Kcrimso kirjoitti noin 2 vuotta sitten (0 kommenttia)

Icebound on italialaisen vuonna 2011 perustetun Not A Good Signin kolmas studiolevy.

Not A Good Signin (jep, tämän bändin nimi on jälleen yksi merkki siitä että kaikki hyvät nimet on jo käytetty…) voimahahmo on kosketinsoittaja Paulo ”Ske” Botta. Hänet tunnetaan lisänimensä mukaisesta projektista Ske joka julkaisi vuonna 2011 hienon, sinfonista progea edustavan, albumin 1000 Autunni ja kymmentä vuotta myöhemmin vielä onnistuneemman jatko-osan Insolubilian (2021). Bottan toinen puoli tulee esiin kulmikkaassa ja hurjassa avant-proge -bändi Yugenissa jonka jäsen hän myös on. Iceboundin kappaleista Botta on säveltänyt ja sanoittanut yhtä lukuunottamatta jokaisen.

Not A Good Sign tasapainoilee onnistuneesti jossain avantprogen ja sinfonisen progen välimaastosssa kallistuen kuitenkin selkeästi jälkimmäiseen tyyliin. Yhtyeen soundi on täyteläisen tumman puhuva ja suht raskas, mutta erityisen synkästä musiikista ei silti ole kyse. Bottan koskettimien ohella bändi koostuu kitaristista, rumpalista, basistista ja vokalistista. Tuota ydinryhmää täydentää kolmessa kappaleessa viulisti ja yhdessä kappaleessa vieraileva Van der Graaf Generatorin legendaarinen David Jackson joka soittaa saksofonia ja huilua.

Levy käynnistyy upeasti nopeatahtisella, aggressiivisella ja varsin monimutkaisella pari minuuttisella instrumentaalisella intro-biisillä ”Second Thought” jossa käydään aika lähellä avantprogelle tyypillisiä tunnelmia. Seuraava kappale, seitsemän minuuttinen, ”Frozen Words” alkaa rauhallisemmissa tunnelmissa pianon soidessa taustalla kun laulaja Alessio Calandriellon päästetään ääneen ensimmäistä kertaa. Calandriellolla on miellyttävä baritoni-ääni ja hän laulaa englanninkieliset tekstit hyvin. Erityisen karismaattinen vokalisti Calandriello ei kuitenkaan ole. Kappale kasvaa hienosti ja sisältää mahtavia funkahtavia jaksoja ja tahtilajien vaihdoksilla leikittelyä. Pikkulapsen jokeltelua käytetään jännänä efektinä parissa kohtaa.

Myös kolmas kappale ”Hidden Smile” 9 minuuttinen instrumentaali, kuuluu levyn kohokohtiin. ”Hidden Smilessa” rouhean kulmikas ja tarttuvan riffi vuorottelee melodisemman teeman kanssa joka soitetaan vuoroin viululla, vuoroin koskettimilla ja lopulta messevästi soivalla sustain-soundisella sähkökitaralla.

8 minuuttisessa ”Down Belowissa” kuullaan kiinnostavaa vokaaleilla kikkailua kun niitä kaiuteteen ja efektoidaan kappaleen introssa minkä jälkeen bändi kiristää tempoa ja siirtyy hieman Mahavishnu Orchestraa muistuttavaan instrumentaali-osuuteen jossa kitarat ja viulu vuorottelevat koskettimien luodessa paksua äänimattoa solistien alle. Vokaalit palaavat ja Bottan futuristisen täyteläiset syntesaattorisaundit ottavat huomion niiden rinnalla. Bottan kosketinsoitto on kautta levyn erittäin tyylikästä. Hän soittaa taitavasti ja tarvittaessa hyvinkin teknisesti, mutta aina hyvällä maulla ja hienoilla soundeilla jotka ovat tasapainoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta.

David Jacksonin tunnistettavaa saksofoni-soundia kuullaan ”Trapped in” biisissä jonka alkupuolisko on valitettavasti hieman tylsä, mutta kappale piristyy loppua kohden muuttuessaan vauhdikkaammaksi ja Jacksonin päästessä sooloilemaan.

Icebound on rouheasti rokkaavaa, mutta silti suht kompleksista progea. Kyse ei millään tasolla mullistavasta julkaisusta, mutta selkeään imitointiinkaan ei toisaalta sorruta missään vaiheessa. Icebound on miellyttävä 48 minuuttinen kokonaisuus ja toistaiseksi vahvin Not A Good Signin albumi. Omakustanteena tuotetusta levystä tehtiin vain 500 kappaleen fyysinen painos cd-levynä.

Parhaat biisit: ”Second Thought”, ”Frozen Words”, ”Down Below”, ”Hidden Smile”

Lisää vuoden 2018 parhaita levyjä: https://pienemmatpurot.com/vuosi-vuodelta-parhaat-levyt-2018/


Arvosana : 8