Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)

Jadis on 80-luvun puolivälissä perustettu englantilainen neoprogebändi. Bändin alkuvuosien huippuhetkiin lukeutuvat varmaankin lämppäribändin roolit IQ:n ”Nomzano” -kiertueella sekä Marillionin ”Clutching At Straws” -kiertueella. Bändin alkuperäinen kokoonpano kuitenkin hajosi kesällä 1989 ja laulaja-kitaristi Gary Chandler joutui kokoamaan kokonaan uuden bändin.

Gary aloitti yhteistyön IQ:n kosketinsoittajan Martin Orfordin kanssa ja he tekivät liudan biisejä, joista valtaosa päätyi sittemmin bändin ensialbumille. Rumpaliksi löytyi Steve Christey ja basistiksi Nick May ja bändi keikkaili esim. Ranskassa ja Saksassa. Syksyllä 1991 Nick May kuitenkin potkittiin bändistä pois ja tilalle tuli niin ikään IQ:ssa soittava John Jowitt. Tällä kokoonpanolla syntyivät bändin kaksi ensimmäistä albumia, ”More Than Meets The Eye” (1992) ja ”Across The Water” (1994), sekä bändin varhaismateriaalia uusissa kuosissa esittelevä mini-cd ”Once Upon A Time” (1993).

Alkuvuodesta 1995 sekä John Jowitt että Martin Orford jättivät bändin keskittyäkseen enemmän IQ:hun. Martin kuitenkin jatkoi bändissä sessiomuusikon roolissa siihen asti kunnes vakituiseksi kosketinsoittajaksi löydettiin Mike Torr. Uudeksi basistiksi löytyi Steve Hunt. Bändi purkitti jälleen varhaismateriaaliaan ja mini-cd ”Once Or Twice” julkaistiin vuonna 1996. Kolmas kokopitkä albumi ”Somersault” saatettiin maailmaan alkuvuodesta 1997. Tätä seurasi livelevy ”As Daylight Fades” seuraavana vuonna (levy oli kuitenkin äänitetty jo vuonna 1996). Melko pian tämän jälkeen Martin Orford palasi bändin kosketinsoittajaksi Mike Torrin tilalle. Loppuvuodesta 1998 Gary ja Martin saivat kutsun Santiagoon Chileen, jossa he tekivät muutaman duo-keikan soittaen akustisia versioita Jadiksen ja IQ:n biiseistä.

Vuonna 2000 ilmestyi bändin neljäs pitkäsoitto ”Unerstand” ja tällä levyllä John Jowitt oli jälleen palannut bändin basistiksi. Seuraavana vuonna julkaistiin kokoelmalevy ”Medium Rare”, joka sisälsi remasteroidut versiot bändin molempien ep-levyjen biiseistä sekä ennenjulkaisemattomia live- ja demobiisejä. Samaisena vuonna ilmestyi myös live-albumi ”Alive Outside”. Ja nyt vuonna 2003 on vuorossa viides pitkäsoitto ”Fanatic” ja bändin kokoonpano on edelleen Chandler, Christey, Orford & Jowitt.

Olen kuullut bändiltä ennestään vain nuo kaksi ensimmäistä albumia, mutta niihin verrattuna muutosta ei ole kyllä hirveästi tapahtunut. Pikkuisen on hevimpiä kitaroita hiipinyt joihinkin kohtiin mukaan, mutta vastapainoksi myös akustisempia osioita. Biisinkirjoitustaito on kuitenkin aavistuksen verran terävöitynyt, joten näin muutaman kuuntelukerran perusteella väittäisin tätä paremmaksi kuin bändin kahta ekaa. Jadiksen musiikki on siis neoprogea, eli samaan sarjaan tämä menee kuin esim. IQ tai Pendragon. Jadiksen musiikki ei kuitenkaan ole niin mahtipontista. Jadiksella ei myöskään ole pahemmin tapana kikkailla ja esitellä soittajiensa soittotaitoja. Muutamilla soolo-osioilla kuulijaa kuitenkin hellitään. Ja hyvä niin sillä Gary ei mielestäni ole mikään maailman paras laulaja, hänen laulunsa on jotenkin yksiulotteisen väritöntä ja sävytöntä. No toisaalta moinen sopii tähän musiikkiin ja onhan se hyvä ettei vokalisti ole mikään Fish-kopio tai hevikurkku ;-) Täytyy tässä vielä todeta, että levy on muuttunut useiden kuuntelukertojen myötä ”ihan ok:sta” ”suht hyväksi”, joten lienee parasta lopettaa tämän arvostelun kirjoittaminen tähän ettei tähtiä tule liikaa ;-)


(InsideOut 6 93723 00352 8)


Arvosana : 7