Octopus Syng haastattelu
Astro kirjoitti noin 20 vuotta sitten (3 kommenttia)
Octopus Syng on suomalaisen Jaire nimisen miehen yhdenmiehen psykedeliaorkesteri. Hän on julkaissut tällä nimellä nyt kaksi 7:sta, yhden MCD:n ja tuoreen kokopitkän, joka on julkaistu Suomessa CD:nä ja juuri Saksassa myös vinyylinä Nasonin toimesta. Jairen musiikki on hieno yhdistelmä Syd Barrtin aikaista Pink Floydia, happofolkkia ja yhtä sun toista muutakin hippiaiheista, ja tästä, melko piilossa pysyneestä arvoituksellisesta miehestä oli nyt aika tehdä haastattelu.
Miten ja milloin kiinnostuit 60- ja 70- luvun psykedeelisestä musiikista?
Eräs ystäväni, joka oli minua vanhempi, tutustutti minut Hendrixin musaan. Siitähän se löytöretki 60-luvun psykedeeliseen pop/rock musiikkiin läksi. Olin silloin 11 v. ja friikahdin Jimiin ihan totaalisesti.
Mikä oli ensimmäinen bändisi? Minkälaista musiikkia olet vuosien varrella soittanut?
Radio Romance oli ensimmäinen varsinainen bändini 15-vuotiaana. Tosin oli sitä ennemminkin ollut jo jonkunlaisia viritelmiä. Radio Romance soitti sellaista vähän Hanoi Rocks -tyylistä rockia.
Siitä lähtien, kun 17-vuotiaana perustin oman bändini, jossa tein itse biisit on kaikki musa ollut enemmissä määrin sellaista aika persoonallista vaikeasti luokiteltavaa rockmusaa. Kaikenlaisia kummallisia projekteja on tässä vuosien varrella ollut. Sitten olen myös soittanut sellaista jotain progen ja jatsin ristisiitosta ja akustista folkhenkistä kamaa myös.
Miten ja milloin Dildo Mania sai alkunsa? Miten kuvailisit yhtyeen musiikkia? Julkaisut?
Dildo Mania tavallaan liukui entisestä lyhytikäisestä bändistä nimeltä Weed, jonka koti oli Kuusankoskella. Weed oli bändi kahdella kitaralla, laululla ja eräänlaisilla rummuilla. Ex-tyttöystäväni Tea soitti siinä "rumpuja". Bassoa ei ollut ollenkaan. Jäsenet vaan vaihtuivat kesän -95 aikana, kunnes huomasimme, että tässähän on kasassa aivan eri bändi, joka Dlido Maniaksi ristittiin.
Dildo Manian musiikki on aika vaikea vetää mihinkään lokeroon. Sellaista sähköistä friikkirockiahan se on pop melodioilla ja nyrjähtäneellä, mutta hyväntuulisella fiiliksellä.
Dildo mania nimi sai alkunsa laulajamme naispuolisesta naapurista, jolla oli suristimia jos jonkunmoisia, juu nou... Bändi oli aluksi Dildo Maniacs, joka lyhentyi kuitenkin Dildo Maniaksi, koska maniacs kuulosti liian henkilökohtaiselta, koska me kaikki olemme naissukupuoleen suuntautuneita. Dildo Mania on julkaissut ainoastaan 2 vinyylisingleä aikoja sitten vuosina -97 ja -98. Parilla kokoelmalevyllä olemme myös olleet mukana.
Milloin keksit alkaa tehdä musiikkia yksin Octopus Syng nimellä? Mistä nimi sai alkunsa?
Syksyllä -98 Dildo Manialla oli todella hiljaista, eikä ollut muuta tekemistä kuin alkaa leikkimään 4-raiturilla,joka vei sitten mukanaan. Vuoden päästä ostin sitten digitaalisen 8-raiturin,josta voisi katsoa Octopus Syngin ajanlaskun alkavan. "Bändini" nimi oli ensin pelkkä Syng, mutta se tuntui jotenkin vajaalta, joten lisäsin siihen sanan octopus, jonka keksin, yllätys, yllätys, Syd Barretin "Madcap Laughs" -levyltä.
Mitkä ovat suurimmat vaikutteesi Octopus Syngissä?
Kyllähän Barrett/vanha Pink Floyd ovat vaikuttaneet minuun suuresti, mutta vielä suurempi vaikuttaja on minuun ollut Pekka Streng, ehdottomasti. Sitten on tietysti T.Rex/Marc Bolan, Neil Young, Ravi Shankar, Jukka Tolonen, Love, The Doors...sekä ylipäätään koko 60-luvun pop- ja rockmusiikki. Henkisessä mielessä koko itämainen maailmankatsomus, sekä huu-haa (new age) -meininki on vaikuttanut minuun hyvin voimakkaasti. Mikään uskovainen en missään mielessä kuitenkaan ole.
Miten kappaleesi syntyvät?
En tiedä. Niitä on turha yrittää tehdä, vaan ne yhtäkkiä tulevat vain jostain, sitten kun on niiden aika tänne maailmaan syntyä. Ensin tulee yleensä melodia, sitten biisin sisäinen fiilis kertoo itseensä sanat.
Kerro lyhyesti Octopus Syngin julkaisuista. Miten nauhoitettu, markkinoitu jne.?
Pari ekaa O.S. -julkaisua tein digitaalisella 8-raiturilla. Rummut nauhoitin jopa yhdellä mikillä tai korkeintaan kahdella. "Mandalan" nauhoitin pääasiassa kotonani, eikä minulla ollut edes mikkitelinettä, vaan mikki roikkui naruilla katosta. Melko lo-filla tekniikalla on kaikki O.S. -levyt nauhoitettu.
"Karmadelicin" nauhoitin analogisella 16-raiturilla Korialla treenikämpällä parilla mikillä, mutta jouduin jatkamaan sitten nauhoituksia Helsingissä muutettuani tänne 2003 alussa, jonka jälkeen nauhoitin levyä varmaan viidessä eri paikassa ja mitä erilaisimmilla nauhureilla, pahimmillaan nauhoitin (vibrafonit)jopa mini diskillä. Levy miksattiin kolmeen kertaan, kunnes tuntui siltä, että se oli valmis. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä riitti yllin kyllin. No, se oli "Karmadelic". Seuraavan levyn työnimi voisi olla vaikka "Quick and Easy", jos se vaikka auttaisi asiaa.
Markkinointia, mitä se on? No, tällainen yhden ihmisen propagandakoneistohan tämä pääasiallisesti on ollut. Puolet levyistä on varmaan aikaisemmin myyty kädestä käteen ihmisille festareilla ja missä tahansa. On niitä ollut myös muutamassa liikkeessä myytävänä Suomessa. Nyt "Karmadelicin" aikana on tullut muutamia O.S. -ystäviä auttamaan musiikkini tuomisessa ihmisen korviin ja sieltä sydämeen, mistä olen hyvin kiitollinen.
Miten aloit harjoitella sitarin soittoa? Onko se mielestäsi vaikeaa?
Olen tykkäillyt Intiafiiliksestä ja Ravi Shankarin musasta jo yli kymmenen vuotta, joten keväällä 2001 lähdin Intiaan tarkoituksenani ostaa sieltä himoitsemani sitar. Näin myös kävi. Varanasissa otin muutaman sitasoittotunnin ja siitä lähtien olen sitaria soittanut. Sitarin soiton vaikeus on aika suhteellista. Jos haluat soittaa sitä länsimaalaisella tyylillä auttavasti, on sitar melko helppo soitin, mutta jos haluat soittaa sitä intialaisella tyylillä, kuten esim. Ravi Shankar, on sen omaksuminen varsinkin länsimaalaiselle ihmiselle lähes mahdotonta, koska silloin pitäisi myös tuntea intialainen ajattelu ja fiilis.
Miksi haluat pitää OS:n soolojuttunasi, ja keikoilla Karma Brothers soittaa Octopus Syngiä?
Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Saan musaani juuri sen fiiliksen minkä haluan tai ainakin minulla on täysi mahdollisuus siihen. Enhän pysty soittamaan kaikkia instrumentteja yhtä aikaa, joten sen vuoksi on Karma Brothers olemassa. Nimi Karma Brothes plays Octopus Syng on siksi, että ihmiset ymmärtäisivät, että se ei ole sama bändi mikä levyllä soittaa.
Soitatko tai levytätkö koskaan lainakappaleita?
En ole soittanut enkä levyttänyt. Ei ole ollut toistaiseksi tarvetta siihen. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. "Tomorrow never knows"
Mitkä ovat suosikkejasi omista kappaleistasi?
Kaikki biisini ovat kuin lapsiani. Ei niistä pysty sanomaan, kuka on rakkaampi kuin toinen. Rakastan niitä kaikkia omalla tavallani.
Pidätkö mistään nykyisistä artisteista tai bändeistä? Miksi?
En tykkää nykyajan soundeista. Ne ovat liian täydelliset ja virheettömät. Elämäkin on epätäydellistä kaikessa täydellisyydessään. Miksi soundit ja musiikki eivät sitten seuraa elämän virtaa? No, pidän todella paljon englantilaisesta pop/rock -yhtyeestä nimeltä Supergrass ja suomalaisesta pop/rock -yhtyeestä nimeltä Barefoot Brothers. Suomen musameininkejä tunnen jonkun verran. Täällä on monia hienoja bändejä, mutta ne lähes kaikki ovat melko tuntemattomia. Luulen, että meininki on samanlainen myös muualla maailmassa; että ne bändit mistä pidän, niitä en ehkä tule ikinä kuulemaan.
Mikä on suhteesi huumeisiin?
Huumeita on monenlaisia. Toisille se on pilvi, toisille heroiini, toisille viina, toisille television saippuasarjat... Itse olen riippuvainen rakkaudesta, luonnosta, rakkaudesta, musiikin tekemisestä, kahvista, seksistä sekä silloin tällöin omasta rauhasta ja tulen huonolle tuulelle, jos en saa tarvitsemaani huumetta silloin kun sitä tarvitsen. Luulen, että universaali rakkaus eli ikuisuus on kuitenkin ainoa todellisuus, jota kaikki olennot etsivät erilaisten korvikkeiden, eli huumeiden kautta. Kaikki haluavat olla onnellisia.
Pidätkö itseäsi hippinä, vai olisiko jokin muu lokerointo enemmän kohdallaan?
Jos hippi määritellään ihmiseksi, joka etsii onneaan sydämestään "rakasta itseäsi, niin rakastat elämää" niin siinä tapauksessa olen hippi. Taidan olla vain olento pitkällä matkalla etsimässä omaa itseään.
Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi musiikin alalla ja elämässä yleensä?
Aloitan uudet O.S. -nauhoitukset ihan näinä päivinä. Biisejä alkaa olla jo ihan mukavasti kasassa. Jos kaikki menee hyvin, voisi uusi O.S. cd/lp olla ulkona ensi kesänä. Dildo Mania sekä Karma Brothers -keikkoja on aikomus hommata, jotta pääsisi taas vaihteeksi keikkailun makuun. Suunnitelmissa on tehdä jokin platta Dildo Manian kanssa heti, kun saadaan studiorahat kasaan. Elämää on vaikea mitenkään rationaalisesti suunnitella, koska elämä on luonteeltaan täysin järjenvastaista. Suunnitelmia ei ole, mutta jos vastaani tulisi oma asunto, treenikämppä, vähän lisää rahaa, ettei tarvitsisi kokoajan kituuttaa ja joku avoin, elämäniloinen ja rakastava, lämminsydäminen nainen olisi se hienoa. Intiaankin voisin ensi talvena nauhoitusten lomassa lähteä hakemaan sen "jonkin", joka minulta sinne 2001 jäi.
Jotain lisättävää?
Pekka Strengiä lainatakseni: "syyt nykyisyyteen huomaan itseni valinneen" ,joten siinä teille lukijat muutama sana, että mitäs se oikein tarkoittaakaan. Rakastakaa itseänne/rakastakaa toisianne!!!! T. Jaire
http://www.octopus-syng.tk
Miten ja milloin kiinnostuit 60- ja 70- luvun psykedeelisestä musiikista?
Eräs ystäväni, joka oli minua vanhempi, tutustutti minut Hendrixin musaan. Siitähän se löytöretki 60-luvun psykedeeliseen pop/rock musiikkiin läksi. Olin silloin 11 v. ja friikahdin Jimiin ihan totaalisesti.
Mikä oli ensimmäinen bändisi? Minkälaista musiikkia olet vuosien varrella soittanut?
Radio Romance oli ensimmäinen varsinainen bändini 15-vuotiaana. Tosin oli sitä ennemminkin ollut jo jonkunlaisia viritelmiä. Radio Romance soitti sellaista vähän Hanoi Rocks -tyylistä rockia.
Siitä lähtien, kun 17-vuotiaana perustin oman bändini, jossa tein itse biisit on kaikki musa ollut enemmissä määrin sellaista aika persoonallista vaikeasti luokiteltavaa rockmusaa. Kaikenlaisia kummallisia projekteja on tässä vuosien varrella ollut. Sitten olen myös soittanut sellaista jotain progen ja jatsin ristisiitosta ja akustista folkhenkistä kamaa myös.
Miten ja milloin Dildo Mania sai alkunsa? Miten kuvailisit yhtyeen musiikkia? Julkaisut?
Dildo Mania tavallaan liukui entisestä lyhytikäisestä bändistä nimeltä Weed, jonka koti oli Kuusankoskella. Weed oli bändi kahdella kitaralla, laululla ja eräänlaisilla rummuilla. Ex-tyttöystäväni Tea soitti siinä "rumpuja". Bassoa ei ollut ollenkaan. Jäsenet vaan vaihtuivat kesän -95 aikana, kunnes huomasimme, että tässähän on kasassa aivan eri bändi, joka Dlido Maniaksi ristittiin.
Dildo Manian musiikki on aika vaikea vetää mihinkään lokeroon. Sellaista sähköistä friikkirockiahan se on pop melodioilla ja nyrjähtäneellä, mutta hyväntuulisella fiiliksellä.
Dildo mania nimi sai alkunsa laulajamme naispuolisesta naapurista, jolla oli suristimia jos jonkunmoisia, juu nou... Bändi oli aluksi Dildo Maniacs, joka lyhentyi kuitenkin Dildo Maniaksi, koska maniacs kuulosti liian henkilökohtaiselta, koska me kaikki olemme naissukupuoleen suuntautuneita. Dildo Mania on julkaissut ainoastaan 2 vinyylisingleä aikoja sitten vuosina -97 ja -98. Parilla kokoelmalevyllä olemme myös olleet mukana.
Milloin keksit alkaa tehdä musiikkia yksin Octopus Syng nimellä? Mistä nimi sai alkunsa?
Syksyllä -98 Dildo Manialla oli todella hiljaista, eikä ollut muuta tekemistä kuin alkaa leikkimään 4-raiturilla,joka vei sitten mukanaan. Vuoden päästä ostin sitten digitaalisen 8-raiturin,josta voisi katsoa Octopus Syngin ajanlaskun alkavan. "Bändini" nimi oli ensin pelkkä Syng, mutta se tuntui jotenkin vajaalta, joten lisäsin siihen sanan octopus, jonka keksin, yllätys, yllätys, Syd Barretin "Madcap Laughs" -levyltä.
Mitkä ovat suurimmat vaikutteesi Octopus Syngissä?
Kyllähän Barrett/vanha Pink Floyd ovat vaikuttaneet minuun suuresti, mutta vielä suurempi vaikuttaja on minuun ollut Pekka Streng, ehdottomasti. Sitten on tietysti T.Rex/Marc Bolan, Neil Young, Ravi Shankar, Jukka Tolonen, Love, The Doors...sekä ylipäätään koko 60-luvun pop- ja rockmusiikki. Henkisessä mielessä koko itämainen maailmankatsomus, sekä huu-haa (new age) -meininki on vaikuttanut minuun hyvin voimakkaasti. Mikään uskovainen en missään mielessä kuitenkaan ole.
Miten kappaleesi syntyvät?
En tiedä. Niitä on turha yrittää tehdä, vaan ne yhtäkkiä tulevat vain jostain, sitten kun on niiden aika tänne maailmaan syntyä. Ensin tulee yleensä melodia, sitten biisin sisäinen fiilis kertoo itseensä sanat.
Kerro lyhyesti Octopus Syngin julkaisuista. Miten nauhoitettu, markkinoitu jne.?
Pari ekaa O.S. -julkaisua tein digitaalisella 8-raiturilla. Rummut nauhoitin jopa yhdellä mikillä tai korkeintaan kahdella. "Mandalan" nauhoitin pääasiassa kotonani, eikä minulla ollut edes mikkitelinettä, vaan mikki roikkui naruilla katosta. Melko lo-filla tekniikalla on kaikki O.S. -levyt nauhoitettu.
"Karmadelicin" nauhoitin analogisella 16-raiturilla Korialla treenikämpällä parilla mikillä, mutta jouduin jatkamaan sitten nauhoituksia Helsingissä muutettuani tänne 2003 alussa, jonka jälkeen nauhoitin levyä varmaan viidessä eri paikassa ja mitä erilaisimmilla nauhureilla, pahimmillaan nauhoitin (vibrafonit)jopa mini diskillä. Levy miksattiin kolmeen kertaan, kunnes tuntui siltä, että se oli valmis. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä riitti yllin kyllin. No, se oli "Karmadelic". Seuraavan levyn työnimi voisi olla vaikka "Quick and Easy", jos se vaikka auttaisi asiaa.
Markkinointia, mitä se on? No, tällainen yhden ihmisen propagandakoneistohan tämä pääasiallisesti on ollut. Puolet levyistä on varmaan aikaisemmin myyty kädestä käteen ihmisille festareilla ja missä tahansa. On niitä ollut myös muutamassa liikkeessä myytävänä Suomessa. Nyt "Karmadelicin" aikana on tullut muutamia O.S. -ystäviä auttamaan musiikkini tuomisessa ihmisen korviin ja sieltä sydämeen, mistä olen hyvin kiitollinen.
Miten aloit harjoitella sitarin soittoa? Onko se mielestäsi vaikeaa?
Olen tykkäillyt Intiafiiliksestä ja Ravi Shankarin musasta jo yli kymmenen vuotta, joten keväällä 2001 lähdin Intiaan tarkoituksenani ostaa sieltä himoitsemani sitar. Näin myös kävi. Varanasissa otin muutaman sitasoittotunnin ja siitä lähtien olen sitaria soittanut. Sitarin soiton vaikeus on aika suhteellista. Jos haluat soittaa sitä länsimaalaisella tyylillä auttavasti, on sitar melko helppo soitin, mutta jos haluat soittaa sitä intialaisella tyylillä, kuten esim. Ravi Shankar, on sen omaksuminen varsinkin länsimaalaiselle ihmiselle lähes mahdotonta, koska silloin pitäisi myös tuntea intialainen ajattelu ja fiilis.
Miksi haluat pitää OS:n soolojuttunasi, ja keikoilla Karma Brothers soittaa Octopus Syngiä?
Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Saan musaani juuri sen fiiliksen minkä haluan tai ainakin minulla on täysi mahdollisuus siihen. Enhän pysty soittamaan kaikkia instrumentteja yhtä aikaa, joten sen vuoksi on Karma Brothers olemassa. Nimi Karma Brothes plays Octopus Syng on siksi, että ihmiset ymmärtäisivät, että se ei ole sama bändi mikä levyllä soittaa.
Soitatko tai levytätkö koskaan lainakappaleita?
En ole soittanut enkä levyttänyt. Ei ole ollut toistaiseksi tarvetta siihen. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. "Tomorrow never knows"
Mitkä ovat suosikkejasi omista kappaleistasi?
Kaikki biisini ovat kuin lapsiani. Ei niistä pysty sanomaan, kuka on rakkaampi kuin toinen. Rakastan niitä kaikkia omalla tavallani.
Pidätkö mistään nykyisistä artisteista tai bändeistä? Miksi?
En tykkää nykyajan soundeista. Ne ovat liian täydelliset ja virheettömät. Elämäkin on epätäydellistä kaikessa täydellisyydessään. Miksi soundit ja musiikki eivät sitten seuraa elämän virtaa? No, pidän todella paljon englantilaisesta pop/rock -yhtyeestä nimeltä Supergrass ja suomalaisesta pop/rock -yhtyeestä nimeltä Barefoot Brothers. Suomen musameininkejä tunnen jonkun verran. Täällä on monia hienoja bändejä, mutta ne lähes kaikki ovat melko tuntemattomia. Luulen, että meininki on samanlainen myös muualla maailmassa; että ne bändit mistä pidän, niitä en ehkä tule ikinä kuulemaan.
Mikä on suhteesi huumeisiin?
Huumeita on monenlaisia. Toisille se on pilvi, toisille heroiini, toisille viina, toisille television saippuasarjat... Itse olen riippuvainen rakkaudesta, luonnosta, rakkaudesta, musiikin tekemisestä, kahvista, seksistä sekä silloin tällöin omasta rauhasta ja tulen huonolle tuulelle, jos en saa tarvitsemaani huumetta silloin kun sitä tarvitsen. Luulen, että universaali rakkaus eli ikuisuus on kuitenkin ainoa todellisuus, jota kaikki olennot etsivät erilaisten korvikkeiden, eli huumeiden kautta. Kaikki haluavat olla onnellisia.
Pidätkö itseäsi hippinä, vai olisiko jokin muu lokerointo enemmän kohdallaan?
Jos hippi määritellään ihmiseksi, joka etsii onneaan sydämestään "rakasta itseäsi, niin rakastat elämää" niin siinä tapauksessa olen hippi. Taidan olla vain olento pitkällä matkalla etsimässä omaa itseään.
Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi musiikin alalla ja elämässä yleensä?
Aloitan uudet O.S. -nauhoitukset ihan näinä päivinä. Biisejä alkaa olla jo ihan mukavasti kasassa. Jos kaikki menee hyvin, voisi uusi O.S. cd/lp olla ulkona ensi kesänä. Dildo Mania sekä Karma Brothers -keikkoja on aikomus hommata, jotta pääsisi taas vaihteeksi keikkailun makuun. Suunnitelmissa on tehdä jokin platta Dildo Manian kanssa heti, kun saadaan studiorahat kasaan. Elämää on vaikea mitenkään rationaalisesti suunnitella, koska elämä on luonteeltaan täysin järjenvastaista. Suunnitelmia ei ole, mutta jos vastaani tulisi oma asunto, treenikämppä, vähän lisää rahaa, ettei tarvitsisi kokoajan kituuttaa ja joku avoin, elämäniloinen ja rakastava, lämminsydäminen nainen olisi se hienoa. Intiaankin voisin ensi talvena nauhoitusten lomassa lähteä hakemaan sen "jonkin", joka minulta sinne 2001 jäi.
Jotain lisättävää?
Pekka Strengiä lainatakseni: "syyt nykyisyyteen huomaan itseni valinneen" ,joten siinä teille lukijat muutama sana, että mitäs se oikein tarkoittaakaan. Rakastakaa itseänne/rakastakaa toisianne!!!! T. Jaire
http://www.octopus-syng.tk
+/- saldo : 0 | Tweet
Mielenkiintoinen haastattelu, mutta olisi kiinnostanut vielä tietää että miksi pitää laulaa englanniksi, voisi toimia suomeksikin...
Jaa, täytyypä esittää Jairelle vielä tällainen jatkokysymys!
Soitin tossa juuri Jairelle, ja kysyin asiaa. Totesi vaan, että kun on aina kuullut psykedeelistä musiikkia englanniksi, niin se tuntuu luonnolliselta, vaikkei itse kauhean hyvin kieltä osaakaan. Jairen mielestä psykedeelinen musiikki vain toimii paremmin englanniksi, poikkeuksena Pekka Steng...
Jairea myös harmitti, että oli unohtanut vaikutteistaan Amon Düûl II:n, joten sekin tässä vielä mainittakoon!