Pienlevy-yhtiöt esittäytyvät, osa 2
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)
Matka pienlevymerkkien ihmeelliseen maailmaan jatkuu. Tässä jutun toisessa osassa ovat esittelyssä Verdura Records, Kevyt nostalgia, Musically Incorrect Records ja Freak Animal Records.
Verdura Records
www.verdurarecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Ensimmäinen levy ilmestyi -99, ja kyllä se lähti juuri tuosta oman musiikin julkaisusta, itseasiassa tuo yhtiökumppani patisteli, että pitäisi joitain Hinageshi Bondage -juttuja julkaista ja koska laiskotti niin paljon, ettei jaksanut tyrkyttää niitä muualle, päätettiin julkaista itse. Silloin ei ajatellut, että tulisi harjoittamaan jotain pidempiaikaista levyjulkaisutoimintaa, kunhan kokeiltiin että jos olisi kivaa niin voisihan sitä sitten jatkaa.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Tätä kirjoittaessa levyjä tullut 11, hiukan liian harvakseltaan, oltaisiin joskus voitu olla aktiivisempiakin. Nyt tosin kaksi seuraavaakin (Mother Goose -cd ja Mohel 7") on jo sovittu ja syksyksi voisi olla suunnitteilla lisää. Joku neljä-viisi julkaisua vuodessa olisi ihannevauhti näillä resursseilla. Tulevat julkaisut mukaanlukien niin bändejä on tainnut olla myös 11.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Linjaa ei ole, siitäpä vaikka esimerkkinä tuo Mohelin tuleva 7", on vähän erilaista kuin mitä ollaan aiemmin julkaistu, menee ihan free jazziksi. Ihan kaikkea mahdollista julkaistaan mikä vaan meitä miellyttää, oli se power electronicsia tahi folkkia. Vaan kai noita kaikkia julkaisuita yhdistää jonkinlainen samanhenkisyys?
- Sellaisia ihan perusasioita jostain julkaisusta päätettäessä on tottakai se, että me pidetään musiikista, mutta myös sellaiset asiat pitää ehdottomasti olla kunnossa kuten mm. meidän kunnioitus artistia/bändiä kohtaa, niiden pitää olla ns. "hyviä tyyppejä". Aika monet noista julkaisuista ovat tulleet kaveripiiristä tai vähän sen ulkopuolelta, ollut meille helppoa kun on etukäteen tietänyt keiden kanssa tulee tekemään yhteistyötä. Olisi meinaan älyttömän hankala kuvitella myyvänsä jonkun ihmisen levyä kenestä ei välitä, sen verran vahvat tunnesiteet noihin julkaisuihin muodostuu. Toistaiseksi meillä on ollut kyllä kunnia tehdä yhteystyötä upeiden bändien ja ihmisten kanssa, kaikki olleet ihan super-luokkaa. Propsit heille.
- Ja onhan nuo Magyar Posset ehdottomasti levymyynnin valossa tunnetuin, toinen hittituote oli Acid Mother Temple/Circle 7", joka myytiinkin alle viikossa loppuun. Mitenkään pistämättä meidän levyjä "tärkeysjärjestykseen", niin kumminkin ainakin itselleni todella mullistava julkaisu tulee olemaan Mother Goosen cd, sitähän ihan liikuttuu ajatuksesta että pääsee julkaisemaan Sitä Bändiä, joka aikanaan avasi (Circlen, Radiopuhelimien ja Keuhkojen ohella) korvat marginaalisemmalle musiikille. Mahtihomma.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Upein musaformaatti omasta mielestäni on 10" vinyyli, no doubt, pituus (~30 min) ja koko osuu just nappiin. Mutta kyllä me Verduran kanssa ollaan cd-linjoilla, useastakin syistä, mm. lp-levyjen katteet on kohtuuttoman pienet, menisi luultavasti miinukselle, levyjen jakelu on hankalaa, liian vähän niitä myyviä liikkeitä, liian kalliit postikulut jne, meidän jakelijakaan ei tahdo älppäreitä. Noita isoja vinyyleitä voi sitten julkaista kyllä jollain eri merkillä täysin omaksi huviksi... nimim. jotain kyllä tulossa. Levyjen painatuksessa ollaan käytetty useita paikkoja (CD-linja, Måndag, GZ Digital Media), riippuen vähän että minkälaista painosta ollaan tekemässä, ja minkälaisille kansille. Painosmäärät vaihtelee paljon, uudesta Magyar Possesta otettiin kerralla tuhdimpi painos kun sitä tuntuu menevän, mutta jatkossa normaali cd niin luultavasti eka painos on jotain välillä 500-1000.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Kovaa työtä teettävä harrastus. Aika kausiluontoistahan tuo on, mutta esim. viimeisen kolmen-neljän kuukauden aikana niin melkein päivä kuin päivä on jotain pikkuista tai vähemmän pikkuista tullut tehtyä lafkan eteen. Teoriassa tällä voisi yksi ihminen elättää itsensä, ei ehkä pelkästään levykaupalla, mutta jos yhdistäisi jotain muuta puuhastelua (vaikka kirjoittamista jne.) niin tästä voisi saada ideaa vielä vähän jalostamalla elannon. Pahoin kyllä pelkään, että tuollaisessa tilanteessa jouduttaisiin tiputtamaan ei-niin-kannattavia julkaisuita pois ja muutenkin miettimään toimintaa vähän uusiksi, ja sille tielle ei kyllä haluta lähteä.
- Levyntekokulut ovat tapauskohtaisia, jotkut bändit ovat itse halunneet maksaa studiot ja ottaa niiden osuuden levyinä, joissain tapauksissa me ollaan maksettu ne kokonaan, joissain osittain jne. Mainonta, promoaminen, prässäyskulut jne tulee tietysti kaikki meidän maksettaviksi.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Vielä viime vuonna toimiteltiin itse levyjä erikoisliikkeisiin, nyt -kiitos jakelijan mukaantulon- tuo homma on siirtynyt pois meiltä ja levyjä saa ihan laajalti normaaleistakin kaupoista. Tiätty riippuen siitä kiinnostaako ketään ne levyt. Mutta noin niin kuin optio on olemassa. Nettikauppaakin toki harjoitetaan.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Tulevaisuus näyttää nyt paremmalta kuin koskaan, jonkinlaista julkaisuvauhdin kiihtymistä on havaittavissa, kuten myös myynnin kasvua. Molemmat ihan kivoja asioita.
Kevyt nostalgia
www.kevytnostalgia.org
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Kevyt nostalgian idea alkoi tavoitella lopullista muotoaan pääni sisällä Lapinjärven koulutuskeskuksen kesäisissä maisemissa elokuussa 2002. Itse en ole musiikkia koskaan soittanut, mutta silti on siitä kehittynyt vuosien myötä yksi itselleni rakkaimmista taiteenmuodoista.
- Kevyt nostalgian synty oli pitkän harkinnan tulos, vaikka lopullisen päätöksen tein aika spontaanisti. Nykymaailmassa ihmisen on helppo alistua valtavirran ihanteiden ohjattaviksi: on ihan jees katsoa päivät pitkät ironialla tosi-tv-sarjoja, lukea 7päivää-lehteä tai perustaa bändi, joka tulkitsee hengettömästi puhki kuluneita hittejä ruotsinlaivan yökerhossa. HUH! Tällainen henkinen velttous on ahdistanut minua aina. Näen sellaista itsessäni ja kanssaihmisissäni aivan liikaa päivittäin. Kyynisyydellä on tietysti helppo sivuuttaa kaikki yritykset taistella valtavirtaa vastaan, mutta minä uskon, että sillä mitä minä ja monet muut julkaisijat tekevät on merkitystä. Kevyt nostalgia on yksi harrastuksistani, tällä hetkellä se eniten aikaa vievä. Haluan julkaista omaperäistä ja yllätyksellistä musiikkia, sellaista
ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Kevään jälkeen Kevyt nostalgialla olisi tarkoitus olla takanaan kuusi julkaisua kuudelta eri artistilta/yhtyeeltä. Yhtä cd-r -julkaisua lukuun ottamatta, kaikki vinyylille prässättyjä.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Mitään bändejähän KeNo ei valitse, vaan jokainen julkaisupäätös tehdään tapauskohtaisesti. KeNo julkaisee musiikkia mistä se tykkää. Sellaista vapaata ja kompromissitonta. Yksinkertaista.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Cd-r on aika ökkö. Yhden sellaisen olemme julkaisseet, mutta tuskin enää. Vinyyli on himottava esteettisesti, cd on taas kätevä, mutta ehkä vähän steriili. Lp/cd -hengessä varmaan surffaillaan tulevaisuudessa. Painosmääristä tuskin kannattaa edes tässä puhua. Jos tosi paljon kiinnostaa, niin nettisivultamme nekin löytyvät.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Se on harrastus, ei muuta. KeNo on nimenomaan julkaisija, mihinkään studiokustannuksiin ei ole varaa osallistua. Tähän mennessä kukaan ei ole sellaisia vielä kehdannut kysyäkään.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- KeNo myy itse jonkun verran levyjä (omiaan ja muiden) kotisivujen kautta. Ulkomailla on joukko lafkoja ja kauppoja, jotka tuotteitamme myyvät (esim. Eclipse, Aquarius, Last Visible Dog, FreaksEndFutere ja Boa Melody Bar). Suomessa jokunen levykauppa myy meidän julkaisuja. Suurin osa levyistä menee ulkomaailmaan.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Tulevaisuuden näkymiä on. Se on hyvä asia. Levyjen julkaisuja ja erinäisiä tapahtumien järjestelyjä. Osa julkaisuista tulee olemaan yhteisjulkaisuja muiden levy-yhtiöiden kanssa. Näistä ilmoitellaan kotisivuilla kyllä. Mitään tarkempaa en kerro, sillä kaikki mysteerinen on kiinnostavaa.
Musically Incorrect Records
http://groups.yahoo.com/group/musically_incorrect
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Ensimmäinen julkaisu ilmestyi tammikuussa 2001. Olin tehnyt neliraiturinauhoituksia ja ne piti saada ihmisten kuuluville. Projektin nimenä oli (ja on edelleen) Clay Figure, joten tuntui sopivalta laittaa "levymerkin" nimeksi Clay Records. Sitten kävi ilmi että Englannissa oli aikanaan toiminut Clay Records -niminen levy-yhtiö, joka oli julkaissut mm. Dischargea ja GBH:ta, joten neljän Clay Records -julkaisun jälkeen nimeä piti vaihtaa (en ollut siihen muutenkaan enää kovin tyytyväinen) ja Musically Incorrect Records (MIR) syntyi joulukuussa 2001.
- Aluksi oli tosiaan tarkoituksena vain saada omaa musiikkia kuuluville, mutta touhu alkoi pian tuntua niin innostavalta, että piti tarjoutua julkaisemaan myös muiden tekeleitä. Olen edelleenkin muusikkona mukana suuressa osassa MIR-julkaisuja. Tavoitteena kuitenkin on, ettei minun tarvitsisi jatkossa itse julkaista kovin paljon omia levyjäni, vaan muut tahot kiinnostuisivat tekemästäni musiikista MIR-julkaisujen myötä.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Clay Records:
*#1 Clay Figure: s/t
*#2 Paraffin Affiliates: Nagasaki Jazz Festival 1945
*#3 Russian Vitamins: Against Avantgarde
*#4 Uton: Taivaan joka kolossa
- Musically Incorrect Records:
*MIR#1 PNMF!: Elektronik Assault
*MIR#2 The Moon Is Out Of Order - Musically Incorrect Compilation vol.1 (Michael Knight Ensemble, Cerebral Pals, Sewing Machine, The Human Neutron Missile Squad, Major Volcanics)
*MIR#3 Clay Figure: Illusion Of Permanence
*MIR#4 Fibo-Trespo: Askel oikeaan suuntaan
*MIR#5 Rats With Wings: CDR-RWW
*MIR#6 Skullpture / Destroy All Tie Fighters split
MIR#7 The Human Neutron Missile Squad: Knut - Rip-off Edition
*MIR#8 Gelsomina: Rautavaara
*MIR#9 Music Makes A Quiet Mind - Musically Incorrect Compilation vol.2 (Haare, Rats With Wings, Toni Kandelin, Uton, Armenia, Gelsomina)
MIR#10 Russian Vitamins / Eddie Edwards split
*MIR#11 Clay Figure: Human Evolution
MIR#12 The Nihilistik Kitchen Unit: Zibertousa Revisited
*MIR#13 Clay Figure: Go Figure
MIR#14 Uton: Taivaan joka kolossa (Clay Records #4:n uudelleenjulkaisu)
MIR#15 Verde: Live
MIR#16 Cerebral Pals: Throb For Me
MIR#17 Clay Figure: Curse Of The Cat People
- Julkaisuja on siis tähän mennessä kertynyt 21 ja artisteja saman verran jos laskin oikein. Kaikki ovat cd-r -julkaisuja (Verde: Live on tuplalevy). *:llä merkityt on loppuunmyyty.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Perusteista tärkein on tietenkin se että pidän bändin musiikista. Bändin pitää myös seistä musiikkinsa takana ja olla tosissaan sen suhteen. Lisäksi musiikissa ei saa tuoda julki sellaisia ajatuksia jotka eivät sovi minun arvomaailmaani (eli esim. gospelia, sxe/vegaani -propagandaa tai muuta natsimeininkiä en julkaise).
- MIR:n linjana on kokeellinen musiikki. Minun nähdäkseni tähän sisältyy kaikki musiikki joka tehdään piittaamatta siitä miten musiikkia oikeasti kuuluisi tehdä. MIR on julkaissut (ja julkaisee jatkossakin) äänikollaaseja, improvisaatiota, noisea, no-wavea, "folkkia", elektronista musiikkia, dronea, outsider-musiikkia, yms. En ole katsonut tarpeelliseksi jakaa MIR:iä eri alamerkeiksi erityyppisille julkaisuille, vaikka se ehkä olisikin kuluttajaystävällisempää.
- Tunnetuimpia taitavat olla Uton ja Verde. Utoniltahan on tullut useita julkaisuja ulkomaan lafkoilla ja Mika Rintala (eli hra Verde) on ollut mukana Circlessä, Ektroverdessä, yms. Baby Sweetcornia aikanaan harkittiin mukaan ensimmäiselle kokikselle. MIR:n tarkoituksena ei ole kosiskella tunnettuja bändejä isomman myynnin toivossa, vaan keskittyä ensisijaisesti esittelemään tuntemattomia bändejä.
- Seuraavaksi, toivottavasti jo tässä maaliskuun aikana, olisi tarkoitus saada ulos Musically Incorrect Compilation vol.3, jolla on mukana pohjoismaisia ambient- ja noiseartisteja. Mitään muita varmoja julkaisuja ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta kaikenlaisia suunnitelmia on. Yhdestä blackmetal -julkaisusta on ollut puhetta, mutta täytyy nyt katsoa tuleeko siitä mitään. Se olisi ainakin tyylinsä puolesta mullistava levy MIR:ltä.
- Demoja voi lähettää, mutta ei kannata odottaa liikoja.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Kaikki julkaisut ovat toistaiseksi tulleet cd-r:inä, ensisijaisesti kustannussyistä. Toisaalta myös pystyn näin itse hoitamaan kaikki levyjulkaisun vaiheet. Cd:itä ja vinyylejä tulee mahdollisesti jatkossa kun/jos elintasoni ja tuloni paranevat.
- Poltan levyt itse ja kannet printtaan itse tai teetän kopioliikkeessä/painossa. Pyrin hoitamaan hommat mahdollisimman pitkälti käsityönä. Kansissa yritän välttää perinteisiä jewelcaseja ja tarjota jotain hieman erikoisempaa.
- Painosmäärät ovat olleet välillä 20-100, paitsi Utonilla ja Verdellä joiden painos on rajoittamaton, eli teen niitä kysynnän mukaan. Jatkossa cd-r -painokset tulevat varmaankin olemaan välillä 70-150, paitsi joissakin todella erikoisissa levyissä ehkä 50. Eli hyvin pienen mittakaavan toiminnasta on kysymys.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus, mutta vakava sellainen. Minua kauhistuttaa ajatella, että näihin musiikkipuuhiin pitäisi suhtautua työnä, puhumattakaan siitä että niistä pitäisi hankkia elanto. Aion julkaista levyjä juuri niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.
- Rikastumaan ei todellakaan pääse, kaikki raha mitä tulee menee samantien. Jos joku haluaa rikastua julkaisemalla omituista musiikkia, niin bisnesstrategian uudelleenharkinta olisi paikallaan. Huomattava osa MIR-julkaisuista menee vaihtokauppana muille pienkustantajille ja -jakelijoille. Näin saan itselleni uutta musiikkia sekä kuultavaksi (mikä on merkittävä osa tämän homman viehätystä) että jälleenmyyntiin.
- Bändi hoitaa itse musiikin teon eli nauhoituksen, miksauksen, yms. omalla kustannuksellaan ja usein myös suunnittelee kannet. Itse hoidan kaiken muun. Mitään kirjallisia sopimuksia ei ole tehty eikä tulla tekemään. Bändi saa sovitun osan levyistä itselleen ja tarvittaessa mahdollisuuden ostaa levyjään minulta muita edullisemmin. Mitään muita provikoita ei makseta.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Levyjä voi tilata minulta suoraan, ja niitä on saatavilla myös joistain alan postimyynneistä sekä Suomesta että ainakin Englannista, Saksasta, Ranskasta, USA:sta ja Japanista. Jakelen myös itse monien sekä suomalaisten että ulkomaalaisten pienkustantajien levyjä (cd-r, cd, erikokoiset vinyylit, kasetit). Levykaupoista MIR-julkaisuja ei ole saatavilla eikä todennäköisesti tule olemaankaan.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Aika näyttää. Ainakin kunnolliset nettisivut pitäisi saada pystyyn tässä lähiaikoina. Tähän mennessä MIR:llä on ollut käytössä vain YahooGroupsin kautta toimiva postituslista.
- Jos nyt kerran oikein luvan kanssa saa julistaa, niin ensinnäkin minua v*tuttavat sellaiset cd-r -lafkat, jotka julkaisevat aivan mitä tahansa piittaamatta hiukkaakaan laadusta. Näitä ei Suomessa onneksi juuri tunnu olevan, mutta ulkomailla sitäkin enemmän. On tietysti hienoa että kaikelle musiikille annetaan mahdollisuus, mutta joku tolkku pitäisi olla. Kaikkien ei kannata yrittää olla muusikkoja. Juuri tällaisen toiminnan takia cd-r:ää levyformaattina ei aina arvosteta. Toiseksi: joidenkin mielestä cd-r:t tuntuvat olevan kulutushyödykkeitä, joiden pitäisi olla saatavilla rajattomasti ja puoli-ilmaiseksi. Sopisi olla tyytyväinen että edes joku viitsii tehdä jotain, eikä valittaa koska ei omasta laiskuudestaan ja saituudestaan johtuen ole saanut hankittua jotain tiettyä levyä.
- Yhteystiedot:
MIR
c/o Pekka PT
Puistokatu 3 D 69
20100 Turku
pekper@utu.fi
http://groups.yahoo.com/group/musically_incorrect
Freak Animal Records
www.cfprod.com/fa
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- 1993 alkoi nimellä Nykto-Tapes ja 1994 siirtyi Freak Animal nimen alle. Yksi isoista syistä oli oman tuotannon julkaisu, mutta alusta alkaen on julkaistu myös muiden tuotantoa.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- 20 kasettia, 14 7":sta, 14 isompaa vinyyliä, 16 cd:tä, 15 cd-r:ää ja 2 videota = yli 80 julkaisua. Kaikkia formaatteja tulee myös jatkossa, joitain enemmän joitain vähemmän. Bändejä/artisteja lienee yhteensä n. 50, ympäri maailmaa.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Omaa korvaa miellyttävät ja Freak Animalin linjaan soveltuvat päätyy julkaistavaksi. Yleensä valintaan vaikuttaa vahvasti aiempi henkilökohtainen yhteydenpito ko. artistin kanssa ja tietysti myös ulkomusiikilliset seikat. Tietyt teemat, ideologiat ja kiinnostuksen kohteet jotka tuovat syvyyttä pelkän äänen lisäksi on vahva plussa.
- Etenkin cd/lp -julkaisuille on melkein mahdoton päästä lähettämällä demo. Jos tyyli poikkeaa paljon FA aiemmasta tuotannosta, promon lähettämisen voi melkein unohtaa.
- Välillä oli prioriteetti julkaista kotimaista materiaalia, mutta viimaikoina on taas otettu askelia takaisin kansainväliseen suuntaan. Linja on varsin selkeästi voimaelektroniikkaa ja melua. Pari hieman ambientimpaa ja muuten erilaista julkaisua on joukossa. Poikkeukset vahvistaa säännön.
- Tunnetuimpia lienee joskus aiemmin olleet mm. Aube, The Haters, Incapacitants jne. Mutta nykyisin melkein kaikki myy saman verran kuin nuo aiemmat "isot" nimet. Ei ole sinänsä merkitystä onko tekijä vanha vai uusi, tunnettu tai tuntematon, vaan materiaalin kiinnostavuus.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Formaatti valitaan tilanteen mukaan. Tuntemattomien tekijöiden ekat levyt tai muuten vaan rajallisen yleisön omaavat artistit voi päätyä cd-r -puolelle, kun taas ne jotka myy sen verran että polttamisen kanssa menisi hermot, päätyy isompipainoksiselle cd:lle. Cd-r -levyt ja kasetit monistetaan itse.
- Vinyyli olisi muuten ehdoton ykkönen valinnoissa, mutta valmistus ja etenkin lähetyskulut syö formaatin järkevyyttä "kaupallisessa mielessä". Ts. jos 100 lp:n hinnalla tekee 500 cd:tä, voi laskea kumpaan suuntaan usein kallistutaan. Samoin pienistä painoksista tulevat vähäiset ilmaiskappeleet ja niukka leviävyys voi olla joillekin ei-toivottu asia. Vinyyliä tulee jatkossa edelleen, mutta lähinnä omilta projekteilta, jolloin kulut saa pidettyä alhaisempana yms.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus kuulostaa vasemmalla kädellä hutiloinnilta ja työ kuulostaa väkinäiseltä, joten levy-yhtiö on lähinnä elämäntyyli. Tuskin noisen julkaisulla rikastuu, mutta alkuvuosien tappiot ja kädestä-suuhun meno on ohi ja nykyisin saa ainakin omat takaisin kaikkien julkaisujen kanssa. Lafkan ulkopuolista rahoitusta toki käytetään, ettei se ihan totaalisen omillaan aina pyöri. Levyntekokulut jakautuu siten, että bändi hoitaa omat nauhoituksensa ja lafka hoitaa painamisen, levityksen ja royaltien maksun (=käytännössä ilmaiset levyt).
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Myynti on ympäri maailmaa asialle omistautuneiden jakelijoiden (ja/tai kauppojen) kautta. Yleensä tämä merkitsee muita vastaavia pieniä levy-yhtiöitä. Paras ja helpoin tapa on tilata suoraan ja tsekata samalla listat muusta saatavilla olevasta tavarasta joka lienee Suomen oloissa varsin kattava.
- Kiinnostusta kauppajakeluun ei ole, lukuunottamatta erikoisliikkeitä joissa käy alan ihmisiä. Levyt on tarkoitettu vain alan ihmisille, eikä hyllyihin pölyttymään tai ihmisten kauhisteltaviksi.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Toiminta jatkuu entiseen malliin, mutta jakelutoiminta näyttää kasvaneen entisestään. Promootioon ei ole 10 vuoden aikana panostettu juuri nimeksikään, joten monille voi Freak Animalin toiminta olla vielä tuntematonta. Tulossa 2004 on ainakin 2-4 cd-julkaisua ja pari vinyyliä. Cd-r:ää ja kasettia myös luvassa.
- Contact:
FA / Mikko A.
P.o.box 21
15141 Lahti
Finland
fanimal@cfprod.com
www.cfprod.com/fa
Verdura Records
www.verdurarecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Ensimmäinen levy ilmestyi -99, ja kyllä se lähti juuri tuosta oman musiikin julkaisusta, itseasiassa tuo yhtiökumppani patisteli, että pitäisi joitain Hinageshi Bondage -juttuja julkaista ja koska laiskotti niin paljon, ettei jaksanut tyrkyttää niitä muualle, päätettiin julkaista itse. Silloin ei ajatellut, että tulisi harjoittamaan jotain pidempiaikaista levyjulkaisutoimintaa, kunhan kokeiltiin että jos olisi kivaa niin voisihan sitä sitten jatkaa.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Tätä kirjoittaessa levyjä tullut 11, hiukan liian harvakseltaan, oltaisiin joskus voitu olla aktiivisempiakin. Nyt tosin kaksi seuraavaakin (Mother Goose -cd ja Mohel 7") on jo sovittu ja syksyksi voisi olla suunnitteilla lisää. Joku neljä-viisi julkaisua vuodessa olisi ihannevauhti näillä resursseilla. Tulevat julkaisut mukaanlukien niin bändejä on tainnut olla myös 11.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Linjaa ei ole, siitäpä vaikka esimerkkinä tuo Mohelin tuleva 7", on vähän erilaista kuin mitä ollaan aiemmin julkaistu, menee ihan free jazziksi. Ihan kaikkea mahdollista julkaistaan mikä vaan meitä miellyttää, oli se power electronicsia tahi folkkia. Vaan kai noita kaikkia julkaisuita yhdistää jonkinlainen samanhenkisyys?
- Sellaisia ihan perusasioita jostain julkaisusta päätettäessä on tottakai se, että me pidetään musiikista, mutta myös sellaiset asiat pitää ehdottomasti olla kunnossa kuten mm. meidän kunnioitus artistia/bändiä kohtaa, niiden pitää olla ns. "hyviä tyyppejä". Aika monet noista julkaisuista ovat tulleet kaveripiiristä tai vähän sen ulkopuolelta, ollut meille helppoa kun on etukäteen tietänyt keiden kanssa tulee tekemään yhteistyötä. Olisi meinaan älyttömän hankala kuvitella myyvänsä jonkun ihmisen levyä kenestä ei välitä, sen verran vahvat tunnesiteet noihin julkaisuihin muodostuu. Toistaiseksi meillä on ollut kyllä kunnia tehdä yhteystyötä upeiden bändien ja ihmisten kanssa, kaikki olleet ihan super-luokkaa. Propsit heille.
- Ja onhan nuo Magyar Posset ehdottomasti levymyynnin valossa tunnetuin, toinen hittituote oli Acid Mother Temple/Circle 7", joka myytiinkin alle viikossa loppuun. Mitenkään pistämättä meidän levyjä "tärkeysjärjestykseen", niin kumminkin ainakin itselleni todella mullistava julkaisu tulee olemaan Mother Goosen cd, sitähän ihan liikuttuu ajatuksesta että pääsee julkaisemaan Sitä Bändiä, joka aikanaan avasi (Circlen, Radiopuhelimien ja Keuhkojen ohella) korvat marginaalisemmalle musiikille. Mahtihomma.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Upein musaformaatti omasta mielestäni on 10" vinyyli, no doubt, pituus (~30 min) ja koko osuu just nappiin. Mutta kyllä me Verduran kanssa ollaan cd-linjoilla, useastakin syistä, mm. lp-levyjen katteet on kohtuuttoman pienet, menisi luultavasti miinukselle, levyjen jakelu on hankalaa, liian vähän niitä myyviä liikkeitä, liian kalliit postikulut jne, meidän jakelijakaan ei tahdo älppäreitä. Noita isoja vinyyleitä voi sitten julkaista kyllä jollain eri merkillä täysin omaksi huviksi... nimim. jotain kyllä tulossa. Levyjen painatuksessa ollaan käytetty useita paikkoja (CD-linja, Måndag, GZ Digital Media), riippuen vähän että minkälaista painosta ollaan tekemässä, ja minkälaisille kansille. Painosmäärät vaihtelee paljon, uudesta Magyar Possesta otettiin kerralla tuhdimpi painos kun sitä tuntuu menevän, mutta jatkossa normaali cd niin luultavasti eka painos on jotain välillä 500-1000.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Kovaa työtä teettävä harrastus. Aika kausiluontoistahan tuo on, mutta esim. viimeisen kolmen-neljän kuukauden aikana niin melkein päivä kuin päivä on jotain pikkuista tai vähemmän pikkuista tullut tehtyä lafkan eteen. Teoriassa tällä voisi yksi ihminen elättää itsensä, ei ehkä pelkästään levykaupalla, mutta jos yhdistäisi jotain muuta puuhastelua (vaikka kirjoittamista jne.) niin tästä voisi saada ideaa vielä vähän jalostamalla elannon. Pahoin kyllä pelkään, että tuollaisessa tilanteessa jouduttaisiin tiputtamaan ei-niin-kannattavia julkaisuita pois ja muutenkin miettimään toimintaa vähän uusiksi, ja sille tielle ei kyllä haluta lähteä.
- Levyntekokulut ovat tapauskohtaisia, jotkut bändit ovat itse halunneet maksaa studiot ja ottaa niiden osuuden levyinä, joissain tapauksissa me ollaan maksettu ne kokonaan, joissain osittain jne. Mainonta, promoaminen, prässäyskulut jne tulee tietysti kaikki meidän maksettaviksi.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Vielä viime vuonna toimiteltiin itse levyjä erikoisliikkeisiin, nyt -kiitos jakelijan mukaantulon- tuo homma on siirtynyt pois meiltä ja levyjä saa ihan laajalti normaaleistakin kaupoista. Tiätty riippuen siitä kiinnostaako ketään ne levyt. Mutta noin niin kuin optio on olemassa. Nettikauppaakin toki harjoitetaan.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Tulevaisuus näyttää nyt paremmalta kuin koskaan, jonkinlaista julkaisuvauhdin kiihtymistä on havaittavissa, kuten myös myynnin kasvua. Molemmat ihan kivoja asioita.
Kevyt nostalgia
www.kevytnostalgia.org
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Kevyt nostalgian idea alkoi tavoitella lopullista muotoaan pääni sisällä Lapinjärven koulutuskeskuksen kesäisissä maisemissa elokuussa 2002. Itse en ole musiikkia koskaan soittanut, mutta silti on siitä kehittynyt vuosien myötä yksi itselleni rakkaimmista taiteenmuodoista.
- Kevyt nostalgian synty oli pitkän harkinnan tulos, vaikka lopullisen päätöksen tein aika spontaanisti. Nykymaailmassa ihmisen on helppo alistua valtavirran ihanteiden ohjattaviksi: on ihan jees katsoa päivät pitkät ironialla tosi-tv-sarjoja, lukea 7päivää-lehteä tai perustaa bändi, joka tulkitsee hengettömästi puhki kuluneita hittejä ruotsinlaivan yökerhossa. HUH! Tällainen henkinen velttous on ahdistanut minua aina. Näen sellaista itsessäni ja kanssaihmisissäni aivan liikaa päivittäin. Kyynisyydellä on tietysti helppo sivuuttaa kaikki yritykset taistella valtavirtaa vastaan, mutta minä uskon, että sillä mitä minä ja monet muut julkaisijat tekevät on merkitystä. Kevyt nostalgia on yksi harrastuksistani, tällä hetkellä se eniten aikaa vievä. Haluan julkaista omaperäistä ja yllätyksellistä musiikkia, sellaista
ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Kevään jälkeen Kevyt nostalgialla olisi tarkoitus olla takanaan kuusi julkaisua kuudelta eri artistilta/yhtyeeltä. Yhtä cd-r -julkaisua lukuun ottamatta, kaikki vinyylille prässättyjä.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Mitään bändejähän KeNo ei valitse, vaan jokainen julkaisupäätös tehdään tapauskohtaisesti. KeNo julkaisee musiikkia mistä se tykkää. Sellaista vapaata ja kompromissitonta. Yksinkertaista.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Cd-r on aika ökkö. Yhden sellaisen olemme julkaisseet, mutta tuskin enää. Vinyyli on himottava esteettisesti, cd on taas kätevä, mutta ehkä vähän steriili. Lp/cd -hengessä varmaan surffaillaan tulevaisuudessa. Painosmääristä tuskin kannattaa edes tässä puhua. Jos tosi paljon kiinnostaa, niin nettisivultamme nekin löytyvät.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Se on harrastus, ei muuta. KeNo on nimenomaan julkaisija, mihinkään studiokustannuksiin ei ole varaa osallistua. Tähän mennessä kukaan ei ole sellaisia vielä kehdannut kysyäkään.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- KeNo myy itse jonkun verran levyjä (omiaan ja muiden) kotisivujen kautta. Ulkomailla on joukko lafkoja ja kauppoja, jotka tuotteitamme myyvät (esim. Eclipse, Aquarius, Last Visible Dog, FreaksEndFutere ja Boa Melody Bar). Suomessa jokunen levykauppa myy meidän julkaisuja. Suurin osa levyistä menee ulkomaailmaan.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Tulevaisuuden näkymiä on. Se on hyvä asia. Levyjen julkaisuja ja erinäisiä tapahtumien järjestelyjä. Osa julkaisuista tulee olemaan yhteisjulkaisuja muiden levy-yhtiöiden kanssa. Näistä ilmoitellaan kotisivuilla kyllä. Mitään tarkempaa en kerro, sillä kaikki mysteerinen on kiinnostavaa.
Musically Incorrect Records
http://groups.yahoo.com/group/musically_incorrect
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Ensimmäinen julkaisu ilmestyi tammikuussa 2001. Olin tehnyt neliraiturinauhoituksia ja ne piti saada ihmisten kuuluville. Projektin nimenä oli (ja on edelleen) Clay Figure, joten tuntui sopivalta laittaa "levymerkin" nimeksi Clay Records. Sitten kävi ilmi että Englannissa oli aikanaan toiminut Clay Records -niminen levy-yhtiö, joka oli julkaissut mm. Dischargea ja GBH:ta, joten neljän Clay Records -julkaisun jälkeen nimeä piti vaihtaa (en ollut siihen muutenkaan enää kovin tyytyväinen) ja Musically Incorrect Records (MIR) syntyi joulukuussa 2001.
- Aluksi oli tosiaan tarkoituksena vain saada omaa musiikkia kuuluville, mutta touhu alkoi pian tuntua niin innostavalta, että piti tarjoutua julkaisemaan myös muiden tekeleitä. Olen edelleenkin muusikkona mukana suuressa osassa MIR-julkaisuja. Tavoitteena kuitenkin on, ettei minun tarvitsisi jatkossa itse julkaista kovin paljon omia levyjäni, vaan muut tahot kiinnostuisivat tekemästäni musiikista MIR-julkaisujen myötä.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Clay Records:
*#1 Clay Figure: s/t
*#2 Paraffin Affiliates: Nagasaki Jazz Festival 1945
*#3 Russian Vitamins: Against Avantgarde
*#4 Uton: Taivaan joka kolossa
- Musically Incorrect Records:
*MIR#1 PNMF!: Elektronik Assault
*MIR#2 The Moon Is Out Of Order - Musically Incorrect Compilation vol.1 (Michael Knight Ensemble, Cerebral Pals, Sewing Machine, The Human Neutron Missile Squad, Major Volcanics)
*MIR#3 Clay Figure: Illusion Of Permanence
*MIR#4 Fibo-Trespo: Askel oikeaan suuntaan
*MIR#5 Rats With Wings: CDR-RWW
*MIR#6 Skullpture / Destroy All Tie Fighters split
MIR#7 The Human Neutron Missile Squad: Knut - Rip-off Edition
*MIR#8 Gelsomina: Rautavaara
*MIR#9 Music Makes A Quiet Mind - Musically Incorrect Compilation vol.2 (Haare, Rats With Wings, Toni Kandelin, Uton, Armenia, Gelsomina)
MIR#10 Russian Vitamins / Eddie Edwards split
*MIR#11 Clay Figure: Human Evolution
MIR#12 The Nihilistik Kitchen Unit: Zibertousa Revisited
*MIR#13 Clay Figure: Go Figure
MIR#14 Uton: Taivaan joka kolossa (Clay Records #4:n uudelleenjulkaisu)
MIR#15 Verde: Live
MIR#16 Cerebral Pals: Throb For Me
MIR#17 Clay Figure: Curse Of The Cat People
- Julkaisuja on siis tähän mennessä kertynyt 21 ja artisteja saman verran jos laskin oikein. Kaikki ovat cd-r -julkaisuja (Verde: Live on tuplalevy). *:llä merkityt on loppuunmyyty.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Perusteista tärkein on tietenkin se että pidän bändin musiikista. Bändin pitää myös seistä musiikkinsa takana ja olla tosissaan sen suhteen. Lisäksi musiikissa ei saa tuoda julki sellaisia ajatuksia jotka eivät sovi minun arvomaailmaani (eli esim. gospelia, sxe/vegaani -propagandaa tai muuta natsimeininkiä en julkaise).
- MIR:n linjana on kokeellinen musiikki. Minun nähdäkseni tähän sisältyy kaikki musiikki joka tehdään piittaamatta siitä miten musiikkia oikeasti kuuluisi tehdä. MIR on julkaissut (ja julkaisee jatkossakin) äänikollaaseja, improvisaatiota, noisea, no-wavea, "folkkia", elektronista musiikkia, dronea, outsider-musiikkia, yms. En ole katsonut tarpeelliseksi jakaa MIR:iä eri alamerkeiksi erityyppisille julkaisuille, vaikka se ehkä olisikin kuluttajaystävällisempää.
- Tunnetuimpia taitavat olla Uton ja Verde. Utoniltahan on tullut useita julkaisuja ulkomaan lafkoilla ja Mika Rintala (eli hra Verde) on ollut mukana Circlessä, Ektroverdessä, yms. Baby Sweetcornia aikanaan harkittiin mukaan ensimmäiselle kokikselle. MIR:n tarkoituksena ei ole kosiskella tunnettuja bändejä isomman myynnin toivossa, vaan keskittyä ensisijaisesti esittelemään tuntemattomia bändejä.
- Seuraavaksi, toivottavasti jo tässä maaliskuun aikana, olisi tarkoitus saada ulos Musically Incorrect Compilation vol.3, jolla on mukana pohjoismaisia ambient- ja noiseartisteja. Mitään muita varmoja julkaisuja ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta kaikenlaisia suunnitelmia on. Yhdestä blackmetal -julkaisusta on ollut puhetta, mutta täytyy nyt katsoa tuleeko siitä mitään. Se olisi ainakin tyylinsä puolesta mullistava levy MIR:ltä.
- Demoja voi lähettää, mutta ei kannata odottaa liikoja.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Kaikki julkaisut ovat toistaiseksi tulleet cd-r:inä, ensisijaisesti kustannussyistä. Toisaalta myös pystyn näin itse hoitamaan kaikki levyjulkaisun vaiheet. Cd:itä ja vinyylejä tulee mahdollisesti jatkossa kun/jos elintasoni ja tuloni paranevat.
- Poltan levyt itse ja kannet printtaan itse tai teetän kopioliikkeessä/painossa. Pyrin hoitamaan hommat mahdollisimman pitkälti käsityönä. Kansissa yritän välttää perinteisiä jewelcaseja ja tarjota jotain hieman erikoisempaa.
- Painosmäärät ovat olleet välillä 20-100, paitsi Utonilla ja Verdellä joiden painos on rajoittamaton, eli teen niitä kysynnän mukaan. Jatkossa cd-r -painokset tulevat varmaankin olemaan välillä 70-150, paitsi joissakin todella erikoisissa levyissä ehkä 50. Eli hyvin pienen mittakaavan toiminnasta on kysymys.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus, mutta vakava sellainen. Minua kauhistuttaa ajatella, että näihin musiikkipuuhiin pitäisi suhtautua työnä, puhumattakaan siitä että niistä pitäisi hankkia elanto. Aion julkaista levyjä juuri niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.
- Rikastumaan ei todellakaan pääse, kaikki raha mitä tulee menee samantien. Jos joku haluaa rikastua julkaisemalla omituista musiikkia, niin bisnesstrategian uudelleenharkinta olisi paikallaan. Huomattava osa MIR-julkaisuista menee vaihtokauppana muille pienkustantajille ja -jakelijoille. Näin saan itselleni uutta musiikkia sekä kuultavaksi (mikä on merkittävä osa tämän homman viehätystä) että jälleenmyyntiin.
- Bändi hoitaa itse musiikin teon eli nauhoituksen, miksauksen, yms. omalla kustannuksellaan ja usein myös suunnittelee kannet. Itse hoidan kaiken muun. Mitään kirjallisia sopimuksia ei ole tehty eikä tulla tekemään. Bändi saa sovitun osan levyistä itselleen ja tarvittaessa mahdollisuuden ostaa levyjään minulta muita edullisemmin. Mitään muita provikoita ei makseta.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Levyjä voi tilata minulta suoraan, ja niitä on saatavilla myös joistain alan postimyynneistä sekä Suomesta että ainakin Englannista, Saksasta, Ranskasta, USA:sta ja Japanista. Jakelen myös itse monien sekä suomalaisten että ulkomaalaisten pienkustantajien levyjä (cd-r, cd, erikokoiset vinyylit, kasetit). Levykaupoista MIR-julkaisuja ei ole saatavilla eikä todennäköisesti tule olemaankaan.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Aika näyttää. Ainakin kunnolliset nettisivut pitäisi saada pystyyn tässä lähiaikoina. Tähän mennessä MIR:llä on ollut käytössä vain YahooGroupsin kautta toimiva postituslista.
- Jos nyt kerran oikein luvan kanssa saa julistaa, niin ensinnäkin minua v*tuttavat sellaiset cd-r -lafkat, jotka julkaisevat aivan mitä tahansa piittaamatta hiukkaakaan laadusta. Näitä ei Suomessa onneksi juuri tunnu olevan, mutta ulkomailla sitäkin enemmän. On tietysti hienoa että kaikelle musiikille annetaan mahdollisuus, mutta joku tolkku pitäisi olla. Kaikkien ei kannata yrittää olla muusikkoja. Juuri tällaisen toiminnan takia cd-r:ää levyformaattina ei aina arvosteta. Toiseksi: joidenkin mielestä cd-r:t tuntuvat olevan kulutushyödykkeitä, joiden pitäisi olla saatavilla rajattomasti ja puoli-ilmaiseksi. Sopisi olla tyytyväinen että edes joku viitsii tehdä jotain, eikä valittaa koska ei omasta laiskuudestaan ja saituudestaan johtuen ole saanut hankittua jotain tiettyä levyä.
- Yhteystiedot:
MIR
c/o Pekka PT
Puistokatu 3 D 69
20100 Turku
pekper@utu.fi
http://groups.yahoo.com/group/musically_incorrect
Freak Animal Records
www.cfprod.com/fa
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- 1993 alkoi nimellä Nykto-Tapes ja 1994 siirtyi Freak Animal nimen alle. Yksi isoista syistä oli oman tuotannon julkaisu, mutta alusta alkaen on julkaistu myös muiden tuotantoa.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- 20 kasettia, 14 7":sta, 14 isompaa vinyyliä, 16 cd:tä, 15 cd-r:ää ja 2 videota = yli 80 julkaisua. Kaikkia formaatteja tulee myös jatkossa, joitain enemmän joitain vähemmän. Bändejä/artisteja lienee yhteensä n. 50, ympäri maailmaa.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Omaa korvaa miellyttävät ja Freak Animalin linjaan soveltuvat päätyy julkaistavaksi. Yleensä valintaan vaikuttaa vahvasti aiempi henkilökohtainen yhteydenpito ko. artistin kanssa ja tietysti myös ulkomusiikilliset seikat. Tietyt teemat, ideologiat ja kiinnostuksen kohteet jotka tuovat syvyyttä pelkän äänen lisäksi on vahva plussa.
- Etenkin cd/lp -julkaisuille on melkein mahdoton päästä lähettämällä demo. Jos tyyli poikkeaa paljon FA aiemmasta tuotannosta, promon lähettämisen voi melkein unohtaa.
- Välillä oli prioriteetti julkaista kotimaista materiaalia, mutta viimaikoina on taas otettu askelia takaisin kansainväliseen suuntaan. Linja on varsin selkeästi voimaelektroniikkaa ja melua. Pari hieman ambientimpaa ja muuten erilaista julkaisua on joukossa. Poikkeukset vahvistaa säännön.
- Tunnetuimpia lienee joskus aiemmin olleet mm. Aube, The Haters, Incapacitants jne. Mutta nykyisin melkein kaikki myy saman verran kuin nuo aiemmat "isot" nimet. Ei ole sinänsä merkitystä onko tekijä vanha vai uusi, tunnettu tai tuntematon, vaan materiaalin kiinnostavuus.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Formaatti valitaan tilanteen mukaan. Tuntemattomien tekijöiden ekat levyt tai muuten vaan rajallisen yleisön omaavat artistit voi päätyä cd-r -puolelle, kun taas ne jotka myy sen verran että polttamisen kanssa menisi hermot, päätyy isompipainoksiselle cd:lle. Cd-r -levyt ja kasetit monistetaan itse.
- Vinyyli olisi muuten ehdoton ykkönen valinnoissa, mutta valmistus ja etenkin lähetyskulut syö formaatin järkevyyttä "kaupallisessa mielessä". Ts. jos 100 lp:n hinnalla tekee 500 cd:tä, voi laskea kumpaan suuntaan usein kallistutaan. Samoin pienistä painoksista tulevat vähäiset ilmaiskappeleet ja niukka leviävyys voi olla joillekin ei-toivottu asia. Vinyyliä tulee jatkossa edelleen, mutta lähinnä omilta projekteilta, jolloin kulut saa pidettyä alhaisempana yms.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus kuulostaa vasemmalla kädellä hutiloinnilta ja työ kuulostaa väkinäiseltä, joten levy-yhtiö on lähinnä elämäntyyli. Tuskin noisen julkaisulla rikastuu, mutta alkuvuosien tappiot ja kädestä-suuhun meno on ohi ja nykyisin saa ainakin omat takaisin kaikkien julkaisujen kanssa. Lafkan ulkopuolista rahoitusta toki käytetään, ettei se ihan totaalisen omillaan aina pyöri. Levyntekokulut jakautuu siten, että bändi hoitaa omat nauhoituksensa ja lafka hoitaa painamisen, levityksen ja royaltien maksun (=käytännössä ilmaiset levyt).
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Myynti on ympäri maailmaa asialle omistautuneiden jakelijoiden (ja/tai kauppojen) kautta. Yleensä tämä merkitsee muita vastaavia pieniä levy-yhtiöitä. Paras ja helpoin tapa on tilata suoraan ja tsekata samalla listat muusta saatavilla olevasta tavarasta joka lienee Suomen oloissa varsin kattava.
- Kiinnostusta kauppajakeluun ei ole, lukuunottamatta erikoisliikkeitä joissa käy alan ihmisiä. Levyt on tarkoitettu vain alan ihmisille, eikä hyllyihin pölyttymään tai ihmisten kauhisteltaviksi.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Toiminta jatkuu entiseen malliin, mutta jakelutoiminta näyttää kasvaneen entisestään. Promootioon ei ole 10 vuoden aikana panostettu juuri nimeksikään, joten monille voi Freak Animalin toiminta olla vielä tuntematonta. Tulossa 2004 on ainakin 2-4 cd-julkaisua ja pari vinyyliä. Cd-r:ää ja kasettia myös luvassa.
- Contact:
FA / Mikko A.
P.o.box 21
15141 Lahti
Finland
fanimal@cfprod.com
www.cfprod.com/fa
+/- saldo : 0 | Tweet