Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (1 kommenttia)

Gnomuksen vuonna 2000 ilmestynyt ensilevy on saanut jatkoa ja aiheena on jälleen improvisoitu musiikki. Levy koostuu kolmesta pitkästä raidasta, jotka on taltioitu livenä maaliskuussa 2003 Jyväskylässä, Kuopiossa ja Raumalla.

Levyn aloittava 23-minuuttinen "Sirens" alkaa rauhallisella syntikan vinguttelulla, jota maustetaan esim. symbaalien helisyttelyllä ja satunnaisilla kitaran näppäilyillä. Tunnelma on varsin avaruudellinen ja tuo jossain määrin mieleen 70-luvun syntikkamestarit. Vähitellen tunnelma tiivistyy ja ihmisäänen omainen synteettinen ääni rupeaa selostamaan jotain ilmeisen humoristista teksiä sillä yleisöstä kuuluu naurun pyrskähdyksiä. Tekstistä ei kuitenkaan erota kuin satunnaisia sanoja sieltä täältä. Meininki alkaa hiljalleen muodostua varsin painostavaksi ja uhkaavaksi, muistuttaen rio-bändejä kuten Zamla Mammaz Manna ja vastaavat. Syntikat parahtelevat ja vinguttelevat antaumuksella rumpalin päristellessä kannoilla. Melodisuudesta ei ole tietoakaan. Syntikoitten päästäessä viimeiset parahduksensa syntetisoitu ihmisäänien sorina päättää biisin.

Kymmenminuuttinen kakkosbiisi "Hypnos" alkaa itämaiselta kuulostavan selostuksen johdatuksella, kunnes hiljalleen rumpali alkaa lyömään tahtia ja kitaristi ottaa nuotista kiinni, syntikat pysyttelevät taustalla hoitaen alataajuudet. Kovin iloinen tunnelma ei ole tässäkään biisissä, mutta biisi on selvästi selkeämpää materiaalia kuin edeltävä raita. Syntikatkin nousevat pohjamudista ja päästelevät komeita vinkaisujaan soundinsa muistuttaessa jossain määrin Vangelista tämän "Beaubourg"-levyllä. Meno kiihtyy ja tunnelma tiivistyy, kunnes on jälleen aika laskeutua maan pinnalle ja päättää biisi.

Viimeinen raita, 16-minuuttinen "Trauma", lähtee liikkeelle epämääräisten hälyäänien saattelemana kunnes viimein rumpalin vispilät alkavat kahahdella. Syntikoitten piippailun saattelemana kitaristi ottaa instrumentistaan Frippmäisiä ääniä ja biisi alkaa saavuttaa muotoansa. Painostava ja uhkaava tunnelma täyttää jälleen ilmapiirin, jota syntikoitten päämäärättömältä tuntuva piippailu ja liruttelu vahvistavat. Hetken päästä meno hieman rauhoittuu ja syntikka rupeaa sooloamaan utuisia kuvioitaan. Hiljalleen sekoilu taas seestyy ja biisin loppupuoli on melko avaruudellinen.

Mielenkiintoinen bändi tämä Gnomus. Erityisen viehättävää on heidän soundimaailmansa, syntikat ovat kuin suoraan 70-luvulta, joten kyseessä on mitä ilmeisemmin analoogiset laitteet tai ainakin niiden hyvät kopiot. Vaikka bändi mitä ilmeisemmin koostuukin jazzmuusikoista, ei tällä musiikilla mielestäni ole juurikaan tekemistä jazzin kanssa. Tykkään tästä levystä enemmän kuin siitä ensimmäisestä.


Mika Kallio: drums
Kari Ikonen: keyboards
Esa Onttonen: guitar


(Fiasko Records FRCD-17)


Arvosana : 9

Astro kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mullakin on tämä arvostelua odottamassa, mutta en ole vielä kerennyt kuuntelemaan... Lupaavalta tämä sun arvostelu ainakin vaikuttaa!