Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)

Keskiviikkona iltapäivällä kuriiri toi tiedon, että Kuusumun Profeetta esiintyisi seuraavana päivänä Oulussa rokkikapakka 45 Specialissa. Perskuta, sinne pitää päästä, onhan bändi vastuussa yhdestä vuoden parhaista levyistä ("Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu") ja muutenkin alkaisi olla jo korkea aika nähdä edes jokin näistä porilaisen valtiasheimon edustajista.

Siispä otin junan alleni ja suuntasin pohjoiseen. Tarkoitus oli käväistä Levykauppa Äx:stä hakemassa ennakkolippu, että varmuudella pääsisin sisälle, mutta sielläpä ei ollutkaan enään lippuja tarjolla, ne oli juuri keritty hakea pois myynnistä. Levykauppias kuitenkin rohkaisi, ettei ennakkolippuja oltu myyty kovin paljoa, että varmasti niitä vielä ovelta saisi. Huh, hyvä niin.

Tapettuani aikaa notkumalla levykaupoissa, Anttilassa ja kahvilassa kello olikin jo kahdeksan ja Nelivitonen avasi ovensa. Suuntasin siis sinne pakkasta pakoon ja ovella sainkin huomata olevani illan ensimmäinen asiakas. Porukkaa alkoi valumaan sisälle vasta lähempänä kymmentä, mutta kellon lähestyessä yhtätoista ja showtimea oli väkeä paikalla jo melkein tungokseksi asti.

H-hetken koittaessa lavalle asteli kuusimiehinen orkesteri ja pisti tuulemaan. Aiemmin olin hieman jännityksellä odottanut, että millaista materiaalia he tarjoaisivat, olisiko luvassa kukkaishippeilyä vai kenties viimeisimmän levynsä hevimpää materiaalia? Orkesterilla oli kuitenkin yllätys tarjottavanaan, suurin osa illan musiikista olisi aiemmin levyttämätöntä uutta materiaalia! Bändi oli liikkeellä akustisin kitaroin varustettuna, sähkökeppejä ei kaivettu esiin missään vaiheessa. Musiikki oli silti paikoitellen hyvinkin voimallista ja mahtipontista. Erityisesti jäi mieleen setin neljäs (vai viides?) kappale, joka kulki eräänlaisen hevosenlaukkakompin tahdissa, hypnoottinen ja rokkava biisi! Joissain kappaleissa meno äityi melko jazzilliseksikin Rätön revitellessä sähköpianollaan. Mukana oleva trumpetisti toi myös mukavasti lisäväriä hommaan. Jossain vaiheessa Rättö kaivoi esiin myös huuliharpun ja todisti omaavansa Ian Andersonmaisia kykyjä laulamalla huuliharpun kera yhtä aikaa. Miekkosella on aivan mieletön ääni ja tämä yhdistettynä hänen kaikkensa antavaan esiintymiseensä on välillä suorastaan pelottavaa. Yhtye osaa pitää dramatiikkaa yllä ja vangita yleisön huomion myös hiljaisissa ja herkemmissä kohdissa, heidän esitystään seuraa melkeinpä hypnotisoituna. Illan biisilistasta en osaa kertoa oikeastaan sen kummempaa kuin että illan ensimmäinen entuudestaan tuttu biisi oli "Kukkana niityllä" ja encorena kuultiin "Noita". Aivan mahtava keikka kaikenkaikkiaan, ei auttanut kuin fanittaa ihan täysillä! Eipä tässä juuri muuta osaa sanoa, mutta kuvat kertokoot lisää.


































Bändin miehitys tällä keikalla oli siis:

Mika Rättö: laulu, sähköpiano, huuliharppu
Mikko Elo: basso
Teemu Majaluoma: akustinen kitara
Jyrki Laiho: akustinen kitara
Samuli Peltoniemi: trumpetti, lyömäsoittimet
Veli Nuorsaari: rummut

Täytyy tässä vielä loppukommenttina mainita, että paluumatkalla bongasin junasta Elon, Majaluoman ja Nuorsaaren ja tuli siinä vaihdettua muutama sananen. Uhkasivat tulla joskus Ylivieskaan keikalle, toivottavasti tämä toteutuu joskus!

Kiitos ja kuulemiin ja terveisiä sinne Poriin!