Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Yazz Ahmed: Polyhymnia (BH, 2019)

Kcrimso kirjoitti noin 5 kuukautta sitten (0 kommenttia)
polyhymnia.jpgPolyhymnia on bahraitilais-englantilaisen trumpetisti Yazz Ahmedin (s.1983) kolmas sooloalbumi.

Polyhymnia on feministinen teema-albumi jonka jokainen kuudesta pitkästä (8-10 min.) kappaleesta on omistettu jollekin Ahmediin vaikutuksen tehneelle naiselle. Levyn nimi Polyhymnia viittaa saman nimiseen kreikkalaisen mytologian musiikin, runouden ja tanssin muusaan.

Tyylillisesti Polyhymnia jatkaa Ahmedin edellisten levyjen linjoilla yhdistellen jazzia, länsimaista taidemusiikkia ja lähi-idän musiikin vaikutteita taitavan saumattomaksi kokonaisuudeksi. Näiden vaikutteiden lisäksi hän ei myöskään kaihda elektronisia elementtejä vaikka käyttääkin niitä etenkin tällä kertaa hyvin hillitysti.

Ahmedin bändi on jälleen iso ja levyllä soittaa 25 muusikkoa. Ei sentään yhdessäkään kappaleessa kaikki kerralla. Mistään pienyhtyemusiikista ei kuitenkaan ole kyse missään vaiheessa vaan sointi on usein lähes bigbandmainen ja useimmissa kappaleissa on kasassa reilusti yli kymmenen muusikon porukka.

Ahmedin musiikissa on tälläkin kertaa vahvasta rytmisyydestään huolimatta tietynlainen vaikeasti kuvailtava leijaileva, hieman psykedeelinen, tunnelma. Musiikki tuntuu samaan aikaan oudosti sekä kurinalaiselta että vapaalta.

Polyhymnian musiikki on enimmäkseen suht tiukasti sävellettyä, mutta sisältää myös improvisoituja jaksoja joissa vaikkapa piano (Alcyana Mick soittaa komeasti!) pääsee vaeltelemaan vapaan lyyrisesti. Ahmedin oma soitto trumpetilla sekä flyygelitorvella (jota hän käyttää levyllä myös runsaasti) on usein mietteliään, mutta määrätietoisen kuuloista.

Levyn sävellykset ovat suht monimutkaisen oloisia, mutta silti helposti kuunneltavia. Polyhymnian sointi on enimmäkseen pehmeän kutsuva, mutta ei onneksi turhan särmätön. Ehkä hieman enemmän jotain kontrasteja ja pientä lisä-ärhäkkyyttä jäin silti kaipaamaan.

Aivan uutena elementtinä kappaleessa “One Girl Among Many” Ahmed käyttää tällä kertaa myös vokaaleita puhelaulun muodossa jotka esittää pieni naiskuoro. Sanoitukset ovat transkriptio pakistanilaisen ihmisoikeusaktivisti Malala Yousafazin YK:lle pitämästä puheesta.

Polyhymnia ei ole kokonaisuutena aivan yhtä terävä levy kuin 2017 vuoden hieno La Saboteuse, mutta osoittaa silti että Ahmed on yksi nyky-jazzin merkittävimmistä ja omaäänisimmistä nuoren polven jazz-muusikoista.

Parhaat biisit: “Lahan Al-Mansour”, “2857”

Lisää vuoden 2019 parhaita levyjä: https://pienemmatpurot.wordpress.com/vuosi-vuodelta-parhaat-levyt-2019/

Arvosana : 8

+/- saldo : 0 |