Dead Babes ja The 69 Eyes Lutakossa
Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (1 kommenttia)
Aion jatkaa perinteikästä professionaalia linjaa näissä keikkaraporteissa. Tällä kertaa (13.11.) eksyin puolivahingossa stadin vampyyreiden keikalle jossa alkulämpimät olivat Arto Munan uuden bändin Dead Babesin vastuulla. En omista kumpaiseltakaan bändiltä ensimmäistäkään levyä saatika muuten olisin esiintyjiin aikaisemmin tutustunut, joten asiantuntemus on taas kohdallaan, mennään asiaan.
Muna-Arton poppoo ei ilmeisesti ole vielä pitkäsoittoa päivänvaloon pistänytkään, joten ennakot rajoittuisivat parhaimillaankin ep-levyyn. Asiantuntevana journalistina kuuntelin ennen keikkaa netistä Dead Babesin sivuilta pari näytettä, mitkä lähinnä aiheuttivat hilpeyttä. Ainakin minun korvaan englannin ääntäminen (tai no pikemminkin sanojen painotukset) särähtivät pahasti. Ennakko-odotukset asettuivat siis vaatimattoman ja olemattoman välimaastoon.
Tästä huolimatta Dead Babesin esitys oli jokseenkin positiivinen yllätys. Sinänsä bändi ei tarjonnut mitään uutta tai erikoista, Depech Modet, Paradise Lostit (niin siis nämä uudemman sukupolven lätyt) ja kenties Type O Negativet oli kuunneltu tarkkaan. Yllätykseksi mieleenpainuvimman suorituksen lavalla teki rumpali, joka soitti helvetin tarkasti, napakalla otteella ja omaperäisesti. Jotenkin vaikutelmaksi jäi että muu poppoo lähinnä hapuili oikeita linjoja biiseille. Tarkemmin DB:n syntyä tai lähihistoriaa tuntematta en ala arvailemaan oliko syynä harjoituksen puute, sovitusten keskeneräisyys tai jokin muu vastaava syy. Ei-niin-valmiilta tuo kuitenkin kokonaisuutena kuulosti, mutta eväitä tuntuisi olevan ihan toimivaan kokonaisuuteen. Ihan asiallista mörköpoppia...
Sitten näihin Helsingin vampyyreihin. The 69 Eyesin levyä ei tarvitse omistaa tunteakseen läjän bändin tuotantoa jos joskus on erehtynyt kuuntelemaan radioaalloilta muutakin kuin poliisitaajuuksia. Bändillä tuntuu olevan karkeasti jakautunut historia vanhojen hard rock -voittoisten biisien ja uusien goottirock ralliensa kanssa. Tällä keikalla kait kuultiin kattavasti molemmista päistä, ainakin sen verran ristiriitaiselta setti välillä kuulosti ja yleisön seasta kuului hyväksyviä murahteluja ja kommentteja vanhoista hyvistä ajoista. Vanhojen partojen keskuudessa saattanut olla vaikea pala sulattaa Harley Davidson -rockin jälkeen kuvaan astunut goottimörkömeininki.
Keikalla ei onneksi ilmeisesti käytetty juurikaan efektointia laulussa, ei ainakaan siinä määrin mitä levyllä kuulee käytetyn. Kuulostaa nimittäin lähinnä koomiselta kun lauluääntä lasketaan keinotekoisesti oktaavin tai parin verran. Ihmettelen että miksi, koska osa noista jo melkein vastenmielisistä radiorallatuksista kuulosti livenä ihan asiallisilta. Toinen mielenpainuva seikka live-esiintymisestä oli Jussi 69:n (luoja näitä taiteilijanimiä) työskentely rumpujakkaralla, ainakin showmanshippiä löytyy. Ehkä vähän liikaakin, muu bändi näyttää ajoittain suolapatsailta tämän jokasuuntaan heiluvan raivopään edessä. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että illan ainoassa "slowarissa" käytettiin rumpukonetta / taustanauhaa (liekö tämän jäsenen nimi DAT 69?) biisin alussa kun piti saada vaisu tiskauskomppi ja Muppet Shown Animalin reaalimaailman ilmentymä päästettiin taas irti kun sai soittaa "täysiä". Oisko niin ettei herralta onnistu hiljaa soittaminen ollenkaan. Melkoista Spinal Tapia...
Ei tuota 69 Eyesiä reilua tuntia pidempää jaksa livenä katsoa vaikka ihan asiallisen kuuloista onkin ja soitto kulkee varmasti, biisien perusrunko pysyy kuitenkin suht koht samana biisistä toiseen. Kitaristien yllättävänkin monipuoliset kuviot kiinnittivät huomioni livenä, levyltä en ole moisia tullut erityisesti kuunnelleeksi.
Illan paras anti oli kuitenkin uutinen siitä, että Lutakko saanee pitää paikkansa eli tuota punaista tiilipytinkiä ei näillä näkymin purettaisikaan vaan kaupunki jopa sitoutuisi jollakin tavalla tukemaan Lutakon säilyttämistä. Tähän täytyy olla koira haudattuna.Täytyy olla... ;)
Täältä tähän. Kiitos ja anteeksi jälleen kerran.
Muna-Arton poppoo ei ilmeisesti ole vielä pitkäsoittoa päivänvaloon pistänytkään, joten ennakot rajoittuisivat parhaimillaankin ep-levyyn. Asiantuntevana journalistina kuuntelin ennen keikkaa netistä Dead Babesin sivuilta pari näytettä, mitkä lähinnä aiheuttivat hilpeyttä. Ainakin minun korvaan englannin ääntäminen (tai no pikemminkin sanojen painotukset) särähtivät pahasti. Ennakko-odotukset asettuivat siis vaatimattoman ja olemattoman välimaastoon.
Tästä huolimatta Dead Babesin esitys oli jokseenkin positiivinen yllätys. Sinänsä bändi ei tarjonnut mitään uutta tai erikoista, Depech Modet, Paradise Lostit (niin siis nämä uudemman sukupolven lätyt) ja kenties Type O Negativet oli kuunneltu tarkkaan. Yllätykseksi mieleenpainuvimman suorituksen lavalla teki rumpali, joka soitti helvetin tarkasti, napakalla otteella ja omaperäisesti. Jotenkin vaikutelmaksi jäi että muu poppoo lähinnä hapuili oikeita linjoja biiseille. Tarkemmin DB:n syntyä tai lähihistoriaa tuntematta en ala arvailemaan oliko syynä harjoituksen puute, sovitusten keskeneräisyys tai jokin muu vastaava syy. Ei-niin-valmiilta tuo kuitenkin kokonaisuutena kuulosti, mutta eväitä tuntuisi olevan ihan toimivaan kokonaisuuteen. Ihan asiallista mörköpoppia...
Sitten näihin Helsingin vampyyreihin. The 69 Eyesin levyä ei tarvitse omistaa tunteakseen läjän bändin tuotantoa jos joskus on erehtynyt kuuntelemaan radioaalloilta muutakin kuin poliisitaajuuksia. Bändillä tuntuu olevan karkeasti jakautunut historia vanhojen hard rock -voittoisten biisien ja uusien goottirock ralliensa kanssa. Tällä keikalla kait kuultiin kattavasti molemmista päistä, ainakin sen verran ristiriitaiselta setti välillä kuulosti ja yleisön seasta kuului hyväksyviä murahteluja ja kommentteja vanhoista hyvistä ajoista. Vanhojen partojen keskuudessa saattanut olla vaikea pala sulattaa Harley Davidson -rockin jälkeen kuvaan astunut goottimörkömeininki.
Keikalla ei onneksi ilmeisesti käytetty juurikaan efektointia laulussa, ei ainakaan siinä määrin mitä levyllä kuulee käytetyn. Kuulostaa nimittäin lähinnä koomiselta kun lauluääntä lasketaan keinotekoisesti oktaavin tai parin verran. Ihmettelen että miksi, koska osa noista jo melkein vastenmielisistä radiorallatuksista kuulosti livenä ihan asiallisilta. Toinen mielenpainuva seikka live-esiintymisestä oli Jussi 69:n (luoja näitä taiteilijanimiä) työskentely rumpujakkaralla, ainakin showmanshippiä löytyy. Ehkä vähän liikaakin, muu bändi näyttää ajoittain suolapatsailta tämän jokasuuntaan heiluvan raivopään edessä. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että illan ainoassa "slowarissa" käytettiin rumpukonetta / taustanauhaa (liekö tämän jäsenen nimi DAT 69?) biisin alussa kun piti saada vaisu tiskauskomppi ja Muppet Shown Animalin reaalimaailman ilmentymä päästettiin taas irti kun sai soittaa "täysiä". Oisko niin ettei herralta onnistu hiljaa soittaminen ollenkaan. Melkoista Spinal Tapia...
Ei tuota 69 Eyesiä reilua tuntia pidempää jaksa livenä katsoa vaikka ihan asiallisen kuuloista onkin ja soitto kulkee varmasti, biisien perusrunko pysyy kuitenkin suht koht samana biisistä toiseen. Kitaristien yllättävänkin monipuoliset kuviot kiinnittivät huomioni livenä, levyltä en ole moisia tullut erityisesti kuunnelleeksi.
Illan paras anti oli kuitenkin uutinen siitä, että Lutakko saanee pitää paikkansa eli tuota punaista tiilipytinkiä ei näillä näkymin purettaisikaan vaan kaupunki jopa sitoutuisi jollakin tavalla tukemaan Lutakon säilyttämistä. Tähän täytyy olla koira haudattuna.Täytyy olla... ;)
Täältä tähän. Kiitos ja anteeksi jälleen kerran.
+/- saldo : 0 | Tweet
Hyvä meininki jos Lutakko säilyy! Sieltä on - sen kerran kun siellä kävin - hyviä muistoja. Ei meinaan löydy joka kunnasta yhtä tyylikästä livemusapaikkaa, joka vielä pyörisi noinkin epäkapitalistisin periaattein (joskaan en mitään kapitalismin ytimestä tiedä...)