Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)

Saksalainen RPWL. aloitti uransa soittamalla Pink Floyd -kovereita, mutta intoutui sitten tuottamaan omaa musiikkiaan. Vuonna 2000 ilmestyi bändin debyyttilevy ”God Has Failed” ja pari vuotta myöhemmin seurasi jatkoa levyllä ”Trying To Kiss The Sun”. Nyt vuorossa oleva kolmas levy ”Stock” ei sitten olekaan normaali studiolevy, vaan se on kokoelma biiseistä, jotka eivät syystä tai toisesta sopineet mukaan noille aiemmille levyille. Olenkin hieman epäedullisessa asemassa, sillä en ole noita bändin edellisiä levyjä kuullut ja tutustuminen entuudestaan outoon bändiin rääppiäiskokoelman kautta ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa.

Mutta mutta, täähän kuulostaa ihan kivalta. Semmoiseksi rauhalliseksi neoprogeksi kai tätä voisi kuvailla. Bändin musa tuo kieltämättä vahvasti mieleen Pink Floydin, eli esikuva on sisäistetty melko hyvin. Levyn aloittaakin Syd Barrettilta lainattu ”Opel”, joka vedetään varsin tyylikkäästi. Kuulostaa melkein siltä kuin 90-luvun Pink Floyd olisi asialla ja intoutuisi hieman hörhöilemään 60-luvun hengessä ;-) Muutamassa omassakin biisissä on melko selviä Floyd-viitteitä. Lisäksi bändin laulaja kuulostaa paikkapaikoin hyvinkin paljon David Gilmourilta. Eli hirveän omaperäiseksi ei bändiä voi väittää, mutta liialliseen kopiointiinkaan ei varsinaisesti sorruta, vaikutteet vaan ovat melko helposti huomattavissa, mutta eihän se nyt niin paha asia ole?

Levyn parhaisiin biiseihin lukeutuu esim. puolivälin kymmenminuuttinen ”Gentle Art Of Swimming”, jossa on kivaa syntikan ujellusta. Tätä seuraava popahtava ”Who Do You Think You Are” on myös hieno biisi, lievästi Beatles-vaikutteinen, sillä nuo mellotronit tuovat väkisinkin mieleen ”Strawberry Fields Forever”:in.

Kyllähän tätä kuuntelee ihan mielellään. Ja vaikka kokoelmasta onkin kyse ei levy kuulosta hajanaiselta sekamelskalta irrallisia biisejä, vaan siitä on työstetty varsin johdonmukainen kokonaisuus.

En ole varma sainko käsiini jonkun spesiaaliversion, mutta tässä pahvikantisessa versiossa on mukana myös DVD, josta löytyy samainen musiikki myös 5.1 surround-versiona. Meikäläisellä ei kuitenkaan ole moista kotiteatterijärjestelmää, joten en pysty sanomaan miltä tuo moisella laitteistolla kuulostaisi. No löytyy DVD:ltä onneksi myös 2.0 surroundmiksaus (hööh?). Sen lisäksi että samalla kun kuuntelee musiikkia dvd:ltä, voi television ruudulta seurata biisien sanoituksia ja selostuksia, mistä sessioista mikäkin biisi on peräisin. Hieno homma. DVD:ltä löytyy lisäksi about 15-minuutin mittainen bändin historiikkia valottava videoesitys.

(Tempus Fugit/SPV/InsideOut 6 93723 65512 3)

Arvosana : 7