Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

In the Spirit of Jaco Pastorius, 5.4.2004 Umo Jazz Club

Olli kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)
Umo Jazz Club oli täyteen pakattu (maanantai-iltana!), kun lavalle nousi Jazzliiton kiertueen merkeissä In the Spirit of Jaco Pastorius. Konsertti radioitiin Ylen taajuuksille, joten ken kuunteli keikan voi varmasti jakaa sanallisesti omia kuulokuviaan live-arviointini jatkoksi.

Konsertti alkoi aivan yhtä juhlavasti kuin monet Jacon (taltioiduista) keikoistakin. Soul Intro / The Chicken räväytti Timo Hirvosen bassottelun liikkeelle. Monilta osin pieni jännitys puristi vielä soittoa, ja etenkin puhaltajat/-timet vaikuttivat hieman kylmiltä. Lämpeneminen ei kuitenkaan ollut tällä materiaalilla ja näiden soittajien kohdalla ongelma - olihan kyseessä hyvin nimekkäistä soittajista koostunut torvisektio (Petri Puolitaival - sax; Manuel Dunkel - sax, Jukka Eskola - tp; Antti Rissanen - tb).

Illan ohjelmisto jakautui kahteen puoliskoon, joissa kuultiin seuraavat Jacon aikoinaan soittamat kappaleet:


1. Soul Intro / The Chicken
2. Three Views of a Secret
3. Kuru / Speak like a Child
4. Young & Fine
5. Punk Jazz
6. Havona
__

1. Liberty City
2. Donna Lee
3. Come on, Come over
4. Teen Town
5. I can dig it Baby
6. (Used to be a) Cha-Cha

Encore: Continuum

Joe Zawinulin sävellys Young and Fine herätti huomaamaan vanhan perkussiokonkarin Mongo Aaltosen roolin muotojen rakentajana soolojen taustalla. Timo Hirvosen kanssa on projektia rakentanut rumpali Jussi Lehtonen, joka myös esitti keikalla varsin varmoja otteita kannujen takana. Ajoittaiseksi ongelmaksi tuntui muodustuvan up tempo -biisien time akselilla Aaltonen-Lehtonen. Toisaalta nopeiden biisien sooloissa jazzrohvessoori Jukkis Uotilakin (piano) oli aika ajoin helisemässä hangon-keksistään huolimatta.

Tämäntyyppinen tribuuttikonsertti nostaa väkisinkin kysymyksen projektin musiikillisesta tavoitteesta. Pyritäänkö mahdollisimman tarkkaan alkuperäisen kopiointiin vai kenties vain artistin/bändin musiikillisen ajatuksen jatkamiseen tai kannatteluun? Vaikka konsertissa soitettiin sovituksellisesti hyvin pitkälle Jacon levyjen mukaisesti, esille tuli myös monin paikoin soittajien oma näkemys musiikkia kohtaan, mikä oli mielestäni positiivista.

Ensimmäisen puoliskon päätti Havona-kappale, jossa Manuel Dunkelin loistava sopraanosaksofonisoolo sai huikeat aplodit, ja aivan ansaitusti. Liberty Cityn myötä toinen puolisko alkoi vähintään yhtä voimakkaasti kuin ensimmäinen. Jatkona Hirvosen ja Aaltosen näyttävä duetto Donna Lee toi todella väkevästi Hirvosen Jaco-soundillisen voiman esille, vaikka biisissä olikin soolon lopussa kasassa-pitämisen-makua.

Tätä seurasi Marzi Nymanin sisäänmarssi, joka nostatti tunnelmaa entisestään. Kaiken kaikkiaan soittajat todella nauttivat lavalla, ja viimeinenkin vakava ilme yleisön joukossa pyyhkiytyi, kun Teen Town -kappaleessa Marzi lauloi mutkikkaan bassolinjan päälle yksyhteen. Timo Hirvosen suomenkieliset sanat pureutuivat - mihinkäs muuhunkaan - teinielämän iloihin ja suruihin. Willie "Little Beaver" Halen I can dig it Baby oli vastaavasti eroottisen keinuvaa menoa. Lohjan barrywhite, Marzi Nyman, johdatti kuulijat sellaiseen tunnelmaan, että jopa kissa alkoi kehräämään vieressäni. Marzin muutaman kappaleen lavavisiitin helmeksi muodostui kuitenkin samaisessa kappaleessa kuultu loistava kitarasoolo.

Hirvosen ja Lehtosen encore-valinnasta ei ollut epäilystäkään. Ainoa oikea lopetus Jaco Pastorius -tribuutille oli Continuum, josta olisi jaksanut kuunnella pidemmänkin version. Lyhyt versio kuitenkin varmisti sen, että jokainen Jacon levyjä omistava kaivoi nämä hyllystään tuutilauluksi. Se varmasti oli yhdenlainen tavoitekin projektille - eli puhaltaa musiikin ystävien korville taas kerran kaikkien aikojen sähköbasistin voimakas ja raikas tuulahdus.

+/- saldo : 0 |