Il Volo: Essere o non essere? Essere, essere, essere! (IT, 1975)
Kcrimso kirjoitti noin 3 vuotta sitten (0 kommenttia)
Essere o non essere? Essere, essere, essere! on vuonna 1974 perustetun italialaisen Il Volon toinen studioalbumi.
Il Volon eponyymi debyytti ilmestyi vuonna 1974 ja tämä toinen levy Essere o non essere? muistuttaa sitä melko läheisesti. Sillä erotuksella että tällä levyllä vokaalit ovat jääneet lähes kokonaan pois. Muutamassa kappaleessa kuullaan sanatonta vokalisointia instrumentaalista iloittelua maustamassa ja vain yhdessä on sanoitettua laulua. Musiikki kyllä toimii instrumentaalisenakin eikä vokaaleita luultavasti osaisi edes kaivata enempää jos ei olisi kuullut Il Volon esikoista. Itse nautin debyytin vokaalipitoisemmasta annista joten olen sitä mieltä että muutama laulettu kappale lisää olisi tehnyt myös Essere o non essere?:lle hyvää.
Kuten debyytti on myös Essere o non essere? keskimääräistä napakamman ja yksinkertaisemman kuuloista italoprogea. Maukkailla grooveille on suurempi rooli kuin monimutkaisilla biisirakenteilla tai äkkinäisillä suunnan vaihdoksilla toisin kuin italoprogessa usein. Välillä käväistään myös aika jazzahtavissa tunnelmissa.
Tuhdisti muriseva bassosoundi on jälleen keskeisessä roolissa ja on itselleni keskeinen osa Il Volon viehätystä. Il Volo pelaa taitavasti matalasti ja melodisesti pörisevän bassokitaran ja korkealta helisevän sähköpianon kontrastilla. Yhdistelmä on mitä ihastuttavin.
Omaperäiselle Il Vololle olisi toivonut pidempää uraam, mutta valitettavasti Essere o non essere? Essere, essere, essere! jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi.
Parhaat biisit: “Gente in amore”, “Essere”
Lisää vuoden 1975 parhaita levyjä: https://pienemmatpurot.com/vuosi-vuodelta-parhaat-levyt-1975/
Arvosana : 8
Il Volon eponyymi debyytti ilmestyi vuonna 1974 ja tämä toinen levy Essere o non essere? muistuttaa sitä melko läheisesti. Sillä erotuksella että tällä levyllä vokaalit ovat jääneet lähes kokonaan pois. Muutamassa kappaleessa kuullaan sanatonta vokalisointia instrumentaalista iloittelua maustamassa ja vain yhdessä on sanoitettua laulua. Musiikki kyllä toimii instrumentaalisenakin eikä vokaaleita luultavasti osaisi edes kaivata enempää jos ei olisi kuullut Il Volon esikoista. Itse nautin debyytin vokaalipitoisemmasta annista joten olen sitä mieltä että muutama laulettu kappale lisää olisi tehnyt myös Essere o non essere?:lle hyvää.
Kuten debyytti on myös Essere o non essere? keskimääräistä napakamman ja yksinkertaisemman kuuloista italoprogea. Maukkailla grooveille on suurempi rooli kuin monimutkaisilla biisirakenteilla tai äkkinäisillä suunnan vaihdoksilla toisin kuin italoprogessa usein. Välillä käväistään myös aika jazzahtavissa tunnelmissa.
Tuhdisti muriseva bassosoundi on jälleen keskeisessä roolissa ja on itselleni keskeinen osa Il Volon viehätystä. Il Volo pelaa taitavasti matalasti ja melodisesti pörisevän bassokitaran ja korkealta helisevän sähköpianon kontrastilla. Yhdistelmä on mitä ihastuttavin.
Omaperäiselle Il Vololle olisi toivonut pidempää uraam, mutta valitettavasti Essere o non essere? Essere, essere, essere! jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi.
Parhaat biisit: “Gente in amore”, “Essere”
Lisää vuoden 1975 parhaita levyjä: https://pienemmatpurot.com/vuosi-vuodelta-parhaat-levyt-1975/
Arvosana : 8
+/- saldo : 0 | Tweet