Sami kirjoitti noin 21 vuotta sitten (2 kommenttia)

Steve Perry on maailman paras laulaja. Tai no sanotaan nyt että yksi parhaista… Journey on AOR bändeistä ehdoton suosikkini ja tähän on pääsyy Steve Perry. En ole tyylilajin mikään diggari noin yleisesti. Totoa tulee kuunneltua, mutta esim. Foreigner, Styx, Boston jne. ei napeksi alkuunkaan. Jos bändissä on laulaja, niin kuin yleensä on, niin on se ehdottomasti bändin tärkein lenkki. Vaikka olen itse entinen kitaran vinguttaja, niin tämä on vain myönnettävä. Populaarimusiikin kentässä Perryn ääni on täydellinen. Perus tone on todella lähellä 50- ja 60-luvun soul-kuningas Sam Cookea. Siihen on sitten lisänä Rod Stewart tyyppistä viskiräkää sopivana annoksena. Verratuna Skotlannin Riki Sorsaan ylärekisteri on kuitenkin aivan eri sarjaa. Lopputuloksena on gravel ’n’ honey soundi vailla vertaa.

Journey oli yksi USA:n suositumpia bändejä 80-luvulla. Bändin perustivat 70-luvun puolivälissä Neal Schon (kitara) ja Gregg Rolie (koskettimet), jotka olivat aiemmin soittaneet Santanan bändissä. Kolme ekaa levyä olivat instrumentaaleja ja kolmannella Infinity albumilla oli Steve Perry mikin varressa ensi kerran. Ekan levyn jälkeen Aynslay Dunbarin tilalle rumpuihin tuli Steve Smith (mm. Jean-Luc Ponty). Bändit parhaat levyt tehtiin 80-luvulla eli kolmikko Escape, Frontiers ja Raised On Radio. Näissä kosketinsoittajaksi oli tullut Jonathan Cain joka onkin säveltäjänä aivan eri luokkaa kuin Rolie.

Tämä DVD on kooste musiikkivideoista sekä live biiseistä ’81 Escape ja ’86 Raised On Radio kiertueilta. Kyllä on sanottava että se paljon käyttetty sana kasari on tällä tallenteella vahvasti esillä. Huikeimmat kledjut on ’86 rundilla mutta muutenkin on hymy herkässä; pillipuntti farkut, Steve Perryn frakki mallinen lava rotsi, hihnalla kannettava kosketinsoitin, tupeeratut hiukset sekä ’86 kiertueella ollut studio basisti Randy Jackson kokonaisuudessaan. Kun näin ensi kerran miehen olemuksen niin nauroin veet silmissä hysteerisesti. Edes Miami Vicen spedet ei vedä vertoja. Tästä huolimatta olisin mieluummin halunnut kokonaisen live-videon ’86 rundilta enkä tätä koostetta jossa on videoita mukana. Musiikki videot ovat yleisestikin aivan turhia ja 80-luvun sellaiset vielä erittäin koomisia. Kuten se Marillioninkin video kooste, niin myös tämä on tahantonta komiikka parhaimmillaan. Toisaalta kyllä tätä katselee ja kuuntelee ihan mielellään, live biisejä varsinkin. Videotkin menevät illanistujaisissa camp-hengessä.

Vaikka tämä setti onkin niin hyvässä kuin pahassa oman aikansa lapsi, niin voi tätä nostalgiaa haluaville suositella. Itselleni tuli kyllä täysin omat 80-luvun ylä-aste ajat mieleen. Biisit ovat hyviä ja kaikki suurimmat hitit kuullaan kuten Don’t Stop Believin’ Separate Ways (Worlds Apart), Be Good To Yourself sekä mahti balladit Fathfully, Send Her My Love, Open Arms sekä oma suosikkin I’ll Be Alright Without You, josta on loistavan letkeä live versio. Myös comeback vuodelta '96 on edustettuna yhden biisin verran. Osassa live biisejä on vähän karut soundit ja niissä on mainittukin ”P.A Board Mix”. Äänenä on pelkästään 2.0 mikä onkin oikea ratkaisu. Sillä musiikkia pitääkin kuunnella.

Hyviä letkeitä hittejä mahtavalla äänellä laulettuna. Voisivat seuraavaksi julkaista kokonaisen livekeikan, mutta kyllä tämäkin kelpaa. Jos tämän tyylinen musiikki miellyttää ja ei pelkää proge uskottavuutensa menetystä niin kyllä tätä voi suositella.

Biisit:
1. Don't Stop Believing (1981 Escape tour)
2. Wheel in the Sky (1978 music video)
3. Faithfully (1983 music video)
4. Any Way You Want It (1981 Escape tour)
5. Separate Ways (Worlds Apart) (1983 music video)
6. Lights (1978 music video)
7. Lovin' Touchin' Squeezin' (1979 music video)
8. Be Good to Yourself (1986 Raised on Radio tour)
9. When You Love a Woman (1996 music video)
10. Who's Crying Now (1981 Escape tour)
11. Send Her My Love (1983 music video)
12. Girl Can't Help It (1986 Raised on Radio tour)
13. Open Arms (1981 Escape tour)
14. Just the Same Way (1980 music video)
15. Stone in Love (1981 Escape tour)
16. Feeling That Way (1978 music video)
17. After the Fall (1983 music video)
18. I'll Be Alright Without You (1986 Raised on Radio tour)




Arvosana : 6

JiiPee kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
Joo, kyllähän tämä DVD on visuaalisesti aika huvittava. Mutta niinhän ne ovat kaikki muutkin 80-luvun tekeleet. Randy Jackson on muuten sama kaveri, joka on American Idolissa tuomarina nykyisin. Hänhän tuli bändiin, kun Perry antoi potkut Ross Valorylle ja Steve Smithille.

Journey oli tosiaankin 80-luvulla jättiläismäinen liveakti USA:ssa, mutta jostain syystä Euroopan valloittaminen ei bändiä juuri kiinnostanut. Itselleni ei tuo Raised on Radio-albumi ole koskaan uponnut, It Could Have Been You-biisiä lukuunottamatta, joka on sielukkaasti ja upeasti tulkittu Perryltä. Ja olen samaa mieltä, että mies on yksi parhaista rock-vokalisteista ikinä.

Journeyn Infinity on loistava rock-albumi, ja kilpailee tasavökisesti Zeppelinin, Rushin, Sabbathin ja Purplen klassikoiden kanssa. Escape oli vielä hyvä, mutta jo Frontiersilla bändi meni jo ajoittain aika lällyksi. Send Her My Love on tosin lajityyppinsä parhaita, eli hyvä ja melodinen rock-balladi.

Annoin kasin, koska bändi on AOR:n itseoikeutettu kunkku. Journey oli musiikillisesti uskomattoman taitava bändi, joka valitettavasti haaskasi parhaat kykynsä ja potentiaalinsa (heille) keskinkertaiseen AOR-poppiin. Sellaisena se kyllä toimii hienosti. Mutta Infinity on niin loistava...

Muokattu 05.04.2011 10:23 by Jake.

Arvosana : 8


EsaJii kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0
Wheel In the Sky, Titans Wheel. Kaikkee ne kesiikin.