Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)

Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus jättäytyi määrittelemättömän pitkälle tauolle ja ainakin toistaiseksi viimeinen keikka nähtiin Lutakossa lauantaina. Kattavan biisiarsenaalin ja vierailevien tähtienkin täyttämästä illasta seuraavassa.

Lutakon ovella oli klo 22.50 vielä muutaman kymmenen metrin mittainen jono, mikä lupaili varsin täyttä latoa illaksi. Ovella seisoi ennalta-arvattava teksti: "loppuunmyyty". Paikalla tuntui olevan varsin paljon sellaista väkeä, jota ei yleensä Niskalaukauksen tai ylipäänsä Lutakon keikoilla ole tottunut näkemään. Erottuvin joukko oli keski-ikää lähentelevät ihmiset, todennäköisesti bändin jäsenille tavalla tai toisella tuttuja ja sukulaisia, jotka olivat kai päättäneet kunnioittaa viimeistä keikkaa läsnäolollaan jos nyt eivät muuten aivan kaikilla keikoilla olleetkaan käyneet. Hyvin mahtuivat erilaiset ihmiset kuitenkin samaan ihmismereen ahtautumaan, tulikin välillä mieleen että tummassa puvussa voi hyvinkin tulla metallikeikalle, mutta yritäppä svartmörk-tamineissa johonkin pukuihmisiä vilisevään paikkaan.




Jos oli ahdasta ja täyttä Lutakossa yleisön puolella niin oli sitä myös lavalla, ilmeisesti koko kalustoarsenaali oli pystytety lavalle, valoja enempi kuin koskaan muistan Lutakon lavalla nähneeni ja PA:sta lähtien bändin omat releet yrittivät elää rinnan Lutakon vakiokaluston kanssa.

Keikka alkoi arviolta klo 23.20 toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen jampan asteltua lavalle ja pyydettyä porukkaa yhteiseen huutoon edesmenneen Dimebag Darellin kunniaksi. Huutoon tosiaan, ehkäpä kyseinen herra oli arvioinut tilannetta ja aavistellut ettei hieman ennen puolta yötä lauantaina saa rock-kansaa hiljentymään edes vakavan asian äärellä. Pantera-teema oli vahvasti esillä illan aikana, yleisössä sekä lavalla näkyi Pantera-paitoja ja biisien välissä kuultiin Niskalaukaus-kitaristien soittelevan tuttuja Pantera-riffejä.




Illan biisit:

Intro
Rajaton rakkaus
Hämmennys ja viha
Hyvä päivä
Nyt on Mies!
Rekkamies
Rajatila
Kylmä tila
Minun oikeus
Häpeän lävistämä
Rahat ja henki
En katso taakse
Juoksevan veden aika
Surupuku
Venäjän orvot
Lumessakahlaajat

Viimeinen päivä taivaan
Alavilla mailla




Biiseistä "Häpeän lävistämän" Timo Rautiainen esitti ilman bändiä, omistaen kappaleen paria viikkoa aikaisemmin edesmenneelle oppilaalleen. Ehkäpä tuo Dimebagin kunniahuutoa ehdottanut kaveri keikan alussa arvioi väärin mahdollisuudet Lutakon hiljentymiseen, sillä tämän biisin aikana Lutakossa oli todella hiiren hiljaista, en ole koskaan vastaavaa nähnyt tai lähinnä kuullut. Ei kännihuudon huutoa, olipa erikoinen kokemus. "Rahat ja Henki" oli biisi, jonka laulajaksi kutsui Mokoma-yhtyeestä tutun Marko Annalan, joka on kyseisen kappaleen sanoittanut. Tätä seurasi heti "En katso taakse", jonka esitti niin ikään kappaleen sanoittaja, eli Tommi Salmela, joka käsittääkseni (ainakin) lauleskelee Tarot-nimisessä yhtyeessä taustoja. Olihan tuo ihan mukava että sanoituksien takana olevat ihmiset nostettiin näin esiin (viimein), mutta ei noiden biisien laulaminen välttämättä ainakaan Timoa paremmin sujunut.

Illan aikana niin yleisön kuin bändinkin tuntui valtaavan varsin haikea tunnelma, bändin soitto kuulosti tarkemmalta kuin koskaan (jostain syystä soittivat kyllä aivan helvetin lujaa) ja yleisö eli viimeisiä rivejä myöten mukana, edes Lutakon kaljakarsinassa ei ollut tavanomaisen flegmaattisia kahden läpytyksen perusryystäjiä. Hieman yllättävää oli että varsinaisissa encore-biiseissä jäätiin noihin kahteen mainittuun eikä aivan outoja harvinaisuuksiakaan setissä mielestäni ollut. Lintu-biisi jäi soittamatta koska "bändimme kosketinsoittajan on erään toisen projektinsa kanssa keikkailemassa jossain Etelä-Amerikassa", kuten Timo asian ilmaisi viitaten siis Nightwish-yhtyeen Tuomas Holopaiseen, joka on aikaisemmin toiminut Niskalaukauksen joillakin keikoilla kosketintaiteilijana. Bändiä taputettiin ja huudettiin kyllä sitkeästi ja pitkään lavalle uudestaan, mutta herrat tyytyivät vain palaamaan lavalle esittämään väsyneen parodian tiernapojista ja kumartamaan syvään. "Kaikki loppuu aikanaan", kuten Pulttiboisista napsittu taustanauha saatteli herrat kenties ja ainakin toistaiseksi viimeisen kerran Niskalaukauksena Lutakon lavalta.