Sinergy @ Lutakko, Jyväskylä 23.3.2001
Jake kirjoitti noin 24 vuotta sitten (0 kommenttia)
Kun näitä keikkajuttuja nyt pukkaa niin heitetään tähän sekaan vielä päätoimittajan live-kokemuksia, eli perjantaina allekirjoittanut saatiin houkuteltua katsomaan Lutakkoon Bury Me Deepiä ja Sinergyä, joista kummastakaan en ollut kuullut yhtään mitään ennen ko. iltaa. Lähtökohdat olivat siis erinomaiset ja noista asetelmista kirjoitan siis tämän erinomaisen asiantuntevan "keikkaarvostelun".
Kuten sanottua, en siis ollut kuullut bändistä nimeltä Sinergy yhtään mitään ennen viime viikkoa kun kaveri soitti ja hankki liput bändin keikalle. Ennakko-odotukset ja -luulot olivat mielenkiintoiset, onnistuin nimittäin näkemään bändin keikkajulisteen jossakin kaupungilla ja siinä pelottavat (!!) pitkätukat poseerasivat pentagrammin kera. Hmm...jos lämmittelijän nimi on Bury Me Deep ja pääesiintyjän päärekvisiittaa on pentagrammi, keikalla varmasti juodaan verta ja lyriikoissa paavi kuolee ja saatana ruumiillistuu tai jotain vähintäänkin yhtä infernaalista tapahtuu...
Jälleen kerran voi todeta että "...image is nothing...", koska paljastui että tuo Bury Me Deep ammensi vaikutteensa jostain Seattlen suunnalta, näin ainakin lievästi humaltunut pöytäseurueemme ko. bändin tuomitsi ensimmäisen biisin aikana (tässä vaiheessa täytyy huomauttaa että vaikka oltiinkin rock-meiningillä liikenteessä, katsottiin lämmittelijän aikana vielä tärkeämmäksi istua baarissa kuin heilua lavan edessä hilsesateessa...). Bury Me Deepistä ei sen enempää, lähinnä sen takia ettei heitä tullut niin kovin intensiivisesti seurattua. Kiinnostuneet tsekatkoon vaikka lisää vaikka mp3.comista.
Rockiahan ei tietysti pidä päivällä soittaa, mutta kun tuo Bury Me Deep aloitti settinsä klo 23.10 ja päätti sen arviolta tunti sen jälkeen, oli Sinergyn aika astua lauteille jo sen verran myöhäinen että humaltumista hakeneet rock-konkarit olivat jo saavuttamassa miltei ylikunnon ja toisaalta ne, jotka olivat ns. selvinpäin lähteneet katsastamaan live-meininkiä, vetivät varmasti kuudetta kahvikupillistaan ja tärisivät kofeiinin yliannostuksesta. Ehkäpä tästä johtuen ehti Sinergy vetää useammankin biisin powermetalliaan ennen kuin alkoi yleisön joukossakin tapahtumaan jotain. Itse bändissä, sen osaamisessa tai biiseissä ei pitäisi olla mitään vikaa, sillä varmasti Suomen kovimpia tekijöitä oli kivunnut lauteille; v-mallin jacksoneita heiluttivat Roope Latvala (Stone, Waltari) ja Alexi Laiho (Children of Bodom), basson varressa heilui Marco Hietala (Tarot, Conquest), rummuissa Tommi Lillman (To/Die/For) ja ainakin allekirjoittaneelle yllätyksenä naishenkilö nimeltä Kimberly Goss (siis yllätyksenä sen takia että harvemmin tällaisissa Helloween tms. viritteisissä powermetal pumpuissa on naisia nähty vokalisteina...). Illan teemana oli tietysti helvetin nopeaa powermetal soitantaa, eli ensimmäistäkään balladia tai sinfoniapätkää ei kuultu vaan meno jatkua alusta loppuun periaatteella "sairaan nopee...". En tiedä mitä bändi tai hard core fanit tykkäisivät tuosta power metal luokittelustani, mutta mielestäni tuo kuvaa aika hyvin kuitenkin tyylilajia, mitä Sinergy edustaa.
Kun kokoonpanossa on pari suomen kovinta kitaristia, voidaan tietysti olettaa että homma menee helposti kitarasankaruuden ja egopullistelun puolelle, mutta kohtalaisesti osasivat jätkät välttää turhaa pilittämistä. Toki duettosooloja, Iron Maiden tyylisiä tuplakitarajuttuja yms. nähtiin, mutta kaikessa säilyi kuitenkin hyvä maku ja meininki säilyi. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti, tuollaisesta tasaisen nopeasta sahaamisesti alkoi jossain tunnin kohdalla tulemaan jo turruttavaa, ainakin tällaisen ei-niin-hyvin-materiaaliin-perehtyneen näkökulmasta. Vaan taisi olla bändikin hieman väsyksissä, ainakin sen verran kalpeita olivat kasvot välillä...ehkäpä edellisen illan keikka Oulussa oli aiheuttanut hieman venähtäneet jatkot...
Yleisön hyytymisen huomasi bändikin ja kohtalaisen lyhyen setin jälkeen (oiskohan tuo tunnin kestänyt) painelivat muusikot takahuoneeseen ja alkoi tämä "...we want more..." -riitti rockin alttarilla. Hieman uutta virtaa löytyi yleisön rukkasiin ensimmäisestä encore-biisistä, basson varressa heilunut Marco Hietala tuli lavalle ja aloitti: "This is 2001 and the Priest is alive...!". Tuosta lähti käyntiin Judas Priestin Hell Bent for Leather, minkä vokaaliosuudet hoiti tuo em. Marco Hietala, joka ei siis vokalistinakaan ole niitä kaikkein onnettomimpia (ei sillä että tuo Kimberly Goss ei olisi selviytynyt tehtävästään loistavasti). Yleisö tietysti villiintyi täysin ja tästä bändikin jaksoi vielä riehaantua hieman normaalia enemmän. Valitettavasti tämä herääminen tapahtui hieman liian myöhään sillä bändi veti enää yhden biisin ja poistui takavasemmalle. Eli reilun tunnin setti, mitä tietysti ounasteltiinkin jo aikaisemmin, koska Sinergyllä ei ole kuin kaksi levyä, niistä on paha 2,5h mammuttishowta rakentaa.
Kokonaisuudessaan siis onnistunut keikka, tuohon Sinergyyn kannattaa ehdottomasti tutustua. Yllättävää onkin että sangen harva tietää ko. bändistä yhtään mitään vaikka sen riveissä soittaa noinkin nimekkäitä muusikoita. Biisilistoja, kuvamateriaalia, nimikirjoituksia tms. ei ole valitettavasti saatavilla, johtuisko ehkä siitä, että allekirjoittanut ei olisi tunnistanut bändien jäseniä vaikka olisi baaritiskillä seisonut vieressä. Jospa saadaan vaikka kommentoijien joukosta hieman vannoutuneempien fanien mielipiteitä ja tietoja.
Sinergyn kotisivut
Kuten sanottua, en siis ollut kuullut bändistä nimeltä Sinergy yhtään mitään ennen viime viikkoa kun kaveri soitti ja hankki liput bändin keikalle. Ennakko-odotukset ja -luulot olivat mielenkiintoiset, onnistuin nimittäin näkemään bändin keikkajulisteen jossakin kaupungilla ja siinä pelottavat (!!) pitkätukat poseerasivat pentagrammin kera. Hmm...jos lämmittelijän nimi on Bury Me Deep ja pääesiintyjän päärekvisiittaa on pentagrammi, keikalla varmasti juodaan verta ja lyriikoissa paavi kuolee ja saatana ruumiillistuu tai jotain vähintäänkin yhtä infernaalista tapahtuu...
Jälleen kerran voi todeta että "...image is nothing...", koska paljastui että tuo Bury Me Deep ammensi vaikutteensa jostain Seattlen suunnalta, näin ainakin lievästi humaltunut pöytäseurueemme ko. bändin tuomitsi ensimmäisen biisin aikana (tässä vaiheessa täytyy huomauttaa että vaikka oltiinkin rock-meiningillä liikenteessä, katsottiin lämmittelijän aikana vielä tärkeämmäksi istua baarissa kuin heilua lavan edessä hilsesateessa...). Bury Me Deepistä ei sen enempää, lähinnä sen takia ettei heitä tullut niin kovin intensiivisesti seurattua. Kiinnostuneet tsekatkoon vaikka lisää vaikka mp3.comista.
Rockiahan ei tietysti pidä päivällä soittaa, mutta kun tuo Bury Me Deep aloitti settinsä klo 23.10 ja päätti sen arviolta tunti sen jälkeen, oli Sinergyn aika astua lauteille jo sen verran myöhäinen että humaltumista hakeneet rock-konkarit olivat jo saavuttamassa miltei ylikunnon ja toisaalta ne, jotka olivat ns. selvinpäin lähteneet katsastamaan live-meininkiä, vetivät varmasti kuudetta kahvikupillistaan ja tärisivät kofeiinin yliannostuksesta. Ehkäpä tästä johtuen ehti Sinergy vetää useammankin biisin powermetalliaan ennen kuin alkoi yleisön joukossakin tapahtumaan jotain. Itse bändissä, sen osaamisessa tai biiseissä ei pitäisi olla mitään vikaa, sillä varmasti Suomen kovimpia tekijöitä oli kivunnut lauteille; v-mallin jacksoneita heiluttivat Roope Latvala (Stone, Waltari) ja Alexi Laiho (Children of Bodom), basson varressa heilui Marco Hietala (Tarot, Conquest), rummuissa Tommi Lillman (To/Die/For) ja ainakin allekirjoittaneelle yllätyksenä naishenkilö nimeltä Kimberly Goss (siis yllätyksenä sen takia että harvemmin tällaisissa Helloween tms. viritteisissä powermetal pumpuissa on naisia nähty vokalisteina...). Illan teemana oli tietysti helvetin nopeaa powermetal soitantaa, eli ensimmäistäkään balladia tai sinfoniapätkää ei kuultu vaan meno jatkua alusta loppuun periaatteella "sairaan nopee...". En tiedä mitä bändi tai hard core fanit tykkäisivät tuosta power metal luokittelustani, mutta mielestäni tuo kuvaa aika hyvin kuitenkin tyylilajia, mitä Sinergy edustaa.
Kun kokoonpanossa on pari suomen kovinta kitaristia, voidaan tietysti olettaa että homma menee helposti kitarasankaruuden ja egopullistelun puolelle, mutta kohtalaisesti osasivat jätkät välttää turhaa pilittämistä. Toki duettosooloja, Iron Maiden tyylisiä tuplakitarajuttuja yms. nähtiin, mutta kaikessa säilyi kuitenkin hyvä maku ja meininki säilyi. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti, tuollaisesta tasaisen nopeasta sahaamisesti alkoi jossain tunnin kohdalla tulemaan jo turruttavaa, ainakin tällaisen ei-niin-hyvin-materiaaliin-perehtyneen näkökulmasta. Vaan taisi olla bändikin hieman väsyksissä, ainakin sen verran kalpeita olivat kasvot välillä...ehkäpä edellisen illan keikka Oulussa oli aiheuttanut hieman venähtäneet jatkot...
Yleisön hyytymisen huomasi bändikin ja kohtalaisen lyhyen setin jälkeen (oiskohan tuo tunnin kestänyt) painelivat muusikot takahuoneeseen ja alkoi tämä "...we want more..." -riitti rockin alttarilla. Hieman uutta virtaa löytyi yleisön rukkasiin ensimmäisestä encore-biisistä, basson varressa heilunut Marco Hietala tuli lavalle ja aloitti: "This is 2001 and the Priest is alive...!". Tuosta lähti käyntiin Judas Priestin Hell Bent for Leather, minkä vokaaliosuudet hoiti tuo em. Marco Hietala, joka ei siis vokalistinakaan ole niitä kaikkein onnettomimpia (ei sillä että tuo Kimberly Goss ei olisi selviytynyt tehtävästään loistavasti). Yleisö tietysti villiintyi täysin ja tästä bändikin jaksoi vielä riehaantua hieman normaalia enemmän. Valitettavasti tämä herääminen tapahtui hieman liian myöhään sillä bändi veti enää yhden biisin ja poistui takavasemmalle. Eli reilun tunnin setti, mitä tietysti ounasteltiinkin jo aikaisemmin, koska Sinergyllä ei ole kuin kaksi levyä, niistä on paha 2,5h mammuttishowta rakentaa.
Kokonaisuudessaan siis onnistunut keikka, tuohon Sinergyyn kannattaa ehdottomasti tutustua. Yllättävää onkin että sangen harva tietää ko. bändistä yhtään mitään vaikka sen riveissä soittaa noinkin nimekkäitä muusikoita. Biisilistoja, kuvamateriaalia, nimikirjoituksia tms. ei ole valitettavasti saatavilla, johtuisko ehkä siitä, että allekirjoittanut ei olisi tunnistanut bändien jäseniä vaikka olisi baaritiskillä seisonut vieressä. Jospa saadaan vaikka kommentoijien joukosta hieman vannoutuneempien fanien mielipiteitä ja tietoja.
Sinergyn kotisivut
+/- saldo : 0 | Tweet