Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)

Gongin kokoonpano on muuttunut melko rankasti sitten viime näkemän, itse asiassa se on uudistunut täysin (ikihörhelö Daevid Allenia lukuunottamatta tietenkin). Vuoden 2001 Gong-kiertueen jälkeen Daevid oli ruvennut kaipailemaan muutosta ja pohjustuksena tulevalle toimivat yhteiset keikat parin Acid Mothers Templen tyypin kanssa (Allen, Makoto ja Casino ovat äskettäin julkaisseet kimppalevynkin nimellä Guru & Zero), joiden jälkeen Daevidin päähän hiipi ajatus Acid Mothers Templen ja Gongin yhdistämisestä. Tämä uusi levy on sitten tuon yhdistämisen hedelmä, joskin yhdistämistä on tapahtunut enemmänkin musiikin kuin kokoonpanon suhteen. Ja hommahan toimii erittäin hyvin. Tämä on rohkeinta ja psykedeelisintä Gongia pitkään aikaan. Acid Mothersien kaoottisesta psykedeliasta on poimittu mukaan juuri ne oikeat elementit, joiden johdosta Gongin musiikkiin on pitkästä aikaa hiipinyt tietynlainen anarkistinen fiilis. Lähimmäksi vertailukohteeksi tälle uutukaiselle asettaisinkin Planet Gong -nimellä tehdyn "Live Floating Anarchy 1977" -levyn. Jossain määrin levyä voisi myös vertailla "Camembert Electrique" -levyyn, joskin saksofonistin puute tekee tästä levystä vieläkin teräväreunaisemman. Levyltä löytyy sekä happoista psykedelian runttausta, että myös herkempiä akustisia biisejä. Syntikoitten plirinät tuovat mieleen vanhan kunnon Tim Blaken, joskin Casinon vempeleet eivät taida juurikaan melodioita soitella, ujeltavat ja piippailevat kyllä senkin edestä. Levyn loppupuolella oleva 13-minuuttinen "Makototen" on läheistä sukua "Master Builder":ille ja toimii oivallisena loppukliimaksina.

Siinä missä muutaman vuoden takainen "Zero To Infinity" oli toiveiden täyttymys vanhalle Gong-fanille on "Acid Motherhood" vieläkin enemmän. Vaikka viitteitä menneeseen löytyykin yllin kyllin on Daevid saanut Happo-Äitien kanssa potkittua bändiin ihan uutta eloa. Ainut asia mikä hieman harmittaa on Gillin minimaalisen pieni rooli levyllä, hän vierailee ainoastaan yhdellä biisillä, eikä siinäkään kovin merkittävässä roolissa. Ja uskoisin että Didier Malherbellekin oisi löytynyt hieman tilaa tästä musiikista, tosin hänen foninsa olisi ehkä muuttanut lopputulosta melkoisesti ja olisi vienyt mietteet menneeseen kun nyt nimenomaan oli tarkoitus katsoa eteenpäin. Jos nautit Gongisi mieluiten rohkean psykedeelisenä on "Acid Motherhood" juuri sitä mitä haluat.


Daevid Allen: guitar, vocals
Kawabata Makoto: guitar, bazouki
Cotton Casino: synthesizer, voices
Josh Pollock: guitar
Orlando Allen: drums
Dharmawan Bradbridge: bass

with:
Gilli Smyth: vocals
Greg Sheehan: percussion, "hung"


(Voiceprint vp311cd)


Arvosana : 9