Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten (0 kommenttia)

Ehdin lukea monta kirja-arvostelua SSJ:stä ennen kuin pääsin käsiksi varsinaiseen kirjaan. Kirjoittajan alkusanoja ei olisi edes tarvinut lukea sillä ne oli taitavasti kopioitu kirja-arvosteluihin. Välttääkseni jäämästä kiinni sellaisesta (vaikka usein sitä teenkin), olen nyt itse kirjoittanut tämän arvostelun, kopioimatta alkusanoista.

Suuri Suomalainen Juopottelukirja on kirjoitettu haastattelujen muotoon, haastattelujen perusteella, joten se on jokseenkin samanlaista luettavaa kuin esim. Sleeppareiden Jytinää Eestissä tai Zappan The Real Frank Zappa Book. Sankareiden Joensuulainen murrekuva välittyy hyvin ja lukija saattaa helposti kuvitella kuuntelevansa keskustelua, lukemisen sijasta. Hyvin eloisaa keskustelua, sitäpaitsi.

Kumikamelin muusikoiden sivuprojekti on kasvanut suositummaksi kuin Kumikameli itse, todennäköisesti tinkimättömän erilaisen linjansa vuoksi, Eläkeläiset ovat koko keikkamatkan Eläkeläisiä, eivät vain pienen hetken lavalla teeskennellen. Keikkamatkoista kirjassa on hirvittäviä kertomuksia, en tahtoisi olla mukana yhdelläkään, kirjan kautta mukanaeläminen on tarpeeksi pelottavaa. Ei minun pieni viinapääni kestäisi sellaista
dokaamista ja jos sammumaan sattuisi, seuraisi väistämättä "hitleröinti", eli sammuneen koristelu tussilla...

Eläkeläisten puuhien lisäksi kirjassa kerrotaan laajasti myös Maailman Vanhimmasta Sirkuksesta joka oli poikien erillinen oma show, tehtiin jopa sirkuskiertueita. Sirkus oli laaja valikoima käsittämättömän älyttömiä temppuja kuten nuorallakävely (köysi oli pitkällään maassa, köyden kadottua joillakin keikoilla piirrettiin viiva maahan), Kahlekuningas Anselmi Raato ja surmanajoa, kaikki yhtä säälittävän huonoa kännisten artistien kohellusta. Sirkus sitten jouduttiin lopettamaan kun esiintymiskamat homehtuivat vesisateen jälkeen...

Eläkeläisten Saksankeikoista on myös paljon tarinaa. Teutoonit ovat kuulemma innoissaan vaikka eivät sanoista mitään ymmärräkään. Tai ymmärtävät tietysti jos bändi haluaa: Ensimmäiselle Saksankeikalle Onni sai västykseksi järjestäjiltä että "Saksalaisille arkoja aiheita ovat Hitler ja homot että koittakaa välttää niitä, jookos?" Onnin eka spiikki lavalla: "Helou you homohitlers!" Eikä silti tappeluita saatu aikaiseksi. Kaikenkaikkiaan hirveää uhoamista suomeksi saksankeikoilla oli, kaikkihan ne nauhoitettiin. Bändin jäsenillä kuulemma itselläkin korvat punottavat nauhoja kuunnellessa...

Omat tarinansa ovat kuitenkin keikoille ajamiset ja muu eläminen, pitkin päivää, kokopäivätoimisesti. Eläkeläismeiningistä ei tingitä vaan sama puku on päällä koko kiertueen ajan, tapahtui vaikka mitä. Ja tapahtuihan siellä. Viimeisillä keikoilla oli puvut jo aika riekaleina, osittain palaneena, viinassa ja kurassa. Mitähän ovat esim. hotelleissa ja lentokentillä sivulliset, viranomaiset ja virkailijat tuumineet?

SSJ ei ole historiikki ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirja on kokoelma musiikkiin ja juomiseen liittyviä tarinoita, hyvin epäkronologisessa järjestyksessä.
Nostalgialtakaan ei vältytä joten bändin koko taival tulee kyllä katetuksi siinä sivussa. Kirjan ensipainos on jo myyty loppuun eli myyntiäkin on ollut. Osta omasi heti toisesta
painoksesta, ilman ei ole varaa jäädä, sikäli merkittävä Suomalaisen musiikin merkkiteos kirja on. ...Ja sitten vaan naarammaan!

Toimittanut Ilkka Mattila (Like-kustannus 2000)

Arvosana : 8