The Giant Hogweed Orchestra: s/t
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (2 kommenttia)
On tätä odotettukin! Talvella 2001-2002 äänitetty levy on viimeinkin ilmestynyt. Kyseessä on siis tämän porilaisyhtyeen ensilevy, joskin osa bändin miehistöstä oli mukana jo aiemmin ilmestyneellä (mutta myöhemmin äänitetyllä) Hans Kraust Quartet -nimeä kantavan orkesterin omakustanteella. Huhu myös kertoo, että osalla bändin jäsenistä olisi jotain kytköksiä myös salamyhkäiseen Doktor Kettu -orkesteriin. (The Giant Hogweed Orchestran haastattelun löydät Sokurin arkistosta eli täältä.)
Levy on siis jo ilmestyessäänkin vanha ja orkesterin nykyinen musiikki lienee jo hieman erilaista (bändissä on kuulemma laulajakin), mutta eipä moisella ole kuuntelunautinnon kannalta merkitystä. Tuolloin pari vuotta sitten bändin musiikki oli vielä tyystin instrumentaalista pitkiin linjoihin perustuvaa jammailua. Mieleen tulevia vertailukohteita ovat ainakin Groovector sekä Circle. Hogweedin musiikki ei tosin ole läheskään niin junnaavaa kuin Circlellä, vaan avarampaa ja kevyempää, riffittely on minimissään ja kitaristit luovat enemmänkin pitkiä mutta vähäeleisiä soolokudelmiaan hieman fuusiollisessa hengessä. "Terästulli" -kappaleessa tuo Circlemäisyys on silmiinpistävintä junnauksen saavuttaessa huippunsa ja biisin sinkoutuessa avaruusrokkimaisiin sfääreihin. Myös "Spirals" -kappaleessa mennään melko psykedeelisissä tunnelmissa, joita didgeridoon pörinät vain vahvistavat. Groovectoriin viittavia piirteitä bändissä on kevyesti groovava ote ja huilun mukana olo. Groovectorin Teemu Niemelä vieraileekin levyllä Moogin vinguttajana. Myös vieraileva trumpetisti tekee mielenkiintoisen jazzillisen säväyksen. Hogweedin musiikista löytää siis yllättävänkin monenmoisia sävyjä ja tunnelmia. Kepeä fiilistely ja rankempi junttaus täydentävät toisiaan mukavasti ja siirtymät ovat niin sulavan luonnollisia, ettei muutosta aina edes huomaa, yhtäkkiä vain huomaa olevansa keskellä melkoista myrskykeskusta, vaikka juuri äsken meri oli vielä tyyni ja aurinko paistoi. Hogweedin musiikki ei perustu teknisen osaamisen esittelyyn ja monimutkaisiin sävellyksiin, mutta täytyy silti hieman kehaista ainakin rumpalin työskentelyä, varsinkin "Halogen" -biisin napakka ote näppärine filleileen miellytti kuuloelintäni.
Oikein mainio levy siis, parin vuoden odottelu ei mennyt hukkaan. Levy on myös yllättävän erilainen kuin mitä odotin, siitä plussaa. Porin juomavedessä täytyy olla jotain kummallista kun siellä on tuo luovuus huipussaan. Tökkäsenpäs taas yhden nuppineulan lisää tuohon kartalle osoittamaan Suomen todellista pääkaupunkia.
Antti Aalto: guitar, acoustic guitar
Mika Muinonen: guitar
Jyri Träskelin: flute
Turo Sinkkonen: bass, piano
Jaakko Kakko: drums, percussion
with:
Teemu Niemelä: moog
Mikko Tuominen: trumpet
Alpo Nummelin: didgeridoo
(Mellow Records MMP 439)
Arvosana : 9
Levy on siis jo ilmestyessäänkin vanha ja orkesterin nykyinen musiikki lienee jo hieman erilaista (bändissä on kuulemma laulajakin), mutta eipä moisella ole kuuntelunautinnon kannalta merkitystä. Tuolloin pari vuotta sitten bändin musiikki oli vielä tyystin instrumentaalista pitkiin linjoihin perustuvaa jammailua. Mieleen tulevia vertailukohteita ovat ainakin Groovector sekä Circle. Hogweedin musiikki ei tosin ole läheskään niin junnaavaa kuin Circlellä, vaan avarampaa ja kevyempää, riffittely on minimissään ja kitaristit luovat enemmänkin pitkiä mutta vähäeleisiä soolokudelmiaan hieman fuusiollisessa hengessä. "Terästulli" -kappaleessa tuo Circlemäisyys on silmiinpistävintä junnauksen saavuttaessa huippunsa ja biisin sinkoutuessa avaruusrokkimaisiin sfääreihin. Myös "Spirals" -kappaleessa mennään melko psykedeelisissä tunnelmissa, joita didgeridoon pörinät vain vahvistavat. Groovectoriin viittavia piirteitä bändissä on kevyesti groovava ote ja huilun mukana olo. Groovectorin Teemu Niemelä vieraileekin levyllä Moogin vinguttajana. Myös vieraileva trumpetisti tekee mielenkiintoisen jazzillisen säväyksen. Hogweedin musiikista löytää siis yllättävänkin monenmoisia sävyjä ja tunnelmia. Kepeä fiilistely ja rankempi junttaus täydentävät toisiaan mukavasti ja siirtymät ovat niin sulavan luonnollisia, ettei muutosta aina edes huomaa, yhtäkkiä vain huomaa olevansa keskellä melkoista myrskykeskusta, vaikka juuri äsken meri oli vielä tyyni ja aurinko paistoi. Hogweedin musiikki ei perustu teknisen osaamisen esittelyyn ja monimutkaisiin sävellyksiin, mutta täytyy silti hieman kehaista ainakin rumpalin työskentelyä, varsinkin "Halogen" -biisin napakka ote näppärine filleileen miellytti kuuloelintäni.
Oikein mainio levy siis, parin vuoden odottelu ei mennyt hukkaan. Levy on myös yllättävän erilainen kuin mitä odotin, siitä plussaa. Porin juomavedessä täytyy olla jotain kummallista kun siellä on tuo luovuus huipussaan. Tökkäsenpäs taas yhden nuppineulan lisää tuohon kartalle osoittamaan Suomen todellista pääkaupunkia.
Antti Aalto: guitar, acoustic guitar
Mika Muinonen: guitar
Jyri Träskelin: flute
Turo Sinkkonen: bass, piano
Jaakko Kakko: drums, percussion
with:
Teemu Niemelä: moog
Mikko Tuominen: trumpet
Alpo Nummelin: didgeridoo
(Mellow Records MMP 439)
Arvosana : 9
+/- saldo : 0 | Tweet
Hyvä arvostelu!
Astro vei sanat suusta - tyylikkäästi kirjoitettu.