Pienlevy-yhtiöt esittäytyvät, osa 5
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)
Loputtomalta näyttävä saagamme pienlevymerkkien maailmaan jatkuu. Täytyykin tässä julkisesti kiittää kaikkia, jotka ovat pienimuotoiseen kyselyyni vastanneet, melkein kaikki nimittäin vastasivat! Kiitos! :-) Tässähän tuntee olonsa melkein toimittajaksi (arf arf). Jees, mutta jätetään tyhjänpäiväinen horina sikseen ja mennään asiaan. Tässä jatkokertomuksen viidennessä osassa ovat esittelyssä Fonal Records ja Fiasko Records.
Fonal Records
www.fonal.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Fonal Records on perustettu 1995 ja syynä oli nimenomaan saada omaa musiikkia julki. Ensimmäinen julkaisu oli kasetti, jolla oli 30 minsaa musaa Es'ltä, Kiilalta ja Slaughterhouse Quintetiltä.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Hmmm... Yhteensä ainakin 14 artistia on julkaissut oman levyn, sen lisäksi on tullut yksi cd-kokoelma, jolla oli yhteensä 15 bändiä, joista puolet oli ulkomailta aina Japanista ja USA:sta asti.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Päätän yksin kaikki Fonalia koskevat asiat. Ja sehän tarkoittaa sitä, että jos minä pidän yhtyeestä niin sitä julkaistaan. Toki ajattelen myös sitä, että sopiiko joku bändi Fonalin linjaan, mutta tämä ei ole koskaan osoittautunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Fonalin tunnetuin artisti on varmasti Ville Leinonen, joka on julkaissut mielestäni yhden Fonalin hienoimmista julkaisuista, "Raastinlauluja" -cd:n.
- Tulevaisuus näyttää todella valoisalta, kiireiseltä ja mullistavalta. Kiila, oma sooloprojektini Es, sekä Teatteri Moderni Kanuuna -levyt ovat vihdoin ulkona monen kuukauden viivytysten jälkeen. Kiila on jo saanut paljon ylistäviä arvioita ja itseni mielestä tuo Es -levy on henkilökohtainen saavutus, ensimmäinen viiden tähden levyni, ja tuo Teatteri Moderni Kanuuna... jotain aivan uskomatonta... Tulossa on vielä monta julkaisua tänä vuonna (ehkä jopa kuusi cd:tä!). Islaja on upeaa folk, trad, lo-fi, hi-fi, tyttölaulaja -musaa, Risto (entisen Kukka -yhtyeen tyyppi) joka räjäyttää olemalla uskomattoman hauska, liikuttava ja melodisesti upea, uusi TV-Resistorin cd tulee olemaan koko Suomen disko- ja tanssikansaa herättelevä suurteos. Ja sitten vielä pari Kemiallisten Ystävien cd:tä. Sanotaanko, että tämä vuosi tulee olemaan yksi hienoimmista vuosista joita muistellaan jälkeenpäin, että se 2004 oli kyllä hieno musiikkivuosi, enkä yhtään hämmästelisi jos monet noista levyistä vilkkuisivat monen henk. koht. parhaat listoilla vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Ainakin minun, luonnollisesti...
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Oikeastaan kaikki formaatit ovat käytössä paitsi cd-r ja cd-sinkku. Julkaistuin formaatti on ehdottomasti cd, sillä se on kätevin. Oikeastaan julkaisuformaatti valitaan aika pitkälti musiikin mukaan. Seiskatuumainen on sopiva formaatti pienelle määrälle musaa, sitä on kiva pidellä ja käännellä levylautasella. Cd on kiva sellaiselle musalle, jota pitää kuunnella pitkään kerrallaan. Lp on minulle hieman epämieluisa formaatti, jos kuuntelen musaa illalla sohvalla tai sängyssä makaillen, joutuu nousemaan ja kääntämään puolen juuri kun on päässyt hyviin tunnelmiin... tai on torkahtamassa. Ja Fonalin musa on tuollaista iltamusaa suurimmalta osin. Sitten taas toisaalta kokoelmat ja tuollainen sukkahousudiskoilu kuin TV-Resistori toimii cd:llä hienosti, koska sieltä voi plokata jonkun biisin, jota soittaa tai kuunnella koko yön repeatilla.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Kyllähän tämä työstä käy, paitsi että sitä rahaa ei kyllä hurjasti tule, en pystyisi elättämään tällä itseäni kuin korkeintaan pari kuukautta vuodessa, jos sitäkään. Aikaa kuluu hurjasti kaikkeen, itse levyn tekoon, promootioon, postituksiin, kansien tekoon ja kaikkeen outoon huhuiluun. Osittain Fonalin julkaisut ovatkin myöhässä aina järjestelmällisesti, koska olen muutenkin niin kiireinen, aina leffahommissa, musavideoita tekemässä, muita levyjä äänittelemässä tai keikkailemassa, ai niin ja koulussakin pitäisi...
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Saa super-edullisesti fonal.com -osoitteesta. Playground Music Skandinavia jakelee Fonalia, joten periaatteessa levyjä saa kaikista levyliikkeistä aina Oskun divarista Stockmaniin asti pari eukkaa nettihintoja kalliimmalla. Ja suosittelen tuota Oskun Divaria tietenkin vaihtoehdoksi! (Osku on ilmeisesti juuri lopettamassa toimintaansa. -toim. huom.)
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Hurjia, tuossa yllä tulikin jo noista uusista julkaisuista. Sitten loppuvuodesta pidän pari kuukautta lomaa.
Fiasko Records
www.fiaskorecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Keskustelut levymerkistä aloitettiin jo 1999, mutta ensimmäinen julkaisu eli Gnomus-yhtyeen debyytti tuli ulos kesällä 2000. Noihin aikoihin monet kaveripiirin bändit kuten Gnomus, Nuijamiehet ja Gourmet kaavailivat levyn tekoa. Sen sijaan että kukin olisi julkaissut levyn omalla tahollaan, päätimme yhdistää samanhenkiset julkaisut yhden levymerkin alle.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Fiasko on julkaissut yhteensä kahdeksan cd:tä seitsemältä eri bändiltä, jotka ovat julkaisujärjestyksessä Gnomus, Nuijamiehet, Gourmet, Karikko, Ahava, Delirium ja Esa Pietilä Trio. Uusin ja kahdeksas cd on Gnomuksen uunituore toinen levy.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Fiasko on kahdeksan (jazz)muusikon perustama levy-yhtiö ja omien bändiemme levyjä lukuunottamatta valitsemme julkaistavaksi kelpaavat levyt enemmistöpäätöksellä. Perusteet levynjulkaisulle ovat puhtaasti musiikillisia eli jos emme pidä jostain, sitä ei myöskään julkaista. Emme myöskään julkaise omasta mielestämme "ihan hyvä" -tasoisia levyjä, vaikka ne linjansa puolesta muuten sopisivatkin Fiaskolle. Mitään kiveen hakattua ohjeistoa Fiaskolla ei ole, mutta jonkinlainen linja on muodostunut näiden julkaisujen myötä: improvisaatiota, omia kappaleita, ei-mainstreamia. Mutta kuten kirjoitettu, jokaisen levyn julkaisupotentiaali katsotaan tapauskohtaisesti.
- Merkin bändit ovat kaikki suurinpiirtein yhtä tunnettuja tai tuntemattomia. Keikkamäärällä mitaten Gnomus on kärjessä, mutta toisaalta suomalais-tanskalainen Delirium on esiintynyt eniten ulkomailla, viimeksi Italiassa ja Ranskassa. Levyistä näkyvin lienee ollut Kari Ikosen "Karikko", joka sai Jazz-Emman ja valittiin vuoden 2001 parhaaksi jazzlevyksi.
- Lähiaikojen julkaisuista on paha mennä sanomaan mitään täsmällistä, mutta kitaristi Tuomo Dahlblomin toinen levy olisi tulossa toukokuun tienoilla ja uutta Gourmet-levyä aletaan työstämään kesällä. Molemmat ovat tietysti aivan mullistavia tapauksia :-)
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Fiaskon peruslinjana formaatin suhteen on julkaista cd-levyjä digipak-kotelossa. Tästä olemme poikenneet jewel casen suuntaan pari kertaa, lähinnä taloudellisista syistä. Painosmäärät on 500 tai 1000 kpl. Olemme myös harkinneet alamerkin perustamista, jolla julkaistaisiin pieniä eriä cd-r-levyjä, mutta toistaiseksi kaikki levyt on julkaistu "päämerkin" kautta. Levyt painetaan milloin missäkin, mutta tammisaarelaisen DER:in palveluja olemme käyttäneet hyvällä menestyksellä jo useamman levyn kohdalla.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Toiminnan pyörittäminen on sekä harrastus että kovaa työtä. Harrastus se on siksi, että jokapäiväinen leipä Fiaskon parissa työskenteleville tulee kuitenkin muualta kuin levymyynnistä. Kovaa työtä siksi, että rahaa ei jostain syystä tursua ikkunoista ja ovista sisään vaikka kuinka tekisi töitä levyjen eteen :-) No, realisteja kun ollaan, niin emme ole koskaan kuvitelleetkaan pääsevämme isojen seteleiden kimppuun julkaisemalla tällaista musiikkia. Olisihan se tietysti mukava hakea levyt painosta Rolls-Roycella, mutta kyllä se joukkoliikenteen avullakin onnistuu (nimim. "500 cd:tä kahteen pekkaan bussilla ja metrolla" :-)
- Tällä hetkellä levyt tehdään "artisti maksaa" -periaatteella. Tästä seuraa myös se, että artisti saa lähes kaiken levymyynnistä tulevan rahan. Ainoastaan välttämättömät menot kuten postikulut, www-palvelimen maksut tms. otetaan pois 15 eurosta, joka on Fiasko-levyjen myyntihinta. Lisäksi omansa nappaavat jakelija, verokarhu, jälleenmyyjä jne. riippuen siitä, mitä kautta levy myydään.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Levyjen jakelusta vastaa Töölön Musiikkitukku (www.toolonmusiikkitukku.com), joten meidän levyjä on näkynyt erikoisliikkeiden kuten Digelius lisäksi mm. Anttiloissa, Stockmannilla ja Free Record Shopeissa. Lisäksi myymme nettisivujemme (www.fiaskorecords.com) kautta Suomeen ja ulkomaille.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Levyjä julkaistaan jatkossakin sitä vauhtia kun niitä tulee eli väkisin ei yritetä saada paljon levyjä ulos. Esim. vuosina 2002 ja 2003 julkaistiin vain yksi levy per vuosi. Tänä vuonna näyttäisi hieman vauhdikkaammalta eli ainakin kolme levyä olisi tulossa. Päästään siis juhlimaan 10. Fiasko-julkaisua! :-)
Fonal Records
www.fonal.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Fonal Records on perustettu 1995 ja syynä oli nimenomaan saada omaa musiikkia julki. Ensimmäinen julkaisu oli kasetti, jolla oli 30 minsaa musaa Es'ltä, Kiilalta ja Slaughterhouse Quintetiltä.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Hmmm... Yhteensä ainakin 14 artistia on julkaissut oman levyn, sen lisäksi on tullut yksi cd-kokoelma, jolla oli yhteensä 15 bändiä, joista puolet oli ulkomailta aina Japanista ja USA:sta asti.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Päätän yksin kaikki Fonalia koskevat asiat. Ja sehän tarkoittaa sitä, että jos minä pidän yhtyeestä niin sitä julkaistaan. Toki ajattelen myös sitä, että sopiiko joku bändi Fonalin linjaan, mutta tämä ei ole koskaan osoittautunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Fonalin tunnetuin artisti on varmasti Ville Leinonen, joka on julkaissut mielestäni yhden Fonalin hienoimmista julkaisuista, "Raastinlauluja" -cd:n.
- Tulevaisuus näyttää todella valoisalta, kiireiseltä ja mullistavalta. Kiila, oma sooloprojektini Es, sekä Teatteri Moderni Kanuuna -levyt ovat vihdoin ulkona monen kuukauden viivytysten jälkeen. Kiila on jo saanut paljon ylistäviä arvioita ja itseni mielestä tuo Es -levy on henkilökohtainen saavutus, ensimmäinen viiden tähden levyni, ja tuo Teatteri Moderni Kanuuna... jotain aivan uskomatonta... Tulossa on vielä monta julkaisua tänä vuonna (ehkä jopa kuusi cd:tä!). Islaja on upeaa folk, trad, lo-fi, hi-fi, tyttölaulaja -musaa, Risto (entisen Kukka -yhtyeen tyyppi) joka räjäyttää olemalla uskomattoman hauska, liikuttava ja melodisesti upea, uusi TV-Resistorin cd tulee olemaan koko Suomen disko- ja tanssikansaa herättelevä suurteos. Ja sitten vielä pari Kemiallisten Ystävien cd:tä. Sanotaanko, että tämä vuosi tulee olemaan yksi hienoimmista vuosista joita muistellaan jälkeenpäin, että se 2004 oli kyllä hieno musiikkivuosi, enkä yhtään hämmästelisi jos monet noista levyistä vilkkuisivat monen henk. koht. parhaat listoilla vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Ainakin minun, luonnollisesti...
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Oikeastaan kaikki formaatit ovat käytössä paitsi cd-r ja cd-sinkku. Julkaistuin formaatti on ehdottomasti cd, sillä se on kätevin. Oikeastaan julkaisuformaatti valitaan aika pitkälti musiikin mukaan. Seiskatuumainen on sopiva formaatti pienelle määrälle musaa, sitä on kiva pidellä ja käännellä levylautasella. Cd on kiva sellaiselle musalle, jota pitää kuunnella pitkään kerrallaan. Lp on minulle hieman epämieluisa formaatti, jos kuuntelen musaa illalla sohvalla tai sängyssä makaillen, joutuu nousemaan ja kääntämään puolen juuri kun on päässyt hyviin tunnelmiin... tai on torkahtamassa. Ja Fonalin musa on tuollaista iltamusaa suurimmalta osin. Sitten taas toisaalta kokoelmat ja tuollainen sukkahousudiskoilu kuin TV-Resistori toimii cd:llä hienosti, koska sieltä voi plokata jonkun biisin, jota soittaa tai kuunnella koko yön repeatilla.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Kyllähän tämä työstä käy, paitsi että sitä rahaa ei kyllä hurjasti tule, en pystyisi elättämään tällä itseäni kuin korkeintaan pari kuukautta vuodessa, jos sitäkään. Aikaa kuluu hurjasti kaikkeen, itse levyn tekoon, promootioon, postituksiin, kansien tekoon ja kaikkeen outoon huhuiluun. Osittain Fonalin julkaisut ovatkin myöhässä aina järjestelmällisesti, koska olen muutenkin niin kiireinen, aina leffahommissa, musavideoita tekemässä, muita levyjä äänittelemässä tai keikkailemassa, ai niin ja koulussakin pitäisi...
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Saa super-edullisesti fonal.com -osoitteesta. Playground Music Skandinavia jakelee Fonalia, joten periaatteessa levyjä saa kaikista levyliikkeistä aina Oskun divarista Stockmaniin asti pari eukkaa nettihintoja kalliimmalla. Ja suosittelen tuota Oskun Divaria tietenkin vaihtoehdoksi! (Osku on ilmeisesti juuri lopettamassa toimintaansa. -toim. huom.)
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Hurjia, tuossa yllä tulikin jo noista uusista julkaisuista. Sitten loppuvuodesta pidän pari kuukautta lomaa.
Fiasko Records
www.fiaskorecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Keskustelut levymerkistä aloitettiin jo 1999, mutta ensimmäinen julkaisu eli Gnomus-yhtyeen debyytti tuli ulos kesällä 2000. Noihin aikoihin monet kaveripiirin bändit kuten Gnomus, Nuijamiehet ja Gourmet kaavailivat levyn tekoa. Sen sijaan että kukin olisi julkaissut levyn omalla tahollaan, päätimme yhdistää samanhenkiset julkaisut yhden levymerkin alle.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Fiasko on julkaissut yhteensä kahdeksan cd:tä seitsemältä eri bändiltä, jotka ovat julkaisujärjestyksessä Gnomus, Nuijamiehet, Gourmet, Karikko, Ahava, Delirium ja Esa Pietilä Trio. Uusin ja kahdeksas cd on Gnomuksen uunituore toinen levy.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Fiasko on kahdeksan (jazz)muusikon perustama levy-yhtiö ja omien bändiemme levyjä lukuunottamatta valitsemme julkaistavaksi kelpaavat levyt enemmistöpäätöksellä. Perusteet levynjulkaisulle ovat puhtaasti musiikillisia eli jos emme pidä jostain, sitä ei myöskään julkaista. Emme myöskään julkaise omasta mielestämme "ihan hyvä" -tasoisia levyjä, vaikka ne linjansa puolesta muuten sopisivatkin Fiaskolle. Mitään kiveen hakattua ohjeistoa Fiaskolla ei ole, mutta jonkinlainen linja on muodostunut näiden julkaisujen myötä: improvisaatiota, omia kappaleita, ei-mainstreamia. Mutta kuten kirjoitettu, jokaisen levyn julkaisupotentiaali katsotaan tapauskohtaisesti.
- Merkin bändit ovat kaikki suurinpiirtein yhtä tunnettuja tai tuntemattomia. Keikkamäärällä mitaten Gnomus on kärjessä, mutta toisaalta suomalais-tanskalainen Delirium on esiintynyt eniten ulkomailla, viimeksi Italiassa ja Ranskassa. Levyistä näkyvin lienee ollut Kari Ikosen "Karikko", joka sai Jazz-Emman ja valittiin vuoden 2001 parhaaksi jazzlevyksi.
- Lähiaikojen julkaisuista on paha mennä sanomaan mitään täsmällistä, mutta kitaristi Tuomo Dahlblomin toinen levy olisi tulossa toukokuun tienoilla ja uutta Gourmet-levyä aletaan työstämään kesällä. Molemmat ovat tietysti aivan mullistavia tapauksia :-)
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Fiaskon peruslinjana formaatin suhteen on julkaista cd-levyjä digipak-kotelossa. Tästä olemme poikenneet jewel casen suuntaan pari kertaa, lähinnä taloudellisista syistä. Painosmäärät on 500 tai 1000 kpl. Olemme myös harkinneet alamerkin perustamista, jolla julkaistaisiin pieniä eriä cd-r-levyjä, mutta toistaiseksi kaikki levyt on julkaistu "päämerkin" kautta. Levyt painetaan milloin missäkin, mutta tammisaarelaisen DER:in palveluja olemme käyttäneet hyvällä menestyksellä jo useamman levyn kohdalla.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Toiminnan pyörittäminen on sekä harrastus että kovaa työtä. Harrastus se on siksi, että jokapäiväinen leipä Fiaskon parissa työskenteleville tulee kuitenkin muualta kuin levymyynnistä. Kovaa työtä siksi, että rahaa ei jostain syystä tursua ikkunoista ja ovista sisään vaikka kuinka tekisi töitä levyjen eteen :-) No, realisteja kun ollaan, niin emme ole koskaan kuvitelleetkaan pääsevämme isojen seteleiden kimppuun julkaisemalla tällaista musiikkia. Olisihan se tietysti mukava hakea levyt painosta Rolls-Roycella, mutta kyllä se joukkoliikenteen avullakin onnistuu (nimim. "500 cd:tä kahteen pekkaan bussilla ja metrolla" :-)
- Tällä hetkellä levyt tehdään "artisti maksaa" -periaatteella. Tästä seuraa myös se, että artisti saa lähes kaiken levymyynnistä tulevan rahan. Ainoastaan välttämättömät menot kuten postikulut, www-palvelimen maksut tms. otetaan pois 15 eurosta, joka on Fiasko-levyjen myyntihinta. Lisäksi omansa nappaavat jakelija, verokarhu, jälleenmyyjä jne. riippuen siitä, mitä kautta levy myydään.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Levyjen jakelusta vastaa Töölön Musiikkitukku (www.toolonmusiikkitukku.com), joten meidän levyjä on näkynyt erikoisliikkeiden kuten Digelius lisäksi mm. Anttiloissa, Stockmannilla ja Free Record Shopeissa. Lisäksi myymme nettisivujemme (www.fiaskorecords.com) kautta Suomeen ja ulkomaille.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Levyjä julkaistaan jatkossakin sitä vauhtia kun niitä tulee eli väkisin ei yritetä saada paljon levyjä ulos. Esim. vuosina 2002 ja 2003 julkaistiin vain yksi levy per vuosi. Tänä vuonna näyttäisi hieman vauhdikkaammalta eli ainakin kolme levyä olisi tulossa. Päästään siis juhlimaan 10. Fiasko-julkaisua! :-)
+/- saldo : 0 | Tweet