun vanha löi vain kipinää kytkettäessä virta. Pitää siis vastedes testata kesällä autoa vaihdettaessa lohkolämmitinkin, ei ollut autokauppias myöntyväinen minkäänlaiseen kompensaatioon tuon osalta. Mielessä kävi kyllä pa-lämmitin, mutta ei taida tämä satunnainen ajelu riittää akun ylläpitoon, pitäisi pitää autoa letkun päässä latauksessa välillä. Ei kuulosta kovin kätevältä, oman laiskuuteni tuntien tuo lataus jäisi tekemättä ja auto hyytyisi pakkaseen jossain hevonvtnkuusessa.

Ja tätä kirjoitettaessa eletään marraskuuta, talvi on siis ovella. Tämä raportti oli ehkä hyvä tehdä tähän väliin kun auto on ikäänkuin kunnossa ja samalla esimerkkitarinaksi niille, jotka talvipakkasilla erehtyvät kadehtimaan autonomistajia. Jatkossa tämän peltilehmän vaiheita voi seurata turhamaisesta autoblogista osoitteessa http://peltilehmat.palasokeri.com/.


+/- saldo : 0 |

    KimmoVesajoki kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kuulostaa tutulta, omani on myös vaihtoauto ja on sitä hankinnan jälkeen tullutkin rassattua oikein olan takaa. Tälläkin hetkellä on N kappaletta juuri samanlaisia asioita kuin tuo sun rahinarohina, jotka huolestuttaa ja voivat osoittautua vaikka mistä johtuviksi. Vaikka oma auto on nyt maksettu, haikailen joskus leasing-autojen perään niiden huolettomuuden takia, tosin huolettomuudesta perittävä rahallinen korvaus on mielestäni aivan liian suuri. Paljonko muuten arvioit tässä jutussa esiintyneiden vaihtojen, korjausten, säätöjen ja muiden huoltojen yhteensä maksaneen?

    Jake kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Parempi ettei ala laskemaan ;). Ei noihin nyt omaisuutta ole mennyt, kyllähän tuollaista pientä kertyy, mutta isoin remontti (kampiakselin tiivisteen vaihto, missä pitää purkaa tolkuton määrä tavaraa että voi vaihtaa muutaman euron tiivisteen) meni myyjän piikkiin ja muuta turausta on tehty tuttavien ja (entisten? ;) kavereiden avustuksella silloin kun on ollut mahdollista.

    erkkilinna kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Oon 90000 volvo 850:llä ajetun km:n jälkeen päässyt viimeinkin kunnon

    takatuupparivolvon eli 940 gl:n puikkoihin! (praktiikkaa volvoista on n.

    500000 km tähän saakka, toki muista kinnereistä 3x ed. määrä!, ja täytyy

    tunnustaa, että alla on AUTO!, ei mikään hipelöitävä ominpäinajatteleva

    kinneri! Vaatii oikeita otteita ajamisessa, mutta palkitsee osaajan! Kilometrejä on vasta 250000; katotaan miten loppuosa sisäänajosta sujuu! Kaikki mahdollinen toimii kuin pitääkin, keittoa kuluu 8-9l/100 km, mukana iso peräkärry, vauhti enint suurin sallittu!(140 km/h). Vaihdossa 850 mukana meni cruise, sähkölasit, etuveto, supervaikea huollettavuus,

    kettuileva sähköpuoli, muttei itketä vieläkään! Että näin pääsi käymään!