Pienlevy-yhtiöt esittäytyvät, osa 3
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)
Ja homma etenee, pienlevy-yhtiöitä esittelevässä sagassa on päästy kolmanteen osaan. Kenties edellisten osien innoittamana lisää pienmerkkejä on kaivautunut ulos koloistaan. Tässä jutun kolmannessa osassa ovat esittelyssä Lal lal lal, If Society ja SoundHawk.
Lal lal lal
www.haamu.com/lallallal
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Kyllä vaan. Kaikki lähti liikkeelle bändimme Avaruksen cd-r:n julkaisusta. Ja kun julkaisi yhden levyn, sai kanavan auki purkaa kaikki patoutuneet levyjulkaisuhaaveet. Tavoitteena oli alusta alkaen julkaista persoonallista, rehellistä ja innokasta musiikkia.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Nimikkeitä on kohta 15, yhtyeitä 14, sekä yksi kokoelmallinen sekalaisia artisteja. Jokunen julkaistuista nimikkeistä on "arkistomateriaalia" - pöytälaatikkonauhoituksia tai muuta vastaavaa - siksi muutamalta artistiltamme ei voikaan odottaa enempää kuin yhtä julkaisua.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Innokkuus, omaehtoisuus, omistautuneisuus ja rehellisyys ovat tärkeimpiä "kriteereitä". Ehkä kaikkein tärkeintä on se, että sekä artisti että me olemme innostuneita ja 100% julkaisun takana. Minkäänlaista linjaa ei ole määrätty, mitä tahansa voi tapahtua. Tiedä vaikka julkaisisimme kuvakirjan joskus. Tunnetuin artisti lienee skotlantilainen Neil Campbell. Avarus, The Anaksimandros, Kemialliset Ystävät, Maniacs Dream ja muut kotimaan ihmeet lienevät myös joillekin tuttuja. Maailman kannalta olisi hyvä, jos Toni Laakson 7":sta tulisi joskus tunnettu ja ikivihreä.
- Jokainen julkaisu on mullistava. Aina kun julkaisemme jotain uutta, olemme poissa tolaltamme. Suhteellisuuden taju katoaa ja toivomme saavamme aikaan universaalisen vallankumouksen. No, lähitulevaisuudessa on odotettavissa kaksi 7":ta ja myöhemmin tänä vuonna on odotettavissa pitkästä aikaa ulkomaisen bändin 7".
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Julkaisimme alkuun cd-r:iä kustannussyistä ja saadaksemme bändimme musiikkia nopeasti esille. Mutta myöhemmin olemme todenneet cd-r:n kehnoksi formaatiksi. Levyt eivät kestä ja lisäksi formaatti on liian kiireinen, kylmä ja luotaantyöntävä. Pyrimme julkaisemaan vinyylejä koska tahdomme levyillemme pitkän iän ja kyllä, vinyyli on arvokkain, kaunein ja vaikuttavin formaatti. Rahapulassa teemme kasetteja, nykyisin kasettimonistamossa. Jokunen cd:kin lienee tulossa, mikäli musiikki sitä suosii. Esimerkiksi Avarus tekee ilmeisesti kesäksi Euroopankiertue-cd:n, mikä mahtuu mukaamme vinyyliä paremmin. Painosmäärät ovat yleensä 200-300 kpl. Voi olla että tulevaisuudessa teemme joitakin 500 kpl:n painoksia.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus sekä kovaa työtä. Välillä sen pyörittämiseen menee tuntikausia päivittäin (öisin). Erityistä vaivaa aiheuttaa se, että myymme ison osan levyistä suoraan itse. Onneksi kiire on hyvin kausittaista. Innostava harrastus se kuitenkin on loppujen lopuksi. Kukaan ei rikastu, riittää jos saamme seuraavan levyn julkaistua edellisen tuotolla. Minkäänlaiseen taloudelliseen kasvuun ei ole tarkoitus pyrkiä. Bändi saa yleensä tarpeen tai joustavan sopimuksen mukaan 10-15% levyistä.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Meiltä tilataan suoraan ehkä vähän alle puolet. Loput menevät parille suomalaiselle ja noin kymmenelle ulkomaiselle internet-levykauppiaalle. Tavallisissa levykapoissa levyjämme lojuu myös jonkun verran, mutta sieltä ne tuntuvat löytävän tiensä kuuntelijan luo kovin harvoin. Nettisivut meillä on täällä: www.haamu.com/lallallal
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Toivottavasti asiat eivät tästä enää leviä. Nyt toiminta on juuri sopivan kokoista ja innostavaa. Ja toivottavasti joskus meidän levyt on ilmaisia ja kaikki maailman ihmiset kuuntelee Master Qshia.
If Society
www.ifsociety.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- If Societyn historia ulottuu 90-luvun loppupuoliskon alkupuoliskolle kun toisistaan silloin täysin epätietoiset tahot Lo-Finn Records (Lappeenranta) ja Rooftops Are My Heaven Recordings (Helsinki) -levymerkit näkivät valon vuoden 1996 tienoilla. Molempien motiivina oli toki aluksi saada merkkien perustajien (Lo-Finn: Fikure, Rooftops: Sissy Spacek) bändien musiikkia ulos ja "oikeat" lafkat eivät olleet se juttu. Toiminta oli pientä, haaveet ja suunnitelmat suuria.
- Sattuma ja rock-musiikki saattoivat kuitenkin tämän porukan yhteen Helsingin paheellisille kaduille ja treenikämpille tekemään musiikkia yhdessä ja vuoteen 1999 mennessä oli jo siinnyt ajatus tarpeettomasta kahden erillisen levymerkin ylläpitämisen (yhteisjulkaisuja oli kuitenkin jo muutama takana) lopettamisesta. Voimien yhdistäminen If Societyksi oli siis vähintäänkin järkevää.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- 21 taitaa olla tällä hetkellä yhteensä If Society + Lo-Finn + Rooftops -julkaisuja. Yhtyeitä on ollut 14, tosin näistä muutama on vähän rajatapauksia, sillä olemme julkaisseet muutamia splittejä, joissa on ollut muitakin julkaisijoita.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"?
- Linja on se, että julkaistaan hyvää musaa hienoilta ja pyyteettömiltä ihmisiltä, jotka tekevät oikeaa musiikkia oikeilla motiiveilla. Musiikillista linjaa ei ole, eikä tule. Julkaisemme vaikka suomirokkia, klezmeriä tai housea jos ne osuvat kaikin tavoin asenteellisesti oikeaan saumaan. Mitään rokuilua tai muuta pelleilyä meillä ei tueta, vaan itsenäisiä ja omaleimaisia artisteja, joista itse digataan.
Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi?
- Paha mennä sanomaan. Jokainen painii niin eri liigoissa. Hero Dishonest on ainakin saanut genressään suurehkoa tunnettavuutta maailmanlaajuisesti väsymättömällä duuninteollaan ja reissaamisellaan ja Echo is Your Love ei varmastikaan jää ihan helpolla kakkoseksi.
Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Mother Goosen tuleva seiskatuumainen ('Schizo Ladies' / 'Rondo Fennoscandia') on niin jumalattoman hyvä, että päät repeilevät irti. Oikeasti. Violan tuleva pitkäsoitto tulee olemaan siinä mielessä hyppy tuntemattomaan If Societylle, että Violan sointi on vähän lähempänä valtavirtaa kuin If Societyn aiempi materiaali, joten meille se on tietyllä tavalla mullistava tapahtuma.
- Funin, Hero Dishonestin ja Echo is Your Loven tämän vuoden aikana julkaistavilta pitkäsoitoilta on myös lupa odotella jotain kohtuullisen maagista.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")?
- Kaikki käy (joskin vähän karsastamme yleisesti cd-r -formaattia), eikä mikään ole varsinaisesti etusijalla. Tietynlainen musiikki toimii paremmin vinyylillä ja se otetaan tietysti huomioon formaattia valitessa, mutta totuus tällä hetkellä on se, että ihmiset ostavat mielummin cd-levyjä ja ne ovat kustannustehokkaampia sekä toki kätevämpiä esineinä. Jos kyse olisi vain ja ainoastaan omista taiteellisista valinnoista, julkaisisimme varmaan pääsääntöisesti vinyyliä, mutta tällä hetkellä vinyyli/cd-suhde menee aika tasan. Ihan hyvä niin.
Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Riippuu kamalasti julkaisusta. Vinyylit painetaan tietysti ulkomailla (Suomessa ei ole vuosiin ollut kaupallisesti toimivia vinyyliprässejä), mutta cd:t tehdään painosmäärästä ja pakkaustavasta riippuen jollain n. 5:stä eri painopaikasta valitulla taholla. Ensipainosmäärät ovat yleensä välillä 500-1000.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Se on kovaa työtä, jolla ei rahallisesti rikastu. Kokemuksia on alla jo muutaman ihmiselämän verran, eli valittaminen ei välttämättä tulisi mieleenkään. Tie on toki itse valittu julkaisuvalinnoilla, mutta niistä ei olla tinkimässä, joten rikastumista on tuskin ihan heti näköpiirissä.
- Meillä on yleensä pienemmissä julkaisuissa käytäntönä se, että artisti saa 10% painoksesta levyinä sekä toki Teostot hoidamme.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Mieluiten myymme levyt itse keikoilla ja postitse, koska siinä pääsee paremmin kosketuksiin ostavan yleisön kanssa ja se on yksinkertaisesti aika hauskaa puuhaa. Virallinen jakelu on aina ollut meille pienoinen kompastuskivi, sillä emme ole koskaan löytäneet sopivaa yhteistyökumppania ja oma jakelumme on ollut laiskaa ja satunnaista.
- Tähän on kuitenkin tarkoituksena tulla muutos, sillä tulevan Viola-pitkäsoiton kohdalla teemme vähän varovaista yhteistyötä erään jakelufirman kanssa, mutta siitä ei ole pahemmin muuta kerrottavaa.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Ykköstavoite on alusta asti ollut julkaista hienoa musiikkia, joka voisi muuten jäädä julkaisematta ja auttaa hyviä bändejä urallaan sekä levittää musiikillisen avarakatseisuuden sanomaa myymällä samassa paketissa musiikkia elektropiipityksestä indie-ränkkäykseen ja paskaisesta hardcoresta hiphoppiin. Me emme elättele haaveita omasta toimistotalosta keskeisellä paikalla tai poreallaspalavereista, vaan tähtäimessä on jatkuvuus, joka takaa meille mahdollisuuden jatkaa musiikillista lähetyssaarnaustamme jatkossakin. Maailma tarvitsee hyvää musiikkia, koska huonoa sellaista pursuaa jokaisesta aukosta.
SoundHawk
www.soundhawkrecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- SoundHawk-levymerkki perustettiin samaan aikaan kuin tämä nettikauppa, eli vuonna 2001 ja tosiaankin, vuosien demojen lähettelyyn kyllästyneenä päätin julkaista oman musiikkini itse.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Tähän mennessä on tullut vasta yksi, eli tuo Electric Crayon Setin "One Man´s Trash " -cd (HORUS-001).
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Ensisijaisesti julkaisen omaa musaa, ja sitten jos todella tykkään jostain artistista, niin sitten varmasti laitetaan levy pihalle, kuten nyt tuo Octopus Syng - orkesterin levy... Linja on tietysti vähän kallellaan tuonne 60- ja 70-luvuille, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla mitään retrokamaa, yleensä olen kiinnostunut kaikenlaisesta musasta, eli olis melkein helpompi eritellä niin päin, että mitä SoundHawk EI julkaise (tanssimusaa ;-)... )! Tänä vuonna on tarkoitus julkaista ensin keväällä tuo Octopus Syngin "Karmadelic", josta tulee aivan helkkarin hyvä psykedelialevy ja sitten syksymmällä Electric Crayon Setin toinen, josta olen vähän jäävi sanomaan yhtään mitään muutakuin, että huolella ja rakkaudella tehty kiekko siitäkin tulee.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Toistaiseksi se on cd, niin paljon kuin mä vinyyleistä tykkäänkin, mutta vinyylin teko lienee varsin kallista ja sitten se myynti jäisi vaan erikoisliikkeisiin, cd on helpompi formaatti kaikin puolin, mutta kyllä aivan taatusti vielä vinyyleitäkin julkaistaan tulevaisuudessa.
- CD-Linja on maan luotettavin cd-prässäämö, ei ehkä halvin, mutta arvostan sitä, että homma toimii.
- 500 kpl on hyvä alku ja sitten tehdään lisää jos tarvitaan.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Kyllä tämä on minulle ihan hobby, aikaa ja rahaa tosin saisi kyllä kulutettua tähän vaikka kuinka paljon jos haluaisi, mutta olen halunnut lähteä liikkeelle vähän niin kuin kokeilumielessä ja etenen pikkuhiljaa.
- Tässä on vielä paljon oppimista ja kyllä tuo eka levy oli monessakin mielessä "harjoitustyö" ja siitä lähdettiinkin liikkeelle, että kunhan kulut tulee pois niin hyvä on... Ja siinä mielessä tuli kyllä esimerkiksi promoja laitettua ihan väärille ihmisille vähän turhankin monta... Seuraavilta julkaisuilta minä odotan kyllä pikkusen enemmän ja toki täytyy sitten satsata jo vähän esim. mainostamiseen... Kyllä tällä varmaan joku vois "rikastuakin", oikeaan aikaan oikeassa paikassa jne., onhan noita esimerkkejä.
- Bändit maksaa studiokulut itse, SoundHawk muun ja sitten sovitaan tapauskohtaisesti.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Vielä olisi sellainen homma kuin Suomen jakelu hoidettava jostakin. Silloin kun aloin tuota ensimmäistä kiekkoa hääräämään, niin sain kyllä monesta paikasta niin tylyn vastaanoton tyyliin "ei-me-oteta-eikä-haluta-edes-kuulla-sitä-levyä", että se vei kyllä mielenkiinnon tarjota noita juttuja täällä Suomessa kenellekään. Tietysti siinä on aina se, että jos levyn koodi on pienempi kuin 10 niin jakelijat aina katsoo vähän tyyliin, että "mikähän-toikin-luulee-olevansa", noin niin kuin kärjistetysti. Täytyisi vaan jaksaa painaa päälle!
- Eurooppa on suhteellisen hyvin hanskassa, levyjä saa isohkoista tukuista ja siellä on oltu kiinnostuneita jatkostakin.
- Suomessa helpoin tapa lienee toistaiseksi tilata suoraan meiltä (www.soundhawkrecords.com) ja kyllähän niitä saa ainakin isommista kaupungeista lähinnä noista keräilylevyihin erikoistuneista liikkeistä.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Merkin "vakiinnuttaminen" on seuraava tavoite, ja nuo lähitulevaisuuden suunnitelmat tulivatkin jo tuossa ylempänä. Olisi ihan kiva jos homma saisi lisää tuulta alleen ja "haukka" lähtisi kunnolla liitoon. Toivottavasti ei tarvitse kyynisenä ripustaa hanskoja naulaan kymmenen vuoden kuluttua. Moni sanoi mulle alkuun, että älä julkaise itse vaan hae joku levy-yhtiö, se on paljon helpompaa ja kyllä mä nyt tavallaan ymmärrän miksi, mutta kyllä tässä oma hohtonsa on.
- Sellainen asia vähän kismittää että, kun tämä nykyinen tarjonta on niin valtaisaa, jää uudet ja pienet (ja susirajan yläpuolella olevat ) väkisin jalkoihin. Kyllä sen huomaa kun lähettää esim. arvostelukappaleita kriitikoille niin monet lupaa, että "juu-kyllä-arvostellaan", ja silti ei kuitenkaan sitä juttua koskaan näy (sahaavat omaa oksaansa!)... siinä voi sitten käydä niin, että niiltä jää se seuraava lätty saamatta.
Lal lal lal
www.haamu.com/lallallal
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Kyllä vaan. Kaikki lähti liikkeelle bändimme Avaruksen cd-r:n julkaisusta. Ja kun julkaisi yhden levyn, sai kanavan auki purkaa kaikki patoutuneet levyjulkaisuhaaveet. Tavoitteena oli alusta alkaen julkaista persoonallista, rehellistä ja innokasta musiikkia.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Nimikkeitä on kohta 15, yhtyeitä 14, sekä yksi kokoelmallinen sekalaisia artisteja. Jokunen julkaistuista nimikkeistä on "arkistomateriaalia" - pöytälaatikkonauhoituksia tai muuta vastaavaa - siksi muutamalta artistiltamme ei voikaan odottaa enempää kuin yhtä julkaisua.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Innokkuus, omaehtoisuus, omistautuneisuus ja rehellisyys ovat tärkeimpiä "kriteereitä". Ehkä kaikkein tärkeintä on se, että sekä artisti että me olemme innostuneita ja 100% julkaisun takana. Minkäänlaista linjaa ei ole määrätty, mitä tahansa voi tapahtua. Tiedä vaikka julkaisisimme kuvakirjan joskus. Tunnetuin artisti lienee skotlantilainen Neil Campbell. Avarus, The Anaksimandros, Kemialliset Ystävät, Maniacs Dream ja muut kotimaan ihmeet lienevät myös joillekin tuttuja. Maailman kannalta olisi hyvä, jos Toni Laakson 7":sta tulisi joskus tunnettu ja ikivihreä.
- Jokainen julkaisu on mullistava. Aina kun julkaisemme jotain uutta, olemme poissa tolaltamme. Suhteellisuuden taju katoaa ja toivomme saavamme aikaan universaalisen vallankumouksen. No, lähitulevaisuudessa on odotettavissa kaksi 7":ta ja myöhemmin tänä vuonna on odotettavissa pitkästä aikaa ulkomaisen bändin 7".
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Julkaisimme alkuun cd-r:iä kustannussyistä ja saadaksemme bändimme musiikkia nopeasti esille. Mutta myöhemmin olemme todenneet cd-r:n kehnoksi formaatiksi. Levyt eivät kestä ja lisäksi formaatti on liian kiireinen, kylmä ja luotaantyöntävä. Pyrimme julkaisemaan vinyylejä koska tahdomme levyillemme pitkän iän ja kyllä, vinyyli on arvokkain, kaunein ja vaikuttavin formaatti. Rahapulassa teemme kasetteja, nykyisin kasettimonistamossa. Jokunen cd:kin lienee tulossa, mikäli musiikki sitä suosii. Esimerkiksi Avarus tekee ilmeisesti kesäksi Euroopankiertue-cd:n, mikä mahtuu mukaamme vinyyliä paremmin. Painosmäärät ovat yleensä 200-300 kpl. Voi olla että tulevaisuudessa teemme joitakin 500 kpl:n painoksia.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus sekä kovaa työtä. Välillä sen pyörittämiseen menee tuntikausia päivittäin (öisin). Erityistä vaivaa aiheuttaa se, että myymme ison osan levyistä suoraan itse. Onneksi kiire on hyvin kausittaista. Innostava harrastus se kuitenkin on loppujen lopuksi. Kukaan ei rikastu, riittää jos saamme seuraavan levyn julkaistua edellisen tuotolla. Minkäänlaiseen taloudelliseen kasvuun ei ole tarkoitus pyrkiä. Bändi saa yleensä tarpeen tai joustavan sopimuksen mukaan 10-15% levyistä.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Meiltä tilataan suoraan ehkä vähän alle puolet. Loput menevät parille suomalaiselle ja noin kymmenelle ulkomaiselle internet-levykauppiaalle. Tavallisissa levykapoissa levyjämme lojuu myös jonkun verran, mutta sieltä ne tuntuvat löytävän tiensä kuuntelijan luo kovin harvoin. Nettisivut meillä on täällä: www.haamu.com/lallallal
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Toivottavasti asiat eivät tästä enää leviä. Nyt toiminta on juuri sopivan kokoista ja innostavaa. Ja toivottavasti joskus meidän levyt on ilmaisia ja kaikki maailman ihmiset kuuntelee Master Qshia.
If Society
www.ifsociety.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- If Societyn historia ulottuu 90-luvun loppupuoliskon alkupuoliskolle kun toisistaan silloin täysin epätietoiset tahot Lo-Finn Records (Lappeenranta) ja Rooftops Are My Heaven Recordings (Helsinki) -levymerkit näkivät valon vuoden 1996 tienoilla. Molempien motiivina oli toki aluksi saada merkkien perustajien (Lo-Finn: Fikure, Rooftops: Sissy Spacek) bändien musiikkia ulos ja "oikeat" lafkat eivät olleet se juttu. Toiminta oli pientä, haaveet ja suunnitelmat suuria.
- Sattuma ja rock-musiikki saattoivat kuitenkin tämän porukan yhteen Helsingin paheellisille kaduille ja treenikämpille tekemään musiikkia yhdessä ja vuoteen 1999 mennessä oli jo siinnyt ajatus tarpeettomasta kahden erillisen levymerkin ylläpitämisen (yhteisjulkaisuja oli kuitenkin jo muutama takana) lopettamisesta. Voimien yhdistäminen If Societyksi oli siis vähintäänkin järkevää.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- 21 taitaa olla tällä hetkellä yhteensä If Society + Lo-Finn + Rooftops -julkaisuja. Yhtyeitä on ollut 14, tosin näistä muutama on vähän rajatapauksia, sillä olemme julkaisseet muutamia splittejä, joissa on ollut muitakin julkaisijoita.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"?
- Linja on se, että julkaistaan hyvää musaa hienoilta ja pyyteettömiltä ihmisiltä, jotka tekevät oikeaa musiikkia oikeilla motiiveilla. Musiikillista linjaa ei ole, eikä tule. Julkaisemme vaikka suomirokkia, klezmeriä tai housea jos ne osuvat kaikin tavoin asenteellisesti oikeaan saumaan. Mitään rokuilua tai muuta pelleilyä meillä ei tueta, vaan itsenäisiä ja omaleimaisia artisteja, joista itse digataan.
Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi?
- Paha mennä sanomaan. Jokainen painii niin eri liigoissa. Hero Dishonest on ainakin saanut genressään suurehkoa tunnettavuutta maailmanlaajuisesti väsymättömällä duuninteollaan ja reissaamisellaan ja Echo is Your Love ei varmastikaan jää ihan helpolla kakkoseksi.
Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Mother Goosen tuleva seiskatuumainen ('Schizo Ladies' / 'Rondo Fennoscandia') on niin jumalattoman hyvä, että päät repeilevät irti. Oikeasti. Violan tuleva pitkäsoitto tulee olemaan siinä mielessä hyppy tuntemattomaan If Societylle, että Violan sointi on vähän lähempänä valtavirtaa kuin If Societyn aiempi materiaali, joten meille se on tietyllä tavalla mullistava tapahtuma.
- Funin, Hero Dishonestin ja Echo is Your Loven tämän vuoden aikana julkaistavilta pitkäsoitoilta on myös lupa odotella jotain kohtuullisen maagista.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")?
- Kaikki käy (joskin vähän karsastamme yleisesti cd-r -formaattia), eikä mikään ole varsinaisesti etusijalla. Tietynlainen musiikki toimii paremmin vinyylillä ja se otetaan tietysti huomioon formaattia valitessa, mutta totuus tällä hetkellä on se, että ihmiset ostavat mielummin cd-levyjä ja ne ovat kustannustehokkaampia sekä toki kätevämpiä esineinä. Jos kyse olisi vain ja ainoastaan omista taiteellisista valinnoista, julkaisisimme varmaan pääsääntöisesti vinyyliä, mutta tällä hetkellä vinyyli/cd-suhde menee aika tasan. Ihan hyvä niin.
Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Riippuu kamalasti julkaisusta. Vinyylit painetaan tietysti ulkomailla (Suomessa ei ole vuosiin ollut kaupallisesti toimivia vinyyliprässejä), mutta cd:t tehdään painosmäärästä ja pakkaustavasta riippuen jollain n. 5:stä eri painopaikasta valitulla taholla. Ensipainosmäärät ovat yleensä välillä 500-1000.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Se on kovaa työtä, jolla ei rahallisesti rikastu. Kokemuksia on alla jo muutaman ihmiselämän verran, eli valittaminen ei välttämättä tulisi mieleenkään. Tie on toki itse valittu julkaisuvalinnoilla, mutta niistä ei olla tinkimässä, joten rikastumista on tuskin ihan heti näköpiirissä.
- Meillä on yleensä pienemmissä julkaisuissa käytäntönä se, että artisti saa 10% painoksesta levyinä sekä toki Teostot hoidamme.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Mieluiten myymme levyt itse keikoilla ja postitse, koska siinä pääsee paremmin kosketuksiin ostavan yleisön kanssa ja se on yksinkertaisesti aika hauskaa puuhaa. Virallinen jakelu on aina ollut meille pienoinen kompastuskivi, sillä emme ole koskaan löytäneet sopivaa yhteistyökumppania ja oma jakelumme on ollut laiskaa ja satunnaista.
- Tähän on kuitenkin tarkoituksena tulla muutos, sillä tulevan Viola-pitkäsoiton kohdalla teemme vähän varovaista yhteistyötä erään jakelufirman kanssa, mutta siitä ei ole pahemmin muuta kerrottavaa.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Ykköstavoite on alusta asti ollut julkaista hienoa musiikkia, joka voisi muuten jäädä julkaisematta ja auttaa hyviä bändejä urallaan sekä levittää musiikillisen avarakatseisuuden sanomaa myymällä samassa paketissa musiikkia elektropiipityksestä indie-ränkkäykseen ja paskaisesta hardcoresta hiphoppiin. Me emme elättele haaveita omasta toimistotalosta keskeisellä paikalla tai poreallaspalavereista, vaan tähtäimessä on jatkuvuus, joka takaa meille mahdollisuuden jatkaa musiikillista lähetyssaarnaustamme jatkossakin. Maailma tarvitsee hyvää musiikkia, koska huonoa sellaista pursuaa jokaisesta aukosta.
SoundHawk
www.soundhawkrecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- SoundHawk-levymerkki perustettiin samaan aikaan kuin tämä nettikauppa, eli vuonna 2001 ja tosiaankin, vuosien demojen lähettelyyn kyllästyneenä päätin julkaista oman musiikkini itse.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Tähän mennessä on tullut vasta yksi, eli tuo Electric Crayon Setin "One Man´s Trash " -cd (HORUS-001).
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Ensisijaisesti julkaisen omaa musaa, ja sitten jos todella tykkään jostain artistista, niin sitten varmasti laitetaan levy pihalle, kuten nyt tuo Octopus Syng - orkesterin levy... Linja on tietysti vähän kallellaan tuonne 60- ja 70-luvuille, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla mitään retrokamaa, yleensä olen kiinnostunut kaikenlaisesta musasta, eli olis melkein helpompi eritellä niin päin, että mitä SoundHawk EI julkaise (tanssimusaa ;-)... )! Tänä vuonna on tarkoitus julkaista ensin keväällä tuo Octopus Syngin "Karmadelic", josta tulee aivan helkkarin hyvä psykedelialevy ja sitten syksymmällä Electric Crayon Setin toinen, josta olen vähän jäävi sanomaan yhtään mitään muutakuin, että huolella ja rakkaudella tehty kiekko siitäkin tulee.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Toistaiseksi se on cd, niin paljon kuin mä vinyyleistä tykkäänkin, mutta vinyylin teko lienee varsin kallista ja sitten se myynti jäisi vaan erikoisliikkeisiin, cd on helpompi formaatti kaikin puolin, mutta kyllä aivan taatusti vielä vinyyleitäkin julkaistaan tulevaisuudessa.
- CD-Linja on maan luotettavin cd-prässäämö, ei ehkä halvin, mutta arvostan sitä, että homma toimii.
- 500 kpl on hyvä alku ja sitten tehdään lisää jos tarvitaan.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Kyllä tämä on minulle ihan hobby, aikaa ja rahaa tosin saisi kyllä kulutettua tähän vaikka kuinka paljon jos haluaisi, mutta olen halunnut lähteä liikkeelle vähän niin kuin kokeilumielessä ja etenen pikkuhiljaa.
- Tässä on vielä paljon oppimista ja kyllä tuo eka levy oli monessakin mielessä "harjoitustyö" ja siitä lähdettiinkin liikkeelle, että kunhan kulut tulee pois niin hyvä on... Ja siinä mielessä tuli kyllä esimerkiksi promoja laitettua ihan väärille ihmisille vähän turhankin monta... Seuraavilta julkaisuilta minä odotan kyllä pikkusen enemmän ja toki täytyy sitten satsata jo vähän esim. mainostamiseen... Kyllä tällä varmaan joku vois "rikastuakin", oikeaan aikaan oikeassa paikassa jne., onhan noita esimerkkejä.
- Bändit maksaa studiokulut itse, SoundHawk muun ja sitten sovitaan tapauskohtaisesti.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Vielä olisi sellainen homma kuin Suomen jakelu hoidettava jostakin. Silloin kun aloin tuota ensimmäistä kiekkoa hääräämään, niin sain kyllä monesta paikasta niin tylyn vastaanoton tyyliin "ei-me-oteta-eikä-haluta-edes-kuulla-sitä-levyä", että se vei kyllä mielenkiinnon tarjota noita juttuja täällä Suomessa kenellekään. Tietysti siinä on aina se, että jos levyn koodi on pienempi kuin 10 niin jakelijat aina katsoo vähän tyyliin, että "mikähän-toikin-luulee-olevansa", noin niin kuin kärjistetysti. Täytyisi vaan jaksaa painaa päälle!
- Eurooppa on suhteellisen hyvin hanskassa, levyjä saa isohkoista tukuista ja siellä on oltu kiinnostuneita jatkostakin.
- Suomessa helpoin tapa lienee toistaiseksi tilata suoraan meiltä (www.soundhawkrecords.com) ja kyllähän niitä saa ainakin isommista kaupungeista lähinnä noista keräilylevyihin erikoistuneista liikkeistä.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Merkin "vakiinnuttaminen" on seuraava tavoite, ja nuo lähitulevaisuuden suunnitelmat tulivatkin jo tuossa ylempänä. Olisi ihan kiva jos homma saisi lisää tuulta alleen ja "haukka" lähtisi kunnolla liitoon. Toivottavasti ei tarvitse kyynisenä ripustaa hanskoja naulaan kymmenen vuoden kuluttua. Moni sanoi mulle alkuun, että älä julkaise itse vaan hae joku levy-yhtiö, se on paljon helpompaa ja kyllä mä nyt tavallaan ymmärrän miksi, mutta kyllä tässä oma hohtonsa on.
- Sellainen asia vähän kismittää että, kun tämä nykyinen tarjonta on niin valtaisaa, jää uudet ja pienet (ja susirajan yläpuolella olevat ) väkisin jalkoihin. Kyllä sen huomaa kun lähettää esim. arvostelukappaleita kriitikoille niin monet lupaa, että "juu-kyllä-arvostellaan", ja silti ei kuitenkaan sitä juttua koskaan näy (sahaavat omaa oksaansa!)... siinä voi sitten käydä niin, että niiltä jää se seuraava lätty saamatta.
+/- saldo : 0 | Tweet