Jeavestone, Terassikahvila Varikko, Kalajoki, 10.7.2004
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (3 kommenttia)
Kalajokis-alavieskalainen proge 'n' roll -orkesteri Jeavestone heitti pienimuotoisen keikan faniensa iloksi Kalajoen Hiekkasärkillä heinäkuisena lauantai-iltana. Palasokerin Pohjanmaan aluetoimitus ei moista tilaisuutta voinut tietenkään ohittaa ja pakkasi itsensä lähistöltä löytyvään autoon (poikkeuksellisesti vänkärin paikalle) ja suuntasi kulkunsa asianmukaisella lääkityksellä vahvistettuna kohti Kalajokea.
Varikko paljastui varsin kivaksi pieneksi ulkoilmakuppilaksi (siis kaljakuppilaksi) melkeinpä Hiekkasärkkien keskustasta. Käytännössä kyseessä oli pienoinen kioskintapainen anniskelupaikka, jonka kupeessa oli muutama kaiteella ympäröity puinen pöytä aurinko/sateenvarjoineen ja tuoleineen. Kaiteen takana oli sitten pieni pressulla katettu lava bändiä varten. Ihan vieressä oli jonkinlainen autorata, josta nimi Varikko juontanee juurensa.
Keikan alkamisajankohdasta oli hieman epätietoisuutta, mutta "siinä kahdeksan maissa" pitäiski kai alkaa jotain tapahtua, joten noihin aikoihin paikalle saavuimmekin. Paikan päällä sitten selvisi, ettei Jeavestone olisikaan illan ainut esiintyjä, vaan heitä ennen esiintyisi "joku ihmeen" Nare (jos nyt edes muistan nimen oikein?). Puoli yhdeksän maissa lavalle kiipesikin tämä kyseinen duoksi paljastunut kokoonpano, joka koostui naispuolisesta laulajasta ja miespuolisesta kitaristista. Ihan näppärän oloista menoa, ei paha ollenkaan. Laulajalla oli melko hyvä soulahtava ääni, joskin pientä nenään honotusta oli havaittavissa. Suurin vika oli ohjelmiston monipuolisuus tai linjattomuus, ihan miten asian haluaa tulkita. Suurin osa biiseistä oli ulkomaisia covereita, mutta joukkoon oli mahdutettu myös bändin omia suomenkielisiä biisejä. Ei nyt erityisemmin jäänyt biisilista mieleen, mutta esim. Madonnan "La Isla Bonita", Dion "Holy Diver", Black Sabbathin "Paranoid", Alannah Mylesin "Black Velvet" ja se jokin Antti Tuiskun hittibiisi ainaskin kuultiin. Yllättävän pitkään duo soitteli, varmaankin lähemmäs puolitoista tuntia.
Pienoisen roudaustauon jälkeen Jeavestone otti lavan haltuunsa ja se tuntuikin tapahtuvan suht kivuttomasti, olivathan he soittaneet samaisessa paikassa myös Juhannuksena pari viikkoa aiemmin, joten ei muuta kuin kamat paikoilleen ja menoksi. Ensimmäinen "biisi" tosin oli vain improvisaatiota ja mikrofonien testausta, sanat olivat ihan tuulesta temmattuja, mutta tilanteeseen oivallisesti sopivia, tuli siinä samalla sitten esiteltyä bändin soittajatkin. Hauskaa :-) Sitten päästiinkin itse asiaan ja bändi pisti parastaan. Ohjelmisto koostui sekä bändin omista biiseistä, että muutamista hyvin valituista covereista. Muutaman vuoden takaiselta debyytti-ep:ltä kuultiin ainakin biisit "Mess" ja "Snowfall", mutta ihan uuttakin materiaalia taisi olla mukana. Bändi on nimittäin juuri äskettäin saanut purkitettua uuden pitkäsoiton, joka on nyt mikausta vailla valmis julkaistavaksi! Julkaisu tapahtunee loppukesästä, joten jäämme jännittyneinä odottamaan. Covereiden joukosta löytyi ainakin suhteellisen ovela versio Beatlesin "Helter Skelter":istä ja olihan siellä jotain muitakin tuttuja tai tutun oloisia biisejä, mutta eihän niitä näin jälkikäteen voi muistaa kun ei tullut kirjattua ylös. Mikähän mahtoikaan olla se jännä soulahtava James Brownmainen gospel-numero, joka taisi olla ensimmäisen setin päätösnumero?
Niin, bändi soitti siis kaksi settiä, jotka erosivat toisistaan melkoisesti. Ensimmäinen oli sitä itseään, eli tiukkaa Jeavestonesia. Toinen oli sitten enemmän jammailua ja lähinnä coverbiisejä. Toisen setin aikana lavalla nähtiin myös muutamia vierailijoita ja bändin jätkät itsekin vaihtelivat instumentteja. Kitaristi Mickey Maniac esim. tarttui välillä bassoon ja laulaja-kitaristi Jim Goldworth revitteli välissä koskettimilla ja hakkasi välillä lyömäsoittimiakin. Vierailevien tähtien henkilöllisyys jäi osittain epäselväksi, paitsi tietenkin huilisti Annuliina Ikäheimo tuli tunnistettua (hän muuten käväisi lavalla jo ensimmäisenkin setin aikana), hänhän vieraili jo bändin ep:lläkin ja olen nähnyt hänet lavalla bändin vahvistuksena kerran aikaisemminkin. Tällä kertaa hän myös lauloi (duettoa Mickeyn kanssa) ja hänen lisäkseen vierailevia laulajia oli muitakin. Ensimmäinen näistä oli hieman karhealla ja punkmaisella asenteella esiintyvä mieshenkilö, jonka johdolla esitettiin ainakin kaksi biisiä. Kaverini kommentoi hänen esiintymistään sanoin "Johnny Rotten laulamassa Beatlesia" (toinen biiseistä oli siis Beatles-coveri, mutta mikäs se olikaan, en voi muistaa), mutta kyllä minä tykkäsin :-) Toinen vieraileva solisti oli sitten naispuolinen henkilö, jonka johdolla esitettiin useampikin biisi. Carole King -coveri vielä toimi hyvin (mutta mikäs biisi se olikaan? "Tapestry":ltä joku kuitenkin...), mutta sitten alkoi mielenkiinto hieman herpaantua. "Eleanor Rigby" tuli jossain vaiheessa, kuten myös edellisen bändinkin esittämä "Black Velvet".
Jamit lavalla olisivat ilmeisesti jatkuneet vielä pitkäänkin ja kun ei oikein ollut käsitystä, että kuinka pitkään (niin kauan että muusikot väsyvät?), niin eihän me vanhukset enää jaksettu. Kylmäkin alkoi olla ja väsyäkin jo pukkasi. Luovutimme siis siinä yhden kieppeillä. Sori. Mutta noin yleisesti ottaen oli kyllä hyvä keikka, varsinkin siis se ensimmäinen setti. Olen nähnyt bändin kaksi kertaa aikaisemmin ja tämä oli selvästi ammattimaisin esiintyminen tähän mennessä. Lähinnä viittaan siihen, että semmoiset biisien välissä olevat nolot hiljaisuudet ja katkokset olivat nyt poissa, meno jatkui luontevasti eteenpäin ilman mitään turhia seisoskeluja tyyliin "mitäs seuraavaksi soitettas?".
Ai niin, meinasin ihan unohtaa kertoa, että bändi esiintyi jostain syystä poikkeuksellisesti akustisesti. En tiedä miksi. Oisikohan ollut kyseessä jonkinlainen varokeino, ettei soitettaisi liian äänekkäästi? Oliko alueella jokin säännös, ettei saa meluta jonkin tietyn kellon ajan jälkeen? Noh, oli syy mikä tahansa, niin hyvin toimi bändin musisointi näinkin ja oli oikeastaan ihan piristävän erilaista aikaisempiin näkemiini esiintymisiin verrattuna.
Sillä aikaa kun minä kuola valuen odotan bändin levyn ilmestymistä, niin te muut voitte käydä tutustumassa bändin nettisivuilla oleviin ääninäytteisiin. Eikös jookos?
Jeavestone:
Jim Goldworth: lead vocals, guitars, keyboards
Mickey Maniac: guitars, vocals
Tommy Glorioso: bass
Kimmo Vierimaa: drums
Linkki: Jeavestonen kotisivut
(kuvat: Hezzu & Big E)
Varikko paljastui varsin kivaksi pieneksi ulkoilmakuppilaksi (siis kaljakuppilaksi) melkeinpä Hiekkasärkkien keskustasta. Käytännössä kyseessä oli pienoinen kioskintapainen anniskelupaikka, jonka kupeessa oli muutama kaiteella ympäröity puinen pöytä aurinko/sateenvarjoineen ja tuoleineen. Kaiteen takana oli sitten pieni pressulla katettu lava bändiä varten. Ihan vieressä oli jonkinlainen autorata, josta nimi Varikko juontanee juurensa.
Keikan alkamisajankohdasta oli hieman epätietoisuutta, mutta "siinä kahdeksan maissa" pitäiski kai alkaa jotain tapahtua, joten noihin aikoihin paikalle saavuimmekin. Paikan päällä sitten selvisi, ettei Jeavestone olisikaan illan ainut esiintyjä, vaan heitä ennen esiintyisi "joku ihmeen" Nare (jos nyt edes muistan nimen oikein?). Puoli yhdeksän maissa lavalle kiipesikin tämä kyseinen duoksi paljastunut kokoonpano, joka koostui naispuolisesta laulajasta ja miespuolisesta kitaristista. Ihan näppärän oloista menoa, ei paha ollenkaan. Laulajalla oli melko hyvä soulahtava ääni, joskin pientä nenään honotusta oli havaittavissa. Suurin vika oli ohjelmiston monipuolisuus tai linjattomuus, ihan miten asian haluaa tulkita. Suurin osa biiseistä oli ulkomaisia covereita, mutta joukkoon oli mahdutettu myös bändin omia suomenkielisiä biisejä. Ei nyt erityisemmin jäänyt biisilista mieleen, mutta esim. Madonnan "La Isla Bonita", Dion "Holy Diver", Black Sabbathin "Paranoid", Alannah Mylesin "Black Velvet" ja se jokin Antti Tuiskun hittibiisi ainaskin kuultiin. Yllättävän pitkään duo soitteli, varmaankin lähemmäs puolitoista tuntia.
Pienoisen roudaustauon jälkeen Jeavestone otti lavan haltuunsa ja se tuntuikin tapahtuvan suht kivuttomasti, olivathan he soittaneet samaisessa paikassa myös Juhannuksena pari viikkoa aiemmin, joten ei muuta kuin kamat paikoilleen ja menoksi. Ensimmäinen "biisi" tosin oli vain improvisaatiota ja mikrofonien testausta, sanat olivat ihan tuulesta temmattuja, mutta tilanteeseen oivallisesti sopivia, tuli siinä samalla sitten esiteltyä bändin soittajatkin. Hauskaa :-) Sitten päästiinkin itse asiaan ja bändi pisti parastaan. Ohjelmisto koostui sekä bändin omista biiseistä, että muutamista hyvin valituista covereista. Muutaman vuoden takaiselta debyytti-ep:ltä kuultiin ainakin biisit "Mess" ja "Snowfall", mutta ihan uuttakin materiaalia taisi olla mukana. Bändi on nimittäin juuri äskettäin saanut purkitettua uuden pitkäsoiton, joka on nyt mikausta vailla valmis julkaistavaksi! Julkaisu tapahtunee loppukesästä, joten jäämme jännittyneinä odottamaan. Covereiden joukosta löytyi ainakin suhteellisen ovela versio Beatlesin "Helter Skelter":istä ja olihan siellä jotain muitakin tuttuja tai tutun oloisia biisejä, mutta eihän niitä näin jälkikäteen voi muistaa kun ei tullut kirjattua ylös. Mikähän mahtoikaan olla se jännä soulahtava James Brownmainen gospel-numero, joka taisi olla ensimmäisen setin päätösnumero?
Niin, bändi soitti siis kaksi settiä, jotka erosivat toisistaan melkoisesti. Ensimmäinen oli sitä itseään, eli tiukkaa Jeavestonesia. Toinen oli sitten enemmän jammailua ja lähinnä coverbiisejä. Toisen setin aikana lavalla nähtiin myös muutamia vierailijoita ja bändin jätkät itsekin vaihtelivat instumentteja. Kitaristi Mickey Maniac esim. tarttui välillä bassoon ja laulaja-kitaristi Jim Goldworth revitteli välissä koskettimilla ja hakkasi välillä lyömäsoittimiakin. Vierailevien tähtien henkilöllisyys jäi osittain epäselväksi, paitsi tietenkin huilisti Annuliina Ikäheimo tuli tunnistettua (hän muuten käväisi lavalla jo ensimmäisenkin setin aikana), hänhän vieraili jo bändin ep:lläkin ja olen nähnyt hänet lavalla bändin vahvistuksena kerran aikaisemminkin. Tällä kertaa hän myös lauloi (duettoa Mickeyn kanssa) ja hänen lisäkseen vierailevia laulajia oli muitakin. Ensimmäinen näistä oli hieman karhealla ja punkmaisella asenteella esiintyvä mieshenkilö, jonka johdolla esitettiin ainakin kaksi biisiä. Kaverini kommentoi hänen esiintymistään sanoin "Johnny Rotten laulamassa Beatlesia" (toinen biiseistä oli siis Beatles-coveri, mutta mikäs se olikaan, en voi muistaa), mutta kyllä minä tykkäsin :-) Toinen vieraileva solisti oli sitten naispuolinen henkilö, jonka johdolla esitettiin useampikin biisi. Carole King -coveri vielä toimi hyvin (mutta mikäs biisi se olikaan? "Tapestry":ltä joku kuitenkin...), mutta sitten alkoi mielenkiinto hieman herpaantua. "Eleanor Rigby" tuli jossain vaiheessa, kuten myös edellisen bändinkin esittämä "Black Velvet".
Jamit lavalla olisivat ilmeisesti jatkuneet vielä pitkäänkin ja kun ei oikein ollut käsitystä, että kuinka pitkään (niin kauan että muusikot väsyvät?), niin eihän me vanhukset enää jaksettu. Kylmäkin alkoi olla ja väsyäkin jo pukkasi. Luovutimme siis siinä yhden kieppeillä. Sori. Mutta noin yleisesti ottaen oli kyllä hyvä keikka, varsinkin siis se ensimmäinen setti. Olen nähnyt bändin kaksi kertaa aikaisemmin ja tämä oli selvästi ammattimaisin esiintyminen tähän mennessä. Lähinnä viittaan siihen, että semmoiset biisien välissä olevat nolot hiljaisuudet ja katkokset olivat nyt poissa, meno jatkui luontevasti eteenpäin ilman mitään turhia seisoskeluja tyyliin "mitäs seuraavaksi soitettas?".
Ai niin, meinasin ihan unohtaa kertoa, että bändi esiintyi jostain syystä poikkeuksellisesti akustisesti. En tiedä miksi. Oisikohan ollut kyseessä jonkinlainen varokeino, ettei soitettaisi liian äänekkäästi? Oliko alueella jokin säännös, ettei saa meluta jonkin tietyn kellon ajan jälkeen? Noh, oli syy mikä tahansa, niin hyvin toimi bändin musisointi näinkin ja oli oikeastaan ihan piristävän erilaista aikaisempiin näkemiini esiintymisiin verrattuna.
Sillä aikaa kun minä kuola valuen odotan bändin levyn ilmestymistä, niin te muut voitte käydä tutustumassa bändin nettisivuilla oleviin ääninäytteisiin. Eikös jookos?
Jeavestone:
Jim Goldworth: lead vocals, guitars, keyboards
Mickey Maniac: guitars, vocals
Tommy Glorioso: bass
Kimmo Vierimaa: drums
Linkki: Jeavestonen kotisivut
(kuvat: Hezzu & Big E)
+/- saldo : 0 | Tweet
Kommentoidaan tähän kun en jaksa tuonne korjata: Tämä karheaääninen vieraileva tähti taisikin esittää Jeaveksen kanssa Simon & Garfunkelin "Mrs. Robinsonin", josta tuo Rotten-vertaus tuli ;) Saatto ne tosin esittää Beatlesiakin hänen kanssaan, en oo varma. Beatlesia nimittäin soitettiin useampia biisejä, ei nyt tarkkaan muista mitä tuli missäkin välissä.
Ja tämä vieraileva naisartisti oli kuulemma Anne Vihelä, joka on ilmeisesti tuttu niille, jotka on seurannu telekkarista Idols-kisaa.
Jeavestone Kalajoella!? Oliskohan munkin pitänyt jättää Hawkwind väliin ja tulla sinne... Vai oliko Ruisrock vaan liian ahdistavan tuntuinen juttu?
Rock on! Ois pitäny nähdä tuo keikka. Jeavestonen uus levy kuulemma masteroitavana ja tiukkaa tavaraa tulossa demojen perusteella :)