Jake kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)

Trigonilla on kunnia olla ensimmäinen bändi, joka oma-aloitteisesti lähestyi Palasokeria ja lähetti viimeisimmän omakustanne-cd-singlensä arvosteltavaksi. Ja aivan kelvon lätyn lähettivätkin, hetken jo pelkäsin että mitähän huttua sitä joutuu haukkumaan huolimatta Palasokerin suuntaan osoitetusta huomiosta.

Katsotaanpa mitä saatekirjeessä kerrotaan. Trigon on vuodesta 1997 rokannut grungehtavaa (itse näin sanovat, en mä vielä alkanut nimittelemään) settiä ilmeisestikin Seinäjoen maisemissa, tämän vuoden yhtenä kuudesta Popcity -bändistä. Keikalla bändiä on nähty mm. Provinssirockissa, Välipuistorockissa (?!!), Tampereella, Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja suht luonnollisesti myös Seinäjoella. Eli jos nimi kuulostaa tutulta niin olet hyvinkin saattanut jo nähdä tämän orkesterin jossakin livenä.

Mennäänpäs kuitenkin itse asiaan ja ruoditaan hieman tämän sinkun sisältöä. Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa että ensimmäinen positiivinen yllätys oli laulaja, joka ei heti ensimmäiseksi latistanut teosta suomihonotuksella vaan äijällähän on oikeasti persoonallinen ja hyvältä kuulostava ääni varsinkin tällaiseen musiikkiin. Sen verran on otettava takaisin että tästä "persoonallisesta" äänestä tulee ensimmäiseksi mieleen Chris Cornell, onneksi ja valitettavasti. Yritin välttää levyä kuunnellessani vertaamisen toiseen artistiin, mutta ei voinut minkään, jatkuvasti mieltä piinasi ajatus että onpas Cornellin kuuloinen. No, kai sitä voisi olla nolompiakin vertauskohteita. Tuo grungehtava rock määritelmä sopii aika hyvin tähän orkesteriin vaikka ehdinkin jo hieman tuota grunge-nimitystä kavahtamaan. Jos syyllistyisin vielä musiikkityylilliseen vertailuun, saattaisi vertauksissa esiintyä mm. Soundgarden tai Pearl Jam, mutta enhän sellaiseen kehtaa ryhtyä. Musiikissa on kyllä omanlaista omaperäisyyttä, sitä vaan on vaikea osoittaa jollakin tietyllä tavalla ilmeneväksi. Olettaisin että tämä on hyvä asia, bändihän on siis arvaamattomalla tavalla omaperäinen.

Laitetaanpa soundipoliisi-hiippa päähän niin päästään itse asiaan. Soundillisesti cd-sinkkua vaivaa tietynlainen demomaisuus, soundit ovat kyllä selkeät ja hyvässä balanssissa, mutta jotenkin tuotoksesta kuulee ettei soundimaailman työstämiseen ole ilmeisesti uhrattu kovinkaan pitkää aikaa. Ymmärrettävää omakustanteen ollessa kyseessä, eikä tuo nyt niin häiritsevää ole. Lukuunottamatta basarisoundia, joka vanhan kannuttelijan korvaan kuulostaa aivan liian läpitunkevalta. Mutta nämä kritiikinkohtet ovat tällaista pilkunhyväilyä, kokonaisuutena tämä sinkku rokkaa keskimääräistä kovemmin.

Trigon on aikaisemmin julkaissut Eyes of Corruption (2002) –nimisen omakustanteen ja Hollow Ego Identityn (2003) lätyn Moby Discillä.

Mitäpä tähän enää lisäämään, joku voisi käydä tsekkaamassa nämä keijot livenä ja kertoa näkemästään.

Trigon :

Marco Hietanen – v
Janne Viitamäki – g
Jarkko Salo – d
Tuomo Kallio – b
Juho Vanhanen – g

(kokoonpanotiedot perustuvat onnekkaaseen arvaukseen ja www-sivuilta löytyneeseen kuvaan, jossa osalla heepoista on jonkinlainen soitin handussa mistä voi yrittää päätellä instrumettia)


Arvosana : 8