Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Joni Mitchell: Travelogue

Janus kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)
travelogue.jpgKaksi tuntia Joni Mitchellin lauluja orkesterisovituksina. Tarvitsemmeko me tätä? Esimakua levystä saatiin jo Mitchellin edellisellä projektilla Both Sides Now. Siinä Joni versioi vanhoja standardeja (Stormy Weather jne.) ja mukana oli myös kaksi vanhaa tuttua Jonin laulua, Both Sides Now ja A Case of You.

Nyt mukana on siis 22 laulua Jonin uralta ja niitä on poimittu lähes kaikilta Jonin studiolevyiltä. Levy alkaa melko oudosti Otis and Marlenalla, eikä tunnetummista lauluista kuulla kuin Woodstock ja The Circle Game. Sovituksista vastaa mies nimeltä Vince Mendoza ja ne ovat aika maalailevat ja hienovaraiset, eivät siirappiset tai päällekäyvät. Kuoroakin kuullaan. Bändissä on kovia nimiä jazzin puolelta, mm. Herbie Hancock, Brian Blade ja Wayne Shorter. Ketjupoltto on vienyt Jonin äänen jo ajat sitten, joten alkuaikojen heleys on nyt käheys ja vaikka tämä on monille ollut kova pala, niin mielestäni Joni kuulostaa edelleen hyvältä - erilaiselta vain.

Laulujen valintaperusteista en osaa sanoa mitään - ainakaan niistä ei tunnu hahmottuvan mitään sen kummempaa punaista lankaa. Yleensä ottan kepeämpi tavara kuitenkin loistaa poissaolollaan (on täällä sentään God Must Be a Boogie Man). Erityisesti Hejira-levyn laulut (Amelia, Hejira, Refuge of the Roads) kukoistavat, samoin Wild Things Run Fast –levyn laulut kuulostavat tässä paljon paremmilta kuin tuolla hieman ankeasti tuotetulla levyllä. Eniten "hyötyä" orkesterista on eeppisemmillä raidoilla Judgement of the Moon and Stars (Ludwig’s Tune) ja The Sire of Sorrow (Job’s Sad Song). Muutoin oivaltavinta jälkeä edustaa Woodstock ja jostain syystä The Last Time I Saw Richard on paljon vangitsevampi tässä kuin Blue-levyllä.

On tämä kelpo lisäys Joni-katalookiin ja sovitusten ansiosta levyllä on hyvin yhtenäinen tunnelma. Sellaiselle, joka ei Jonin tuotantoa entuudestaan tunne, levy saattaa olla kuitenkin massiivisuudessaan aika vaikeasti sulava pakkaus. Bonuksena levyllä on vielä multimedia-osuus, joka on eräänlainen "taidenäyttely". Levyn ilmestymisen aikoihin Joni sanoi haastatteluissa lopettavansa musiikin tekemisen kyllästyttyään musiikkibisnekseen, mutta hän on sittemmin perunut puheensa. Ja hyvä niin.

Nonesuch 79817-2

Arvosana : 8

+/- saldo : 2 |