Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)

Harsh Realityn levyn tapaan, myös tämä Kaleidoscopen Fingerprint-lafkan cd-julkaisu on masteroitu vinyyliltä, selvästi parempi kuntoiselta tosin, mutta ritinää tässäkin kuuluu, ei tosin liian pahasti. Positiivisena seikkana mainittakoon myös cd:lle lisätyt neljä boonuskappaletta. Nämä singleiltä napatut raidat napsuvat hieman enemmän kuin varsinainen albumi.

Tämä Kaleidoscope on siis brittibändi 60-luvun lopulta, eikä heitä pidä sekoittaa samaan aikaan vaikuttaneeseen amerikkalaisbändiin. Tämä brittibändi teki kaksi levyä, joista tämä "Faintly Blowing" on se jälkimmäinen ja ilmestyi vuonna 1969 (se ensimmäinen oli nimeltään "Tangerine Dream" ja ilmestyi vuonna 1967). Tämän levyn jälkeen bändi muutti nimekseen Fairfield Parlour ja teki hieman folkimman levyn "From Home To Home" Vertigolle vuonna 1970. Vuonna 1969 bändi oli kuitenkin vielä vahvasti psykedelian pauloissa ja tämä albumi sisältääkin varsin mukavaa happoista poppia. Folkimpi puolikin on tosin jo selvästi edustettuna ja moni levyn biiseistä onkin suhteellisen akustisesti toteutettuja. Sähköisimmillään ja trippailevimmillaan bändin musiikki ei niin hirveästi eroa vaikkapa Syd Barrettin aikaisesta Pink Floydista, kun taas akustisimmillaan bändi muistuttaa vaikkapa psykedelisoitua versiota varhaisesta Fairport Conventionista. Yleisilmeeltään levy kallistuu enemmän tuonne akustisemmalle puolelle. Bändi on kuitenkin saanut suodatettua kaiken jonkinlaisen psykesuodattimen läpi ja levyllä on oikein mukavat happoiset soundit. Albumin päättävä "Music" on jopa eräänlainen malliesimerkki siitä mitä syntyy kun tuottaja vääntää studiossa namikat asentoon "psykedelia" ;-) Kaikki mahdolliset suodatukset, kaikulaitteet, efektit ja muut härpäkkeet on olleet käytössä, takaperin pyöritetty rumpuraita taisi tosin puuttua ;-) Pelkät oikeanlaiset soundit eivät tee levystä tietenkään kuolematonta psykeklassikkoa, vaan siihen tarvitaan myös hyviä biisejä ja niitäkin onneksi löytyy, jokunen suoranainen helmikin jopa (esim. "Love Song For Annie" ja "Black Fjord"). Oleellistahan on myös toimiva ja linjakas kokonaisuus ja siinäkin on onnistuttu. Plussaa myös siitä, että kaikki biisit ovat omaa tuotantoa.

Levystä on olemassa myös Repertoiren cd-painos, joka mikä ilmeisemmin on parempi vaihtoehto kuin tämä bootleg-cd, mutta ei tämäkään huono vaihtoehto ole jos halvalla saa ;-)


Peter Daltrey: keyboards, percussion, vocals
Eddy Pumer: guitars, keyboards, vocals
Steve Clark: bass, flute
Dan Bridgeman: drums, percussion, vocals


(Fingerprint CDAD2168)


Arvosana : 8