Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä

Hidria Spacefolk ja Kuusumun Profeetta

Astro kirjoitti noin 20 vuotta sitten (5 kommenttia)
Tavastia 4.3.2004. Tälle keikalle oli pakko mennä, vaikka kyseessä olikin torstai-ilta. Samaa mieltä oli ollut sadoittain muitakin psykedeelisen rockin ystäviä, sillä Tavastia oli täyteen pakattu. Osa porukasta oli varmasti kuulemistani keskusteluistakin päätellen juuri vasta kuullut Kuusumua radiosta ja tullut paikalle ihan mielenkiinnosta. Hyvä niinkin.

Parvi oli aluksi kiinni, mutta se jouduttiin pian avaamaan väenpaljouden takia. Yhdistelmänä Hidria ja Kuusumu ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta kyllä se silti yllättäen toimi.

Hidria aloitti tapahtuman joskus puoli yhdentoista jälkeen soittaen tiukan setin uutta ja vanhaa instrumentaaliavaruusrokkiaan. Kaverit soittivat loistavasti, ja tuntuivat olevan hieman normaalia skarpimpia. Olisiko syynä tähän ollut se, että keikka taltioitiin kahdella kameralla? Myös ääni otettiin MD:lle pöydästä ja tilamikeillä. Visuaalisesti oli panostettu sen verran, että yhtyeen taakse heijastettiin tavaraa kahdella videotykillä, mikä toimi mukavasti. Muuten valaistus oli hieman tavallista valoisampi ja vähemmän UV-painottunut, varmaankin tuon nauhoituksen takia. Yleisö otti bändin riemulla vastaan, vaikka joraamista esiintyikin normaalia vähemmän. Kyseessä oli sentään torstai-ilta.

Hieman kummaa oli, että DJ-musiikkia ei tullut lainkaan keikkojen jälkeen, vaan yleisö joutui värjöttelemään hetken hiljaisuudessa. Olisihan sinne nyt jonkun äijän voinut hoitaa levyjä pyörittämään. Kuusumun Profeetalle eivät jumalat olleet suoneet aivan parhaita mahdollisia soitto-olosuhteita: kitaristi Jyrki Laihon isä oli juuri kuollut, ja Jyrki oli estynyt tulemaan paikalle. Osanottomme. Bändi esiintyi siis seitsemän jäsenen voimin, ja kieltämättä toista kitaraa jäi kyllä paikoitellen kaipaamaan. Varsinkin rankemmissa mättöosissa olisi tuplakitaravalli ollut paikoillaan. Onneksi kaksi torvisoittajaa on mukana myös livekokoonpanossa antamassa lisäväriä. Laulaja Mika Rättö ei enää soita ollenkaan akustista kitaraa, vaan hän istui melko tiukasti Fender Rhodesinsa takana. Huuliharppua hän soitti myös. Hänen voimakas laulunsa toimi hyvin, vaikka voinkin ymmärtää, miksi se on joillekin hieman liikaa. Hänen ääntään joko rakastaa tai inhoaa, ja minä kuulun selkeästi ensimmäiseen ryhmään. Yhtye teki parhaansa, vaikka yksi kitaristi puuttuikin, ja homma toimi kyllä minusta hienosti. Bändi soitti sekä rauhallisia balladeja että raskaita ja synkkiä heavyvyörytyksiä. Tunnelman vaihdokset olivat melkoisia, varsinkin hyppy pehmeästä kappaleesta ”Kynttilät syttyvät varhain” hurjaan ”Rankaisun ylhäinen ruhtinas” – tykitykseen. Setissä painottuivat uuden levyn kappaleet, mutta mukana oli myös muuta materiaalia, myös julkaisematonta. Todella mielenkiintoista kuulla jo uutta materiaalia, koska Kuusumun Profeetan kehityskulku on melkoisen ennalta-arvaamaton. Valoihin ei juurikaan keikan aikana panostettu. Oma valomies olisi ollut paikallaan lisäämään tunnelmaa. Näistä muutamista puutteista huolimatta tämä oli yksi parhaista tavoista viettää torstai-iltaa Helsingissä talviaikaan. Tässä on illan settilista Kuusumun Profeetan osalta:

Hämärän enkeli
Noita
Kynttilät syttyvät varhain
Rankaisun ylhäinen ruhtinas
Jumalat liekeissä
Ammeellinen kyyneleitä
Saa rakkaus vuoria odottaa
Morsius kuoleman
---------
Muistokirjoitus


+/- saldo : 0 |