Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)

Jahas. Tällaisenkin taisin luvata arvostella kun lyötiin Symphony X keikalla handuun. Omaperäisesti Grendeliksi nimetyn bändin...hmm...oisko tässä nyt sitten ep-levystä kyse, tarkemmin Fight Against Time -nimisestä teoksesta. Kyseinen lätty on ilmeisesti omakustanne, kansipahveista ei oikein pysty tuota päättelemään, mutta muistelen levyn luovutuksen yhteydessä kuulleeni jotain että bändin jäsenet olisivat sijoittaneet teokseen X määrän rahaa. Epätietoisuus muistakin oleellisista faktoista jatkuu, sillä bändin kotipaikkakuntaa en onnistunut löytämään levykansista tai webbisivuilta, mutta veikkaanpa (osittain edellisestä johtuen) että pääkaupunkiseudulle pitää mennä että treenikämpän löytää. Voin toki olla väärässäkin. Näistä lähtökohdista onkin hyvä alkaa arvostelemaan, ei ainakaan ennakkokäsitykset vaivaa.

Eli oleellisemman kimppuun, puhutaanpa siis musiikista. Bändin musiikkityyliä on hieman vaikea määritellä, oisko tämä sitten yksinkertaisesti vain heviä. Rankkoja kitaravalleja, basaritrioleja ja julman kuuloista laulua. Varsinaista esikuvaa ei pysty aivan lonkalta nimeämään. Lauluosastolta kyllä kuulee selvästi että muuan System of A Down -nimistä bändiä on saattanut laulaja pariin kertaan kuulla, tämän havainnon vahvisti muutama muukin tarkkailija, joten tuskin aivan omiani tässä kuvittelin. Jätkien partavärkit ovat ainakin levykansissa samoilla linjoilla, joten olisiko SoaD yksi esikuvista. Varsinaiselle mättöosastolle ei kuitenkaan mennä, vaan perustemmolla rullataan biisiarsenaalia läpi.

Soundit ovat kohdallaan, itseasiassa levyä kaupitellut herra aloitti myyntipuheen jotakuinkin näin: "osta hyvä levy, puolituntia hyvää musaa ja Finnvoxissa tehdyt soundit". Loistavat argumentit, oli pakko ostaa. Itseasiassa Finnvoxissa masteroitu, Sonic Pump Studiolla äänitetty ja miksattu. Ääniosastoa en kyllä ala mitenkään moittimaan, kaikki soi niinkuin pitääkin.

Kokonaisuutena levystä jäi muutamalla kuuntelulla varsin tasapaksu vaikutelma, millään osa-alueella ei ole juurikaan moitittavaa, mutta toisaalta millään osa-alueella ei myöskään olla erityisen mieleenpainuvan hyviä. Laulajan ääntä vaivaa tietty "suomalaisuus", jota on hieman vaikea selittää. Ääni on kyllä persoonallinen ja toimiva tähän musiikkiin, mutta jotenkin tuo suomi-efekti jäi häiritsemään kun tehdään kuitenkin tällaista kansainvälistä musiikkia. Mutta lauluosastolla ollaan siis kirkkaasti keskimääräistä kotimaan tasoa ylempänä, joten edellistä ei pidä ymmärtää ettenkö olisi ollenkaan pitänyt kuulemastani, kriitikkopipo vaan kiristää otsan kohdalta. Soitto- tai sävellysosaamisesta en oikein osaa tuon tasapaksun lisäksi sanoa mitään. Musiikkigenren peruskliseet toistetaan pieteetillä ja biisit rullaavat sulavasti alusta loppuun, mutta minkäänlaista virtuoositeettiä tämän levyn biisit eivät nosta esiin.

Ettei nyt täysin jäätäisi rypemään negatiiviselle puolelle, tiivistettäköön että Grendel kuulostaa varsin valmiilta ja toimivalta bändiltä, joka osaavan tuottajan käsissä saisi varmasti hyvin toimivaa settiä kasaan, nyt vaivaa vielä tuollainen pieni viimeistelemättömyys. Siis sävellyksissä.

Arvosana : 7