Mondo Sonarte -festarit, Ylivieska 10.11.2004
Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (7 kommenttia)
Paikallisessa baarissa, Ravintola Vieskassa, vietettiin opiskelijailtaa pienimuotoisen musiikkitapahtuman muodossa. Paikalliset mediaopiskelijat olivat järjestäneet keskiviikkoillaksi pienimuotoiset festarit, joilla esiintyi neljä lähiseudun bändiä: Gravity, Jeavestone, Ironica ja I Think. Uskaltauduin paikalle, vaikken ole muutamaan vuoteen opiskelija ollutkaan!
Koskapa kyseessä oli media-alan opiskelijoiden järjestämät bileet, tapahtuma myös videoitiin. Missäköhän muodossa kyseinen tallenne sitten julkaistaan jäi vielä hämäräksi. Ravinteliin oli myös pariinkin kohtaan sijoitettu jonkinlaiset videosceenit, joista lavan tapahtumia pystyi seuraamaan.
Illan bändeistä Gravity ja Jeavestone olivat itselleni ennestään tuttuja orkestereita. Gravityn olen nähnyt livenä pariinkin kertaan aiemmin ja Jeavestonen kai kolmesti. Ironica oli puolestaan ihan outo tapaus ja eipä I Thinkistäkään ollut pahemmin tietoa, aiemmin päivällä tosin ostin bändin "Hug" -ep:n esimakusteluksi tulevasta. Jokaista bändiä kohden oli varattu vajaa tunti show-aikaa, joka tuntuikin yleisesti ottaen riittävän. Jeavestonella olisi energiaa tosin riittänyt pitempäänkin repäisyyn!
Ensimmäisenä lauteille asteli alavieskalais-ylivieskalainen Gravity. Bändi on ollut kasassa vuodesta 2002 lähtien, alkuun triona, mutta sittemmin kokoonpano on hieman laajentunut. Nykyisin kokoonpanoon kuuluvat kitaristit Ville ja Rami, basisti Vellu, vokalisti Riikka sekä rumpali Matias. Bändin tähänastisiin saavutuksiin kuuluu ainakin erään paikallisen bändikisan voitto, jonka johdosta he äänittivät yhden ep-levynkin, jota ei sitten kuitenkaan päästetty yleiseen levitykseen (liiallista itsekritiikkiä ehkä?). Tällä hetkellä heillä on tekeillä uusi demolevy, joka onkin jo miksausta ja masterointia vaille valmis. Toivottavasti tämä levy jopa julkaistaan! Bändin musiikkia voisi luonnehtia progevivahteiseksi rokiksi. Semmoista melko riffipainotteista 70-lukuhenkistä rokkia he soittavat. Etäisesti tulee mieleen Five Fifteen tiivistetyimmillään, mutta moiseen mielleyhtymään saattaa toki vaikuttaa se seikka, että laulaja Riikalla on hieman Maikki Liuskia muistuttava ääni. Ihmeellistä, että niin pienestä tytöstä lähtee sellainen ääni! Gravityn livemeininkihän oli varsin mainiota, mutta pientä ujoutta on vielä havaittavissa siinä suhteessa, että kontakti yleisöön jää vielä varsin vähäiseksi. Hieman turhan suuri volyymi ja ravintolan huono akustiikka meinasivat myöskin hukuttaa Riikan laulun kaiken muun "melun" alle. Mikähän idea siinäkin on, että aina pitää soittaa niin mahdottoman lujaa? Toki jos olisin uskaltautunut lähemmäksi lavaa niin äänentoisto olisi saattanut olla selkeämpää, mutta ei siihen kehdannut itseään ängetä kun ei kukaan muukaan niin tehnyt ;-)
Pienen roudaustauon ja väliaikamusiikin jälkeen lavan valtasi Jeavestone. Tämä porukka on ollut kasassa vuodesta 1999 lähtien ja tiukentavat otettaan keikka keikalta. Kesällä näin heidän esiintyvän akustisesti (lue raportti), mutta nyt oli sähköt päällä. Ja meno oli sen mukaista, WUUHUU! Bändillä alkaa olla homma hanskassa siihen malliin, että kohta kutsuvat jo isommatkin areenat elleivät pidä varaansa! Maailman valloitus alkanee viimeistään ensi vuoden alussa kun Major Leidén -levy-yhtiö julkaisee bändin debyyttipitkäsoiton. Esimakuna tuosta levystä julkaistava single "Crazy Madness" näkee puolestaan päivän valon ihan näillä hetkillä. Ja kuinka ollakaan tuo single päätyi jo näppeihini, kun yhtyeen kitaristi-laulaja Jim Goldworth sen minulle ystävällisesti ojensi, jiihaa!!! Jimin lisäksi bändissä vaikuttavat siis myöskin kitaristi Mickey Maniac, basisti Tommy Glorioso, rumpali Kingo sekä nykyään myöskin vakijäseneksi kiinnitetty huilisti-kosketinsoittaja Angelina Galactique. Hienoista nimistään huolimatta bändin jäsenet ovat ihan suomalaisia, kotoisin tuolta Alavieska-Kalajoki -akselilta. Jim on muuten Gravity-kitaristi Villen veli, jos sen näin julkisesti saa sanoa? Jeavestonen 70-lukulainen progerokkaus on keikan ja sinkun perusteella hivuttautunut vielä entistä enemmänkin progea kohti ja meno on huimaa. Huilu ja urut olivat myöskin entistä enemmän esillä. Rock-kukkoilun kliseitä ja jekkuja on myös sisäistetty varsin onnistuneesti, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa, joten homma näyttää hauskalta ja virkeältä. Omaa materiaalia alkaa olemaan varastossa jo yllin kyllin ja tällä keikalla kuultiinkin vain yksi coveri, huikea "Live And Let Die", joka oli muuttanut muotoaan melkoisesti sitten viime kuuleman. Hieno bändi!
Seuraaksi oli vuorossa hieman hevimpää materiaalia, lavalle asteli Ironica. Heistä en siis tiedä oikeastaan mitään, mutta nettisivujensa perusteella uskallan väittää heidän olevan kotoisin Kalajoelta ja ajanlasku lähtee ilmeisesti liikkeelle vuodesta 1999. Takana on kolme demo-ep:tä ja uusi levy "Squirrel Pants" on ilmestymäisillään ihan kohta. Kokoonpanoon kuuluvat kitaristit Ville Palin ja Esa Rajala, laulaja Jarmo Aho, kosketinsoittaja Jukka Rajala, rumpali Aki Herrala sekä basisti Jani Paavola. Minä en näistä metallin alalajeista ole oikein selvillä, mutta nettisivujensa jossain arviossa mainittiin sanat "scandinavian melodic power metal", joten luotetaan vaikka sitten heidän sanaansa. Musiikki oli nopeaa ja kikkailevaa ja toi etäisesti mieleen Nightwishin, tosin sillä erolla, että Ironican laulaja on miespuolinen. Laulupuoli hoidettiin pääosin "puhtaasti", mutta siellä täällä oli hieman karjuvampaakin otetta, ei kuitenkaan mitään deathmetal-örinää. Nuotteja pistettiin poikki ja pinoon oikein urakalla "kikkelisooloja" unohtamatta ja bändi tuntui osaavan asiansa, mutta enhän minä tämän tyylisestä musiikista oikein mitään saa irti. Asiantuntevimmissa korvissa homma varmaan kuulosti ihan hyvältä.
Illan viimeinen orkesteri oli Haapajärveltä kotoisin oleva I Think, joiden "Hug" -ep:n tulin päivemmällä hankkineeksi. Levy on ilmeisesti bändin toinen lajissaan ja osoittautuikin ihan mainioksi popiksi. Bändin sivuilla mainitaan esikuviksi Indigo Girls, Radiohead, Muse ja The Beatles, joista vain viimeksi mainittu on itselleni lähemmin tuttu ja väittäisin ettei heidän vaikutuksensa bändin musiikissa mitenkään hallitsevassa asemassa ole. Hieman vänkää kitarapoppia heidän musiikkinsa on, ehkä noissa muissa mainituissa on jotain samaa. Laulajalla on suht persoonallinen ääni ja pari - kolme melkoisen tarttuvaa biisiäkin heillä oli. I Think on perustettu syksyllä 2003 ja siinä vaikuttavat laulaja-biisintekijä-kitaristi Hannu Hauki, kitaristit Hemo-X ja Keltsu, basisti Pete sekä rumpali Huttunen. I Thinkin esiintyminen oli varsin sujuvan oloista, joskin soittajat olivat vokalistia lukuun ottamatta hieman flegmaattisen oloisia. Laulaja olikin varsin riutuneen oloinen, mutta "kärsivä taiteilija" -look tuokin hommaan lisää uskottavuutta!
Kaiken kaikkiaan varsin mukava pieni festivaali. Paikallisia ja/tai lähialueiden bändejä kun pääsee näkemään ja kuulemaan aivan liian harvoin. Vastaavia tapahtumia saisi olla enemmänkin. Ravintola Vieska ei vain ole paras mahdollinen paikka, se on niin matala tila että siellä tuo äänentoistollinen puoli meinaa olla vähän niin ja näin ja melkeinpä ainut paikka missä musiikista saa jotain selvää on siinä ihan lavan edessä. Mutta otanpa tämän opikseni seuraavalla kerralla.
Koskapa kyseessä oli media-alan opiskelijoiden järjestämät bileet, tapahtuma myös videoitiin. Missäköhän muodossa kyseinen tallenne sitten julkaistaan jäi vielä hämäräksi. Ravinteliin oli myös pariinkin kohtaan sijoitettu jonkinlaiset videosceenit, joista lavan tapahtumia pystyi seuraamaan.
Illan bändeistä Gravity ja Jeavestone olivat itselleni ennestään tuttuja orkestereita. Gravityn olen nähnyt livenä pariinkin kertaan aiemmin ja Jeavestonen kai kolmesti. Ironica oli puolestaan ihan outo tapaus ja eipä I Thinkistäkään ollut pahemmin tietoa, aiemmin päivällä tosin ostin bändin "Hug" -ep:n esimakusteluksi tulevasta. Jokaista bändiä kohden oli varattu vajaa tunti show-aikaa, joka tuntuikin yleisesti ottaen riittävän. Jeavestonella olisi energiaa tosin riittänyt pitempäänkin repäisyyn!
Ensimmäisenä lauteille asteli alavieskalais-ylivieskalainen Gravity. Bändi on ollut kasassa vuodesta 2002 lähtien, alkuun triona, mutta sittemmin kokoonpano on hieman laajentunut. Nykyisin kokoonpanoon kuuluvat kitaristit Ville ja Rami, basisti Vellu, vokalisti Riikka sekä rumpali Matias. Bändin tähänastisiin saavutuksiin kuuluu ainakin erään paikallisen bändikisan voitto, jonka johdosta he äänittivät yhden ep-levynkin, jota ei sitten kuitenkaan päästetty yleiseen levitykseen (liiallista itsekritiikkiä ehkä?). Tällä hetkellä heillä on tekeillä uusi demolevy, joka onkin jo miksausta ja masterointia vaille valmis. Toivottavasti tämä levy jopa julkaistaan! Bändin musiikkia voisi luonnehtia progevivahteiseksi rokiksi. Semmoista melko riffipainotteista 70-lukuhenkistä rokkia he soittavat. Etäisesti tulee mieleen Five Fifteen tiivistetyimmillään, mutta moiseen mielleyhtymään saattaa toki vaikuttaa se seikka, että laulaja Riikalla on hieman Maikki Liuskia muistuttava ääni. Ihmeellistä, että niin pienestä tytöstä lähtee sellainen ääni! Gravityn livemeininkihän oli varsin mainiota, mutta pientä ujoutta on vielä havaittavissa siinä suhteessa, että kontakti yleisöön jää vielä varsin vähäiseksi. Hieman turhan suuri volyymi ja ravintolan huono akustiikka meinasivat myöskin hukuttaa Riikan laulun kaiken muun "melun" alle. Mikähän idea siinäkin on, että aina pitää soittaa niin mahdottoman lujaa? Toki jos olisin uskaltautunut lähemmäksi lavaa niin äänentoisto olisi saattanut olla selkeämpää, mutta ei siihen kehdannut itseään ängetä kun ei kukaan muukaan niin tehnyt ;-)
Pienen roudaustauon ja väliaikamusiikin jälkeen lavan valtasi Jeavestone. Tämä porukka on ollut kasassa vuodesta 1999 lähtien ja tiukentavat otettaan keikka keikalta. Kesällä näin heidän esiintyvän akustisesti (lue raportti), mutta nyt oli sähköt päällä. Ja meno oli sen mukaista, WUUHUU! Bändillä alkaa olla homma hanskassa siihen malliin, että kohta kutsuvat jo isommatkin areenat elleivät pidä varaansa! Maailman valloitus alkanee viimeistään ensi vuoden alussa kun Major Leidén -levy-yhtiö julkaisee bändin debyyttipitkäsoiton. Esimakuna tuosta levystä julkaistava single "Crazy Madness" näkee puolestaan päivän valon ihan näillä hetkillä. Ja kuinka ollakaan tuo single päätyi jo näppeihini, kun yhtyeen kitaristi-laulaja Jim Goldworth sen minulle ystävällisesti ojensi, jiihaa!!! Jimin lisäksi bändissä vaikuttavat siis myöskin kitaristi Mickey Maniac, basisti Tommy Glorioso, rumpali Kingo sekä nykyään myöskin vakijäseneksi kiinnitetty huilisti-kosketinsoittaja Angelina Galactique. Hienoista nimistään huolimatta bändin jäsenet ovat ihan suomalaisia, kotoisin tuolta Alavieska-Kalajoki -akselilta. Jim on muuten Gravity-kitaristi Villen veli, jos sen näin julkisesti saa sanoa? Jeavestonen 70-lukulainen progerokkaus on keikan ja sinkun perusteella hivuttautunut vielä entistä enemmänkin progea kohti ja meno on huimaa. Huilu ja urut olivat myöskin entistä enemmän esillä. Rock-kukkoilun kliseitä ja jekkuja on myös sisäistetty varsin onnistuneesti, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa, joten homma näyttää hauskalta ja virkeältä. Omaa materiaalia alkaa olemaan varastossa jo yllin kyllin ja tällä keikalla kuultiinkin vain yksi coveri, huikea "Live And Let Die", joka oli muuttanut muotoaan melkoisesti sitten viime kuuleman. Hieno bändi!
Seuraaksi oli vuorossa hieman hevimpää materiaalia, lavalle asteli Ironica. Heistä en siis tiedä oikeastaan mitään, mutta nettisivujensa perusteella uskallan väittää heidän olevan kotoisin Kalajoelta ja ajanlasku lähtee ilmeisesti liikkeelle vuodesta 1999. Takana on kolme demo-ep:tä ja uusi levy "Squirrel Pants" on ilmestymäisillään ihan kohta. Kokoonpanoon kuuluvat kitaristit Ville Palin ja Esa Rajala, laulaja Jarmo Aho, kosketinsoittaja Jukka Rajala, rumpali Aki Herrala sekä basisti Jani Paavola. Minä en näistä metallin alalajeista ole oikein selvillä, mutta nettisivujensa jossain arviossa mainittiin sanat "scandinavian melodic power metal", joten luotetaan vaikka sitten heidän sanaansa. Musiikki oli nopeaa ja kikkailevaa ja toi etäisesti mieleen Nightwishin, tosin sillä erolla, että Ironican laulaja on miespuolinen. Laulupuoli hoidettiin pääosin "puhtaasti", mutta siellä täällä oli hieman karjuvampaakin otetta, ei kuitenkaan mitään deathmetal-örinää. Nuotteja pistettiin poikki ja pinoon oikein urakalla "kikkelisooloja" unohtamatta ja bändi tuntui osaavan asiansa, mutta enhän minä tämän tyylisestä musiikista oikein mitään saa irti. Asiantuntevimmissa korvissa homma varmaan kuulosti ihan hyvältä.
Illan viimeinen orkesteri oli Haapajärveltä kotoisin oleva I Think, joiden "Hug" -ep:n tulin päivemmällä hankkineeksi. Levy on ilmeisesti bändin toinen lajissaan ja osoittautuikin ihan mainioksi popiksi. Bändin sivuilla mainitaan esikuviksi Indigo Girls, Radiohead, Muse ja The Beatles, joista vain viimeksi mainittu on itselleni lähemmin tuttu ja väittäisin ettei heidän vaikutuksensa bändin musiikissa mitenkään hallitsevassa asemassa ole. Hieman vänkää kitarapoppia heidän musiikkinsa on, ehkä noissa muissa mainituissa on jotain samaa. Laulajalla on suht persoonallinen ääni ja pari - kolme melkoisen tarttuvaa biisiäkin heillä oli. I Think on perustettu syksyllä 2003 ja siinä vaikuttavat laulaja-biisintekijä-kitaristi Hannu Hauki, kitaristit Hemo-X ja Keltsu, basisti Pete sekä rumpali Huttunen. I Thinkin esiintyminen oli varsin sujuvan oloista, joskin soittajat olivat vokalistia lukuun ottamatta hieman flegmaattisen oloisia. Laulaja olikin varsin riutuneen oloinen, mutta "kärsivä taiteilija" -look tuokin hommaan lisää uskottavuutta!
Kaiken kaikkiaan varsin mukava pieni festivaali. Paikallisia ja/tai lähialueiden bändejä kun pääsee näkemään ja kuulemaan aivan liian harvoin. Vastaavia tapahtumia saisi olla enemmänkin. Ravintola Vieska ei vain ole paras mahdollinen paikka, se on niin matala tila että siellä tuo äänentoistollinen puoli meinaa olla vähän niin ja näin ja melkeinpä ainut paikka missä musiikista saa jotain selvää on siinä ihan lavan edessä. Mutta otanpa tämän opikseni seuraavalla kerralla.
+/- saldo : 0 | Tweet
Kiitti Hessu oivasta raportista!
Mietin itekkin keikalle tulemista, mutta kun torstai aamusta piti mennä töihin niin ei sitten viittinyt lähteä. (selityksen makua!)
Mihin aikaan keikka muuten loppui ?
Harmi kun tämäkin keikka oli keskellä viikkoa. Perjantai iltana olis voinut raahautua paikalle. Keikkapaikkana Vieska on tosiaan surkea. Pitää muistaa varautua korvatulpilla 19. päivän CMX keikkaan.
Viimmenen bändi alotti joskus kahen jälkeen, joten siittä voi päätellä että joskus kolmen kieppeillä/jälkeen kai lopettivat (täytynee tunnustaa että ite luovutin joskus puoli kolmen jälkeen ja lähin nukkumaan, joten en ihan loppuun asti nähny), neljäänhän se Vieska kai ois auki ollu.
Meistä riippumattomista syistä keikka päivä oli ke-tai. Yleisöä kuitenkin kiitettävät 218 lipunostanutta, tämä oli todella positiivinen yllätys koska odotin enintään 150 ihmistä jotka vaivautuisivat paikalle. Heh voi niitä onnettomia jotka väsyivät lähtemään ennen IThink:ia...bändi oli loistava vaikka yleisö olikin jo hieman uuvahtanutta, osahan sielä tuolilla tsapainottelivatkin tajuttomuuden autuailla metsästysmailla. Soundipolitiikaltaan Vieska on hankala paikka muttei kuitenkaan mahdoton. Ehkäpä Mondo Sonarte saa jatkoakin tulevaisuudessa. Tässä lähiympäristössähän siis on helvetin hyviä bändejä, ihme ja kumma kylläkin kun ainakin Ylivieskassa tuo bändien soittokämppä tilanne on aika katastrofaalinen...
t.Makkiz
Itelleni keskiviikko sopii paljo paremmin ku perjantai, koska lauantai on yleensä ainut päivä viikosa ku pitää nousta aikasten töihin ;)
Toivottavasti Mondo saa jatkoa. Seuraavalla kerralla lupaan raahautua itsekkin paikalle, oli päivä mikä tahansa.
Niin eihän se meidän baarin äänentoisto niin kummonen ole.Mutta pää-asia on kuiteski niinku että on hyvä meininki ja ihmisillä on hauskaa ja silleen.
Sekä se että paikalle kertyy sen vaerran ihmisiä että tilaisuuden järjestäjä (me annettiin vaan tilat)saa lipputulojen muodessa jotain vastinetta uurastukselleen.
Eikä se meidän katto niin matalalla ole,kestää siellä Hessunki selkä suorassa kulkea.
Mutta kiitos kuvista ja jutuista,asiaahan nuo oli.
Sanoo:Asseri
Joo, eihän sielä kyyristellä tartte :D