Thunderstone Tavastialla 3.1.2004
Sunkka kirjoitti noin 20 vuotta sitten (3 kommenttia)
Imperiumi.net:in Finnish Metal Music Awardseissa Tavastialla esiintynyt Thunderstone luukutti kiivaan kuuden biisin setin. Palasokeri haastatteli yhtyeen rumpalia, Leka Rantasta, ja basistia Titus Hjelmiä ennen keikkaa. Mutta kuka voitti awardeja? Se meni meiltä vähän sivu korvien… (Finnish Metal Awards @ Imperiumi.net)
Thunderstonen vahvan debyytin jälkeen katseet kääntyvät tietysti kohti piakkoin ilmestyvää (12.1.) uutta levyä, The Burning. Yhtyeen rytmiryhmä Rantanen ja Hjelm kuvaa uutta levyä kuin yhdestä suusta, leikkisästi – Eka levy oli ihan kuningas, mutta uusi levy on vielä kuninkaampi: Kakkonen on ykkönen! – Tällä uudella levyllä kitara on enemmän esillä ja murisee pinnassa, laulu on kolme kertaa rankempi ja sellaista. Linja on aika pitkälti sama, temmot ovat samoissa, tämä oli ehkä yhtä vaikea soittaa kuin ekakin, mutta tosiaan kitaran esiintulo vaikuttaa soundiin, Rantanen maalailee. – Perjantaina kauppaan ja toteamaan itse, Rantanen lausuu.
Finnish Metal Music Awardseissa Thunderstone on mukana erikoisvieraana: -Tämä on ollut vähän välivuosi, uutta ei ole ilmestynyt, joten ei olla ehdolla missään kategoriassa. Kunhan vedetään vaan lyhyt setti, Rantanen kertoo etukäteen. Pystejä ei ole odotettavissa. –Passiivisiahan me ei olla oltu, euroopassa ollaan rundattu ja uusi levy on äänitetty tässä syksyllä, hän jatkaa.
Tammikuun 12. päivä pääsemme siis omin korvin kuulemaan Thunderstonen uutta ja helmikuussa alkaa bändin keikkaputki. Helmikuussa on mahdollisesti Tavastialla headliner-keikka ja sen jälkeen alkaa euroopankiertue. - 20 keikkaa ja 25 päivää, eli neljä välipäivää ja nekin matkapäiviä, Rantanen päivittelee. – Viinaa menee ihan hirveesti! Hän jatkaa. – Ei vaan, ei me paljoa ennen keikkaa juoda, mutta keikan jälkeen toki jos ei ole parempaakaan tekemistä. Yleensä ei ole, koska kiertuebussin videofilmit on nopeesti katsottu läpi ja Playstation-pelit pelattu.Ehkä pitäisi opetella pelaamaan vaikka shakkia....!. Euroopassa ollaan sentään sen verran sivistyneitä, että keikat alkavat jo kahdeksan maissa monissa paikoissa. Jää sitten paremmin aikaa dokata, Rantanen vitsailee. –Suomessa keikat alkaa puolilta öin ja keikan jälkeen yleisö hipsii saman tien kotiin, kun bändi olisi vielä ihan partymielellä. Se on ihan perseestä, Rantanen harmittelee.
Euroopankiertueella rundataan Iced Earthin ja Primal Fearin kanssa. Mutta mitenkäs’ olis’ Amerikankiertue viimekesän kiertuetovereiden, Symphony X:n kanssa? – Olishan se hauska lähteä, Rantanen kommentoi. – Mutta ensin olisi kyllä hoidettava tuo Japani. Tosin kiertuesuunnitelmia sielläkään ei vielä ole, niille kun ei oikein meinaa Thunderstone maittaa. Meidän rockista puuttuu se neo-klassinen elementti, josta ne tykkää, tää on vähän liian länsimaista kai, Rantanen pohtii ja siemailee päärynäsiideriä. –Japani ei myy ollenkaan niin hyvin kuin Eurooppa, Rantanen täsmentää. Mutta voi olla, että Japanilaisillekin Thunderstone tulee kohta tutuksi. – Piakkoin ilmestyvällä Stratovarius DVD:llä Thunderstone on mukana, bändi esittää performanssin Eskimon Suudelma, basisti Titus Hjelm kertoo ja myhäilee arvoituksellisesti. Jäämme kauhulla odottamaan…
Tästähän päästään sujuvasti Stratovariukseen: Nyt, kun Strato vielä hakee uutta rumpalia ja laulajaa, ollaan rumpaliksi veikkailtu Rantasta. Rantanen itse toteaa, että se olisi aivan mahdotonta ryhtyä Stratorumpaliksi, aikataulu on täynnä Thunderstonen kanssa. Tosin, soittaahan Rantanen Kotipellon soololevyillä, toinen soololevy on jo sitä myöten valmiina, että miksaus on alkanut, ja syksyllä pitäisi ehkäpä jopa lähteä Etelä-Ameriikkaan Kotipellon kanssa, piti itseasiassa lähteä jo viime syksynä, mutta se peruuntui ihan viimetingassa. Haastatteluntekovaiheessa veikkaillaan Stratoon ruotsalaista rumpalia ja ensimmäiseksi veikatun Michael Kisken sijasta naislaulajaa. Saas nähdä, miten tilanne kehittyy.
Ensiviikon (tai seuraavan) Iltalehdessä on kuulemma iso juttu Thunderstonesta, joten Palasokeri ehti taas ensin. Niinpä, ei tule tavaksi ;) Ja tammikuussa Helsingissä alkaa kiertää Thunderstone-taksi, vähän samaan tapaan kuin se HIM-taksi jokin aika sitten. Eli nimi tutuksi vaan kaikille. Mutta soitetaanko taksin stereoissa Thunderstonea, se ei selvinnyt.
Mutta mitäs, Neil Peart Rushista on järkyttänyt rumpuja soittavaa maailmaa vaihtamalla kolmen kymmenen vuoden rupeaman jälkeen Zildjianista Sabianiin! – Joo, minullakin oli ennen Zildjiania, mutta nyt merkkinä on Ufip, italialainen laatupelti. – Oli tosiaan yllätys kuulla Neilin vaihtaneen, Rantanen ihmettelee. – Minunkin edellinen, Ludwig-merkkinen rumpusetti on muuten myynnissä (10",12",14",16" ja 2x22"), tiedoksi vaan, nythän mun rummut on Gretsch, hän lisää.
Mutta entäs basisti Titus Hjelm, riittikö uudella levyllä vielä nelikielinen basso, vai pitikö siirtyä viisikieliseen? – Siis mä olen vakavasti harkinnut siirtyä kaksikieliseen, niin kuin D.A.D:n basistilla on. Helpompihan sellaista pilipiliä on soittaa kuusikielisellä bassolla, mutta kun se nyt vähän näyttää tyhmältä ja homolta, Hjelm virnuilee. – Että terveisiä vaan Jari Kainulaiselle, hän lisää ystävällisesti.
Hjelm kertoo, että uutta levyä työstettiin aika kummallisella aikataululla, välillä 2 tuntia ja välillä pidempiä aikoja kerrallaan, käytettiin studion aikatauluaukkoja. Ja kun biisitkin olivat vähän hakusessa studioon tullessa, huuteli säveltäjä aina vaihdosten kohdissa, että mihin seuraavaksi, D! E! ja niin edelleen. – Ja se kyllä toimi ihan hyvin, jos se vaan huomasi huutaa sävelen ennen kuin piti vaihtaa, mutta aina niin tahtonut onnistua, Hjelm naureskelee. – Ja kun tuottaja siihen väliin toivoo, että vedetään tämä sellaisella Judas Priest-meiningillä, niin mielessä oli, että jospa tämän biisin nyt ensin ottaisi haltuun niin katsotaan sitten niitä fiiliksiä!
Kun Hjelm joutuu lähtemään kesken kaiken pöydästä, kertoo Rantanen, että Titus on koulutukseltaan pastori ja opettaa yliopistolla elämänkatsomustiedettä. Vai niin. No, seuraavaksi Hjelm ja Rantanen nähtiin lavalla ja tosiaan, kovin harrasta oli meno. Bändi soitti taivaallisesti ja helvetin lujaa.
http://www.thunderstone.org http://www.mirkarantanen.xrs.net/
Thunderstonen vahvan debyytin jälkeen katseet kääntyvät tietysti kohti piakkoin ilmestyvää (12.1.) uutta levyä, The Burning. Yhtyeen rytmiryhmä Rantanen ja Hjelm kuvaa uutta levyä kuin yhdestä suusta, leikkisästi – Eka levy oli ihan kuningas, mutta uusi levy on vielä kuninkaampi: Kakkonen on ykkönen! – Tällä uudella levyllä kitara on enemmän esillä ja murisee pinnassa, laulu on kolme kertaa rankempi ja sellaista. Linja on aika pitkälti sama, temmot ovat samoissa, tämä oli ehkä yhtä vaikea soittaa kuin ekakin, mutta tosiaan kitaran esiintulo vaikuttaa soundiin, Rantanen maalailee. – Perjantaina kauppaan ja toteamaan itse, Rantanen lausuu.
Finnish Metal Music Awardseissa Thunderstone on mukana erikoisvieraana: -Tämä on ollut vähän välivuosi, uutta ei ole ilmestynyt, joten ei olla ehdolla missään kategoriassa. Kunhan vedetään vaan lyhyt setti, Rantanen kertoo etukäteen. Pystejä ei ole odotettavissa. –Passiivisiahan me ei olla oltu, euroopassa ollaan rundattu ja uusi levy on äänitetty tässä syksyllä, hän jatkaa.
Tammikuun 12. päivä pääsemme siis omin korvin kuulemaan Thunderstonen uutta ja helmikuussa alkaa bändin keikkaputki. Helmikuussa on mahdollisesti Tavastialla headliner-keikka ja sen jälkeen alkaa euroopankiertue. - 20 keikkaa ja 25 päivää, eli neljä välipäivää ja nekin matkapäiviä, Rantanen päivittelee. – Viinaa menee ihan hirveesti! Hän jatkaa. – Ei vaan, ei me paljoa ennen keikkaa juoda, mutta keikan jälkeen toki jos ei ole parempaakaan tekemistä. Yleensä ei ole, koska kiertuebussin videofilmit on nopeesti katsottu läpi ja Playstation-pelit pelattu.Ehkä pitäisi opetella pelaamaan vaikka shakkia....!. Euroopassa ollaan sentään sen verran sivistyneitä, että keikat alkavat jo kahdeksan maissa monissa paikoissa. Jää sitten paremmin aikaa dokata, Rantanen vitsailee. –Suomessa keikat alkaa puolilta öin ja keikan jälkeen yleisö hipsii saman tien kotiin, kun bändi olisi vielä ihan partymielellä. Se on ihan perseestä, Rantanen harmittelee.
Euroopankiertueella rundataan Iced Earthin ja Primal Fearin kanssa. Mutta mitenkäs’ olis’ Amerikankiertue viimekesän kiertuetovereiden, Symphony X:n kanssa? – Olishan se hauska lähteä, Rantanen kommentoi. – Mutta ensin olisi kyllä hoidettava tuo Japani. Tosin kiertuesuunnitelmia sielläkään ei vielä ole, niille kun ei oikein meinaa Thunderstone maittaa. Meidän rockista puuttuu se neo-klassinen elementti, josta ne tykkää, tää on vähän liian länsimaista kai, Rantanen pohtii ja siemailee päärynäsiideriä. –Japani ei myy ollenkaan niin hyvin kuin Eurooppa, Rantanen täsmentää. Mutta voi olla, että Japanilaisillekin Thunderstone tulee kohta tutuksi. – Piakkoin ilmestyvällä Stratovarius DVD:llä Thunderstone on mukana, bändi esittää performanssin Eskimon Suudelma, basisti Titus Hjelm kertoo ja myhäilee arvoituksellisesti. Jäämme kauhulla odottamaan…
Tästähän päästään sujuvasti Stratovariukseen: Nyt, kun Strato vielä hakee uutta rumpalia ja laulajaa, ollaan rumpaliksi veikkailtu Rantasta. Rantanen itse toteaa, että se olisi aivan mahdotonta ryhtyä Stratorumpaliksi, aikataulu on täynnä Thunderstonen kanssa. Tosin, soittaahan Rantanen Kotipellon soololevyillä, toinen soololevy on jo sitä myöten valmiina, että miksaus on alkanut, ja syksyllä pitäisi ehkäpä jopa lähteä Etelä-Ameriikkaan Kotipellon kanssa, piti itseasiassa lähteä jo viime syksynä, mutta se peruuntui ihan viimetingassa. Haastatteluntekovaiheessa veikkaillaan Stratoon ruotsalaista rumpalia ja ensimmäiseksi veikatun Michael Kisken sijasta naislaulajaa. Saas nähdä, miten tilanne kehittyy.
Ensiviikon (tai seuraavan) Iltalehdessä on kuulemma iso juttu Thunderstonesta, joten Palasokeri ehti taas ensin. Niinpä, ei tule tavaksi ;) Ja tammikuussa Helsingissä alkaa kiertää Thunderstone-taksi, vähän samaan tapaan kuin se HIM-taksi jokin aika sitten. Eli nimi tutuksi vaan kaikille. Mutta soitetaanko taksin stereoissa Thunderstonea, se ei selvinnyt.
Mutta mitäs, Neil Peart Rushista on järkyttänyt rumpuja soittavaa maailmaa vaihtamalla kolmen kymmenen vuoden rupeaman jälkeen Zildjianista Sabianiin! – Joo, minullakin oli ennen Zildjiania, mutta nyt merkkinä on Ufip, italialainen laatupelti. – Oli tosiaan yllätys kuulla Neilin vaihtaneen, Rantanen ihmettelee. – Minunkin edellinen, Ludwig-merkkinen rumpusetti on muuten myynnissä (10",12",14",16" ja 2x22"), tiedoksi vaan, nythän mun rummut on Gretsch, hän lisää.
Mutta entäs basisti Titus Hjelm, riittikö uudella levyllä vielä nelikielinen basso, vai pitikö siirtyä viisikieliseen? – Siis mä olen vakavasti harkinnut siirtyä kaksikieliseen, niin kuin D.A.D:n basistilla on. Helpompihan sellaista pilipiliä on soittaa kuusikielisellä bassolla, mutta kun se nyt vähän näyttää tyhmältä ja homolta, Hjelm virnuilee. – Että terveisiä vaan Jari Kainulaiselle, hän lisää ystävällisesti.
Hjelm kertoo, että uutta levyä työstettiin aika kummallisella aikataululla, välillä 2 tuntia ja välillä pidempiä aikoja kerrallaan, käytettiin studion aikatauluaukkoja. Ja kun biisitkin olivat vähän hakusessa studioon tullessa, huuteli säveltäjä aina vaihdosten kohdissa, että mihin seuraavaksi, D! E! ja niin edelleen. – Ja se kyllä toimi ihan hyvin, jos se vaan huomasi huutaa sävelen ennen kuin piti vaihtaa, mutta aina niin tahtonut onnistua, Hjelm naureskelee. – Ja kun tuottaja siihen väliin toivoo, että vedetään tämä sellaisella Judas Priest-meiningillä, niin mielessä oli, että jospa tämän biisin nyt ensin ottaisi haltuun niin katsotaan sitten niitä fiiliksiä!
Kun Hjelm joutuu lähtemään kesken kaiken pöydästä, kertoo Rantanen, että Titus on koulutukseltaan pastori ja opettaa yliopistolla elämänkatsomustiedettä. Vai niin. No, seuraavaksi Hjelm ja Rantanen nähtiin lavalla ja tosiaan, kovin harrasta oli meno. Bändi soitti taivaallisesti ja helvetin lujaa.
http://www.thunderstone.org http://www.mirkarantanen.xrs.net/
+/- saldo : 0 | Tweet
Eilisessä Ilta-Lehdessä (8.1.) oli iso ja hyvä juttu Thunderstonesta. Osittain siinä oli samojakin juttuja, mitä tässä meidän artikkelissa. Kerrankin Sokru ehti ensin, mutta ei tule tavaksi. Seuraavat kenserttiarvostelut taas selkeesti myöhässä ;)
Kävin tutkailemassa bändin kotisivua ja katselin jäsenien tietoja. Siellä oli muistaakseni kolmella henkilöllä suosikkilaulajan listalla David Coverdale ja kahdella Ronnie James Dio. Myös Glenn Hughes ja Geoff Tate mainittiin. Nyt vaikuttaa ihan siltä että heavyn pakollinen oppimäärä on suoritettu, joten täytyy jossain vaiheessa tutustua orkesteriin.
Minä en innostunut Thunderstonen debyytistä (no, en ole kuullutkaan sitä kovin monta kertaa), mutta tämä uusi levy "The Burning" on kyllä täysin toimivaa perinteistä heviä. Raskas, melodinen, hyvin tuotettu. Ja laulaja on harvinaisen hyvä tässä musiikkityylissä Suomessa. Tulee mieleen Jorn Lande (Masterplan, ex-Ark), ja Landehan oli ennen melkein Coverdale-kopio.