Kluge kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)

Hyvin on Nikkinen Beatles-läksynsä lukenut. ”Sähköä” (2000) on miehen toinen ”sooloalbumi” ja tässä palat tuntuvat vihdoinkin loksahtavan kohdalleen. Levy tarjoaa hyviä melodioita & sovituksia järjestään. Jo avausraita yllättää positiivisesti. ”Rautalankakitarasoundit” ja tarttuva kertosäe lupaavat hyvää. Kakkosraidalla ”Paikkasi Minussa” hyvä ote jatkuu - ellei suorastaan parane. Tämä hidastempoinen kipale on rakennettu 6/8-tahtilajiin, johon säästeliäästi lisätyt jousisovitukset hyvin istuvat. Sanoitukset ”Sähköä” levyllä pyörivät arkipäivän sydänsurujen yms. pikkuongelmien parissa, mutta mistään ”köydenrasvausmusasta” ei kuitenkaan kannata tässä yhteydessä puhua, koska myös huumorille ja itseironialle on jätetty tilaa.

Kahden hyvän kappaleen jälkeen pitäsi kaikkien markkinatalouden sääntöjen mukaan alkaa yhdentekevien täytepiisien sarja, mutta toisin käy: Nikkisen levyllä uhmataan suurten levy-yhtiöiden politiikkaa, jossa levyt rakennetaan yhden tai kahden ”hittipiisin” varaan, ja tarjotaankin yllättäen vastinetta koko rahalle. Ainoastaan ”Myrskylinnut” on vähän täytepiisin oloinen, mutta eipä ole kestoltaankaan kuin parin minuutin esitys.

Hatunnoston arvoinen suoritus - Etenkin kun ottaa huomioon, että levyn kaikki piisit ovat Nikkisen omaa käsialaa. ”Lemmenloukussa”-kappaleessa on kertosäkeen kohdalla todella vahvaa stemmalaulua ja on sitä viljelty runsaasti levyn muillakin kappaleilla - harvinaista herkkua nykyään.

Jo pelkästään tämän levyn ansiosta Nikkinen voidaan liittää samaan joukkoon Jason Falknerin, Karl Wallinger (World Party) tai vaikka Jeff Lynnen kanssa Beatles-tradition jatkajana. Kotimaisista yrittäjistä mieleen tulee Kaseva. Tämmöisen ”Wanhan hipin” mieltä lämmittää kovasti, että joku jaksaa vielä tänäkin päivänä satsata energiaa kokonaiseen levylliseen hyviä kappaleita. Lisää tällaista!

Arvosana : 9