XVI Haapavesi Folk Music Festival 28.6. - 4.7.2004
Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (6 kommenttia)
Taas ne ovat täällä. Jo kuudennentoista kerran. Siis Folkit. Itselleni nämä taitavat olla kuudennet moiset. Alan olla jo Folk-veteraani. Normaalisti Folkkien ajankohta on kesäkuun viimeinen viikonloppu, mutta tänä vuonna moiseen saumaan osui Juhannus, joten aikataulu heitti viikolla. Viikon mittaisen festarin alkupuoli oli pyhitetty monenmoisille folk-kursseille ja varsinaiseen asiaan päästiin vasta torstaina, joskin meikäläinen suuntasi paikalle vasta perjantaina.
Eikä se torstain ohjelmisto olisi minua pahemmin kiinnostanutkaan, tuolloin lavalla temmelsi jonkinlaiseksi vetonaulaksi kiinnitetty Jean S. Jaa, mites moinen liittyy folkkiin, hmmm? No eihän näillä festareilla ole koskaan ollut niin tiukkaa noitten lokeroitten ja genrerajojen kanssa, mikä on toisaalta ihan hyvä juttu (tänä vuonna tarjolla olisi mm. bluesia ja jazziakin). Toisaalta tämän vuotinen ohjelmatarjonta tuntui ennakkoon tutkittuna jotenkin normaalia ankeammalta (ainoa suuremmasti kiinnostava bändi olisi lauantaina esiintyvä Galaxy), joten mieleen hiipi jopa ajatus, että jospa jättäisi tämän vuoden kokonaan välistä. The Kuskille tuntui kuitenkin olevan paikka vapaana perjantai-illalle, joten käänsimme auton keulan Haapavettä kohden ja painoimme kaasua. Loppujen lopuksi ilta tarjosikin sitten mielenkiintoisen uuden tuttavuuden, joten ei nyt niin huono päätös sittenkään.
Festivaalialue oli kokenut pientä trimmausta sitten viime näkemän, aivan kuten lehdissä oli kerrottukin. Silmiinpistävin muutos oli tietenkin suuri kaljateltta, joka vetäisi sisäänsä varmaankin tuplamäärän ihmisiä entiseen verrattuna ja tarjoaisi suojaa sateelta myös muulle kansalle. Alue oli muutenkin jotenkin siistemmän oloinen ja vessakoppejakin näkyi olevan tarjolla ehkäpä normaalia enemmän. Ruoka- ja rihkamakojuja tuntui vastaavasti olevan tarjolla tosi niukasti aiempaan verrattuna, olikohan varsinaisia ruokalailupaikkoja muuta kuin yksi. Tämä muutos tosin on varmaan jostain muusta kiinni kuin festivaalin järjestäjistä itsestään. Myöskään varsinaista levykojua ei ollut näköpiirissä, mutta sisääntuloportin liepeillä olevassa info-katoksessa oli sentään jonkin verran levyjä tarjolla, melko niukasti kylläkin.
Illan ensimmäinen esiintyjä lavalla oli alahärmäläinen Pömpeli, mutta heidän meininkinsä ei saanut minua innostumaan ollenkaan, aivan liian perinteistä ja ponnetonta minun makuuni. Suuntasinkin siis kohti auditoriota, jossa kohtapuoliin esiintyisi saamelaista joikua ja turkkilaisia sävyjä suhteellisen modernilla otteella yhdistelevä Vilddas. Audiotoriossa he esiintyisivät siksi, että heidän musiikkinsa taustalla esitettäisiin Jouni Jussilan revontuli-aiheisia dioja, Vilddasin musiikki toimisi siis ikäänkuin soundtrackina tuolle valokuvanäytökselle. Siitäpä syystä bändi esiintyikin lähes pimeässä salissa, mutta onneksi heidätkin silti erotti kohtalaisesti. Hyvin sopivat nuo revontulikuvat bändin musiikkiin ja hienoja olivat kuvat, mutta pimennosa soittava bändi, jota hädin tuskin näkee, ei ehkä kuitenkaan edusta parasta mahdollista keikkaelämystä, ihan mielelläni oisin nähnyt heidät omillaankin.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_ale2.JPG">
Auditoriosta selvittyäni laahauduin taas lavan liepeille, jossa kohta soittaisi ruotsalainen Ale Möller Band. Ihan outo tapaus minulle entuudestaan, vaikka ruotsalaiseen uudempaan folkkiin on jonkin verran tullut perehdyttyäkin. Ohjelmalehtinen kuitenkin kertoo Möllerin olevan ruotsalaisen kansanmusiikin tunnetuimpia hahmoja, joten ilmeisesti kartoitus on vielä pahasti kesken ;-) Ale Möller Band -nimeä kantava kokoonpano lienee kuitenkin suht tuore kokoonpano ja vaikka he majailevatkin Ruotsissa, ovat yhtyeen jäsenet alkujaan lähtöisin hyvinkin monelta suunnalta: laulajakaksikon tummempi osapuoli Mamadou Sene tulee Senegalista ja Maria Stellas on kotoisin Kreikasta, basisti Sebastian Dubé on kanadalainen ja rumpali Rafael Sida Huizar on puolestaan meksikolainen, Ale Möllerin (mandola, luuttu, huilu yms.) ohella Ruotsia edustaa myös mondolinisti-viulisti Magnus Stinnerblom. Ja tämä bändipäs paljastuikin vallan mainioksi. Kuten kokoonpanosta voi jo päätelläkin on musiikkinsa melkoinen sulatusuuni eri vaikutteita. [img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_ale1.JPG" width=242 height=172 align=right vspace=5 hspace=5>Päällimmäisenä mieleen jäävät kuitenkin afrikkalaiset ja itämaiset (Kreikka, Intia, Turkki yms.) vaikutteet, joihin yhdistellään näppärästi ruotsifolkin ominaispiirteitä. Oikein hienoa fuusiointia. Pitikin sitten bändin lopetettua rientää kiireesti myyntikojulle ja ostaa orkesterin uusin levy "Bodjal" ja tokihan siihen piti yrittää saada myös bändiläisten nimmarit. Puolet bändistä kerkesi karata paikalta, mutta molempien laulajien ja basistin nimmarit sentään sain! Jeah!
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_sfblues1.JPG">
Pienoisen roudaustauon jälkeen lavan valloittaisi SF-Blues, mutta heitä odotellessa kerkesin hieman harhailemaan ympäriinsä ja nähdä vilauksen jamiteltassa soittavasta Burlakat-yhtyeestä. Kuulosti suht mielenkiintoiselta, melko paljon Värttinää muistuttavalta meiningiltä. Laulunsa oli melko äänekästä ja sanoista ei oikein tahtonut saada selvää, jos nyt edes suomeksi lauloivat, ehkä eivät? Täytyy ehkä joskus tutustua heihin paremmin, hmmm. Hetken päästä lavalle astelivat Heikki Silvennoinen ja Pepe Ahlqvist ja ilma täyttyi sinisistä sävelistä. Pätevää, mutta jotenkin munatonta ja sielutonta meininkiä. Blääh, tylsää. Missäs se Erja Lyytinen luuhaa, hänenhän piti esiintyä tässä kokoonpanossa myös? No saapuihan se Erjakin sieltä viimein lavalle pelastamaan keikan. Tai no hmm... no kuitenkin. Mielenkiinto lavan tapahtumia kohtaan oli kuitenkin kerinnyt jo totaalisesti herpaantumaan, joten ei Erjankaan bluesista niin kauheasti jaksanut innostua, vaikka hän olikin kolmikon selvästi mielenkiintoisin artisti. Oisi ollut mukavampi kuulla häntä oman bändinsä kanssa kuin näiden tylsyyden ruhtinaiden seurassa. Ja mielellään jossain muualla kuin folk-festareilla...
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_sfblues2.JPG">
Väsy alkoi jo painaa silmäluomea, mutta sinnittelimme vielä sen aikaa, että näkisimme edes vilauksen illan viimeisestä bändistä, joka olisi norjalainen Farmer's Market. Ihan outo tapaus oli tämäkin entuudestaan, mutta paljastui ihan mielenkiintoiseksi ryhmäksi. Musiikkinsa oli eräänlainen sekoitus jazzia ja bulgarialaista kansanmusiikkia, yhtyeen saksofonisti olikin kotoisin Bulgariasta. Musiikkinsa oli itse asiassa hyvin samanoloista kuin viime vuonna Folkeilla esiintyneen unkarilaisen Besh o droMin musiikki. Kiperää ja nopeaa tuuttausta. Suurimmat erot löytyivät kokoonpanosta ja käytetyistä instrumenteista. Besh o droMin puhallinkolmikon tilalla kuultiin vain yhtä saksofonia, jonka kaverina oli haitari. Farmer's Marketin kokoonpanoon ei myöskään kuulunut naislaulajaa. Tätä bändiä olisi saattanut ruveta vaikka diggaamaankin, mutta kellon lähestyessä yö-kahta oli väsymys jo vallannut siinä määrin alaa, ettei nyt yksinkertaisesti vaan jaksanut päästä fiilikseen mukaan. Edessä oleva 40 km:n kotimatkakaan ei paljon naurattanut ja tuntui järkevältä luovuttaa. Ja hyvä niin, oli meinaan hieman vaikeuksia pysyä hereillä ajellessani kohti Ylivieskaa, huh. Mutta selvittiin kuitenkin.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_fmarket.JPG">
Perjantai jäi siis ainoaksi festaripäiväksi omalla kohdallani, mutta kerrotaan nyt vielä sen verran, että lauantaina olisi ollut tarjolla esim. tuo aiemmin mainittu Galaxy sekä myöskin jazzia soitteleva Ilmiliekki. Iltapäivällä olisi myöskin Anssi Tikanmäki orkestereineen esitellyt Maisemakuvia Suomesta. Sunnuntain tarjotaan kuuluisivat mm. oululainen progehtaksikin luokiteltava Aquaplan sekä Maarit Hurmerinta.
Eikä se torstain ohjelmisto olisi minua pahemmin kiinnostanutkaan, tuolloin lavalla temmelsi jonkinlaiseksi vetonaulaksi kiinnitetty Jean S. Jaa, mites moinen liittyy folkkiin, hmmm? No eihän näillä festareilla ole koskaan ollut niin tiukkaa noitten lokeroitten ja genrerajojen kanssa, mikä on toisaalta ihan hyvä juttu (tänä vuonna tarjolla olisi mm. bluesia ja jazziakin). Toisaalta tämän vuotinen ohjelmatarjonta tuntui ennakkoon tutkittuna jotenkin normaalia ankeammalta (ainoa suuremmasti kiinnostava bändi olisi lauantaina esiintyvä Galaxy), joten mieleen hiipi jopa ajatus, että jospa jättäisi tämän vuoden kokonaan välistä. The Kuskille tuntui kuitenkin olevan paikka vapaana perjantai-illalle, joten käänsimme auton keulan Haapavettä kohden ja painoimme kaasua. Loppujen lopuksi ilta tarjosikin sitten mielenkiintoisen uuden tuttavuuden, joten ei nyt niin huono päätös sittenkään.
Festivaalialue oli kokenut pientä trimmausta sitten viime näkemän, aivan kuten lehdissä oli kerrottukin. Silmiinpistävin muutos oli tietenkin suuri kaljateltta, joka vetäisi sisäänsä varmaankin tuplamäärän ihmisiä entiseen verrattuna ja tarjoaisi suojaa sateelta myös muulle kansalle. Alue oli muutenkin jotenkin siistemmän oloinen ja vessakoppejakin näkyi olevan tarjolla ehkäpä normaalia enemmän. Ruoka- ja rihkamakojuja tuntui vastaavasti olevan tarjolla tosi niukasti aiempaan verrattuna, olikohan varsinaisia ruokalailupaikkoja muuta kuin yksi. Tämä muutos tosin on varmaan jostain muusta kiinni kuin festivaalin järjestäjistä itsestään. Myöskään varsinaista levykojua ei ollut näköpiirissä, mutta sisääntuloportin liepeillä olevassa info-katoksessa oli sentään jonkin verran levyjä tarjolla, melko niukasti kylläkin.
Illan ensimmäinen esiintyjä lavalla oli alahärmäläinen Pömpeli, mutta heidän meininkinsä ei saanut minua innostumaan ollenkaan, aivan liian perinteistä ja ponnetonta minun makuuni. Suuntasinkin siis kohti auditoriota, jossa kohtapuoliin esiintyisi saamelaista joikua ja turkkilaisia sävyjä suhteellisen modernilla otteella yhdistelevä Vilddas. Audiotoriossa he esiintyisivät siksi, että heidän musiikkinsa taustalla esitettäisiin Jouni Jussilan revontuli-aiheisia dioja, Vilddasin musiikki toimisi siis ikäänkuin soundtrackina tuolle valokuvanäytökselle. Siitäpä syystä bändi esiintyikin lähes pimeässä salissa, mutta onneksi heidätkin silti erotti kohtalaisesti. Hyvin sopivat nuo revontulikuvat bändin musiikkiin ja hienoja olivat kuvat, mutta pimennosa soittava bändi, jota hädin tuskin näkee, ei ehkä kuitenkaan edusta parasta mahdollista keikkaelämystä, ihan mielelläni oisin nähnyt heidät omillaankin.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_ale2.JPG">
Auditoriosta selvittyäni laahauduin taas lavan liepeille, jossa kohta soittaisi ruotsalainen Ale Möller Band. Ihan outo tapaus minulle entuudestaan, vaikka ruotsalaiseen uudempaan folkkiin on jonkin verran tullut perehdyttyäkin. Ohjelmalehtinen kuitenkin kertoo Möllerin olevan ruotsalaisen kansanmusiikin tunnetuimpia hahmoja, joten ilmeisesti kartoitus on vielä pahasti kesken ;-) Ale Möller Band -nimeä kantava kokoonpano lienee kuitenkin suht tuore kokoonpano ja vaikka he majailevatkin Ruotsissa, ovat yhtyeen jäsenet alkujaan lähtöisin hyvinkin monelta suunnalta: laulajakaksikon tummempi osapuoli Mamadou Sene tulee Senegalista ja Maria Stellas on kotoisin Kreikasta, basisti Sebastian Dubé on kanadalainen ja rumpali Rafael Sida Huizar on puolestaan meksikolainen, Ale Möllerin (mandola, luuttu, huilu yms.) ohella Ruotsia edustaa myös mondolinisti-viulisti Magnus Stinnerblom. Ja tämä bändipäs paljastuikin vallan mainioksi. Kuten kokoonpanosta voi jo päätelläkin on musiikkinsa melkoinen sulatusuuni eri vaikutteita. [img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_ale1.JPG" width=242 height=172 align=right vspace=5 hspace=5>Päällimmäisenä mieleen jäävät kuitenkin afrikkalaiset ja itämaiset (Kreikka, Intia, Turkki yms.) vaikutteet, joihin yhdistellään näppärästi ruotsifolkin ominaispiirteitä. Oikein hienoa fuusiointia. Pitikin sitten bändin lopetettua rientää kiireesti myyntikojulle ja ostaa orkesterin uusin levy "Bodjal" ja tokihan siihen piti yrittää saada myös bändiläisten nimmarit. Puolet bändistä kerkesi karata paikalta, mutta molempien laulajien ja basistin nimmarit sentään sain! Jeah!
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_sfblues1.JPG">
Pienoisen roudaustauon jälkeen lavan valloittaisi SF-Blues, mutta heitä odotellessa kerkesin hieman harhailemaan ympäriinsä ja nähdä vilauksen jamiteltassa soittavasta Burlakat-yhtyeestä. Kuulosti suht mielenkiintoiselta, melko paljon Värttinää muistuttavalta meiningiltä. Laulunsa oli melko äänekästä ja sanoista ei oikein tahtonut saada selvää, jos nyt edes suomeksi lauloivat, ehkä eivät? Täytyy ehkä joskus tutustua heihin paremmin, hmmm. Hetken päästä lavalle astelivat Heikki Silvennoinen ja Pepe Ahlqvist ja ilma täyttyi sinisistä sävelistä. Pätevää, mutta jotenkin munatonta ja sielutonta meininkiä. Blääh, tylsää. Missäs se Erja Lyytinen luuhaa, hänenhän piti esiintyä tässä kokoonpanossa myös? No saapuihan se Erjakin sieltä viimein lavalle pelastamaan keikan. Tai no hmm... no kuitenkin. Mielenkiinto lavan tapahtumia kohtaan oli kuitenkin kerinnyt jo totaalisesti herpaantumaan, joten ei Erjankaan bluesista niin kauheasti jaksanut innostua, vaikka hän olikin kolmikon selvästi mielenkiintoisin artisti. Oisi ollut mukavampi kuulla häntä oman bändinsä kanssa kuin näiden tylsyyden ruhtinaiden seurassa. Ja mielellään jossain muualla kuin folk-festareilla...
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_sfblues2.JPG">
Väsy alkoi jo painaa silmäluomea, mutta sinnittelimme vielä sen aikaa, että näkisimme edes vilauksen illan viimeisestä bändistä, joka olisi norjalainen Farmer's Market. Ihan outo tapaus oli tämäkin entuudestaan, mutta paljastui ihan mielenkiintoiseksi ryhmäksi. Musiikkinsa oli eräänlainen sekoitus jazzia ja bulgarialaista kansanmusiikkia, yhtyeen saksofonisti olikin kotoisin Bulgariasta. Musiikkinsa oli itse asiassa hyvin samanoloista kuin viime vuonna Folkeilla esiintyneen unkarilaisen Besh o droMin musiikki. Kiperää ja nopeaa tuuttausta. Suurimmat erot löytyivät kokoonpanosta ja käytetyistä instrumenteista. Besh o droMin puhallinkolmikon tilalla kuultiin vain yhtä saksofonia, jonka kaverina oli haitari. Farmer's Marketin kokoonpanoon ei myöskään kuulunut naislaulajaa. Tätä bändiä olisi saattanut ruveta vaikka diggaamaankin, mutta kellon lähestyessä yö-kahta oli väsymys jo vallannut siinä määrin alaa, ettei nyt yksinkertaisesti vaan jaksanut päästä fiilikseen mukaan. Edessä oleva 40 km:n kotimatkakaan ei paljon naurattanut ja tuntui järkevältä luovuttaa. Ja hyvä niin, oli meinaan hieman vaikeuksia pysyä hereillä ajellessani kohti Ylivieskaa, huh. Mutta selvittiin kuitenkin.
[img]juttukuvat/haapavesifolk/f2004_fmarket.JPG">
Perjantai jäi siis ainoaksi festaripäiväksi omalla kohdallani, mutta kerrotaan nyt vielä sen verran, että lauantaina olisi ollut tarjolla esim. tuo aiemmin mainittu Galaxy sekä myöskin jazzia soitteleva Ilmiliekki. Iltapäivällä olisi myöskin Anssi Tikanmäki orkestereineen esitellyt Maisemakuvia Suomesta. Sunnuntain tarjotaan kuuluisivat mm. oululainen progehtaksikin luokiteltava Aquaplan sekä Maarit Hurmerinta.
+/- saldo : 0 | Tweet
Farmer's Market on kyllä kova nimi, nyt harmittaa kun ei tullut bongattua että ovat Suomessa keikalla, olisi varmasti tullut lähdettyä. Ainakin studiokiekolla heillä on kyllä naisvokalisti (tai useampia kehissä), kuvassa näkyy vain nuo mainitut pari jamppaa, kai heillä muitakin oli mukana?
Oli sielä lavalla viis tyyppiä, nuitten kahen lisäksi vielä rumpali, basisti ja kitaristi.
Ung! Yhdyn Jaken sanoihin, Farmer's Market oli viime vuonna Jyväskylän Summer Jazzeilla ja keikalla oli kuulemma ollut huikea meininki. Olisihan samalla tullut kuultua taas ilmiliekkiä, jota ei voi liikaa kuunnella, sen verran intohimoisesti pojat musisoivat. kiva artikkeli :)
Eikä ollut. Summerjazzeilla? Vittu, oonko mä kahdesti missanut Farmer's Marketin... "Kantsis kai vähän ajatella ettei kulje kuin unessa"
Folkeilla oli tehty yleisöennätys, yli 9000 kävijää. Folkkien nettisivuilta (http://www.haapavesifolk.com) voi käyvä ihmettelemäsä vaikkapa muisa lehisä olleita juttuja (Sokrua ei ollu noteerattu, höh). Kai sinne ennen pitkää tulee myös jotain kuvia tyrkylle.
Folkeilla kävin myös! Loistava festari! Lippujen hinnat ei oo niin pahoja kun tosiaan on kuuntelemassa kaiken mahdollisen. :) Niin, ja kannattaa ottaa sinne folkkien järjestäjiin yhteyttä niin kyllä ne varmasti noteeraavat tämänkin sivuston!!!