Tää on se yö : Levi, Popeda ja Zen Café
Jake kirjoitti noin 23 vuotta sitten (5 kommenttia)
Palasokerin lomaileva toimittaja vieraili viikon verran Levin hiihtokeskuksessa ja tutustui Lapin hulluuteen. Turpaan ei tullut (Vrt. Sleepy Sleepersin "Lapin juntti vetää outoa turpaan"), lunta oli vielä perkeleesti ja hieman keikkajuttuakin löytyi, mistä raportoida. Eli jos joku on luullut viimeisen viikon aikana että olemme vihdoinkin älynneet vaieta ja lopettaa juttujen lisäämisen, on tämä täysin turha luulo ja voitte lopettaa spekuloinnin. Popedaa, Zen Cafetta ynnä muuta seuraavassa.
Kaikki Rovaniemeä etelämpänä asuvat uskovat varmasti että Suomessa on kevät ja lumi sulanut maasta. Turha luulo, vaikka hieman huolestuttavalta näyttikin Rovaniemelle asti, kun matkaa oli jo kuitenkin taitettu reilut 500 km katto täynnä suksia yms. talviurheiluvälineitä, lunta nimittäin oli käytännössä laikkuina pelloilla ja metsässä. Mutta Kittilään saavuttuamme saattoi jo havaita ettei kevät ollut ehtinyt tuonne Suomi-neidon kainalon paikkeille muutoin kuin aurinkoisena kelinä ja lämpötilan ollessa plussan puolella.
No, kaikki ovat varmasti hiihtäneet, useimmat meistä lasketelleet / lautailleet, joten turha kai tässä on raportoida siitä että oli rinteessä lunta ja mäki oli jyrkkä ja ihmiset rinnebaarissa kännissä. Hauskaa oli ja ulkona oltiin.
Paitsi illalla, ensimmäinen kosketus pohjois-suomalaiseen saatiin tiistaina 17.4. kun Levillä Hullu Poro Areenalle kipusi ikurin turbiini, oikea ukkometso, eli Popeda ja Popedan henkilöitymänä Pate Mustajärvi. Nyt jo hieman vajaan viikon kyseistä aktia sulatelleena en vieläkään ole pystynyt muodostamaan käsitystä siitä, ovat jätkät aivan tosissaan vai onko 80-luvulle jämähtäminen vain tarkoin harkittu imago ko. bändille. Humoristisempaa asennetta puoltaisivat Monty Python soundtrackien käyttäminen sisääntulonauhoina, tällä kertaa ´Sit on Facen´ tahdissa, edellisen kerran ´Finland´ biisin soidessa (kyllä, aivan oikein, olen ollut Popedan keikalla kahdesti, mikä ainakin tätä kirjoittaessa tuntuisi olevan kaksi kertaa liikaa), mutta toisaalta sen verran totiselta meininki näyttää välillä lavalla että selkeää käsitystä jätkien lähestymistavasta musiikkiinsa tai esiintymiseensä ei oikein pysty muodostamaan.
Tästä voisi tulla kitkerä vuodatus siitä, kuinka huono bändi Popeda mielestäni on (huom! mielipiteet tässä jutussa ovat siis täysin omiani eivätkä edusta Palasokerin yleistä mielipidettä Popedasta tai vastaavanlaisesta musiikista), mutta tyydyn kuvaamaan kokemaani muutamalla lauseella. Ensinnäkin lavashow Popedalla on sen näköistä, että eivät ole taineet jätkät koskaan nähdä elokuvaa Spinal Tap tai sitten eivät ole siitä oppineet (?!) mitään. Ukkometsolla, eli Mr. Mustajärvellä oli vähintään kolme numeroa liian pienet farkut, taatusti tennissukka tai kaksi etumuksessa, kitaristilla leopardigepardilepardi-takki, rotantappobootsit yms. eli ehtaa 80-lukua. En suhtaudu mitenkään kriittisesti tuollaiseen retro-meininkiin jos hommassa säilyy edes hieman kieli poskessa, Popedan kohdalla näin ei näyttänyt olevan vaan jätkät näyttäisivät oikeasti uskovan että ovat katu-uskottavia ja vitun kovia jätkiä samaan aikaan kun ainakin selväpäisimmät yleisössä nauravat vedet silmissä Popedan rock´n rollille...
Kyllä Popedaa vielä kehutaankin tässä jutussa, mutta heitetään vielä vähän lisää löylyä kritiikkikiukaaseen ja pureudutaan hieman musiikilliseen antiin. En tiedä tuleeko monikaan tiedostaneeksi sitä, että jos nyt ei suurin osa niin ainakin suuri osa Popedan biiseistä on suoria käännöksiä 60-, 70- ja 80-luvun rock-klassikoista. Itse en ainakaan ollut tätä huomannut ennen tätä keikkaa, toisaalta olisin toivonut että olisin ollut nytkin niin tietämättömässä tilassa, etten olisi kuullut kun jätkät raiskasivat isolla kädellä Deep Purplen Smoke on the Waterin ("Tää on se yö...", yrittäkääpäs fraseerata tuota Smoke on the water -melodiaan...) tai ROlling Stonesin I Can Get No Satisfactionin ("Vittu mikä muija tuolla on", tämä on siis täyttä totta vaikka tuskin kuulemma uskoo...). Olihan noita muitakin, mutta kyllä nuo olivat ehdottomasti pahimmat.
Jep. Eiköhän Popedaa ole mollattu tässä tarpeeksi, kehutaan nyt kuitenkin vastapainoksi Popedan kitaristia Costello Hautamäkeä, joka ilmiselvästi hallitsee instrumenttinsa lisäksi myös laulamisen, Hullun Poron keikalla kuultiin kaksi Costellon esittämää kappaletta. Jos Popeda ei henkilöityisi Pate Mustajärveen niinkuin se nyt tekee, kannattaisi bändin ehdottamasti jättää Pate keikkabussista ja keikkailla kvartettina, mutta onhan tietysti niin että tuskin ihmiset käsittäisivät Popedaa Popedaksi ilman Patea.
Popedaa piirun verran sivistyneempää rockia vääntävä Zen Cafe heitti keikkaa perjantaina 20.4. paikkana edelleen Hullu Poro Areena, mistä voidaan mainita sen verran että ei kannata antaa kohtuullisen edullisten sisäänpääsylippujen hämätä, rahat osataan ryövätä turisteilta juomien hinnoissa. Esimerkiksi siideri 0,4l 27,- ja Caipi Rosca (vai mikä se ny on?) 42,- + tipit, eli baaritiskillä olivat baarimikot ilmeisesti käsittäneet hieman väärin tippien antamisen periaatteen, ainakin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ne pitää ansaita, niitä ei saa kerjätä ("hei äijä hei, sä unohdit laittaa ne kolikot meille tipiksi..."). Zen Cafesta kuitenkin asiaa, eli bändistä on hieman vaivihkaa kehittymässä / kehittynyt Suomen tasolla ns. ´iso bändi´ eli voidaan jätkät varmasti nostaa samaan sarjaan J. Karjalaisen, Yön, Ultra Bran tms. orkesterin kanssa, sen verran heillä on ainakin radiohittejä. Ehkäpä suurin ongelma onkin Zen Cafen kohdalla se, etteivät ihmiset tiedä hittibiisien olevan heidän esittämiä. Ainakin yleisön reaktiot olivat Hullu Poro Areenalla sen mukaisia, ihmiset katselivat biisien alkaessa hölmistyneenä toisiaan ja kyselivät ihmeissään että "onko tääkin hei näitten biisi?". Sen verran maallikko olen minäkin Zen Cafen kohdalla että en harvinaisempaa tuotantoa tuntenut, levyjä en ole kuunnellut pahemmin ja silti arviolta puolet bändin biiseistä olivat tuttuja todennäköisesti radiosta tai sitten dj:t pyörittävät niitä ahkerasti baareissa. Toisaalta itse musiikki on sen verran ´taiteellista´ että suuri yleisö saattaa sitä hieman vieroksua ja tykästyy vain näihin hitteihin, missä on hieman kevyemmällä kädellä tehty musiikki ja panostettu sanotuksiin, mitkä ovat tietysti omalta osaltaan hatunnoston arvoisia.
Zen verran voisin Zen Cafea kritisoida, että pieniä merkkejä ns. hattuun nousemisesta oli nähtävissä, jätkät soitti runsailla taustanauhoilla terästettynä ettei tarvitse itse niin paljon lavalla tehdä, setti kesti tasan tunnin (1h) ja encoret tulivat vetämään 10sec taputuksien jälkeen, jolloin koko setin pituudeksi saatiin 1h 10min ja lisää ei saanut vaikka olisi kuinka yleisö huutanut. Eli pientä rutinoitumista todennäköisesti oli päässyt tapahtumaan, mikä tietysti juuri suuremman menestyksen kynnyksellä voi olla kohtalokasta. Vaan mitä näitä spekuloimaan, lyhyesti sanottuna Zen Cafe yllätti allekirjoittaneen positiivisesti vaikken normaalisti aivan tuon tyylistä musiikkia kulutakkaan.
Ainakin pääsylippujen hinnoista voisivat etelässä ottaa mallia, muuten ei tarvitse lapin meininkiä apinoida...
Kaikki Rovaniemeä etelämpänä asuvat uskovat varmasti että Suomessa on kevät ja lumi sulanut maasta. Turha luulo, vaikka hieman huolestuttavalta näyttikin Rovaniemelle asti, kun matkaa oli jo kuitenkin taitettu reilut 500 km katto täynnä suksia yms. talviurheiluvälineitä, lunta nimittäin oli käytännössä laikkuina pelloilla ja metsässä. Mutta Kittilään saavuttuamme saattoi jo havaita ettei kevät ollut ehtinyt tuonne Suomi-neidon kainalon paikkeille muutoin kuin aurinkoisena kelinä ja lämpötilan ollessa plussan puolella.
No, kaikki ovat varmasti hiihtäneet, useimmat meistä lasketelleet / lautailleet, joten turha kai tässä on raportoida siitä että oli rinteessä lunta ja mäki oli jyrkkä ja ihmiset rinnebaarissa kännissä. Hauskaa oli ja ulkona oltiin.
Paitsi illalla, ensimmäinen kosketus pohjois-suomalaiseen saatiin tiistaina 17.4. kun Levillä Hullu Poro Areenalle kipusi ikurin turbiini, oikea ukkometso, eli Popeda ja Popedan henkilöitymänä Pate Mustajärvi. Nyt jo hieman vajaan viikon kyseistä aktia sulatelleena en vieläkään ole pystynyt muodostamaan käsitystä siitä, ovat jätkät aivan tosissaan vai onko 80-luvulle jämähtäminen vain tarkoin harkittu imago ko. bändille. Humoristisempaa asennetta puoltaisivat Monty Python soundtrackien käyttäminen sisääntulonauhoina, tällä kertaa ´Sit on Facen´ tahdissa, edellisen kerran ´Finland´ biisin soidessa (kyllä, aivan oikein, olen ollut Popedan keikalla kahdesti, mikä ainakin tätä kirjoittaessa tuntuisi olevan kaksi kertaa liikaa), mutta toisaalta sen verran totiselta meininki näyttää välillä lavalla että selkeää käsitystä jätkien lähestymistavasta musiikkiinsa tai esiintymiseensä ei oikein pysty muodostamaan.
Tästä voisi tulla kitkerä vuodatus siitä, kuinka huono bändi Popeda mielestäni on (huom! mielipiteet tässä jutussa ovat siis täysin omiani eivätkä edusta Palasokerin yleistä mielipidettä Popedasta tai vastaavanlaisesta musiikista), mutta tyydyn kuvaamaan kokemaani muutamalla lauseella. Ensinnäkin lavashow Popedalla on sen näköistä, että eivät ole taineet jätkät koskaan nähdä elokuvaa Spinal Tap tai sitten eivät ole siitä oppineet (?!) mitään. Ukkometsolla, eli Mr. Mustajärvellä oli vähintään kolme numeroa liian pienet farkut, taatusti tennissukka tai kaksi etumuksessa, kitaristilla leopardigepardilepardi-takki, rotantappobootsit yms. eli ehtaa 80-lukua. En suhtaudu mitenkään kriittisesti tuollaiseen retro-meininkiin jos hommassa säilyy edes hieman kieli poskessa, Popedan kohdalla näin ei näyttänyt olevan vaan jätkät näyttäisivät oikeasti uskovan että ovat katu-uskottavia ja vitun kovia jätkiä samaan aikaan kun ainakin selväpäisimmät yleisössä nauravat vedet silmissä Popedan rock´n rollille...
Kyllä Popedaa vielä kehutaankin tässä jutussa, mutta heitetään vielä vähän lisää löylyä kritiikkikiukaaseen ja pureudutaan hieman musiikilliseen antiin. En tiedä tuleeko monikaan tiedostaneeksi sitä, että jos nyt ei suurin osa niin ainakin suuri osa Popedan biiseistä on suoria käännöksiä 60-, 70- ja 80-luvun rock-klassikoista. Itse en ainakaan ollut tätä huomannut ennen tätä keikkaa, toisaalta olisin toivonut että olisin ollut nytkin niin tietämättömässä tilassa, etten olisi kuullut kun jätkät raiskasivat isolla kädellä Deep Purplen Smoke on the Waterin ("Tää on se yö...", yrittäkääpäs fraseerata tuota Smoke on the water -melodiaan...) tai ROlling Stonesin I Can Get No Satisfactionin ("Vittu mikä muija tuolla on", tämä on siis täyttä totta vaikka tuskin kuulemma uskoo...). Olihan noita muitakin, mutta kyllä nuo olivat ehdottomasti pahimmat.
Jep. Eiköhän Popedaa ole mollattu tässä tarpeeksi, kehutaan nyt kuitenkin vastapainoksi Popedan kitaristia Costello Hautamäkeä, joka ilmiselvästi hallitsee instrumenttinsa lisäksi myös laulamisen, Hullun Poron keikalla kuultiin kaksi Costellon esittämää kappaletta. Jos Popeda ei henkilöityisi Pate Mustajärveen niinkuin se nyt tekee, kannattaisi bändin ehdottamasti jättää Pate keikkabussista ja keikkailla kvartettina, mutta onhan tietysti niin että tuskin ihmiset käsittäisivät Popedaa Popedaksi ilman Patea.
Popedaa piirun verran sivistyneempää rockia vääntävä Zen Cafe heitti keikkaa perjantaina 20.4. paikkana edelleen Hullu Poro Areena, mistä voidaan mainita sen verran että ei kannata antaa kohtuullisen edullisten sisäänpääsylippujen hämätä, rahat osataan ryövätä turisteilta juomien hinnoissa. Esimerkiksi siideri 0,4l 27,- ja Caipi Rosca (vai mikä se ny on?) 42,- + tipit, eli baaritiskillä olivat baarimikot ilmeisesti käsittäneet hieman väärin tippien antamisen periaatteen, ainakin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ne pitää ansaita, niitä ei saa kerjätä ("hei äijä hei, sä unohdit laittaa ne kolikot meille tipiksi..."). Zen Cafesta kuitenkin asiaa, eli bändistä on hieman vaivihkaa kehittymässä / kehittynyt Suomen tasolla ns. ´iso bändi´ eli voidaan jätkät varmasti nostaa samaan sarjaan J. Karjalaisen, Yön, Ultra Bran tms. orkesterin kanssa, sen verran heillä on ainakin radiohittejä. Ehkäpä suurin ongelma onkin Zen Cafen kohdalla se, etteivät ihmiset tiedä hittibiisien olevan heidän esittämiä. Ainakin yleisön reaktiot olivat Hullu Poro Areenalla sen mukaisia, ihmiset katselivat biisien alkaessa hölmistyneenä toisiaan ja kyselivät ihmeissään että "onko tääkin hei näitten biisi?". Sen verran maallikko olen minäkin Zen Cafen kohdalla että en harvinaisempaa tuotantoa tuntenut, levyjä en ole kuunnellut pahemmin ja silti arviolta puolet bändin biiseistä olivat tuttuja todennäköisesti radiosta tai sitten dj:t pyörittävät niitä ahkerasti baareissa. Toisaalta itse musiikki on sen verran ´taiteellista´ että suuri yleisö saattaa sitä hieman vieroksua ja tykästyy vain näihin hitteihin, missä on hieman kevyemmällä kädellä tehty musiikki ja panostettu sanotuksiin, mitkä ovat tietysti omalta osaltaan hatunnoston arvoisia.
Zen verran voisin Zen Cafea kritisoida, että pieniä merkkejä ns. hattuun nousemisesta oli nähtävissä, jätkät soitti runsailla taustanauhoilla terästettynä ettei tarvitse itse niin paljon lavalla tehdä, setti kesti tasan tunnin (1h) ja encoret tulivat vetämään 10sec taputuksien jälkeen, jolloin koko setin pituudeksi saatiin 1h 10min ja lisää ei saanut vaikka olisi kuinka yleisö huutanut. Eli pientä rutinoitumista todennäköisesti oli päässyt tapahtumaan, mikä tietysti juuri suuremman menestyksen kynnyksellä voi olla kohtalokasta. Vaan mitä näitä spekuloimaan, lyhyesti sanottuna Zen Cafe yllätti allekirjoittaneen positiivisesti vaikken normaalisti aivan tuon tyylistä musiikkia kulutakkaan.
Ainakin pääsylippujen hinnoista voisivat etelässä ottaa mallia, muuten ei tarvitse lapin meininkiä apinoida...
+/- saldo : 0 | Tweet
Aijai päätoimittajaa... Kyllä pitäs sullekkin saada muutama Zen Cafen levy että vähän sivistyisit:)
Onhan noita levyjä hyllyssä parikin kappaletta kun vaan joskus ehtisi kuuntelemaan...
Zen Café on hyvä eikä crawler sitä nyt erityisesti haukkunut, kommentaattori! Mutta Zen Caféta parempi, samansuuntaisella tyylillä mutta paremmilla biiseillä ja sanoituksilla on Absoluuttinen Nollapiste.
On tietysti valitettavaa, ettei nk.toimittajan huumorintaju kestänyt Popedaa. Bändi pitää hauskaa lavalla ja niin tekee (yleensä)myös maksava yleisö. Enpä ole koskaan kuullut herrojen Mustajärven tai Hautamäen väittäneen tekevän Popedan musiikkia veren maku suussa. Popedan tarjoitus on murheen karkoitus :0)
Rocks like fuck!
Suomeen ei mahdu kuin yksi Popeda. Ja toisaalta, onhan se helvetin hienoa, että Popeda ei ainakaan ole yhdentekevä bändi, koska sitä niin rakastetaan kuin vihataankin henkeen ja vereen! Suomi on täynnä keskenkertaisia akteja joista ei ole mitään erikoisen hyvää jos nyt ei pahaakaan sanottavaa. Onneksi Popeda ei kuulu siihen kategoriaan!
Pitkää, kuumaa kesää kaikille Popedan vihaajille ja diggareille!
Varmaankin jollain hakukoneella on kommentoija eksynyt tälle yli kolme vuotta vanhalle artikkelin haaskalle ja näin ollen kommentoijalta on jäänyt varmasti havaitsematta se että me täällä Palasokerissa suhtaudumme erityisellä hartaudella ja vakavasti musiikkiin ja sen tekemiseen. Jos haluaa laskea leikkiä niin pitää mennä pellekouluun tai tuottaa oma visailuohjelma televisioon. Terveisin Rock-komisaario.