Anna von Hausswolff: Dead Magic (SE, 2018)
Kcrimso kirjoitti noin 3 vuotta sitten (0 kommenttia)
Dead Magic on ruotsalaisen Anna von Hausswolffin (s.1986) neljäs studioalbumi.
Pink Floydia ja György Ligetiä (1923-2006) palvova 32 vuotias Anna von Hausswolff on säveltänyt levyn kaikki kappaleet ja laulaa sekä soittaa Mellotronia ja Kööpenhaminan Marmorikirkossa (Frederiks Kirke) äänitettyjä massiivisia kirkkourkuja jotka ovat kopio kirkon 400 vuotta sitten rakennetuista alkuperäisistä pilliuruista. Dead Magic ei ole kuitenkaan vain yhden naisen show vaan hänellä on taustallaan viisi henkinen rock-bändi bassoineen, rumpuneen ja syntetisaattoreineen. Kahdessa kappaleessa kuullaan myös jousia.
Dead Magicin musiikki on pääosin hidasta, jopa aavemaista tunnelmointia, joka on täynnä synkkää kauneutta. Von Hausswolff tosin lyö pöytään tummanpuhuvan kauneuden vastapainoksi usein myös varsin riitasointuista ja kokeellisen kuuloistakin musiikkia. Rumuus tekee kauneudesta vieläkin kauniimpaa. Dead Magic on liitetty suht typerän nimiseen genreen ”Neoclassival darkwaveen” joka sanayhdistelmänä kuitenkin kieltämättä jollain tavalla kuvaa levyn sisältä. Musiikissa on selvästi vahvoja vaikutteita klassisesta musiikista. Ja onhan se synkkää! Neoclassical darkwave… jep.
Vain viisi pitkähköä raitaa sisältän 47 minuuttisen levyn kirkkain kohokohta on kuusiminuuttinen ”The Mysterious Vanishing of Electra” jossa von Hausswolff ulvoo raastavasti koukuttavasti potkivan rumpuraidan päällä. Kappale kasvattaa intensiteettiä määrätietoisesti ja von Hausswolffin yhä eläimellisemmät ulvahtelut tuovat mielikuvia jostain pakanallisista riiteistä.
Toinen huippuraita on 16 minuuttinen ”Ugly And Vengeful” joka sisältää dronemaista jumitusta ja hidasta tunnelman kasvatusta rumpujen kasvattaessa jännitystä varsin riisutun äänimaiseman yllä. Pikku hiljaa musiikki kasvaa yhä suuremmaksi ja vimmaisemmaksi von Hauswolffin kirkkourkujen ja hänen demonisten vokaaliensa johtaessa tätä uljasta mustaa messua.
Todenteolla kirkkourut pääsevät pääosaan viisiminuuttisessa instrumentaalibiisissä ”The Marble Eye” jossa massiivinen syklisesti kehää kiertävä urkusoundi on todella maaginen ja tuo mieleen paitsi Ligetin niin myös uljaimmat hetket Hans Zimmerin scoresta jonka hän sävelsi Christopher Nolanin Interstellar-elokuvaan.
Levyn on tuottanut Randall Dunn joka tunnetaan mm. drone-metalliyhtye Sunn O))):n tuottajana. Jonkinlaista hengenheimolaisuutta von Hauswolffin ja edellä mainitun yhtyeen touhuissa onkin havaittavissa. Von Hauswolffin musiikin ollessa kuitenkin monipuolisempaa, melodisempaa ja paljon kauniinpaa.
Dead Magic on upea ja harvinaislaatuinen levy. Musiikki levyllä on parhaimmillaan kuin kirkasta, mutta silti jotenkin mystisesti uhkavaa, valkoista valoa hohkaava musta helmi.
Parhaat biisit: ”The Mysterious Vanishing of Electra”, ”Ugly And Vengeful”, ”The Marble Eye”
Lisää vuoden 2018 parhaita levyjä: https://pienemmatpurot.com/vuosi-vuodelta-parhaat-levyt-2018/
Arvosana : 9
Pink Floydia ja György Ligetiä (1923-2006) palvova 32 vuotias Anna von Hausswolff on säveltänyt levyn kaikki kappaleet ja laulaa sekä soittaa Mellotronia ja Kööpenhaminan Marmorikirkossa (Frederiks Kirke) äänitettyjä massiivisia kirkkourkuja jotka ovat kopio kirkon 400 vuotta sitten rakennetuista alkuperäisistä pilliuruista. Dead Magic ei ole kuitenkaan vain yhden naisen show vaan hänellä on taustallaan viisi henkinen rock-bändi bassoineen, rumpuneen ja syntetisaattoreineen. Kahdessa kappaleessa kuullaan myös jousia.
Dead Magicin musiikki on pääosin hidasta, jopa aavemaista tunnelmointia, joka on täynnä synkkää kauneutta. Von Hausswolff tosin lyö pöytään tummanpuhuvan kauneuden vastapainoksi usein myös varsin riitasointuista ja kokeellisen kuuloistakin musiikkia. Rumuus tekee kauneudesta vieläkin kauniimpaa. Dead Magic on liitetty suht typerän nimiseen genreen ”Neoclassival darkwaveen” joka sanayhdistelmänä kuitenkin kieltämättä jollain tavalla kuvaa levyn sisältä. Musiikissa on selvästi vahvoja vaikutteita klassisesta musiikista. Ja onhan se synkkää! Neoclassical darkwave… jep.
Vain viisi pitkähköä raitaa sisältän 47 minuuttisen levyn kirkkain kohokohta on kuusiminuuttinen ”The Mysterious Vanishing of Electra” jossa von Hausswolff ulvoo raastavasti koukuttavasti potkivan rumpuraidan päällä. Kappale kasvattaa intensiteettiä määrätietoisesti ja von Hausswolffin yhä eläimellisemmät ulvahtelut tuovat mielikuvia jostain pakanallisista riiteistä.
Toinen huippuraita on 16 minuuttinen ”Ugly And Vengeful” joka sisältää dronemaista jumitusta ja hidasta tunnelman kasvatusta rumpujen kasvattaessa jännitystä varsin riisutun äänimaiseman yllä. Pikku hiljaa musiikki kasvaa yhä suuremmaksi ja vimmaisemmaksi von Hauswolffin kirkkourkujen ja hänen demonisten vokaaliensa johtaessa tätä uljasta mustaa messua.
Todenteolla kirkkourut pääsevät pääosaan viisiminuuttisessa instrumentaalibiisissä ”The Marble Eye” jossa massiivinen syklisesti kehää kiertävä urkusoundi on todella maaginen ja tuo mieleen paitsi Ligetin niin myös uljaimmat hetket Hans Zimmerin scoresta jonka hän sävelsi Christopher Nolanin Interstellar-elokuvaan.
Levyn on tuottanut Randall Dunn joka tunnetaan mm. drone-metalliyhtye Sunn O))):n tuottajana. Jonkinlaista hengenheimolaisuutta von Hauswolffin ja edellä mainitun yhtyeen touhuissa onkin havaittavissa. Von Hauswolffin musiikin ollessa kuitenkin monipuolisempaa, melodisempaa ja paljon kauniinpaa.
Dead Magic on upea ja harvinaislaatuinen levy. Musiikki levyllä on parhaimmillaan kuin kirkasta, mutta silti jotenkin mystisesti uhkavaa, valkoista valoa hohkaava musta helmi.
Parhaat biisit: ”The Mysterious Vanishing of Electra”, ”Ugly And Vengeful”, ”The Marble Eye”
Lisää vuoden 2018 parhaita levyjä: https://pienemmatpurot.com/vuosi-vuodelta-parhaat-levyt-2018/
Arvosana : 9
+/- saldo : 0 | Tweet