Pienlevy-yhtiöt esittäytyvät, osa 6
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)
Eipäs vielä laitetukaan pillejä pussiin, joten tässä on tarinaamme vielä kuudes osa! Vielä nimittäin löytyikin pari mielenkiintoista levymerkkiä, jotka on suorastaan pakko tuoda esille. Toinen näistä on jo ehkä legendaarinen oman alansa pioneeri Bad Vugum (nyk. BV2 Productions). Toinen on sitten useita uusia suomalaisia progelevyjä julkaissut Silence., joka ei ehkä enään edes ole niin pienmerkki, kuin tässä sarjassa on ollut aiheena, mutta eipäs nyt jakseta nipottaa kun hyvästä musiikista on kyse.
Silence.
www.wolfgangrecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Silence.-Records perustettiin 1998, silloin vielä toimineen Strawberry Recordsin alamerkiksi. Tarkoitus oli niputtaa tyylillisesti ja mentaalisesti samantyyppisiä artisteja yhteen. Pian se siirtyi sitten Wolfgang Recordsin alle, mutta sama meininki jatkuu... Oli siellä omakin julkaisu mukana, muttei se ollut mikään keskeinen tai ratkaiseva tekijä. Hyviä artisteja pukkasi ja pakkohan levyjä on hoitaa mualimalle.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Julkaisuja on pian kaksikymmentä ja artisteja/bändejä kymmenkunta.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Artisteja ei sinällään "valita", ne vaan jotenkin ajautuvat kehiin, meillä on tiimi joka päättää julkaisuista ja sitten vaan eteenpäin. Linja on häilyvä käsite; Silence. on julkaissut ambient, jazz, etno, proge, space-rock, psykedelia etc. -tyyppisiä tapauksia. Pop-musiikkia, rockia, humppaa tai operettia merkki tuskin julkaisee, mutta never say never. Tunnetuimmat artistit ovat Alamaailman Vasarat, Hidria Spacefolk ja Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoinen.
- Lähiaikoina ON ilmestymässä jotain mullistavaa: Tarujen saari-yhtyeen "Sota kirottu!" -albumi (joka onkin jo pihalla, katso levyarvostelut -toim. huom.) ja Hidria Spacefolkin toinen täyspitkä. Myös tekeillä oleva Wigwam-dvd on tapaus!! Toivottavasti loppuvuodesta jo käsillä.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Silence. on julkaissut toistaiseksi vain cd-levyjä. Niissä on digipack-kannet, idea on pitää ne myös visuaalisesti korkeatasoisina. Digit on kalliita... Levyt painetaan Suomessa, mutta kannet Hollannissa. Painosmäärät ovat olleet 500-3000 kpl tapauksesta riippuen.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Se on sekä harrastus että kovaa työtä, eikä todellakaan täysjärkisen hommaa. Sillä EI rikastu. Levyntekokulut sovitaan tapauskohtaisesti eli tehdään diili tilanteen mukaan.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Meillä levyt jakelee Suomessa FG-Naxos, Ranskassa, Belgiassa ja Espanjassa Musea. Lisäksi niitä on saatavana erinäisistä web-shopeista USA:ssa, Saksassa, Japanissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Niitä saa ihan normaaleista levykauposta. Jos ei just nyt löydy niin ainakin tilaamalla.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Tulevaisuuden näkymät: Julkaista hyvää musiikkia.
Bad Vugum / BV2 Productions
www.badvugum.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Bad Vugum perustettiin syksyllä 1987 Radiopuhelimien kahta ensimmäistä ep:tä varten. Yksi meistä soitti itsekin Puhelimissa, yksi oli huutanut bändin edeltäjässä KTMK:ssa ja yksi puuhastellut muuten vain aktiivisena Oulu-scenessä, joten voimat oli loogista yhdistää. Pian huomattiin, että oman suosikkimusiikin auttaminen maailmalle on henkisesti harvinaisen palkitsevaa toimintaa - joten alettiin haalia muutakin haastavampaa tavaraa, jota ei kukaan muu välttämättä olisi hoksannut edes julkaista.
- BV2 Produktionsin perustin sitten omin päin Helsingissä keväällä 2001, kun Cleaning Womenia en olisi saanut Vugumissa erimielisyyksien takia julkaistua. Keväällä 2002 sain lopulta varmistettua Vuguminkin kokonaan itselleni, mutta nykyään kaikki uustuotanto ilmestyy BV2-logon alla, ja virallista emoyhtiötä käytetään arkistojen uudelleenjulkaisuissa sekä yleisenä julkisuuskikkana, heh.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Jos lasketaan molemmat merkit yhteen, nimikkeitä on yli sata (joista hieman yli kolmasosa täyspitkiä - ja yksi sarjakuva) ja bändejä hieman yli tai alle 50, laskutavasta riippuen (muutama on esiintynyt vain kokoelmilla).
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Yksinkertaisesti sillä perusteella, mikä sattuu omia korvia miellyttämään. Edes vanhojen kavereiden varmoja myyntimenestyksiä ei julkaista, jos niistä en diggaa täböllä. Linjaa voi olla todella hankala määritellä, kun tyylikirjo on poukkoillut esim. noiserockista avant-hiphoppiin, accapella-huudosta elektrodiscoon, metallimätöstä americana-garageen ja instrumentaaliurkupiipityksestä freejazziin jne. Mutta päinvastoin kuin monella muulla pienlafkalla, itse soittajatyyppien ei tarvitse miellyttää - kusipäiltäkin voi syntyä nerokasta musiikkia! No, onneksi moiset ovat todella harvassa, heh. Niin ja mitään natseja ei sentään suvaittaisi.
- Tunnetuimpia artisteja ovat olleet epäilemättä Aski, Johannes Nilsson, The Prow, Rastas ja ÖÄK...
- Lähiaikojen uusista edistysaskelista voisi mainita ainakin Hotguitarsin mini-cd:n, jota voi sanoa Vugum-akselin ensimmäiseksi improvisaatiojulkaisuksi. Toinen ex-Circle Jyrki Laihon superprojekti on Stalwart, joka pistää useimmat "alternative-porimaisuudet" definitiiviseen järjestykseen. Loppukesästä saadaan vihdoin myös Cleaning Womenille jatkoa hieman industriaalimmalla kakkoslevyllä, niiden pyykinkuivaustelineiden bilekilinää unohtamati. Alkaa myös näyttää siltä, että Kaucas-possen DJ Kontaktolta riittää luovuutta ja näkemystä vielä moninaisiin eri projekteihin...
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Enimmäkseen cd:itten suoltamiseksihan tuo on kustannussyistä mennyt. Vugum oli tosin pitkään ainoita lafkoja, joka pyrki julkaisemaan täyspitkät kahdessa formaatissa, mutta vinyylit tuppasivat jäämään liikaa miinukselle. Taidan olla vähemmistössä sen suhteen, että pidän erityisesti mini-cd/ep:istä uusien aktien kohdalla; jos rahkeet eivät riitä vielä täysipainoiseen albumiin, 20 minuuttiin saa tarpeeksi kattavan JA timmin otoksen - sekä myytyä sen houkuttelevan halvalla (5 euroa keikalla, 7-8 euroa kalleimpien kauppojen hyllyissä). Cd-tehtaita on vaihdeltu useinkin, palvelutason tai hintojen mukaan. Painokset on minimissään 500 ja korkeimmillaan 2000, mutta joitakin on joutunut tekemään jatkuvasti lisää.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus siinä mielessä, ettei siitä ole maksettu palkkaa. Tosin ensimmäisten 14 vuoden osinkokertymä (markoissa lähes puoli milliä) meni kaikki ex-yhtiökumppaneiden ulosostamiseen... Muutaman hittilevyn eli lähinnä CMX:n ekojen albumien ansiosta hommalla olisi yksi henkilö periaatteessa voinut leipänsäkin ansaita. Nykyään taas oman musamaun "jalostuminen" taitaa olla eniten esteenä vastaaviin myyntimenestyksiin törmäämiselle. Lisäksi liian vakavassa elannon metsästämisessä saattaisi salakavalasti hiipiä joidenkin pikkubändien kohdalla mieleen, että kannattaneeko tuota kuitenkaan julkaista, jos ei viimeksikään päästy omilleen jne. - ja se olisi jo henkisen kuoleman alkua se.
- Levyntekokulut hoidetaan tietty firman piikkiin - paitsi jos bändi haluaa välttämättä itse törsätä studiossa yhtiön laskeman riskirajan yli. Toisaalta onneksi joskus bändit saavat ääniteltyä levyjään lähes kokonaan ilman kuluja. Tällöin levy yltää sitäkin äkimmin omilleen - ja sitä kautta bändi saa enemmän ja äkimmin osansa eli puolet levyn tuottamasta voitosta.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Otollisimmat erikoisliikkeet soittelen itse läpi, ja loput hoitaa virallinen jakelija (nykyään Supersounds). Posti- ja nettimyynti toimii siinä ohessa, tietysti halvemmilla hinnoilla. Ulkomailla on muutamia levyjä julkaistu lisenssillä, ja joitain valikoituja tapauksia on levinnyt pikkudistrojen ja erikoisliikkeiden kautta. Yksikään isompi ulkomainen indie-jakelija ei ole uskaltanut ottaa näin naurettavan linjatonta ja eklektistä kataloogia kokonaisuudessaan hoidettavakseen, nyyh.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Nyt näyttää taas julkaisupolitiikan suhteen virkistävältä, kun hommaa voi jatkaa omin päin eli kompromisseitta. Tosin se myös merkitsee, ettei yksinään meinaa ehtiä millään panostamaan kaikkeen hyödylliseen promootio- ja kehittämisduuniin, sillä pääkaupungin kalliiden vuokrien takia oli pakko mennä päivätöihin.
- Muita kommentteja? No, viime aikoina kun "oikeat" vientitahot ovat yrittäneet toitottaa tarkan profiloimisen ja "uskottavan" keskittymisen tärkeyttä, olen taas alkanut puhua juuri päinvastoin monipuolisuuden puolesta. Minusta kait aina uusien alamerkkien perustaminen jokaista eri musatyyliä varten on pikemminkin kuuntelijoiden aliarvioimista: jos itse löydän diggailtavaa monesta erityylisestä musiikista, miksei joku muukin pystyisi siihen? Puhumattakaan siitä että ainakin oma mielihän siinä tylsistyisi, jos pitäisi alkaa pelata varman päälle ja julkaista vain tiettyihin muotteihin sopivaa tavaraa.
Silence.
www.wolfgangrecords.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Silence.-Records perustettiin 1998, silloin vielä toimineen Strawberry Recordsin alamerkiksi. Tarkoitus oli niputtaa tyylillisesti ja mentaalisesti samantyyppisiä artisteja yhteen. Pian se siirtyi sitten Wolfgang Recordsin alle, mutta sama meininki jatkuu... Oli siellä omakin julkaisu mukana, muttei se ollut mikään keskeinen tai ratkaiseva tekijä. Hyviä artisteja pukkasi ja pakkohan levyjä on hoitaa mualimalle.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Julkaisuja on pian kaksikymmentä ja artisteja/bändejä kymmenkunta.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Artisteja ei sinällään "valita", ne vaan jotenkin ajautuvat kehiin, meillä on tiimi joka päättää julkaisuista ja sitten vaan eteenpäin. Linja on häilyvä käsite; Silence. on julkaissut ambient, jazz, etno, proge, space-rock, psykedelia etc. -tyyppisiä tapauksia. Pop-musiikkia, rockia, humppaa tai operettia merkki tuskin julkaisee, mutta never say never. Tunnetuimmat artistit ovat Alamaailman Vasarat, Hidria Spacefolk ja Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoinen.
- Lähiaikoina ON ilmestymässä jotain mullistavaa: Tarujen saari-yhtyeen "Sota kirottu!" -albumi (joka onkin jo pihalla, katso levyarvostelut -toim. huom.) ja Hidria Spacefolkin toinen täyspitkä. Myös tekeillä oleva Wigwam-dvd on tapaus!! Toivottavasti loppuvuodesta jo käsillä.
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Silence. on julkaissut toistaiseksi vain cd-levyjä. Niissä on digipack-kannet, idea on pitää ne myös visuaalisesti korkeatasoisina. Digit on kalliita... Levyt painetaan Suomessa, mutta kannet Hollannissa. Painosmäärät ovat olleet 500-3000 kpl tapauksesta riippuen.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Se on sekä harrastus että kovaa työtä, eikä todellakaan täysjärkisen hommaa. Sillä EI rikastu. Levyntekokulut sovitaan tapauskohtaisesti eli tehdään diili tilanteen mukaan.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Meillä levyt jakelee Suomessa FG-Naxos, Ranskassa, Belgiassa ja Espanjassa Musea. Lisäksi niitä on saatavana erinäisistä web-shopeista USA:ssa, Saksassa, Japanissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Niitä saa ihan normaaleista levykauposta. Jos ei just nyt löydy niin ainakin tilaamalla.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Tulevaisuuden näkymät: Julkaista hyvää musiikkia.
Bad Vugum / BV2 Productions
www.badvugum.com
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
- Bad Vugum perustettiin syksyllä 1987 Radiopuhelimien kahta ensimmäistä ep:tä varten. Yksi meistä soitti itsekin Puhelimissa, yksi oli huutanut bändin edeltäjässä KTMK:ssa ja yksi puuhastellut muuten vain aktiivisena Oulu-scenessä, joten voimat oli loogista yhdistää. Pian huomattiin, että oman suosikkimusiikin auttaminen maailmalle on henkisesti harvinaisen palkitsevaa toimintaa - joten alettiin haalia muutakin haastavampaa tavaraa, jota ei kukaan muu välttämättä olisi hoksannut edes julkaista.
- BV2 Produktionsin perustin sitten omin päin Helsingissä keväällä 2001, kun Cleaning Womenia en olisi saanut Vugumissa erimielisyyksien takia julkaistua. Keväällä 2002 sain lopulta varmistettua Vuguminkin kokonaan itselleni, mutta nykyään kaikki uustuotanto ilmestyy BV2-logon alla, ja virallista emoyhtiötä käytetään arkistojen uudelleenjulkaisuissa sekä yleisenä julkisuuskikkana, heh.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
- Jos lasketaan molemmat merkit yhteen, nimikkeitä on yli sata (joista hieman yli kolmasosa täyspitkiä - ja yksi sarjakuva) ja bändejä hieman yli tai alle 50, laskutavasta riippuen (muutama on esiintynyt vain kokoelmilla).
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty "linja"? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
- Yksinkertaisesti sillä perusteella, mikä sattuu omia korvia miellyttämään. Edes vanhojen kavereiden varmoja myyntimenestyksiä ei julkaista, jos niistä en diggaa täböllä. Linjaa voi olla todella hankala määritellä, kun tyylikirjo on poukkoillut esim. noiserockista avant-hiphoppiin, accapella-huudosta elektrodiscoon, metallimätöstä americana-garageen ja instrumentaaliurkupiipityksestä freejazziin jne. Mutta päinvastoin kuin monella muulla pienlafkalla, itse soittajatyyppien ei tarvitse miellyttää - kusipäiltäkin voi syntyä nerokasta musiikkia! No, onneksi moiset ovat todella harvassa, heh. Niin ja mitään natseja ei sentään suvaittaisi.
- Tunnetuimpia artisteja ovat olleet epäilemättä Aski, Johannes Nilsson, The Prow, Rastas ja ÖÄK...
- Lähiaikojen uusista edistysaskelista voisi mainita ainakin Hotguitarsin mini-cd:n, jota voi sanoa Vugum-akselin ensimmäiseksi improvisaatiojulkaisuksi. Toinen ex-Circle Jyrki Laihon superprojekti on Stalwart, joka pistää useimmat "alternative-porimaisuudet" definitiiviseen järjestykseen. Loppukesästä saadaan vihdoin myös Cleaning Womenille jatkoa hieman industriaalimmalla kakkoslevyllä, niiden pyykinkuivaustelineiden bilekilinää unohtamati. Alkaa myös näyttää siltä, että Kaucas-possen DJ Kontaktolta riittää luovuutta ja näkemystä vielä moninaisiin eri projekteihin...
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7" tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin "vinyyli on ainoa oikea")? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
- Enimmäkseen cd:itten suoltamiseksihan tuo on kustannussyistä mennyt. Vugum oli tosin pitkään ainoita lafkoja, joka pyrki julkaisemaan täyspitkät kahdessa formaatissa, mutta vinyylit tuppasivat jäämään liikaa miinukselle. Taidan olla vähemmistössä sen suhteen, että pidän erityisesti mini-cd/ep:istä uusien aktien kohdalla; jos rahkeet eivät riitä vielä täysipainoiseen albumiin, 20 minuuttiin saa tarpeeksi kattavan JA timmin otoksen - sekä myytyä sen houkuttelevan halvalla (5 euroa keikalla, 7-8 euroa kalleimpien kauppojen hyllyissä). Cd-tehtaita on vaihdeltu useinkin, palvelutason tai hintojen mukaan. Painokset on minimissään 500 ja korkeimmillaan 2000, mutta joitakin on joutunut tekemään jatkuvasti lisää.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
- Harrastus siinä mielessä, ettei siitä ole maksettu palkkaa. Tosin ensimmäisten 14 vuoden osinkokertymä (markoissa lähes puoli milliä) meni kaikki ex-yhtiökumppaneiden ulosostamiseen... Muutaman hittilevyn eli lähinnä CMX:n ekojen albumien ansiosta hommalla olisi yksi henkilö periaatteessa voinut leipänsäkin ansaita. Nykyään taas oman musamaun "jalostuminen" taitaa olla eniten esteenä vastaaviin myyntimenestyksiin törmäämiselle. Lisäksi liian vakavassa elannon metsästämisessä saattaisi salakavalasti hiipiä joidenkin pikkubändien kohdalla mieleen, että kannattaneeko tuota kuitenkaan julkaista, jos ei viimeksikään päästy omilleen jne. - ja se olisi jo henkisen kuoleman alkua se.
- Levyntekokulut hoidetaan tietty firman piikkiin - paitsi jos bändi haluaa välttämättä itse törsätä studiossa yhtiön laskeman riskirajan yli. Toisaalta onneksi joskus bändit saavat ääniteltyä levyjään lähes kokonaan ilman kuluja. Tällöin levy yltää sitäkin äkimmin omilleen - ja sitä kautta bändi saa enemmän ja äkimmin osansa eli puolet levyn tuottamasta voitosta.
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
- Otollisimmat erikoisliikkeet soittelen itse läpi, ja loput hoitaa virallinen jakelija (nykyään Supersounds). Posti- ja nettimyynti toimii siinä ohessa, tietysti halvemmilla hinnoilla. Ulkomailla on muutamia levyjä julkaistu lisenssillä, ja joitain valikoituja tapauksia on levinnyt pikkudistrojen ja erikoisliikkeiden kautta. Yksikään isompi ulkomainen indie-jakelija ei ole uskaltanut ottaa näin naurettavan linjatonta ja eklektistä kataloogia kokonaisuudessaan hoidettavakseen, nyyh.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
- Nyt näyttää taas julkaisupolitiikan suhteen virkistävältä, kun hommaa voi jatkaa omin päin eli kompromisseitta. Tosin se myös merkitsee, ettei yksinään meinaa ehtiä millään panostamaan kaikkeen hyödylliseen promootio- ja kehittämisduuniin, sillä pääkaupungin kalliiden vuokrien takia oli pakko mennä päivätöihin.
- Muita kommentteja? No, viime aikoina kun "oikeat" vientitahot ovat yrittäneet toitottaa tarkan profiloimisen ja "uskottavan" keskittymisen tärkeyttä, olen taas alkanut puhua juuri päinvastoin monipuolisuuden puolesta. Minusta kait aina uusien alamerkkien perustaminen jokaista eri musatyyliä varten on pikemminkin kuuntelijoiden aliarvioimista: jos itse löydän diggailtavaa monesta erityylisestä musiikista, miksei joku muukin pystyisi siihen? Puhumattakaan siitä että ainakin oma mielihän siinä tylsistyisi, jos pitäisi alkaa pelata varman päälle ja julkaista vain tiettyihin muotteihin sopivaa tavaraa.
+/- saldo : 0 | Tweet