Dead Achilles Jyväskylässä : Manitou
Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)
Dead Achilles kiertueen ruumiinvalvojaiset päättyivät Jyväskylään perjantaina 26.11.2004 Turun ja Helsingin raskaan musiikin sävyttämien iltamien jälkeen. Paikalta uupui muissa kaupungeissa nähty Kiuas, joka jo ennakkoon tiedettiin poisjääväksi ja Elenium jättäytyi viime hetkellä saapumasta Suomen Ateenaan. Paikalla olivat siis Manitou, Amoral ja Omnium Gatherum. Seuraavassa enimmäkseen Manitoun edesottamuksista.
Dead Achilles kiertue muodostui siis aikaisemmin Rage of Achilles levy-yhtiölle kuuluneista suomalaisista bändeistä, jotka kiertueella päättivät yhden aikakauden kunkin bändin historiassa em. yhtiön leivissä. Rage of Achilles kai lopetti toimintansa jonkinlaisella järkipäätöksellä tai konkurssilla, noista www-sivujen arvailuista ei oikein tahdo saada selviötä.
Luvassa olisi ollut varsinainen Evening of Kymi Music Plus kun illan esiintyjistä kaksi pitää majaa maamme kaakkoiskulmalla. Amoral ei ilmeisesti pääkaupunkiseutulaisena kuulunut tähän kastiin, mutta tästä huolimatta hieman erikoinen tilanne nähdä entisenä kymiläisenä pari paikkakunnan bändiä samaan aikaan nykyisessä kotikaupungissa. Tilaisuus siis olisi ollut edellisten näkemiseen, valitettavasti oikean megaflunssan toinen aalto alkoi viemään viimeisiä virran rippeitä perjantai-iltana ja illan annista jäi saaliiksi lähinnä Manitoun esitys sekä muutaman biisin verran Amoralia.
Manitou aloitteli hieman vaille klo 23. Ennen keikkaa bändin laulaja Markku Pihlaja piipahti juttusilla ja kertoi että flunssa hieman vaivasi. Liekkö osittain tästäkin johtuen Manitoun keikkasetin kesto oli jotain puolen tunnin luokkaa, seitsemän biisiä. Osasyy on varmaan myös se että kiertueella on muilla paikkakunnilla esiintynyt viisi bändiä ja tällöin soittoaika ollut varmaan ihan sopiva.
Tuo seitsemän biisin setti koostui muutamasta Mad Moon Rising levyltä tutusta vedosta (Blind Eye Open, Mad Moon Rising, Garden of Fallen Kings), parista uudesta, vielä levyttämättömästä biisistä (That Time That Place, Starghost) sekä parista coverbiisistä (Don't Talk to Strangers, Laughing in Hiding Bush). Nuo pari uutta biisiä kuulostivatkin ihan mallikkailta, innolla odotan että seuraavan levyn julkaisusta kuullaan jotain lisäinfoa, bändi kun käsittääkseni on siis tällä hetkellä yhtiötä vailla vaikka Fireboxin kanssa kai jotain virityksiä on ainakin Mad Moon Rising levyn uudelleenjulkaisun osalta. Bändi varmaan oikoo tähän kohtaan kaikki väärinkäsitykseni.
Kokonaisuutena biisivalikoima oli hieman ristiriitainen, paikalle olleet Manitoun tuotantoa tunteneet kuulijat olisivat varmasti halunneet kuulla enemmän Mad Moon Rising -levyn tuttuja biisejä (The Valley of Evergreen näytti olleen biisilistaan kirjattuna lavalla, jostain syystä jäi kuitenkin esittämättä). Toisaalta paikalla näytti olevan paljolti väkeä, jotka olivat tulleet katsomaan noita kahta muuta, hieman raskaamman luokan bändiä ja yleisö oli sellaista, joka ei Manitoun musiikkia entuudestaan tuntenut, jolloin noiden coverbiisien esittäminen oli varmaan ihan perusteltua. Onhan kuitenkin helpompi pureskella pari coveria kuin setillinen täysin tuntemattomia vetoja. Hieman pliisua yleisöä kuitenkin Manitoun suhteen, mutta taitaa olla Lutakossa aina ensimmäisen aktin kohtalo soittaa tyhjälle lattialle kun sivummalla kuhisee kun yleisö ryystää ohraa saavuttaakseen optimaalisen kulttuurinnautintatilan.
Valitettavasti edellä mainituista syistä en ollut oikein motivoitunut seuraamaan Amoralin tai Omnium Gatherumin osuutta illan kokonaisuudesta, joten en ala edes Amoralin osuutta parin biisin perusteella arvioimaan. Ehken alkaisi muutenkaan, musiikkityyli meni tuonne mörkömetallin puolelle siinä määrin vahvasti että olisi pitänyt arviointi suorittaa kymmenen vuotta sitten niin olisivat saaneet arvoisensa kohtelun.
Keikan jälkeen jututin vielä Manitoun rumputykistön tulenjohtajaa, Matti Suhosta, joka valotti hieman Mad Moon Rising levyn re-releasen kohtaloa. Eli aikaisemmin uutisoidut live-raidat uudelleenjulkaisun extroina olivat vahvasti liioiteltuja. Lähinnä teknisten ongelmien takia uudelleenjulkaisulla ei kuulla liveä vaan studiossa veistetty versio Laughing in Hiding Bushista ja yksi tai useampia biisi vanhemmilta demoäänityksiltä remasteroituna.
Dead Achilles kiertue muodostui siis aikaisemmin Rage of Achilles levy-yhtiölle kuuluneista suomalaisista bändeistä, jotka kiertueella päättivät yhden aikakauden kunkin bändin historiassa em. yhtiön leivissä. Rage of Achilles kai lopetti toimintansa jonkinlaisella järkipäätöksellä tai konkurssilla, noista www-sivujen arvailuista ei oikein tahdo saada selviötä.
Luvassa olisi ollut varsinainen Evening of Kymi Music Plus kun illan esiintyjistä kaksi pitää majaa maamme kaakkoiskulmalla. Amoral ei ilmeisesti pääkaupunkiseutulaisena kuulunut tähän kastiin, mutta tästä huolimatta hieman erikoinen tilanne nähdä entisenä kymiläisenä pari paikkakunnan bändiä samaan aikaan nykyisessä kotikaupungissa. Tilaisuus siis olisi ollut edellisten näkemiseen, valitettavasti oikean megaflunssan toinen aalto alkoi viemään viimeisiä virran rippeitä perjantai-iltana ja illan annista jäi saaliiksi lähinnä Manitoun esitys sekä muutaman biisin verran Amoralia.
Manitou aloitteli hieman vaille klo 23. Ennen keikkaa bändin laulaja Markku Pihlaja piipahti juttusilla ja kertoi että flunssa hieman vaivasi. Liekkö osittain tästäkin johtuen Manitoun keikkasetin kesto oli jotain puolen tunnin luokkaa, seitsemän biisiä. Osasyy on varmaan myös se että kiertueella on muilla paikkakunnilla esiintynyt viisi bändiä ja tällöin soittoaika ollut varmaan ihan sopiva.
Tuo seitsemän biisin setti koostui muutamasta Mad Moon Rising levyltä tutusta vedosta (Blind Eye Open, Mad Moon Rising, Garden of Fallen Kings), parista uudesta, vielä levyttämättömästä biisistä (That Time That Place, Starghost) sekä parista coverbiisistä (Don't Talk to Strangers, Laughing in Hiding Bush). Nuo pari uutta biisiä kuulostivatkin ihan mallikkailta, innolla odotan että seuraavan levyn julkaisusta kuullaan jotain lisäinfoa, bändi kun käsittääkseni on siis tällä hetkellä yhtiötä vailla vaikka Fireboxin kanssa kai jotain virityksiä on ainakin Mad Moon Rising levyn uudelleenjulkaisun osalta. Bändi varmaan oikoo tähän kohtaan kaikki väärinkäsitykseni.
Kokonaisuutena biisivalikoima oli hieman ristiriitainen, paikalle olleet Manitoun tuotantoa tunteneet kuulijat olisivat varmasti halunneet kuulla enemmän Mad Moon Rising -levyn tuttuja biisejä (The Valley of Evergreen näytti olleen biisilistaan kirjattuna lavalla, jostain syystä jäi kuitenkin esittämättä). Toisaalta paikalla näytti olevan paljolti väkeä, jotka olivat tulleet katsomaan noita kahta muuta, hieman raskaamman luokan bändiä ja yleisö oli sellaista, joka ei Manitoun musiikkia entuudestaan tuntenut, jolloin noiden coverbiisien esittäminen oli varmaan ihan perusteltua. Onhan kuitenkin helpompi pureskella pari coveria kuin setillinen täysin tuntemattomia vetoja. Hieman pliisua yleisöä kuitenkin Manitoun suhteen, mutta taitaa olla Lutakossa aina ensimmäisen aktin kohtalo soittaa tyhjälle lattialle kun sivummalla kuhisee kun yleisö ryystää ohraa saavuttaakseen optimaalisen kulttuurinnautintatilan.
Valitettavasti edellä mainituista syistä en ollut oikein motivoitunut seuraamaan Amoralin tai Omnium Gatherumin osuutta illan kokonaisuudesta, joten en ala edes Amoralin osuutta parin biisin perusteella arvioimaan. Ehken alkaisi muutenkaan, musiikkityyli meni tuonne mörkömetallin puolelle siinä määrin vahvasti että olisi pitänyt arviointi suorittaa kymmenen vuotta sitten niin olisivat saaneet arvoisensa kohtelun.
Keikan jälkeen jututin vielä Manitoun rumputykistön tulenjohtajaa, Matti Suhosta, joka valotti hieman Mad Moon Rising levyn re-releasen kohtaloa. Eli aikaisemmin uutisoidut live-raidat uudelleenjulkaisun extroina olivat vahvasti liioiteltuja. Lähinnä teknisten ongelmien takia uudelleenjulkaisulla ei kuulla liveä vaan studiossa veistetty versio Laughing in Hiding Bushista ja yksi tai useampia biisi vanhemmilta demoäänityksiltä remasteroituna.
+/- saldo : 0 | Tweet