Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)

Argentiinalaisen Los Nataksen ja Ektro Recordsin yhteistyö jatkuu ja viime vuonna julkaistu "Toba-Trance" (EKTRO-018) saa seurakseen "Toba-Trance II":n. Meno jatkuu pitkälti samanoloisissa psykedeelisissä kuvioissa kuin edeltäjälläänkin, mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Levyllä on mittaa vain 42 minuuttia ja biisejä on tuplasti enemmän eli peräti 6 kappaletta. Biisit ovat siis lyhentyneet, vaikka kyllä tämänkin levyn pisin raita kestää 15 minuuttia. Siinä missä edellisen levyn pitkissä jammailuissa onnistuttiin erinomaisesti kohottamaan tunnelmaa ja pitämään kuulija otteessaan, niin nyt ollaan hieman hukassa ja poljetaan ajoittain paikoillaan. Pienoinen tyhjäkäynti ei toki leimaa koko levyä, vaan tältäkin löytyy varsin makoisia hetkiä. Ensimmäinen biisi, hyvin latinalaishenkinen "Tomatito", lupailee hyvää, sillä se on varsin erilaista kamaa kuin edellisen levyn perusteella osasi odottaa, biisi on eräänlaista lattarifolkkia ja pääosassa on laulu. Toka biisi "Traicion En El Arrocero" on levyn parasta antia, melkoisen progesti etenevää trippailua ja jälleen on mukana myös laulua. Tässä vaiheessa levyä kuulija olettaa vielä iskeneensä kultasuoneen, mutta valitettavasti jatkossa meno hieman latistuu. Mantramaisesti etenevä "Matogrosso" tuntuu lähinnä välipalalta ja biisi ei kerkeä kunnolla edes alkaa kun se jo loppuu. "Humo De Marihuana" lupailee nimensä ja pituutensa (15 min.) puolesta paljon ja meno äityy jo melko mukavaksikin, mutta siinä vaiheessa kun odottaisi että kappale viimein räjähtää kunnolla käyntiin niin se hyytyykin lähes täysin. Tunnelman kasvatus alkaa kyllä hetken päästä taas uudestaan, mutta homma on ikäänkuin jo menetetty ja biisi hyytyy jälleen. "La Sepa" tuntuu varsin laiskalta, ikäänkuin olisi vain jammailtu aikansa kuluksi ja levyn täytteeksi jotain. Viimeisenä biisinä kuullaan edelliseltä levyltä tutun "Que Rico..." -biisin liveversio, joka neljään ja puoleen minuuttiin typistettynä ei myöskään pääse vauhtiin missään vaiheessa.

Kyllä tämä hieman on pettymys erinomaiseen edeltäjäänsä verrattuna. Harmillista kun levyn pari ensimmäistä biisiä lupailevat niin paljon ja sitten homma hyytyykin pahasti. Eihän tämä toki missään nimessä huono levy ole, päinvastoin, mutta... Näennäisesti kaikki on kunnossa, mutta spiritti tuntuu olevan ajoittain hieman hukassa. Tai ehkä kuulija tarvisi jotain stimulantteja? ;-)


Sergio Chotsourian: guitar, flute, vocals, laud
Walter Broide: tambores, trompeta, sequences, bateria, bombos
Gonzalo Crudo Villagra: bass y laud
El Mono: dijeridou


(Ektro Records EKTRO-025)


Arvosana : 6