Retro-efektejä: muutama kasettijulkaisu
Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (2 kommenttia)
Monen mielestä c-kasetti on ääniteformaattina aikansa elänyt ja moiset ovatkin äänitemarkkinoilta kadonneet lähes tyystin. Jotkut itsepintaiset saattavat moisia vielä vanhoissa autostereoissaan kuunnella cd-soittimen puutten takia, mutta eipä moisia muinaisjäänteitä muuten kukaan enää jaksa pyöritellä. Paitsi että underground-markkinoilla kasetti on edelleen ihan varteenotettava formaatti! Muutamaan moiseen tuli juuri tutustuttua.
Tamperelainen pienyhtiö Shitsuck Tapes And Stuff (http://shitsuck.cjb.net) on julkaissut muutamia kasetteja vuodesta 2000 lähtien. Tähän mennessä julkaisuja on kertynyt 15 nimikettä ja mukaan mahtuu peräti yksi 7" vinyylisingle. Shitsuckin äänitteistä valtaosa taitaa olla jonkinlaista punkiksi luokiteltavaa musiikkia, mutta muunkinlaista materiaalia löytyy. Hankin juuri kolme firman julkaisua ja kaksi niistä edustaa singer/songwriter-folkkia ja yksi on instrumentaalista surfrokkia. Shitsuckin seuraava julkaisu tulee olemaan Kimeera-nimisen bändin 40-minuuttinen "albumi" täynnä instrumentaalista ja psykedeelistä progea!
Mutta tarkastellaanpa lähemmin näitä nauhurissani pyörähtäneitä Shitsuck-kasetteja.
[img]juttukuvat/bandikuvat/shit-11.jpg" align=left vspace=5 hspace=5>JP Jakonen: Songs Of Love And Rebirth (SHIT-11)
JP Jakonen on turkulainen singer-songwriter ja tämä on hänen ensimmäinen soolojulkaisunsa. Äänite on syksyltä 2003. Kasetilla on kahdeksan biisiä ja hieman vajaa puoli tuntia musiikkia. Kasetti on äänitykseltään mono ja kasetti on Maxell UR 60, jossa musiikkia on siis vain toisella puolella. Yhtä coveria lukuunottamatta biisit ovat Jakosen omia. Jakonen soittaa levyllä kaiken itse ja soittopeleihinsä kuuluvat pelkistetysti vain akustinen kitara, huuliharppu ja kazoo. Jakosella on hyvä, joskaan ei mitenkään persoonallinen, hieman naukuva lauluääni ja englannin lausuminen on sujuvaa. Musiikki on pienimuotoista, hieman kantri-vivahteista folkkia ja tuo mieleen ilman sen suurempia pähkäilyjä Neil Youngin rauhallisemman akustisen tuotannon. Siellä täällä saattaa tavoittaa häivähdyksen Dave Lindholmia tai Suonna Konosta. Sävellyksistä ei äkkiseltään erotu mitään elämää suurempia hittejä, mutta kaikki biisit ovat silti hyviä. Musiikki on varsin miellyttävää ja kotikutoinen tuotantojälki lepuuttavat korvia.
[img]juttukuvat/bandikuvat/shit-13.jpg" align=left vspace=5 hspace=5>JP Jakonen: Gone For Some Time (SHIT-13)
JP Jakosen toiseen Shitsuck-julkaisuun pätevät pääpiirteittäin samat määrittelyt kuin tuohon edelliseenkin. Mies, kitara, huuliharppu ja kazoo. Pienimuotoisia akustisia lauluja. Ehkä osa niistä jopa hieman poppaavammassa muodossa kuin edellisellä nauhalla. Ehkä. Tämä nauha on äänitetty kesällä 2004 ja koostuu viidestä biisistä. Kappaleista neljä on omia sävellyksiä ja viimeisenä biisinä on coveri Neil Youngin "Falling From Above" -biisistä. Kasetti on jälleen yksipuoleinen ja musiikki täyttää suurimmalta osin 60-minuuttisen Maxell UR:n toisen puoliskon. Äänitys on mono.
[img]juttukuvat/bandikuvat/shit-15.jpg" align=left vspace=5 hspace=5>The Flying Fishrooster Experiment!: s/t (SHIT-15)
Tällä hetkellä uusin Shitsuck-julkaisu on tämä "Lentävä kalakukko", joka on levymerkin pomon AK:n oma projekti. Ja tämä kuulkaas rokkaa! Musiikki on instrumentaalista (ja jopa aavistuksen verran psykedeelistä!) surfrokkia hieman Laika & The Cosmonautsien tyyliin. AK soittaa äänitteellä kaikki instrumentit itse ja kasetin neljästä biisistä puolet ovat myös hänen sävellyksiään. AK:n omia sävellyksiä yhtään vähättelemättä kasetin kovimmat vibat saavat aikaan nuo mukana olevat kaksi lainakappaletta, ehkäpä ihan vain sen vuoksi, että ne ovat jossain muodossa entuudestaan tuttuja. Kasetin aloittaa varsin repäisevä versiointi ikivihreästä "Lentävä kalakukko" eli "The Fishrooster". AK onkin kotoisin Savosta, joten mies ei ole ollenkaan jäävi moista rallia esittämään! Kasetin päättää toinen ikivihreä eli "Hottentot", joka on kenties vielä tuota äsken mainittuakin kovemmin rokkaava. Mukana myös huikea kitarasoolo! Neljän biisin kasetilla on pari rallia puoliskaa kohden, joten pituutta ei tällä nauhalla ole kuin ehkä joku kymmenisen minuuttia kaikenkaikkiaan, mutta jokainen sekuntti siitä on silkkaa extaasia! Kasetti on stereoäänite ja soundit ovat mukavan lo-fi.
Jep, tämmöisiä julkaisuja sitä löytyi tuolta maailmalta. Jäämme jännityksellä odottelemaan tuota Kimeeran nauhaa. Kyllähän kasettejakin on silloin tällöin ihan kiva pyöritellä, ei se formaatti musiikkia huononna. Ja vielä kun Shitsuckin julkaisut ovat erittäin edullisia niin eipä tässä auta valittaa!
Tamperelainen pienyhtiö Shitsuck Tapes And Stuff (http://shitsuck.cjb.net) on julkaissut muutamia kasetteja vuodesta 2000 lähtien. Tähän mennessä julkaisuja on kertynyt 15 nimikettä ja mukaan mahtuu peräti yksi 7" vinyylisingle. Shitsuckin äänitteistä valtaosa taitaa olla jonkinlaista punkiksi luokiteltavaa musiikkia, mutta muunkinlaista materiaalia löytyy. Hankin juuri kolme firman julkaisua ja kaksi niistä edustaa singer/songwriter-folkkia ja yksi on instrumentaalista surfrokkia. Shitsuckin seuraava julkaisu tulee olemaan Kimeera-nimisen bändin 40-minuuttinen "albumi" täynnä instrumentaalista ja psykedeelistä progea!
Mutta tarkastellaanpa lähemmin näitä nauhurissani pyörähtäneitä Shitsuck-kasetteja.
[img]juttukuvat/bandikuvat/shit-11.jpg" align=left vspace=5 hspace=5>JP Jakonen: Songs Of Love And Rebirth (SHIT-11)
JP Jakonen on turkulainen singer-songwriter ja tämä on hänen ensimmäinen soolojulkaisunsa. Äänite on syksyltä 2003. Kasetilla on kahdeksan biisiä ja hieman vajaa puoli tuntia musiikkia. Kasetti on äänitykseltään mono ja kasetti on Maxell UR 60, jossa musiikkia on siis vain toisella puolella. Yhtä coveria lukuunottamatta biisit ovat Jakosen omia. Jakonen soittaa levyllä kaiken itse ja soittopeleihinsä kuuluvat pelkistetysti vain akustinen kitara, huuliharppu ja kazoo. Jakosella on hyvä, joskaan ei mitenkään persoonallinen, hieman naukuva lauluääni ja englannin lausuminen on sujuvaa. Musiikki on pienimuotoista, hieman kantri-vivahteista folkkia ja tuo mieleen ilman sen suurempia pähkäilyjä Neil Youngin rauhallisemman akustisen tuotannon. Siellä täällä saattaa tavoittaa häivähdyksen Dave Lindholmia tai Suonna Konosta. Sävellyksistä ei äkkiseltään erotu mitään elämää suurempia hittejä, mutta kaikki biisit ovat silti hyviä. Musiikki on varsin miellyttävää ja kotikutoinen tuotantojälki lepuuttavat korvia.
[img]juttukuvat/bandikuvat/shit-13.jpg" align=left vspace=5 hspace=5>JP Jakonen: Gone For Some Time (SHIT-13)
JP Jakosen toiseen Shitsuck-julkaisuun pätevät pääpiirteittäin samat määrittelyt kuin tuohon edelliseenkin. Mies, kitara, huuliharppu ja kazoo. Pienimuotoisia akustisia lauluja. Ehkä osa niistä jopa hieman poppaavammassa muodossa kuin edellisellä nauhalla. Ehkä. Tämä nauha on äänitetty kesällä 2004 ja koostuu viidestä biisistä. Kappaleista neljä on omia sävellyksiä ja viimeisenä biisinä on coveri Neil Youngin "Falling From Above" -biisistä. Kasetti on jälleen yksipuoleinen ja musiikki täyttää suurimmalta osin 60-minuuttisen Maxell UR:n toisen puoliskon. Äänitys on mono.
[img]juttukuvat/bandikuvat/shit-15.jpg" align=left vspace=5 hspace=5>The Flying Fishrooster Experiment!: s/t (SHIT-15)
Tällä hetkellä uusin Shitsuck-julkaisu on tämä "Lentävä kalakukko", joka on levymerkin pomon AK:n oma projekti. Ja tämä kuulkaas rokkaa! Musiikki on instrumentaalista (ja jopa aavistuksen verran psykedeelistä!) surfrokkia hieman Laika & The Cosmonautsien tyyliin. AK soittaa äänitteellä kaikki instrumentit itse ja kasetin neljästä biisistä puolet ovat myös hänen sävellyksiään. AK:n omia sävellyksiä yhtään vähättelemättä kasetin kovimmat vibat saavat aikaan nuo mukana olevat kaksi lainakappaletta, ehkäpä ihan vain sen vuoksi, että ne ovat jossain muodossa entuudestaan tuttuja. Kasetin aloittaa varsin repäisevä versiointi ikivihreästä "Lentävä kalakukko" eli "The Fishrooster". AK onkin kotoisin Savosta, joten mies ei ole ollenkaan jäävi moista rallia esittämään! Kasetin päättää toinen ikivihreä eli "Hottentot", joka on kenties vielä tuota äsken mainittuakin kovemmin rokkaava. Mukana myös huikea kitarasoolo! Neljän biisin kasetilla on pari rallia puoliskaa kohden, joten pituutta ei tällä nauhalla ole kuin ehkä joku kymmenisen minuuttia kaikenkaikkiaan, mutta jokainen sekuntti siitä on silkkaa extaasia! Kasetti on stereoäänite ja soundit ovat mukavan lo-fi.
Jep, tämmöisiä julkaisuja sitä löytyi tuolta maailmalta. Jäämme jännityksellä odottelemaan tuota Kimeeran nauhaa. Kyllähän kasettejakin on silloin tällöin ihan kiva pyöritellä, ei se formaatti musiikkia huononna. Ja vielä kun Shitsuckin julkaisut ovat erittäin edullisia niin eipä tässä auta valittaa!
+/- saldo : 0 | Tweet
Näitä olisi Love aikoinaan julkaissut LPnä.
Tämän jutun ja parin muun suosituksen takia tilailin tuolta parit kassut, toi Lentävä Kalakukko on tosiaan namia rautalankaa ja Jalosen myöhempi, pitää kuunnella sillä korvalla, että kuulee, mitä se lauluissaan sanoo... Aivan hulvaton teos on myös Kauniit Poliisit-punkorkesterin live Vahingonlaukaus. Tällasta sen rockin pitää olla! Lyhyttä, nopeaa ja täynnä asiaa! Siis, kasetti ei ole mediana kuollut ja DIY elää!