Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (1 kommenttia)

60-luvun lopulla laajennettiin tajuntaa ja tämähän kuului myös musiikissa. Aorta on amerikkalaisbändi, jonka jäsenistöstä löytyy linkkejä Chicagoon (Peter Cetera soitti bändin esiasteessa) ja H.P. Lovecraftiin. Bändi teki kaksi levyä, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1968 (tai 1969 lähteestä riippuen). Ja levyhän on sitä mitä sen odottaa olevankin: on säröisiä kitaroita, trippailevia urkuja, orkesterisovituksia jousineen ja puhaltimineen, ihmeellisiä efektejä (eräs efekteistä on tietysti sydämen tykytys) ja kaikuja, jazzahtavaa groovea ja vaikka mitä. Beatlesin vaikutuksen voi jossain määrin huomata. Vaikka levy onkin melkoista trippailua pysyy se hyvin muotissaan eikä intoudu päättömäksi sekoiluksi. Biisit rullaavat katkeamattomana virtana ilman että biisien väleissä olisi tyhjää. Levyllä on myös havaittavissa jonkinlaista teemallisuutta, sillä bändin nimen mukaista sydän-teemaa jatkava ”Main Vein” on jaettu neljään osaan pitkin levyä. Eräänlaista esiprogeahan tämä on. Parhaita yksittäisiä biisejä levyllä ovat (yllättäen?) siltä singlelle poimitut ”Strange” (a-puoli) ja ”Ode To Missy Mxyzosptlk” (b-puoli). ”Stange”:n olen jopa joskus kuullut radiosta ja sen on levyttänyt myös niin ikään amerikkalainen Jellyroll ainokaiselle levylleen vuodelta 1971. Pakko vielä mainita että levyltä löytyy myös biisi nimeltään ”What’s In My Mind’s Eye”, joka on niin ajan hengen mukainen nimi että!


(TRC/Buy Or Die Records BOD 104)


Arvosana : 8

heikkikerkkanen kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0

Jee, tää on ensimmäisiä psykedelialevyjä joita olen hommannut. Se tuli joskus silleen, että kun en tiennyt psykedeelisestä musiikista kun vain fragmentteja, niin sitten pistin tietoa hankkiakseni hakukoneelle sanan "psykedelia". Esiin pomppasi black&whiten kotisivut, joiden proge&psykedelia-osastolta otin sitten ihan randomilla jotain juttua niinkun never heard. Tää oli yksi niistä, ihan kiva ja hauska levy.


Arvosana : 10