Jake kirjoitti noin 12 vuotta sitten (0 kommenttia)

Konservatiivisuuden raja-aitoja kaadettiin talkoilla kun merivoimien ja ilmavoimien edustusorksterit olivat yhdistyneet 35-miehiseksi ja -naisiseksi puhallinorkesteriksi komppiryhmineen, solistiksi oli valikoitunut mm. Teräsbetonista tuttu Jarkko Ahola ja ohjelmistoon valikoitu Queenin tuotannosta tärkeimmät hitit ja muutama erikoisempi kipale korostamaan tuotannon monipuolisuutta. Kaikki tämä oli vallannut Savoy teatterin lavan viimeistä neliösenttiä myöten.

Pientä oman paikan hakemista orkesterin ja solistin välillä oli nähtävissä pitkin kahteen osaan jaettua showta, mutta yllättäen orkesterisovitukset oli tehty yllättävänkin modernilla tai ainakin tuoreella otteella ja orkesteria käytettiin kuitenkin monipuolisesti, myös jämäkämmissä rock-osaston biiseissä. Konsertin kirkkaimmiksi hetkiksi nousivat yllätyksettömästi nuo suurimmat Queenin hitit (Bohemian Rhapsody, Who Wants to Live Forever), niissä solistin monipuolinen ulosanti ja orkesterin dynamiikka pääsi erityisen hyvin oikeuksiinsa. Toisaalta oli posiitiivista myös muistutella kuulijoiden mieliin Queenin niitä harvinaisempia tuotoksia (esim. Millionaire Walz) joissa päästiin myös enempi revittelemään sovitusten kanssa. Puheiden pito kesken konsertin oli vähän outo ajatus, mutta eivät onneksi kestäneet mitenkään toivottoman pitkään.

Jos tämänkaltainen tilaisuus vielä toistuu (ainakin nyt oli sali täynnä joten kiinnostusta tuntusi riittävän) kannattaa käydä kuulemassa jos Queen, puhallinmusiikki tai hevikukkolaulanta jotenkin tuntuu omassa mielessä edes etäisesti sovinnaiselta kombolta.